ann-sofi

Onko jotain oleellista muutosta tapahtunut ruokavaliossanne tai tavassanne valmistaa ruokaa? Tarkoitan aikaa lapsuuskodissa, oman ruokatalouden alkuaikoja ja nyt.

Meidän perheessämme on lapsuuskotiini nähden kasvisten käyttö ratkaisevasti muuttunut. Salaattia ja kasviksia on jokaisella aterialla enkä voisi kuvitella sellaista ateriaa, jossa ei olisi ainakin joko salaattia tai lämmintä kasvislisuketta - mieluiten aina molempia.

Perunan käyttö on myös oleellisesti muuttunut. Lapsuuskodissani peruna kuului joka ateriaan (tai makaroni). Samoin aina oli kastiketta - jopa perunamuusin kanssa, joka nyt tuntuu täysin käsittämättömältä.

Meillä perunaa syödään edelleen, mutta ei joka päiväkään. Kastiketta on äärimmäisen harvoin. Useimmiten kastike silloinkin on jokin kylmä - kuten kermaviilikastike. Pastan kanssa teen tomaatti- tai kermapohjaista kastiketta.

Elli-Noora Lydia

Minä olen viisi/kuusikymmentäluvun lapsi.
Kaikki on ruokavaliossani muuttunut sitten lapsuusvuosien, kuten koko suomalainen ruokakulttuurikin on kokenut suuren muutoksen.
Lapsuudessani salaatit ja vihannekset kuuluivat ainoastaan kesäisin ruokaan, silloin niitä saatiin omalta kasvimaalta.
Toki porkkanoita syötiin läpi talven.
Ne syötiin kypsennettyinä, ei tuoreraasteena.

Lapsuudessani lämpimän ruuan lisäkkeenä oli lähes päivittäin sienisalaaattia( nykyisin en syö sieniä, miksiköhän ) sekä puolukka-kurpitsasalaattia.

Kastikeruoka oli silloin joka päiväistä, nykyisin valmistan kastikkeita erittäin harvoin.

Perunaa syötiin päivittäin, ja sen tavan haluaisin säilyttää koska se on ympäristöystävällisempää kuin riisi tai pasta.
Meillä peruna kasvaa omassa pellossa, ei tarvitse kuljettaa maitten ja merten takaa ;)

Avioliittoni alkuajoista, tsiljoonavuotta takaperin, meidän ruokaamme on tullut salaatti joka päiväiseksi, ja salaatti syödään alkuruokana ei syödä samalta lautaselta kuin pääruoka.

äippä66

Meillä oli lapsuudessa terveellistä ja vaihtelevaa kotiruokaa. Äiti laittoi aina salaatit ja raasteet, lisäksi useimmiten oli marjasoppaa jälkiruokana. Itse laittelen mielelläni myös pääasiallisesti tavallista kotiruokaa.

Yksi mikä on oleellisesti muuttunut kun oman kodin olen aikoinaan perustanut. Äiti laittoi aina ruoan kello kaksitoista (laittaa edelleenkin). Minua jo aikoinaan ärsytti tuo vanhan kansan tapa, itselleni se on kovin aikaista lämpimän ruoan syömiseen enkä halua laittaa ruokaa kello kourassa.

asteri

Minä olen niin eri sukupolvea, etten viitsi vaivata teitä pula-ajan narinoilla.
60-luvun lopulla minuun iski jonkinlainen villi innostus muun maailman ruokaperinteisiin (samoin kuin matkustusinto). Etupäässä tietenkin syötiin suomalaista kotiruokaa, mutta rupesin tekemään salaatteja ja lasten mielestä "kummallisia" vihanneksia. Vihanneksia ei kyllä lapsuudenkodissa paljon näkynyt, paitsi niitä keitettyjä porkkanoita, tomaattia ja kurkkua sekä pinaattia.

Kyllä peruna on nykyisinkin meillä paljon käytetty, useammin kuin riisi, kuskus tms. Nyt olen saanut, ainakin toistaiseksi, tarpeekseni aasialaisista ruuista, ne eivät ole koskaan olleetkaan "minun juttuni", pitäydyn mieluummin eurooppalaiseen. Ja aina vain enemmän suomalaiseen tai pohjoismaiseen kotiruokaan.

Piii

Minä olen 70-luvun lapsi ja minun kohdalla muutosta ruokailutottumuksissa ei ole tapahtunut kovin paljoa. Suurin muutos on se, että en ole syönyt mitään lihaa enää vuosiin.

Lapsuudenkodissani syötiin ihan tavallista kotiruokaa. Ihan yhtä vaihtelevasti perunaa, riisiä ja pastaa. Äitini osaa tehdä oikeastaan mistä tahansa ruoka-aineesta jotain ja meillä kokeiltiin aina innokaasti kaikkia uusia tuotteita, hedelmiä ja vihanneksia.

Minä kokeilen kaikkea uutta innokkaasti ja koitan pitää ruokavalion monipuolisena.

ann-sofi

Meilläkin, Elli-Noora, salaatti useimmiten syödään alkuruokana. Jotenkin kylmän ja lämpimän yhdistäminen ei tunnu hyvältä.

Onko muuten jotain, mitä haluaisitte muuttaa tai jonka haluaisitte oppia? Minä haluaisin oppia enemmän varsinaisten kasvisruokien valmistusta. Tekemäni ovat enimmäkseen lisuukkeen omaisia. Oikeastaan vain kasviskeitot (borssi kärjessä) sekä sieni/kasvismoussaka ja -lasagne ovat sellaisia kokonaan kasvisruokia, joita teen. Kasvispihvitkin ostan pakastealtaasta useimmiten, vaikka olen niitä joskus itsekin tehnyt.

Erityisesti haluaisin opetella soijan käyttöä ruuanlaitossa. Se ei vielä ole oikein hallussa.

Piii

ann-sofi: Jos tarkoitat soijalla soijarouheita, -suikaleita ym. niin tässä muutama vinkki:
Soijarouheen käyttö on helppoa. Mun suosikki on tumma soijarouhe ja tummat soijasuikaleet. Soijatuotteet voisi ajatella ruoanlaitossa lihan korvikkeena, eli rouhe vastaa jauhelihaa, suikaleet ja palat tietysti vastaa lihan paloja.

Rouheeseen sekoitan kasvisliemijauhetta ja kaadan kiehuvaa vettä vedenkeittimestä päälle ja annan turvota muutaman minuutin. Suikaleita ja paloja kannattaa keittää kasvisliemessä viisi minuuttia.
Näiden alkuvalmistelujen jälkeen voikin toimia soijan kanssa samoin kuin lihan kanssa.

ann-sofi

Kiitos neuvoista! Täytyy ostaa ja kokeilla. Uteliaisuus on vaivannut pitkään soijan suhteen, mutta en ole saanut hankittua ja kokeiltua sitä vielä.

*nessu*

Jossain aikaisemma ketjussa kirjoitinkin että silloin joskus lapsena peruna oli päälisäke, silloin syötiin myös paljon kaalia, porkkanaa raasteena ja kiinakaalia talvella. Siis ihan 70-luvun perusruokaa. Sitten kun vanhempani alkoivat matkustella ulkomaille, siinä 70-80 -luvun taitteessa ruokapöytään ilmestyivät oliivit ja muut etelän herkut.

Nykyään teen perusruokaa pääosin lasten ehdoilla. Vaikutteita olen toki kerännyt maailmalta, mutta ruskeat kastikkeet yms. ovat tosi harvinaisia meidän ruokapöydässä. Paljon laitan ruokaa kanasta ja kalasta, sekä soijarouheesta (luulevat sitä jauhelihaksi, hyi häpeä minua...)
Itse syön vähän lihaa, enkä juuri ollenkaan perunaa, riisiä (paitsi riisipuuroa) ja pastaa, nämä korvaan muilla kasviksilla. Muu perhe kyllä syö kaikkea yllä mainittua.

TuoreAnanas

Ensimmäisenä tulee mieleen, että ruokavalio on monipuolistunut. Aiemmin esim. pizza oli aina joko tonnikala- tai jauhelihapizzaa, nykyään yhdistelmät ovat kovasti erilaisia. Myös salaatit ovat monipuolistuneet ja tullut vaihtelua, ennen oli usein pelkkää porkkanaraastetta (teen sitä kyllä vieläkin usein, sillä pidän siitä) tai sitten jotakin kiinankaalipohjaista.

Mametska

Minulla on myös monipuolistunut. Olen 60- luvun lapsi ja karjalaisten sukujuurteni ansiosta arvostan hyvää kunnon kotiruokaa;)
Mutta innostun aina uusista ja olen tosi ennakkoluuloton ruoan suhteen, teen ja kokeilen kaikkea, ja olen vähän boheemisnobi-ruoanlaittaja.
Olen myös tartuttanut lapsiini tämän snobbailun..
meillä syödään ennakkoluulottomasti mutta niin että ruokatavat ja kattaminen ja yhdessäolo tärkeää, nämä opit sain jo pienenä tyttönä , ja avoimien päivää vietetään lähes jokainen päivä tyyliin Mi casa e Tu casa, ja aina joku ylimääräinen on ruokapöydässä;)

Keltavuokko

Olen sen ikäinen, että ruokatavoissa on tapahtunut paljonkin muutoksia, jo pelkästään elintason nousun vuoksi. Lapsuudessani 50-luvulla syötiin aika lailla lähiruokaa, koska erilaisia eksoottisia herkkuja ei tuotu Suomeen ollenkaan, ja nekin, joita tuotiin, saattoivat olla kalliita. Banaanit ja appelsiinit olivat kyllä tuttuja, mutta esimerkiksi appelsiineja sai vain tietyn lyhyen sesongin aikana. Ulkomaiset vaikutteet puuttuivat myös siksi, etteivät tavalliset ihmiset juuri matkustaneet. Monet tämän päivän ruokasuosikkini ovat silti tuttuja jo lapsuudesta, esimerkiksi silakkapihvit, kaalikääryleet ja kesäkeitto. Kahvin kanssa piti aina olla pullaa, jota äiti ja mummo leipoivat joka viikko.

Yksi olennainen ja suuri muutos oli jääkaapin ilmestyminen keittiön nurkkaan. Meillä se tapahtui 50-luvun lopulla tai 60-luvun alussa. Sitä ennen ainoat tavat saada ruoka säilymään olivat suolaaminen, umpiointi (jota meillä ei ainakaan harrastettu), keittäminen hilloksi tai mehuksi ja etikkasäilöntä. Tuoreita kasviksia sai lähinnä kesäaikaan, talvella oli tarjolla vain kaalia ja juureksia. Pakastin ja kaupan pakastealtaat monipuolistivat tätä tarjontaa 60-luvulta lähtien.

Vielä 70-luvulla esimerkiksi tomaatteja ja mansikoita sai vain sesonkiaikaan (en tosin muista, myytiinkö pakastemansikoita silloin kaupassa), ei ympäri vuoden kuten nyt. Paljon sen jälkeenkin tomaatteja ei tuotu Suomeen ollenkaan silloin, kun kotimaisilla tomaateilla oli sesonki. Siitä oli se kaltaiselleni tomaattiahmatille ikävä seuraus, että sesongin alussa ja lopussa tomaatit olivat liian kalliita.

Oma ruuanlaittoni ei perusteiltaan ole muuttunut muuten kuin raaka-aineiden käytön ja ruokalajivalikoiman monipuolistumisena. Olen aina inhonnut ruualla snobbailua ja ollut simppeli peruskokki, toki aina innokas oppimaan uusia ruokalajeja. Jos valmistaminen näyttää liian monimutkaiselta tai ainesluettelo liian eksoottiselta, kiinnostus loppuu siihen. Hyviä vinkkejä olen saanut tv-kokeilta, erityisesti ruotsalaisilta Tina Nordströmiltä ja Niklas Ekstedtiltä.

Ruokavalioni on koko ajan monipuolistunut, keventynyt ja muuttunut kasvisvoittoisemmaksi. Yritän nykyään syödä lautasmallin mukaan eli niin, että annoksesta vähintään puolet on kasviksia. Siksi erilaiset pasta- ja perunapohjaiset laatikot ja padat ovat jääneet vähemmälle ruuanlaitossani. Matkoilta on tarttunut mukaan aina joitakin vaikutteita, ja sitä mukaa kun on Suomessakin saanut tutustua esimerkiksi kiinalaiseen ja intialaiseen keittiöön, niiden makuja on pitänyt kokeilla myös kotona.

Strawberry Fields

Minulla on pitkälle samanlaiset kokemukset kuin Keltavuokolla. Muistan kun lapsena sanoin, että kun kasvan aikuiseksi, niin syön vain mansikoita ja tomaatteja. Ajattelin varmaan, että omilla tienesteillä niitä saisi niin paljon kuin haluaa. Oikeastihan niitä ei tosiaankaan ollut saatavilla kuin lyhyen aikaa kesällä, ja hyvä jos silloinkaan.

Kun isä lähti kirkolle asioille, niin tärkein pyyntö oli, että tuothan isä omenoita. Joulun tienoolla niitä sai kaupoista hyvin.

Nykyisinhän sitten voi syödä ihan mitä ikinä haluaa, mielikuvitus vain on rajana ja tietenkin käytettävissä olevat varat. Kaupat ovat pullollaan tuoretuotteita useista maanosista ja tietenkin sitten niitä teollisia valmisteita. Satoja ja taas satoja hyllymetrejä. Mistään ei ole puutetta.

Meillä ei käytetä juuri ollenkaan pitkälle prosessoituja teollisia tuotteita. Ruokaa tehdään tuoreista aineksista, kasvikset pyrin pitämään pääosassa. Usein se yksinkertainen ja tuore ruoka on parasta.