Ukkelipukkeli87

Itsehän olen niitä onnekkaita jotka ovat saaneet herpeksen kondoomia käyttäessä, hoitajakin näytteitä ottaessa voivotteli että olipas sulla huono tuuri, kun rakkuloitten sijainti oli juuri niillä paikkeilla johon kondoomin tarjoama suojaus loppuu. Aluksi olin kyllä aika epätoivoinen ja maailmansa myynnyt, enkä uskonut että kukaan tulisi hyväksymään mua. Loppupeleissä kaikkeen tottuu, nyt tämän vaivan kanssa on tullut elettyä jo about 6-vuotta, eikä tämä minun elämää juuri ole huonontanut. Suhteita on tullut ja mennyt, suurin osa ihmisistä on hyväksynyt mut tautineen kaikkineen. Vaatii vaan pientä rohkeutta olla avoin ja kestää muutamia pettymyksiä mitä saattaa kohdata. Olisihan se kivaa jos tätä vaivaa ei olisi, mutta mielummin minä tämän otan kuin vaikka Leukemian jotan läheinen ystäväni sairastaa. Voimia ja jaksamisia kaikille kohtalon tovereille, saattaa kulostaa kornilta ja ärsyttävältä juuri sairastuneelle, mutta kyllä se elämä tämänkin jälkeen jatkuu. :)

Herpeksen kantaja

Mulla on ollut herpes yli 25 vuotta. olen alle 50 kymppinen mies. Sain alapäähäni huuliherpeksen omasta runkkaamisestani. Siis kaiketi syljin kädelleni kun minulla oli huuliperpes huulessa. (tämä valkeni vasta vuosien päästä, tutkittu on). Nyt herpes on peräaukossani ja ulostaminen on huomattavan kivuliasta. Tämän peräaukon herpeksen olen saanut todennäköisesti kädestäni jälleen, koska pesen aina peräukkoni ulostuksen jälkeen. Tämän takia syön Aclovir 800 tabuja kuurin omaisesti n 3-4 krt vuodessa.(Valtrexit ja Zoviraxit kokeiltu, ei tehoa tarpeeksi hyvin). Silloin kun herpes on huulessa tai muualla niin se esiintyy vain yhdessä paikassa kerralla.
Olen ollut naimisissa nyt kymmenisen vuotta. Vaimoni ei ole saanut alapään herpestä, koska emme harrasta suuseksiä silloin kun minulla on rakkuloita huulessa (muutoin AINA kyllä). Vaimollani on toki huuliherpes. Joten käsittääkseni herpes tarttuu silloin kun on rakkulavaihe. Toki voit saada sen muutenkin syljen välityksellä, koska kyseessä on virus. Monet ihmiset ovat taudin kantajia (käsittääkseni 90% on se veressä, tämä herpes simplex). Sukupuoliherpes (herpes simplex2) on eri asia kuten täällä on mainittu.
Tämän alapään huuliherpeksen tartutin valitettavasti n 15 vuotta sitten silloiseen pitkäikäiseen tyttöystävääni. Hän totesi karvoituksen poisajon (höylällä) vähentävän kutinaa. Olemme edelleen ystäviä.
Itse olen myös kokeillut näitä sinkki + B vitamiini kuureja, mutta tehosta en oikein osaa sanoa juuta jaata.
Kova auringon valo ja stressi saavat minulla tuon herpeksen puhkeamaan paljon helpommin.
Siis ei todellakaan kiva tauti, mutta sen kanssa on vaan elettävä. Lääkärille kannattaa mennä toteamaan viruksen tyyppi.
Tympii vastata näin vanhaan ketjuun, mutta toivottavasti tästä on apua jollekin. Noloahan ja epätietoista näitä asioita oli ratkoa vähän yli 20-kymppisenä runkkaripoikana....

Faktaa!

Herpes voi tarttua myös oireettomassa vaiheessa. Se kuinka yleinen virus on, riippuu lähinnä iästä. Tuo 90% pätee lähinnä joihinkin Afrikan maihin. Suomessa se ei ole läheskään niin yleinen, ainakaan nuorissa ikäluokissa.


Epidemiology of herpes simplex - Wikipedia, the free encyclopedia

ladyavalanche

Hei!

Tuntuupa hyvältä lukea tätä ketjua. Poistetuista viesteistä saatan arvata, että joillekin herpes on todellinen ongelma, kun pitää toisia moralisoida. No, minullekin se alkaa olla, vaikka sen kanssa on tullut vietettyä jo 10 vuotta. Sain taudin nykyiseltä seurustelukumppaniltani, ja puhkeamisvaihe oli todella ärhäkkä. Limakalvot olivat rikki alapäässä melkein kuukauden! Minulla on ollut koko elämäni aikana vain viisi kumppania, ikää on melkein 50 vuotta, joten sitkeästi kielsin että ko. tulehdus olisi sitä. Olin aika viaton. Hain gynekologilta lääkettä ärhäkkään hiivatulehdukseen, ja vaikka tuo vanha kettu varovasti ehdotti, olisiko sittenkin herpes, minä olin todella pyhä ja kielsin. Ei tietenkään! Vaikka ensimmäisestä kerrasta uuden ja sen viimeisimmän miehen kanssa oli ollut juuri se kaksi viikkoa. Tauti parani kuitenkin, tullakseen seuraavan kerran seuraavana kesänä. Silloin tajusin ihan heti mitä se on, ja menin maani myyneenä sukupuolitautien klinikalle. Herpeksen lajia ei koskaan diagnosoitu, mutta koska huulessa ei ikinä ollut ollut mitään, tiesin että genitaaliherpes se on eikä mikään muu.

Minut tartuttanut kaveri rakasti ja rakastaa minua syvästi (seurusteluvaihe ilman seksiä kesti melkein kaksi vuotta), ja hän katui ja suri syvästi tartuttamistaan. Olemme olleet nyt yhdessä ilman ongelmia sekä uskollisesti (minä ainakin) ja koska kumpikin on viruksen kantaja, seksi on hyvää sekä ongelmatonta.

Nyt vain on alkanut tulla muualle kremppaa suhteeseen, ja tiedän että jossain vaiheessa eroamme. Minun on tullut aika herätä Ruususen unestani. Olen ensimmäiset surut jo surrut, juuri kuten tässä ketjussa on surtu, olen syntinen, saastainen, likainen. Olen uskoutunut muutamlle ystävättärelle ja saanut heiltä kannustusta, etten ole yhtään sen vähäisempi ihmisenä herpeksen kera tai ilman, ja jos joku menee asian takia paniikkiin, hän ei ole minun arvoiseni. Kuitenkin on olo, että olisipa jossain yhteisö, jossa kaikilla ihan rehellisesti olisi herpes, niin voisi ihan oikeasti seurustella iloisesti "meikäläisten" kanssa....

ladyavalanche

Lisäyksenä ylläolevaan,

minut tartuttanut kaveri oli ns. oireeton tapaus. Sen takia asia tuli hänellekin shokkina. Näinä kymmenenä vuotena ensimmäiset viisi vuotta olivat pahimmat. Herpes ilmestyi aina keväisin, valon määrän lisäännyttyä. Asikloviirit saatuani rakkulat talttuivat parissa päivässä aina ilmestyttyään. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet todella huomaamattomia. Minulla on ollut paljon stressiä, mutta vasta äitini kuolema laukaisi herpeksen yhdessä flunssan kanssa. Sekin kohtaus tuli vain kerran ja meni parissa päivässä kun saatiin lääkkeet peliin. Kevät ei ole aiheuttanut rakkuloita enää pitkään aikaan. Ainoastaan todella paha flunssa antaa "rakkulaisen pikavoiton" ja sitten onkin todella "kuningatar" olo tyyliin "no vielä SEKIN". Kuukautisten aikaan minulle ei ole koskaan tullut herpestä, en tiedä liittyykö stressin lievenemiseen (PMS menee pois) vai mihin. Itse hoidan herpestäni pitämällä flunssat parhaan mukaan loitolla ja olemalla stressaamatta. Ja pitämällä aina viiden päivän kuurin pillerit mukana käsilaukussa pienessä dosetissa, joten pillereistäkään ei näe, mihin vaivaan niitä nautitaan. Tosin, ihan rehellisesti, kyllä minä tämän vaivan lähettäisin hiiden kattilaan, jos voisin.

Nimetönn

Olen 20 vuotias nuori nainen, herpes on ollut minulla vasta puolisen vuotta ja sekin on jo liikaa. Sain oireet ensiksi todella rajuina.. Enkä tiedä keneltä tämän kyseisen taudin sain. Olin aluksi järkyttynyt ja todella murtunut, kirosin omaa tyhmyyttäni.. Mietin että miksi ihmeessä aloin nauttimaan todenteolla sinkkuelämästä. Herpes puhkeaa elimistööni noin kuukauden välein muutamana näppynä. En tiedä kelle tästä puhua ja voinko ylipäätään puhua kenellekkään? Pelkään ettei minua ymmärrettäisi ja minua aleittaisiin syyllistämään. Omaa syytähän tämä on. Oloni on niin erilainen kun herpes on päällä, mietin kokoaika kuinka erilainen olen ja kuinka kaikki on huonosti.... Haluaisin vain elää normaalia elämää ilman tätä tautia.. Kaikki on hyvin silloin, kun tämä ei ole päällä, mutta heti kun herpes puhkeaa, tulee todella masentunut ja yksinäinen olo.. Joskus jopa toivon, että jollakin ystävälläni olisi kans herpes, saisin tukea ja olisi joku jonka kanssa puhua.. Voinko siis ikinä elää normaalia elämää? Pelkään, että tulevat seurustelukumppanini tuomitsevat minut ja eivät halua kanssani mitään.. Mietin myös, kun ystäväni kertovat murheistaan (jotka ovat välillä pieniä), että tietäisittepä mitä minä kannan sisälläni... Ulospäin olen normaali, iloinen ja kova nuori nainen, mutta sisältä kaikkea muuta. *Astetta isompi huokaus*..

Vastuuton

Minä sain genitaaliherpeksen puoli vuotta sitten yhden illan jutusta kun olin matkoilla. En siis ole ollut tekemisissä minut tartuttaneen henkilön kanssa tämän jälkeen, mutta ei hän mitään asiasta maininnut enkä itsekään mitään näkyviä rakkuiloita huomannut. Kortsuakin käytettiin, mutta se ei tainnut ihan koko touhujen ajan olla mukana... Raivostuttaa! En minä tartuttamisesta ole niin vihainen, kuin kertomatta jättämisestä. Toisaalta uskon kyllä, etten olisi seksitouhuihin lähtenyt jos olisin tiennyt.

Oireet olivat ensimmäisellä kerralla ihan järkyttävät, kuume nousi pariksi päiväksi ja alapää hallitsi ajattelua ja oloa pari viikkoa. Rakkuloita oli sekä näkyvillä alueilla että emättimessä ja samaan yhteyteen pomppasi joku emätintulehdus.

Sen jälkeen minulla oli muutama kuukausi, jolloin silloin tällöin ilmestyi yksittäinen rakkula jonnekin. Nyt on taas useampi rakkula ja on tuskainen olo ja päätin aloittaa zovirax-kuurin, mitä olen yrittänyt vältellä jostain syystä??

Osaako joku sanoa, miten kannattaa toimia kun lääkkeet loppuvat? Zovirax reseptini on käytetty ja lääkäri, jolla kävin oli entisellä asuinpaikkakunnallani. Saanko reseptin lääkäriltä niin, että vain sanon minulla olevan herpeksen jos ei siis ole rakkulavaihe päällä kun sinne menen? En haluaisi odottaa uusien oireiden alkua kun lääkkeet ovat loppu.

Olen puhunut aika avoimesti herpeksestä naispuolisten ystävieni kanssa sekä parin kuukauden seurustelukumppanin kanssa, joka aluksi panikoi mutta puhuttuaan kavereidensa kanssa(?!) rauhoittui ja totesi ettei anna asian häiritä. Kaikki muutkin ovat suhtautuneet ihan järkevästi ja yllättävän monella kyseinen vaiva tuntuu olevan! Oireet vain ovat toisilla todella lievät ja joillakin ei ollenkaan... Ei tässä kai auta kuin sinnitellä eteenpäin ja muistaa pitää huolen ettei laita tautia jakoon :(

ladyavalanche

Hei vastuuton (älä nyt noin sano itsestäsi...ethän sinä voinut tietää...)

minä olen aina saanut asikloviirikuurin hyvin helposti ihan yleislääkäriltä. Ei tarvitse olla rakkulat päällä, riittää kun sanot että on herpes. Ei kukaan niitä lääkkeitä huumeina käytä ja lääkärit tajuavat ihan varmasti millainen ikävyys on kimpussa. Sano vain että öö tarvitsisin asikloviiria, ei tarvitse edes sanoa sanaa "herpes". Kärsimys rakkuloiden kanssa on niin paljon lyhyempiaikaista kun on lääkkeet, ettei tosikaan. Itse käytän myös huuliherpesvoiteita alapäähän pahimmassa vaiheessa. Auttavat.

Itse olen päässyt vähän eteenpäin omien miesmurheideni kanssa, ei satu niin paljon yhden paniikkisen reagointi. Minä olin siinä mielessä vastuullinen, että tiesin ja kerroin. Hän teki sitten päätöksen. Minusta on tärkeätä oikeasti kertoa, oli reaktio mikä tahansa sillä toisella. Alkaa myös vahvistua se ajatus, että ei se panikoija ole minun arvoiseni. Taidamme olla tavanomaista vakavampaa porukkaa me herpesihmiset...

Voimia kesään kaikille!!!!

Minä

Kirjotan tänne, vaikkei mulla virallisesti oo edes todettu herpestä, mutta epäily on niin vahva ettei se oikein enää epäilyksen sijaa jättänyt.

Todistuksena siitä, ettei aina tarvi olla edes varomaton, tyhmä tai ajattelematon, jotta voi saada sukuelinherpeksen. Ollaan mieheni kanssa toistemme ainoat seksikumppanit, yhdessä jo yli 7 vuotta. Kummallakaan ei oo koskaan huuliherpes oireillut eikä siis olla myöskään oltu tietoisia, että semmosta ylipäätään kannettais. Viime kesänä oli alapäässä herpeksen oireita, sillon en vielä osannu niistä mitään arvata ja päätellä, ja se meni ohi. Tänä kesänä ilmesty uudestaan ja puhuin gynegologin kanssa asiasta ja oireista, aktiivivaiheessa kun en vastaanotolle päässyt. Vahva sukuelinherpes-epäily ja siinä sitten ihmettelemään että mistä ihmeestä....
Kumpikaan ei oo pettänyt, siitä olen varma, eli ei tarvi väittää että mies kuitenkin käynyt vieraissa. Niin käsittämättömältä kun tää itestäkin tuntuu, niin ilmeisesti jommalla kummalla, mistä sitäkään tietää, niin lapsuudessa saatu oireeton huuliherpes on nyt sit tarttunut.

Tuhansia kysymyksiä ja vihaa ja katkeruutta on noussu pintaan, mut totuus on se, että tauti on niin kavala, ettei sitä kyllä oikeesti pysty välttämään sataprosenttisella varmuudella muuten kuin elämällä koko elämänsä selibaatissa. Tai en ainakaan keksi yhtäkään keinoa, millä olisin tän pystynyt välttämään.

Pikkumimmi

Kirjoituksessasi on paljon yhtäläisyyksiä minun tarinaani. Minullakin on synnynnäinen sydänvika, joka on kaikenlisäksi etenevää laatua. Seurustelin muutaman vuoden miehen kanssa, jolla on genitaaliherpes. Emme käyttäneet kondomia, koska odotin, että olisimme päätyneet samaan hautaan aikanaan. Keskustelimme herpeksestä paljon suhteemme aikana, koska minä halusin menneisyyteni vuoksi. Mies ei tainnut koskaan käsittää täysin sitä, että rakastin häntä ja otin tietoisen riskin omasta tahdostani. Erosimme muista syistä kuin herpeksestä, mutta kyllä minä suosittelen syyllisyydentuskissa pyöriskeleviä herpeksen kantajia luottamaan joidenkin kohdalla siihen, että järki ja ymmärrys ovat täysissä voimissa. Keskustelun kautta selviää monesti se, että millaiset odotukset ja mielikuvat on silloin, kun suhteessa kolmantena pyöränä on genitaaliherpes. Mielestäni ei ole kovin kohtuullista se, jos jatkuvasti kyseenalaistetaan kumppanin ymmärrys ja tahto.

huulipunastus

Onko käytännössä mahdollista saada oireettomassa tilassa olevan naisen huulipunasta herpes tartuntaa? En tiedä onko hsv1 vai hsv2. Ennätin hieraista kerran punalla alahuultani kunnes muistin "Ainiin, sil on herpes!" tämän jälkeen putsasin huulipunan märällä puhdistusliinalla pois ja putsasin vielä suuvedellä trololol. Tämän jälkeen hipaisin vieöä vahimgossa terskaani, onko mahdollista että virus olisi siirtynyt kumpaankaan paikkaan? Onko täällä tai oletteko kuulleet kenestäkään kenellä vastaavia tapauksia? Huulipunan omistajalla virus ollut oireettomana varmaan jo melkein vuoden tai ainakin useita kuukausia ja todennäköisesti huulipunan käyttöiän ajan.

Terveisin,
Kuumottaa

Herp'ez

Itselläni todettiin herpes(tyyppi 1) alapäässä noin kolme viikkoa sitten. Lääkäriltä sain heti lääkkeekuurin(Aciclovir) ja oireet talttuivat hieman reilussa viikossa. Nyt kuukautisten jälkeen huomasin jälleen yhden rahon alapäässä ja aloitin samantien uuden kuurin. Onko kellään tietoa MIKSI herpes uusii usein kuukautisten yhteydessä? En löytänyt ko tietoa netistä. Olen kuullut että joillain on auttanut hormoonikierukka jonka myötä kuukautiset ovat jääneet käytännössä kokonaan pois. Onko tiedossa muita keinoja joilla kuukautisiin liittyvää herpeksen uusiutumista voisi ehkäistä? Itselleni ei kierukka tule kyseeseen elämäntilanteestani johtuen.

Toinen asia, joka pisti silmääni herpekseen liittyviä nettikeskusteluja lukiessani oli ihmisten(useimmiten naisten) Kokema suuri syyllisyys herpestartunnasta. Perjaatteessa herpeksen tartuntamahdollisuutta voidaan ehkäistä avoimuudella, estolääkityksellä, valistuksella ja kondomilla. Muttei yhdenillan jutuista herpestä saa sen helpommin kuin vakituisesta parisuhteesta, päin vastoin. Herpes ei näy testeissä ja on useimmiten oireeton. Rakkuloita voi esiintyä ulkoisissa sukupuoli elimissä ja niiden ympäristössä ja näin ei kondomista ole juuri hyötyä. Miten kukaan voi syyttää itseään tyhmäksi muutaman yhdenillanjutun takia? Suurempi satunnaisten seksikumppanien määrä ei tee kenestäkään "huonompaa" naista. Joku voi saada herpeksen synnytyksessä äidiltään, toinen juomalasista, kolmas oireettomalta aviomieheltään tai sitten kesäromanssilta vaikka käyttäisi kondomia. Viimeinen asia mitä tehkää itesellenne ja toisille tautia kantaville tulisi olla syyllistäminen ja tartunnan liittyvän "kevytkenkäisyyteen" tai omaan tyhmyyteen. Nämä asenteet lisäävät entisestään taudin stigmaa ja siihen liittyviä pelkoja ja häpeää, mikä puolestaan vaikuttaa siihen että yhä harvempi uskaltaa kertoa taudista kumppaneilleen mikä jälleen johtaa taudin leviämiseen.

Jokaisella on oikeus rakastella, tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi taudista riippumatta. Se ei vaikuta ihmisarvoon tai ole todiste liian kepeästä suhtautumisesta satunnaisiin kumppaneihin, mitä se nyt ikinä tarkoittaakin.

elämä on

Sain kyseisen viruksen ihmiseltä, joka raiskasi mut. Että raiskauksen aiheuttamat traumat eivät olleet sitten tarpeeksi vaan loppuiän syön lääkkeitä ja muistan joka kerta kaiken paskan kun virus aktivoituu. Ei kauheesti osaa positiivista repiä. Ja selitäpä tämä sitten kumppanille. Nykyinen muistuttaa aina riidan tullessa, ettei sua kukaan muu sen takia huolisi.

Sallatuulikki

Herp'ez,
käsitykseni mukaan kuukautisten aika on helpompi herpesvirukselle aktivoitua, koska virus aktivoituu aina, kun vastustuskyky menee alemmas. Kuukautisten aikaan naisella keho keskittyy kuukautisiin ja sen vuoksi jää tilaa virukselle aktivoitua.

Toisekseen, kyllä nettikeskusteluissa tehdään hyvin selväksi (ainakin monissa minun vuosien varrella lukemissani), että sukupuolitautitartunnan saavat vain hölmöt ihmiset, joita sitten pitääkin tästä tyhmyydestään loppuelämänsä syyllistää. Rinta rinnan keskusteluissa kulkevatkin häpeä, syyllistäminen ja vertaistuki.

elämä on -nimimerkille sanoisin, että vaikka tuntuukin siltä, että kukaan muu ei huolisi herpeksen takia, ei kannata alistua siihen ajatukseen. Minäkin olin yhdessä suhteessa pitempään, kaipa siksikin, kun mies oli sellainen, että hyväksyi minut herpeksestä huolimatta. Suhde meni poikki ja nyt tapailen uutta miestä. Jaksan uskoa vielä, että elämä jaksaa kannatella. Kynnysmatoksi ei tarvitse jäädä.

Yksi muiden joukossa

Halusin kertoa oman tarinani tämän pienen taakan saannista ja sen kanssa elämisestä.
Sain herpeksen alapäähän ollessani vasta 20-vuotias. Olin juuri alkanut tapailemaan erästä miestä, jonka kanssa suhde vakiintui ja kuvioihin tuli seksi ehkäisypillereiden kanssa. No sittenpähän hetki tämän jälkeen nousi miehelleni kuume, minkä ajattelilimme vain olevan jotain syysflunssaa tms. Mistään ihottuman tapaisesta peniksessään hän ei siinä kohdin vielä maininnut mitään, joten seksielämä jatkui normaalisti. Eipä siinä sitten kauan tarvinnut odottaa, kun itselle tuli kovat kivut alapäähän ja nousi korkea kuume. En tajunnut ollenkaan, mitä tapahtuu, kun töissä ei pysynyt silmät auki ja pissalla käyminen alkoi sattua. Rakkuloiden ilmestyttyä menin lääkärille, joka totesi tylysti sen olevan herpes ja määräsi paljon mitään selittelemättä kuurin sen hoitoon. Itse pidättelin itkua vastaanotolla ja tunsin vain (ehkä kuvitelmissani) lääkärin hieman halveksuvan asenteen itseäni kohtaan. Ensioireet olivat helvettiä. Itku tuli aina vessassa ja kävely tapahtui buranan voimalla hampaat irvessä. Mies oli luonnollisesti pahoillaan ja sanoi olleensa tietämätön taudistaan, jonka epäili saaneensa exältään, jolla huuliherpes. Vasta myöhemmin heräsivät epäilykset miehen pettämisesti samoihin akoihin, mutta ei siitä sen enempää.
Ensimmäiset uusiutumiskerrat tapahtuivat noin 1 kk välein ja aina lievemmin oirein. Ilmeisesti kehoni alkoi tuottamaan vasta-aineita viruksen puhkeamisen estämiseksi hyvin tehokkaasti, mistä olen hyvin kiitollinen. Uusiutumiskerrat pitenivät joka kerran ja tällä hetkellä virusta kannettuani n. 3 vuotta, virus on uusiutunut nyt kerran vuodessa. Se ei välttämättä tee kuin yhden vähäpätöisen rakkulan ja huomaan aktiivivaiheen itse ainoastaan nivusten imusolmukkeiden kipuilusta.
Seurustelin miehen kanssa, joka minut tartutti vielä 1,5 vuotta tapauksen jälkeen. Silloisessakin suhteessa pidin itseäni välillä likaisena, jotenkin saastuneena ja epäkelpona, vaikka olin itse tartunnan saaja, enkä harrasta yhden illan suhteita lainkaan. Välillä koin totaalista haluttomuutta taudin vuoksi, sillä oli vaikea pitää itseään haluttavana ja rakastettavana. Jotenkin aloin pikku hiljaa päästä kuitenkin asian yli, mutta aikaa ja omaa pohdiskelua se vaati hyvin paljon. Asian hyväksyminen on vieläkin osittain työn alla, mutta olen iloinen ihmisten yllättävän kannustavasta asenteesa (niiden, joille olen uskaltanut kertoa). Mörkö kasvaa omassa päässään hyvin usein todellisuutta suuremmaksi...
Seurustelun loputtua pohdin luonnollisesti samanlaisia asioita, kuin monet muutkin täällä. Mietin, kuinka voisin ikinä löytää, jonkun, johon voisin luottaa kertoakseni ja hyväksyisikö hän minut taudista huolimatta. Ilokseni voin kertoa kaikille teille nuorille (ja vanhemmille), jotka nyt ovat samassa tilanteessa, kuin minä silloin, että eivät kaikki meitä kieroon katso ja halveksi. Paljon riippuu omasta asenteesta ja rehellisyydestä. Pitkän hiljaiselon jälkeen tapasin miehen, jota tapailin reilu kuukauden ennen kuin uskalsin asiasta kertoa. Vatvoin pitkän aikaa mielessäni asiaa ja pohdin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Lopulta pääsin aloittamaan keskustelun: "Mun täytyy kertoa sulle jotain..." "Mulla on sairaus, jota en saa itsestäni pois.." Tässä kohtaa nousivat tietenkin kysyvät kulmakarvat, mutta kun sain kakistettua ulos kantavani herpestä, repesi mies nauruun. Hän sanoi olevansa helpottunut, ettei kyse ollut vakavammasta ja itseltä vierähti suuuuuri taakka pois harteilta. Se suhde ei tosin kauan kestänyt, mutta hyväksynnän kokeminen antoi minulle itselleni taas hieman anteeksi ja pääsin taas eteenpäin oman käsittelyni kanssa.
Seuraava suhde alkoi siitä taas melkein vuoden edellisen jälkeen. Kyseistä herraa tapailin useamman kuukauden ennen kertomista. Kyseessä kun oli vielä bakteerikammoisin ihminen, jota tiedän.. Hän tarvitsi aikaa asian sulatteluun ja sen hänelle soin. Itse en saanut valita riskin ottamisen kanssa, joten haluan sitä suuremmalla syyllä antaa muille sen vaihtoehdon. En ymmärrä näitä "laitetaan paska kiertämään"- ihmisiä, jotka jotenkin omaa katkeruuttaan käsitelläkseen tartuttavat muita. En ikinä haluaisi kenenkään kokevan tätä, varsinkaan sellaisen ihmisen, josta todella välitän, vaikka oma oirehdinta onkin paljon lievempää kuin muilla.
Mies päätti onnekseni jatkaa suhdetta ja tällä hetkellä haluaisi edetä seurustelun tasolle. Hänen seurassaan, en ole kertaakaan kokenut itseäni epäkelvoksi vaan aivan tasavertaiseksi kumppaniksi ja seksi (kortsulla höystettynä) on aivan mahtavaa.
Me emme ole lainkaan huonompia/likaisempi/mitään muutakaan negatiivista tästä taudista huolimatta. Kaikille ihmisille tapahtuu kieroja asioita ja tämä on vain meidän taakkamme kantaa. Älkää rakkaat kanssakärsijät rankaisko itseänne. Kun elämä laitetaan oikeaan perspektiiviin, on tämä aika pieni asia muiden keskellä. Ja joka toisin ajattelee on vielä aika nuori sielu ;)
Ollaan rohkeita, rehellisiä, kohennetaan ryhtiä ja käytetään kumia!

ikuinenpessimisti

Olen itse kärsinyt herpeksestä nyt 7 vuotta. Haluan, että tiedätte että herpes voi tarttua muutenkin kuin sukupuoliyhdynnästä, koska minä olin silloin neitsyt. Sain matkustaessani viruksen vessan pöntön istuimeen jääneestä jonku toisen henkilön virtsan tipasta. Oli yö ja olin väsynyt enkä muistanut äitini ohjeita käyttää vessapaperia suojana, jos nyt edes neuvoa aina noudatin. Nyt vieraissa aina katson jälkeen päin ettei mitään eritteitä jää, enkä uskalla käydä saunassa ilman peflettiä. En mene vieraissa suihkuun tai saunaan jos virus on hyvin aktiivinen. Minä en uskalla lapsia hankkia kun pelkään että tartututtaisin lapseni synnytyksessä tai jälkeen päin perhesaunassa. Lääkärissä uskalsin käydä vasta viisi vuotta ensi oireista. Kärsin pitkään hiljaa ja yksin. Minulla oli klassiset oireet ensi oireista ja siksi tiesin että kyseessä oli herpes. Sain lääkäriltä viruslääkkeeseen reseptin ja joskus ne toimivatkin ihan hyvin. Nykyään seurustelen mutta vaadin kondomia ihan toisen hyväksi, vaikka hän ei sitä vaadikaan. Hän on mielestäni turhan huoleton asian suhteen mutta toisaalta helpottaa minun oloa, koska ei pelkää. Huolehdin hänenki puolesta ettei tauti tartu. Niin minulla ei ole huuliherpestä,...vielä.

jätäse

Mulla on ilmeisesti ollut huuliherpes ihan lapsuudesta asti. Muistan kerran, että kysyin äidiltä mitä mun huulessa on ja sitten se osti mulle huuliherpes voiteen. Muistaakseni en sen jälkeen oo saanu rakkuloita, kunnes viime kesänä sain. Ja olin oikeestaan ihan kauhuissani, kun muistin että se voi tarttua suuseksissä miehen alapäähän ! Nyt oon tässä kesästä lähtien panikoinu asian kanssa ja mua hirvittää. Jos sen tartutan, on se pahinta mitä voi tapahtua. Tai että jos mulle tulee se alapäähän. Tää on ihan kauheeta.

Inhottaa sekin, että lääkäri ei oo koskaan todennu mulla sitä, koska en oo käyny. Ja sen vuoksi en voi olla ees varma onko se huuliherpes. Tuntuu, että ne rakkulat on joka vitun kerta niin erilaisia ja muutenki. Haluisin vaan tietää, että onko se se. Tää ahistaa niin suunnattomasti. Ähh haluisin kaikki ne vasta-aine testit sun muut, että vois varmistua. Ja sitte pitäs kertoo poikaystävälle. Ja mua pelottaa.
Oon vaan miettiny, et jos jättäs kokonaan kaikki suuseksiasiat pois, nii se ei vois tarttuu. Miks on tällänen vitsaus. Mä en käsitä enää mitään. Ois kaikki niin täydellistä, jos mulla ei ois sitä. Ja joo tiiän, että se on tosi yleistä ja niin edelleen:(

Turvaseksi

^Noin 50% sinun ikäluokastasi on huuliherpes (olet kai vielä teini) joten voi olla, että poikaystävälläsikin on. Kaikki eivät tiedä kantavansa sitä.
Suuseksissä kannattaa käyttää kondomia tai elmukelmua ja muista, että toisin kuin usein kuulee väitettävän, herpes voi joskus tarttua myös silloin kun rakkuloita ei ole.

Hyvä, että olet huolissasi poikaystäväsi terveydestä. Se osoittaa, että olet vastuullinen.
Ihmiset suhtautuvat tauteihin hyvin eri tavalla. Joidenkin mielestä ne eivät ole mikään iso juttu. Joidenkin mielestä taas ovat. Jokaisella on oikeus ajatella omalla tavallaan mutta muista pitää mielessä, että kaikki eivät ole yhtä vastuullisia kuin sinä. Muista käyttää aina kondomia irtosuhteissa ja ehkä muutenkin, se vähentää tartunnan todennäköisyyttä.

Myötätunnossa

Kaikki hyväpeliset "ukkomiehet"pannaan. Itse sekosin naimisissa ollessa "herkun perään paljasta
herkutellen" Nyt muistutuksia tulee,tosin vain huuleen.

jätäse

Kiitti. Joo pitää sitten jutella poikaystävän kanssa asiasta. Ois vaan ihan karseeta tartuttaa se:(

Maria

Herpes (herpes simplex 1 tai herpes simplex 2) ja vesirokko (varizella zoster) ovat täysin kaksi eri virusta joskin hyvin lähellä toisian.Jos epäillään jompaa kumpaa ne pitää erikseen eri testeillä testata.Vesirokkovirus on tarkoitettu aiemmin vesirokkoa sairastamattomille ehkäisemään sen puhkeamista myöhemmin.Jo vesirokon tai vyöruusun sairastaneelle sitä ei anneta.Näin on ainakin minulle kerrottu th- puolelta.

Herpekseen ei kai ole olemassa mitään rokotetta.

Jo sairastettuna ei anneta enää lisäksi mitään rokotteita koska sinulla on jo kyseistä virusta elimistössäsi.

herpes täälläkin:)

Hei ihanaa että löysin aiheesta edelleen aktiivisena olevan keskustelun! Itse sain herpeksen reppureissultani muutama kuukausi sitten ja edelleen joinain päivinä asia tuntuu maailman suurimmalta ongelmalta. Ilman jatkuvaa lääkitystä tulee yksi rakkula häiritsemään. Siksi joudun siis toistaiseksi syömään estolääkitystä joka päivä.

Haluaisin kuulla millaisia oireita muilla on ollut kun herpes on uusiutunut? Minulla tuntuu pari päivää olo aivan voimattomalta ja kuumeiselta vaikkei kuumetta olekaan. Voisin vaan nukkua koko päivän. Olen myös huomannut pistävää hajua ja runsaampaa valkovuotoa rakkuloiden yhteydessä. Onko muilla samankaltaisia oireita? Toivottavasti nämäkin helpottavat tulevaisuudessa..

Varoitus

Älkää ainakaan suukotelko pieniä alle 6-viikkoisia vauvoja. Isän huuliherpes tappoi vastasyntyneen.

Two-month-old baby boy is killed by the cold sore virus after a loving kiss from his father | Mail Online

Putriana

Break outs can last any where from 1-4 weeks. The treatments help to maagne your symptoms or puts the virus back into dormancy. It takes a few days for the medication to start working before you have any noticeable difference in your break out and yes break outs can come back after taking antiviral treatment. But herpes is different for every one that has it, some people only get a few break outs then never have another it's hard to say if that will happen for you.

Dinara

tell her that when she meets some one she has to let them know before they sleep tosetherghe has to be up front she might have trouble meeting some one but if she is cute she probably won't have a problem meeting any one .if she is 20 she is probably a beautiful lady but remember to tell her she must be up front with every guy she meets before they have sex about what she has because she is a carrier now .