arrara

Pieni galluppi muotoinen keskustelu, eli minkä takia olette eronneet ja onko ketään jälkeenpäin kaduttanut että ei yrittänyt kovempaa?

Itse en ole eronnut koska en usko että elämä parantuisi koska periaatteessa meillä kaikki on hyvin mutta kuitenkin ei. Eli jos tuosta lauseesta sai mitään selvää niin ajatuksissa ero pyörii vaihtoehtona jota en kuitenkaan haluisi, eli mitä tehdä?

Vappupallo

Tämä nyt on vähän jossittelua, koska tällä hetkellä en ajattele eroa.

Mutta eroja, syitä ja jälkipeliä: eron syy: sukat olohuoneen lattialla. Mikä sai miettimään suhteen tilaa ja mitä ITSE haluan. En halunnutkaan sitä, mitä olin neljä vuotta luullut, että perustamme perheen ja uurastamme yhdessä hamaan eläkeikään.

Jo kuukauden kuluttua pintaan nousi järjetön viha, kun olin tuhlannut meidän molempien elämää (mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, ei sekään seurustelu ja yhdessäasuminen ollut hukkaan heitettyä aikaa).

Sittemminkin olen huomannut hyväksi mittariksi sen, että kuvittelee itsensä vanhaksi rinnallaan olevan ihmisen kanssa. Joskus se ei vaan toimi, yksinkertaisesti ei pysty. Toisaalta, nykyisessä suhteessani en myöskään näe meitä rollaattorilla kisailevina käppänöinä, mutta näen itseni yksin - hänen jälkeensä ei ole muita.

Mutta eroistahan tässä piti puhua! Vaikeimmat erot on olleet niitä, joissa ulkopuoliset ovat pitäneet meitä hyvänä parina. Tai kumppani on ollut ns. paperilla täydellinen, järki on sanonut että se on kunnon mies, sillä on työpaikka ja perusasiat kunnossa... Miten perustelee itselleen eron, että tuntuu vaan siltä?

Yrittämisen puutteeseen ei ole yksikään suhde kaatunut. Itsellä on ollut pikemminkin suorituspaineet tehdä kaikki oikein ja luja usko siihen, että kun suhdetta suorittaa ja tekee vaan asiat oikein, niin pakko sen suhteenkin on toimia... Mutta kun kahden ihmisen yhteenelon sovittaminen ei ole mikään matemaattinen malli tai mekaaninen kone.

Hyvä kysymys sulla. Pitäisikö erota, jos tietää että parempaa on tarjolla? (Mikä on vetävää ja mikä työntävää voimaa...) Jos kuvailisin suhdettamme rakennuksena, niin se olisi torppa, mutta itse rakennettu. Ja hyvälle paikalle, se kai se paras pohja on.

kohta sinkku

Erosimme äskettäin, alkuperäisen sanoja lainatakseni "koska periaatteessa meillä kaikki on hyvin mutta kuitenkin ei". Eli arki oli tasaisen turruttavaa ja yhteiselämä oli loppujen lopuksi aika vähäistä, tuskin huomasimme toisiamme. Lähinnä negatiivisista asioista tuli keskustelua, muuten elimme molemmat yksin saman katon alla. Jos joskus oli kivaa, se oli kämppis-henkistä ja kaverillista. Eli avioliitto ei ollut avioliitto sellaisena kuin minä sen olisin halunnut. Ei siihen eroon sen suurempaa draamaa tai yllättäviä käänteitä aina tarvita, meillä asiat luisuivat hyvin pikkuhiljaa tähän pisteeseen. Onneksi tajusin että se on lopetettava nyt eikä joskus keski-iän kriisissä.

Kristiina-73

Tästä aiheesta on tehty ihan tutkimustakin, että mitkä on ne yleisimmät syyt, miksi erotaan. Eivät vaikuta kovin heppoisilta tämän jutun perusteella:

http://www.suhdesoppa.fi/avioero/yleisimmat-avioeron-syyt/

elossa

Erosin miehestä, joka on luonnehäiriöinen (narsisti). Meidän parisuhdehelvettiä kesti aivan liian kauan, noin 14 v. Joka yhtään tuntee asiaa, tietää miten vaikeaa uhrilla on tilanteesta irrottautuminen. Sain lopulta koottua voimani ja päästin irti. Eikä kaduta tippaakaan! Kaikki vuodet narsistin kanssa menivät hukkaan.

2.54

Jotkut eroavat aivan turhaan,jotkut sinnittelevät ihmeen kauan jossain helvetissä jonkun sekopään armoilla.Eron syitä on monia.Kun on todella syy erota,silloin kannattaa lähteä tilaisuuden tullen eikä ottaa mitään riskiä mitä tulevaisuus kenties voisi tuoda tullessaan.Turhia eroja välttäkää.

Eronnut onnellinen

Ei tarvitse kysyä tätä, sen tietää ihan varmasti, olkoon syy mikä tahansa!

Yksiö

En eronnut, kun mies petti. Erosin koska en pystynyt enää luottamaan häneen lähes missään asiassa: vuokra jäi maksamatta toistuvasti ja maksoi sen vasta huomautuksen jälkeen, epämääräisiä velkoja sinne tänne, jotka aiheutuivat liian leväperäisestä elämäntyylistä suhteutettuna tuloihin (jatkuva juhliminen suurin menoerä), viina maistui liian hyvin liian usein, kotiin tultiin vasta myöhään seuraavana päivänä mitään ilmoittamatta, lupauksia rikottiin jatkuvasti ja viimeisenä niittinä oli kun mies kävi kännissä päälle eikä uskonut että olin tosissani, kun kiljuin kurkku suorana että mene pois.

Tämän jälkeen aloin lopulta, vuosien jälkeen, uskoa, ettei mulla ole tulevaisuutta sen miehen kanssa, ainakaan onnellista sellaista.

katkera

ero-tuli minulle kuitenkin yllätyksenä-vaikka tiesin, että kaikki ei ole hyvin. uudenvuodenyönä kaikki tuli ilmi, tieto erosta ei koskaan kuitenkaan tullut ilmi minun tai meidän vuoksi vaan sen toisen osapuolen (mistä olen katkera, koska olisin toivonut, että minulle olisi voinut kertoa sen, mitä kyselin jo monen kuukauden ajan). ymmärrän, mutten hyväksy kaikkia asioita. minä olen jätetty vaimo-yli 30 v. avioliittoa-pääosin onnellista sellaista takana-mies kyllästyi-haki itseään ja onnellisuuttaan-löysi omasta mielestään elämänsä rakkauden-minun mielestäni ruman, likaisen akan-mutta jos sellaista halusi, niin siitä vaan. elämäni arvot olivat uudelleen punnittavina-ei helppoa! no,jos sellaista halusi,niin miksi olisin vastaan.uudenvuodenyönä kaikki tuli ilmi ja sen jälkeen tunteet ovat todella vaihdelleet. mieheni haki eroa, myös ns. toista vaihetta ja kaikki oli ohi osituksineen lokakuussa. olen niin sovinnainen ja järkevä, mutta kaikki sisällä kuohuu-voin huonosti, vaikkei siltä näytä-verenpaine-ym.lääkitykset alkaneet-mutta kestän-en enää tiedä, kuinka kauan. ystäviä, tukea..kaikkea on ollut, mutta pettymys elämään ja ihmisiin on päällimmäisenä. miksen saanut sitä onnea ja iloa, mitä odotin ja mistä nautin. miksei se riittänyt. mutta kun ei niin ei. voin pääsääntöisesti ihan ok, vaikka kaipaankin sitä lämpöistä syliä ja halia, mitä kaipasin myös koko avioliiton ajan. toisaalta olen helpottunut, en sitä kuitenkaan enää koskaan olisi saanut omalta mieheltäni. ei välttämättä minun vika,vaan hän kaipasi jotakin uutta, ihmeellistä - toivottavasti joskus saa-vaikka toisaalta epäilen-ei onni tule etsien vaan eläen!!nyt liki vuoden ajan exäni on saanut kokea,ettei hänen uusi jättänytkään lapsiaan ja miestään ja elää ns. kaksoiselämää. minulle ihan ok,en halua kuulua mukaan heidän sairaaseen kolmiodraamaan.nämä kaksi näyttelevät vielä niin suuria taiteilijoita, että voivat kertoa pikkukaupungin kulttuurihenkilöille ihmissuhdedraamaa---voi, voi. olenkö katkera, valitettavasti tällä hetkellä kyllä - toivottavasti pääsen aika nopeasti eroon tästä tunteesta ja pystyn joskus jatkamaan omaa elämääni - joten EROA MIETTIVÄ - mieti, mieti ja mieti, mietintöihin on aina joku syy - itse en ihmettele enää eroamme - sen aika vaan tuli - jospa minä pääsisin joskus siitä yli ja voisin löytää oman onneni- romantikko kun olen!!!

arrara

Se tässä ärsyttää eniten on juuri se miettiminen, mitä jos kaikki vielä kääntyy paremmaksi, mitä jos taas löytyy se vanha ihan henkilö johon rakastuin ja joka on se joka mielessäni vielä rakastan, ihmisiä ei voi muuttaa mutta itseään voi, onko hän siihen valmis, vai onko tässä vaan joku vaihe joka menee ohi, entäs lapset, onko ruoho todellakin vihreämpää aidan toisella puolella. Kaikkea mietin, yritän jopa etsiä syitä mutta ku en tiedä. Ehkä kannattaa pitää matalaa profiilia niin kauan kun on rauha talossa? Olisi vaan itsellä niin paljon annettavaa ja kukaan ei tunnu sitä huolehtivan!

Ka, sentähen

että loppu evväät. Tunteet. Kunnioitus. Kaikki yhteinen. Oli vain kaksi erillistä ihmistä erilaisine arvoineen eri maailmassa. Yhteistä oli samat seinät ja aikuiset lapset. Ei piisannut.

vässykästä eroon

eroan ukostani, heti kun velka on hoidettu
-mies elää omaa elämäänsä, meistä ei ole koskaan tullut "me", mutta vahvasti hän sulautuu edelleen sukulaisiinsa, vaikka selkeää hyväksikäyttöä on jatkuvasti ilmassa

ex

Minä erosin avomiehestäni 2kk sitten 20vuoden avoliiton jälkeen.Lapsia on 2, toinen jo täysi-ikäinen . Kyllä sen tietää milloin kannattaa erota..silloin kun mitään yhteistä ei ole jäljellä ,ei mitään puhuttavaa ellei säätä oteta huomioon ;-) . Jos epäilyttää erota niin sitten ei ole valmis . Ruoho ei välttämättä ole vihreämpää ja elämä taatusti rahallisesti köyhempää mutta ompahan ainakin toivoa että joku joskus vielä löytyisi rinnalle! Tilanne oli meillä se että avoliitto alkoi tuntumaan vankilalta josta ei pääse pois = elinkautinen . Ikävä on kyllä kotiin mutta aika parantaa haavat !
Ei kaduta !

yksin,mutta aika onnellinen

14 vuotta meni meilläkin kuitenkin.Yritin ja yritin,mutta minkäs voit.Olisin joutunut hoitoon jonnekin,jos olisin jatkanut.
Kaikki pettymykset.elämä oli kuin vuoristorataa.
Mies petti kaikissa asioissa jo alunperin raha,lasten hoidossa,kotihommissa,rakennushommissa ym
Huomaisin olevani siivooja,huora,elättäjä,talonmies,lastenhoitaja.
sitten koko avioliiton ajan kuulin olevani tyhmä,läski ihminen.ei minkäänlaista tukea.
Kun sairastuin syöpään,mies nauroi ja aikoi haudata koiran häkkiin.
Mies varasti rahaa yhteiseltä tililtä,jopa lapsinlisät kelpasivat.ei ollut aina edes ruokaan rahaa,eikä olisi ollutkaan,jos minulla ei olisi ollut jemmaa.Käski mennä sosiaaliluukulle,jos en pärjää.itse tienasi tuplasti sen,mitä minä.Ei antanut rahaa yhteisiin menoihin.Minä maksoin kaikki.
Sitten vielä uhkaili ja hakkasikin.
Mutta kait minussakin oli vikaa.
Avioerossa jäin vielä nuolemaan näppejäni.Mies teki hk konkurssin ja talous miinuksella erotessamme
eli tämmöinen tarina.Repikää tuosta.Osa vielä väittää,että erosin turhaan hyvästä miehestä.

ItsenäinenSuomiNainen

Minä erosin pelkästään sen vuoksi, että mieheni ei pystynyt olemaan uskollinen. Ei pystynyt siihen pyhistä ja syvistä lupauksistaan huolimatta. En halunnut elää jatkuvassa pelossa, että koska taas paljastuu jotain. Kaikin puolin hyvä mies muuten, oikea lottovoitto jollekin, joka pystyy elämään hänen kanssaan tietäen, että koskaan häneen ei voi luottaa. Hänelle ei koskaan tule yksi nainen riittämään ja toivon, että kukaan ei hänen vuokseen enää joudu kokemaan sitä kipua ja tuskaa, jonka minä olen läpikäynyt.

Ihanata

Minulla oli paha olla hänen kanssaan, vaikka suhteessa ei ollut väkivaltaa ym. Paha olo loppui eron jälkeen. Joskus monet pienet jutut alkavat kasautua eikä niitä solmuja saa avattua. Nyt olen onnellinen yksin ja se kuulema näkyy minusta :-)

järki-ihminen

Asukaa hyvät ihmiset ensin hetki avoliitossa, että näette, miten se yhteiselo sujuu. Ei tule niin monta rankkaa avioeroa, jos ei ole niin monta erehdyksessä solmittua avioliittoa.

loppu on loppu

Eipä tuossa tänä päivänä liene kuin tilastollinen ero, loppuuko siinä rytäkässä avio- vai avoliitto. Ihan samat käytännön ja tunne-elämän riesat siinä läpikäydään jos ja kun yhteistä kotia aletaan jakaa. Varsinkin, jos siellä asuu vielä lapsiakain.

Avoeronnut juoposta

Erosin juoposta 20 vuoden jälkeen. Avioliittoon ei olisi tullut mieleenkään mennä. Ihan yhtä rankka ero silti oli varmasti. En tiedä kuinka paljon mies oli pettänyt vuosien aikana. Luottaa ei voinut, oli valehtelua, henkistä väkivaltaa, raivokohtauksia, uhkailuja. Päiväkausia oltiin ryyppyreissuilla ja tietenkin känny pois päältä. "Valitsemaanne puhelinnumeroon ei juuri nyt saada yhteyttä" on kaikunut korvilleni satoja kertoja. Keskellä aamuyötä sai herätä maksamaan taksia tai pahimmassa tapauksessa lähteä klo 4.00 hakemaan automaatilta rahaa siihen taksiin. Tai kartasta sai sitten aamulla krapulaiselle selvittää että missä päin hän on kun oli yöllä lähtenyt baarista jatkoille. Ja senkin jälkeen mies vielä eksyi pariksi päiväksi baareihin.

Nyt olen tyytyväinen. Uskomatonta että tuo kaikki on nyt takana päin.

Myös minä kaipasin liitossa lämmintä syliä ja läheisyyttä. Sitä en olisi saanut vaikka mies olisi raitistunutkin. Nyt minulla siihen on mahdollisuus. Mutta mieluummin olen vaikka yksin kuin huonossa suhteessa.

Jos mies ei olisi juonut eikä olisi tarvinnut pelätä erilaisia asioita, olisin jäänyt suhteeseen. Tylsyys ei olisi haitannut eikä seksin ja hellyyden puute.Tasaista arkea en ole koskaan elänyt, ja elinvoimat on sen vuoksi menneet.

tutkimuksen mukaan

Tänne oli listattu avioeron 15 yleisintä syytä tutkimuksen mukaan. Omasta näkövinkkelistä katsottuna tuntuvat aika paikkansa pitäviltä.

http://www.suhdesoppa.fi/avioero/yleisimmat-avioeron-syyt/

omille teille

Petetyksi tulin, kerta toisensa jälkeen.

I miss you

Minä erosin tyttöystävästäni tuossa 1kk sitten. Rakastin häntä, vaikka suhteemme oli todella lyhyt. Hän oli täydellinen ihminen, en voinut toivoa mitään muuta. Mutta meidän suhde kaatui draagisesti omaan mokaani.... Minua ei saa itkemään mikään muu, kuin pahat sanat. Muille tuli selväksi, että olen tytön kanssa. Sain huutoja ja tappouhkauksia tämän takia. Joka päivä. En vain kestänyt sitä enään... Jätin hänet sitten sen takia.. En kaivannut häntä takaisin enään. Minusta oli helpompaa ilman hätä. Nyt näinä päivinä olen kuitenkin alkanut kaivata häntä.. Hän todella oli maailman täydellisin tyttö.. :/ Kaipaan häntä aivan liikaa...

Ketkä?

Siis ketkä niitä huutoja ja uhkauksia sinulle antoivat? Ja miksi? Eivätkö he hyväksyneet tuota tyttöä?

Uusiosuhteessa

Erosin ensimmäisestä avioliitosta, sillä mies mm. käytti kaikki rahat niin kuin itse halusi (minä olin paremmin tienaava kuitenkin), piilotteli laskuja ja maksuhuomautuksia, varasti rahaa vanhemmiltani, rikkoi kännykkäni, sillä epäili minulla olevan suhteen, heitti joskus ulos pakkaseen ilman ulkovaatteita ja jäi kiinni pettämisestä. Lähes 15 vuotta kuitenkin kestin, sillä en halunnut antaa periksi ja välillä epäilin, että olin syypää hänen käytökseensä, koska en osannut kohdella häntä tarpeeksi hyvin - tällä hän puolustautui nimittäin.

En ole katunut avioeroa yhtään sekuntia. Mies yritti minua takaisin useamman vuoden ennen kuin antoi periksi.

Nykyisen mieheni kanssa olen ollut nyt 11 vuotta ja joka ikinen päivä ihmettelen, että kuinka parisuhde voikin olla jotakin näin ihanaa ja upeaa!

ex-rouva

Meillä eron syy oli se että mieheni petti. Deitti-sivuilla oli haku päällä koko ajan ja siellä tietenkin esiintyi sinkkuna. Koneelta löytyi useita kasvokuvia säänöllisesti otettuina joita sitten lähetteli netti naisille. Yhden kanssa meni sänkyyn asti ja jäi kiinni. Loppujen deittien/lohduttajien kanssa ei ollut muka mitään... Ei kovin uskottavaa kun mies häipyi ties milläkin syyllä omille teilleen ryyppään jopa viikoksi kerrallaan.