vieras

Mies ilmoitti haluavan erota. Tästä on usea kuukausi. Hän kuitenkin kokoajan hakeutuu seuraani ja jos otan puheeksi eron, hän pakenee. Kun taas hetki mennyt, niin lähestyy "parhaana kaverina" ja pitäisi olla hänen kanssaan.Mennä milloin minnekin jne. Jotenkin itse en aina kykene tätä ymmärtämään, koska olo on loukattu ja sydän rikottu. Mutta ei vain pysty aiheesta puhumaan hänen kanssa. Hän muutti n.5kk sitten omaa asuntoon ja silti tuossa pyörii nurkissa usein.
Nyt päätin olla puhumatta tästä erosta, kun ei selitystä saa ja ajattelin että hiljaisuus olisi parhainta. Tänään saapui avioerohakemus. Ei siis mitään tästä puhunut ja joka päivä soittellut/esittänyt parasta kaveria jne.

Olen niin loukkaantunut tästä. En tahdo hänestä kuulla nyt mitään, niin rikottu on olo tällähetkellä .
Miksi ihmeessä hän kuitenkin hakeutuu kokoajan seuraani? :(

jotain saa

Mitä mies saa seurassasi?
Onko hänelle yhtään kaveria? Ehkä ei. Ehkä sinä olet kaveri.
Ehkä mies vahtii sinua. Sinua et pääse hankkimaan uutta miestä, kun hän on läsnä.
Tarjoatko miehelle ruokaa? Pyykinpesua? Neuvoja?
Ehkä mies ei ole varma eropäätöksestään.

Koska olette eronneet, niin sinä voit kieltäytyä miehen seurasta.

vieras

Sanoo viihtyvän seurassani. Koska olen iloinen,juttelen jne.
Kavereita hänellä on, mutta kuitenkin sanoo välittävän minusta paljon ja olen läheisin hänelle. Tässä asiassa tein stopin, että hänellä ei ole oikeutta tulla kotiini ja kiukutella, koska sitä en ansaitse. Jos ahdistaa, pysyy poissa vain.
Utelias kyllä on menoistani tai kuka minulle soittelee yms.
Tarjoan kyllä ruokaa hänelle, myös hän kutsuu minua syömää ja haluaa myös käydä ulkona syömässä.

Hän luokittelee siis meidät hyviksi ystäviksi, vaikka itse kyllä huomaan eleistä joskus täysin muuta...
Jotenkin vain alkanut ahdistaa tämä tilanne itseä ja tuntuu,että minua pallotellaan kovasti. Ihan kuin varmistelee, että tässä olisin odottamassa häntä ja valmis koska vain ottamaan takaisin. Nyt en ole suorastaan jaksanut ottaa häneltä vastaan mitään pariin päivää. En puheluita ja en myöskään viesteihin vastaa. On pakko ottaa tilaa tässä.

Rikki

Mä ajoin mieheni pois, koska olin kyllästynyt riitelyyn ja kuvittelin pärjääväni paremmin yksin lasten kanssa. Nyt ero on astunut voimaan joku kukausi sitten, huomaan vasta nyt kauhukseni, että ikävä miestä on hirveä. Vasta nyt olen saanut ajatukseni selkeäksi ja nähnyt oman osuuteni riitoihin ja huonoon suhteeseemme, kun oli etäisyyttä välillä. Eilen nielin ylpeyteni ja pyysin miestä takaisin. Mies ei välitä enää. Sain siis ansioni mukaan. Korjata ei voi, ei kaunista elokuvaloppua elämään.

Jospa se sun miehes ei ollut ihan varma vielä, etäisyys auttaa kummallisesti pohtimaan ja näkemään asioita oikeassa valossa. Teidän pitää ottaa etäisyyttä, pitää se jonkin aikaa. Syteen tai saveen.Anna miehelle sitten vielä mahdollisuus, jos se vielä muuttuu. Ei papin siunaus määritä kahden ihmisen välistä suhdetta.

vieras

Minä olen ollut käytettävissä aina, kun hän on tahtonut olla kanssani jne. Olen yrittänyt olla miettimättä tätä asiaa,vaikka ahdistus on näinä kuukausina ollut mukana ja ajatellut, että kyllä asiat vielä korjaantuu.

Nyt vain monta päivää tullut tunne, että tahdon olla rauhassa ja en tahdo puhua edes hänen kanssaan. Menin kyllä mokaamaan, kun vastasin hänelle eilen aamulla(oli useasti soittanut ja ajattelin jotain käyneen) ja hän olikin vain palvelusta vailla.Olisi pitänyt auttaa asiassa ja kun tuntuu,että itse en saa tästä tilanteesta mitään.Ei ole reilua,että toinen hyötyy toisesta ja toinen ei saa edes ns.juttu kaveria toisesta. Ahdistava ja itsekästilanne menossa.

En ole nyt vastannut viesteihin tai puheluihin, on sitten lapsellista tai ei, mutta niin rikottu olo on. Tarvitsen aikaa, ei ole tähän hetkeen mitään asiaa hänelle ja voisi tulla sanottua pahastikin. Jos tälläinen laittaisi toisenkin miettimään, että ei ole reilua käytöstä tuollainen. Empatia tuntuu puuttuvan toiselta :(

keskinkertainen

"Ei papin siunaus määritä kahden ihmisen välistä suhdetta."

Kävelin eilen myöhään kaupungilla. Kävelin alkuillasta ohi entisen asuntoni. Asuin siinä nuoruusvuosinani. Moni asia muistutti entisestä elämästä. Seuraavalla kerran päätin liikkua toista reittiä. Ihan turhaa enää viipyä menneissä vuosissa. Kaikki on selvitetty ja hyvässä järjestyksessä.

Moni luulee, että papin aamenella sitoutuu suhteeseen lopun ikäänsä. Niin minäkin luulin.
Mutta tässä nyt eletään yksin ja lapset ovat maailmalla.

Vapautuneen ajan käytän elämästä nauttimiseen. Olen ottanut tosi paljon etäisyyttä asioihin.
Nyt on tunne, että haluan koko maailman takaisin syliini. Olen tosi vapautunut ja onnellinen.
En enää mieti mikä olen, mitä haluan ja mitä tulevaisuudessa. Pidän itsestäni ja elämästäni.

Kirjaa en taatusti kirjoita itsestäni. Katsoin eilen Ylen uutta sarjaa Mindred Pierce, jos oikein muistan nimen. Eniten pidin kohtauksesta, jossa Kate Winslet piti tyttöjään sylissään ja sanoi, että elämässä tapahtuu kaikenlaista. Tosi hieno suhtautuminen eroon. Mutta seuraavast kohtauksesta en pitänyt ollenkaan siis siitä tuttuun mieheen haksahtamisesta.

Netistä on niin mukava katsoa tv-ohjelmia. Olen tullut niin ronkeliksi, että napsin parhaat palat päältä. Jos juttu on hyvä saatan katsoa ohjelman etukäteen youtubesta.

Omassa elämässä ei niin voi tehdä ja onneksi ei voi:)

kuuntele itseäsi

Sinun todella kannattaa kuunnella itseäsi.

Sanot, ettet saa suhteesta mitään. Miksi käyttää aikaa suhteeseen, joka ei anna mitään? Ei mitään syytä.

Älä syytä miestä siitä, että hän käyttää sinua hyväkseen. Sinä olet monta kuukautta antanut sen tapahtua. Olet tarjonnut hänelle seuraa ja ruokaa.

Mieti nyt asioita. Kun seuraavan kerran vastaat miehen puheluun, ehkä kerrot, että haluat eron olevan lopullisen. Et enää halua yhteydenpitoa.

meri

Tarinani on kutakuinkin samanlainen. Lisänä, että mieheni käytti runsaasti alkoa ja lopulta oli kuvioissa toinen nainenkin.
Mutta...erosta on vuosi ja tunnustan, että kaipaan häntä. Välimme ovat tulehtuneet, emme kommunikoi toistemme kanssa, mutta silti kaipaan, lähes päivittäin. Muistan vaan hyvät hetket ja ne ikävät surun vuodet ovat jäämässä taka-alalle. Kaipaan arjen jakajaa, ihan pieniä asioita, vaikka tiedän, etteivät ne tule takaisin.
Jälkiviisaana nyt sanon, että ehkä yrittäisin vielä enemmän. Pitkästä liitosta on vaikea päästä edes henkisellä tasolla itsenäiseen elämään,eikä sitä enää kovasti haluakaan. Virheitä tehtiin molemmt mutta yhteistä yritystä ei sitten enää löytynyt.

Elämänsä pääosassa

Vuosi on lyhyt aika, jos on uskonut olevansa "loppuelämänsä yhdessä". Minulta meni muutaman vuoden suhteesta toipumiseen viisi vuotta. Se että välillä kaipaa on merkki siitä ettei ole vielä jaloillaan ja että kannattaa olla tapailematta "ystävinä".

Minusta ap:n entinen on toiminut tosi itsekkäästi ja vain itseään ajatellen, kun kerran kuitenkin erota haluaa. Et koskaan pääse omillesi jos roikut eilisessä ja mietit mitä olisi voinut olla. Päästä irti ja anna itsellesikin toipumisen mahdollisuus. Et ole entisesi äiti, älä mieti hänen jaksamistaan tai ongelmiaan, eikö olisi jo aika miettiä ihan omaa jaksamista ja eteenpäin menoa...?

vieras

Tämä on totta. Me olimme yhdessä yli 10v ja tämä tieto tuli minulle salamakirkkaana taivaalta. Toki oli riitoja, jotka oikeastaan ei ollut riitoja.. koska toinen ei ollut halukas puhumaan tai kuuntelemaan. Itse yritin kaikkea.. kirjoittaa,puhua jne. Silti hän ei jaksanut kuunnella ja varsinkin, jos se paha mieli koski häntä itseään. Vaikka yritin kertoa ""minusta tuntuu tältä" hän joka ei kuunnellut tai sanoi "olen toista mieltä". Kuitenkin näistä aina päästiin yli tai ainakin kuvittelin,vaikka ehkä nuo varjosti sisällä mukana kokoajan.
Virheitä varmasti tuli tehtyä paljon, mutta selvittämällä näistä olisi varmasti selvinnyt ja itse haluan aina selvittää,puhua asiasta. Tässä suhteessa se vain oli vaikeaa ja se on harmi :(

Lisäksi joskus aikaisemmin käytti tätä riitatilanteessa, että nosti ero-kortin pöydälle ja sai minut hiljaiseksi.Koskaan selvittämättä tätä loppuun ja tämä jäi usein minua kalvamaan.
Todella kamala kortti riidellessä.

Silti tässä tilanteessa on jotain hyvin erikoista. Kuin toinen olisi täysin epävarma tästä päätöksestä, huokuu hänen pahaolonsa ja näyttää todella uupuneelta. Onneksi tämä on hiukan muuttunut, koska alussa hän oli täysin "masentuneen"oloinen.

Nyt tosiaan sellainen "lapsellinen"tunne, että kerran erota tahtoo.. ni sitten saa myös olla erossa minusta ja tosiaan en ole hänen yhteydenpitoihin vastannut.Niitä on tosiaan tullut ja paljon onkin. En vain kestä nyt kuulla mitää selitystä,en puhua tällähetkellä asiasta ja tuntuu, että on niin loukattu olo. Varmasti itkisin ja jopa saattaisi tulla sanottua rumasti. En jaksa nyt.
Eikä minusta ole nyt häntä ymmärtää tai hänen ystäväkseen.Tarvitsen aikaa sulatella näinkin rankkaa asiaa.

Jos tämä vaikka herättelisi niitä tunteita, miltä toisesta mahtaakin tuntua ja miten itsekkäästi toimii. Tai sitten kuvittelee tämän menevän hänen mukaan, erotaa ja ollaa parhaat kaverit. Mene ja tiedä :(

Realistinen Nainen

Itsekkäältä tosiaan mies tuntuu. Etkö voi esim. kirjeessä tai s-postissa kertoa tämän mitä olet
täällä kirjoittanut?

Itse eräästä erosta pääsin yli kirjoittamalla kirjeen ajatuksistani ja tunteistani exälle.

Se on hyvä tapa "tyhjentää" itsensä ja lopettaa asioiden vatvominen yksin.

Voit aivan suoraan sanoa, ettet tässä vaiheessa enää halua olla häneen yhteydessä. Aika näyttää pystytkö ystävyyteen exäsi kanssa vai et.

Et ole vastuussa hänen hyvinvoinnistaan varsinkin kun hän oli erossa aloitteen tekijä.

quesswhat

Kannattaisi mennä parisuhdeterapiaan. Se ei tarkoita että keksittäisi keinot sovitella erimielisyydet ja väärinymmärrykset yhteiselämää jatkaaksenne. Vaan, että ymmärrätte kumpikin omat ja toisen syyt eroon. Nähdäkseni ette kommunikoi samalla kielellä. Ilmennätte tuntojanne kumpikin tavallanne, toisianne tahtomattanne loukaten. Ja kun loukkaantuu haluaa etäisyyttä. Ja toisaalta ei. En lähde arvailemaankaan mitä mies on mahtanut ajatella aikoinaan, miksi on halunnut eroa ja miksi kuitenkin haluaa pitää yhteyttä. Se teidän täytyy selvitellä keskenänne. Jokainen suhde kun on erilainen.

vieras

Olen ehdottanut tätä ja heti tuli kielteinen vastaus. Ei näe mitään syytä menneitä muistelee tai kaivelee. Vaikka itse sanoin, että minä tarvisin selvennyksen, täten ymmärtäisin paremmin ja osaisin käsitellä asian.Se olisi itselle tärkeää kasvamisen myötä. Koska kyllä tälläinen asia jää muhimaan sisälle ja miettii, että mitkä on todelliset syyt. Lisäksi en jaksa elää arvaillen miksi näin kävi.

Ota välimatkaa

Ehdotan samaa kuin muutkin eli jätä kaikki yhteydenpito mieheen riippumatta siitä mitä hän haluaa. Ero on ero, mutta hän haluaa ilmeisesti että erossakin tanssitaan hänen pillinsä mukaan ja ollaan "ystäviä". Voit ilmoittaa yksiselitteisesti että tarvitset nyt omaa rauhaa etkä ole valmis minkäänlaiseen yhteydenpitoon ja piste. Siinä ei ole mitään lapsellista, vaan se on täysin luonnollinen reaktio. Ei ole enää sinun murheesi ymmärtääkö mies sen tai surettaako se häntä. Te ette ole enää pari ja mies on se joka haluaa erota. Jos postittaa toiselle erohakemuksen on aika epärealistista ja suorastaan lapsellista olettaa että se toinen haluaa sen jälkeen olla ystävä ja tehdä koko ajan toiselle palveluksia varsinkin jos mitään toiselle tärkeitä asioita ei suostuta käsittelemään.