Realistinen Nainen

Näin ulkopuolisin silmin vaikuttaa siltä, että vaimosi on joutunut pahaan hormoonimyrskyyn eli vaihdevuosien hormonimuutokset voivat todella vaikuttaa dramaattisesti myös henkisesti.

Ehkä hän on psyykkisesti epävarma henkilö, joka hakee elämän kriisiin ratkaisua uskonnosta ja
sokeasti noudattelee oppeja.

Sinä olet valitettavasti joutunut tuon myllytyksen sijaiskärsijäksi. Voimia sinulle ja valoisampaa kevättä.

Katkera eronnut mies

Kiitos paljon minulla on jo sormet kipeänä kun olen yrittänyt auttaa muita suomalaisten parisuhteissa on mitä ihmeellisimpiä ongelmia PS:En ole enää niin katkera kun näillä foorumeilla seikkailee niin olen huomannut että minähän olen päässyt vähällä.Jätetyt eronneet ja karanneet ovat maailman parhaita psykiatreja toisilleen.

hepuli

Fiilikseni on kutakuinkin samanlaiset. Aina kun kuulen, mitä exä on puuuhastellut uutensa kanssa, painava kivi jysähtää sisimmässäni. Erostani on vasta vajaa vuosi, mutta katkeruus jyllää kuin myrsky aina vaan...Olen iloinen, kun ei ole tappelua ja ahdistavaa tunnelmaa kotona, mutta kaipaan häntä ja kokonaista perhettä, vaikka hän loukkasikin minua.
Uudelle naiselle en tule koskaan antamaan anteeksi. Itsekin eronneena hän jatkoi seurustelua mieheni kanssa, vaikka tiesi, kuinka paha olo minulla oli, olin aivan hulluuden partaalla! Ne vuodet ovat kuin sumua elämässäni. Ehkä joskus kipu hellittää ja kyyneleet kuivuvat, nyt vaan tuntuu, että miten tässä näin kävi? Oliko tämä loppujen lopuksi tarpeen? Mielestäni emme edes yrittäneet tarpeeksi.

3 vuotta eronneena

Ketju on vanha mutta... Jos joku vielä on kiinnostunut miten eron jälkeen elämä on sujunut niin vastaan HYVIN.

Ei kannata valehdella etteikö välillä olis tuntunut pahalta, hylätyltä, epäonnistuneelta, kurjalta, surkealta... (mitäs muita apeita adjektiiveja vielä vois liittää). Välillä on itkettänyt ja välillä tuntunut ahh niin ihanan itsenäiseltä ja vapaalta ja huolettomalta ja toistan, Itsenäiseltä.

Kun sen päätöksen on tehnyt, on helppo elää kun ei anna itselleen lupaa haikailla menneisyytttä. Hyvät asiat voi ja kannattaakin toki muistaa, mutta samalla kannattaa muistaa miksi ero tuli.

Reilun vuoden oli vaikeampaa mutta sen jälkeen on helpottanut. Enää ei edes tee mieli puhua erosta tai koko liitosta jos joku vaikka kysyisikin. Exä on todellakin vain yksi ihminen muiden joukossa.

K Westerlund

Monilla tuntuu eron jälkeen suurin ongelma olevan, ettei pääse suhteestaan tunneperäisesti irti. Siihen jää joko itsesäälistä, syyllisyyden tunteesta, haavekuviensa kaipailusta, katkeruudesta tai jostakin muusta tunnekoukusta "kiikkiin".

Kun eroaa, minkä ihmeen takia haluaa kuulla juttuja exästään, miten hänellä menee ja kenen kanssa luuhaa? Miksi hemmetissä joku haluaa tällaisella kiusata itseään, ihan kuin vain rangaistakseen itseään, kuinka huono ihminen itse on ja mitä tässä on menettänyt?! Mitä anteeksi annettavaa on exän uudelle naiselle? Mitä hänellä on yleensäkään sinun kanssa tekemistä eronne jälkeen?

Miksi syyllistää itseään siitä, että kaksi ihmistä eivät vain ole sopineet toisilleen? Miksi kaipailla jotakin vanhaa, kun maailmasta löytyy miljoonittain uusia tilaisuuksia? Miksi myrkyttää itseään katkeruudella tai itsensä säälimisellä, kun se ei johda mihinkään muuhun kuin oman elämän pilaantumiseen. Jos roikut tunteissasi, kärsit siitä vain itse. Kumppanisi siellä omillaan jo nauttii täysillä omasta elämästään, sinua muistelematta, sinun tunteistasi välittämättä.

Mikset itse tee jo samoin? Päästä jo vihdoin irti, ja ala elää omaa elämääsi, sen sijaan että pilaat sen itseltäsi näillä kielteisillä tunteilla herkuttelemalla! Kyllä, myönnä pois, että nämä kielteiset tunteet antavat sinulle kutkuttavan itseruoskimisen nautinnon! Ah ja voih minua rukkaa!

Nyt suututte varmasti minullekin, mutta parempi sekin kuin että itseänne kiusaatte! Jos myönnätte itsellenne, että kielteiset tunteenne ovat vain omaa herkkuanne, jota mässäilette ihan siellä keskenänne, olette jo matkalla irti niistä. Elämässä on mielekkäämpääkin tekemistä - esimerkiksi oman elämän elämistä, vapaana tuosta menneiden taakasta.

Päästäkää jo ihmeessä irti, niin olo kevenee kummasti!

Vieläkö on toivoa

Tuli puskista tieto en ole onnelinen muutan pois.
En ymmärrä ei mitään mahdollisutta neuvotella tai parantaa suhdetta, ei mitään selvää syytä,muuta kuin että olemme kasvaneet erileen. keskusteltiin paljon alku ero viikoilla mutta ei kuulemma mitään mahdollisuuta korjata suhdetta ei kuulemma pysty muuttumaan.
Talo ja omaisuus jakoon, tekee pahaa koska rakastaa yhä todella paljon. Omaisuuden jakaminen tuntuu pahalta koska paljon hyviä muistoja.17 vuotta yhdessä ja yhtäkkiä ei enään ole onnelinen, kolmatta pyörää ei kuulemma ole olemassa. Kuulemma tästä a selviää hengissä, vaikka koville otta.Rakas avovaimo näyttää kärsivän nyös paljon tästä erosta , mutta ei enään kehtaa tulla kotiin?????