Samantapaista

Itsekin sivusta seurasin, vuosia sitten, osittain samanlaista tilannetta. Äitini ja isäni erosivat kauan aikaa sitten, ja lopulta äiti meni naimisiin uuden miehen kanssa, miehellä oli myös lapsia, kolme, joista kaksi tyttöä samanikäisiä kuin minä ja veljeni. Tulimme/tulemme veljeni kanssa vieläkin hyvin toimeen tyttöjen ja isäpuolen kanssa, mutta äidillemme ei kuitenkaan käynyt yhtä hyvin miehen exän, tyttöjen äidin kanssa. Äitini ei käsittääkseni ottanut minkäänlaista yhteyttä miehen exään, sillä ei halunnut puuttua asioihin ja mutkstaa niitä turhaa, lapsetkin olivat jo molemmat yläasteella.

Kuitenkin ymmärtääkseni vähän ennen sovittuja häitä, exä alkoi toimia: hän puhui lapsille täysin perättömiä äidistäni ja isäpuolestani. Nuorempi lapsista ei ilmeisti oikein uskonut asioita, vaan antoi vain asioiden olla, ottamatta kantaa. Vanhempi tyttö kuitenkin otti vahvasti kantaa, sillä äitinsä puheiden "myrkyttämänä" ei pitänyt omasta äidistäni, ja ilmaisi sen varsin selkeästi. Tästä esimerkkinä mm. hääpäivänä vanhempi tyttö sanoi isällee (osittain vielä äitini kuullen): "tule takas kotia, ei tuo (oma äitini) sinusta välitä, se nai sinut vain rahojen vuoksi". Voitte kuvitella millaiseen tunnetilaan tuo jätti sekä isäpuoleni, että äitini, molempien hääpäivänä tuollaista, kyllä isäpuoli siitä suuttuikin vanhemmalle tytölle, mikä oli aivan täysin oikein, ja osoitti näin varmasti rakastavansa äitiäni. Häät pidettiin, välit olivat kuitenkin huonot vanhempaan tyttöön, joka jatkuvasti osoitti mieltään, arvatenkin exän puheisiin perustuvien juttujen takia.

Noh, noin viikko häiden jälkeen äitini alkoi saada häiritseviä ja haukkuvia tekstiviestejä, äiti tallensi niistä jokaisen. En kyllä ymmärrä että mikä niidenkään pointti oli, mutta ei kai tällä exällä ollut muutakaan tekemistä, kun ei ole montaa päivää töitä tehnyt elämässään. Tämähän seurasi lopulta siihen, että exä oli jotenkin onnistunut vielä tuhoamaan äitini mainetta tehokkaasti pienen asuinalueensa (jossa meillä oli myös perhetuttuja), sekä lastensa keskuudessa, väittäen että äitini olisi syypää tähän tekstiviestien ja muun häirinnän aloittamiseen, vaikka toisinhan se oli. Äitini ei kuitenkaan antanut periksi, vaan itse kertoi kaikille, miten asia oikeasti oli, sekä näytti jokaisen viestin todisteena exää vastaan.

Tämän jälkeen kuitenkin exä väitti lapsilleen, että äitini olisi alkanut häntä häiritsemään ja haukkumaan, sekä tekemään kiusaa. Eivät lapset tietenkään voi uskoa, että heidän oma äitinsä valehtelisi moisesta. Niinpä saatiin seuraavalla visiitilla aikaan kunnon sanaharkka isäpuolen & äitini ja vanhemman tytön kesken. Vaikka äiti näytti todisteet ja isäpuoli vakuutteli että näin se asia oikeasti on, ei tyttö vain voinut uskoa.. tätä väittelyä jatkui sitten muutaman (pitkän aikavälin) visiitin ajan, ja nykyään tyttö taitaa jopa uskoa, että hänen äitinsä teki väärin, eikä siitä asiasta keskustella sen enempää.

Itse kiusantekoa (tekstailua, baarissa huutelua jne.) jatkui jopa muutaman kuukauden, aina viikonloppuisin. Lopulta kuitenkin exä väsyi kiusoitteluun, ja lakkasi lähettämästä viestejä, kaikkien asuinpaikkalaistensa tietäessä totuuden.

Eli tsemppiä vaan sinulle, kannattaa tosiaan ottaa kaikki talteen, ihan tulevaisuuden varalle, sillä jos kiusoittelua jatkuu pitkään, ja homma menee henkilökohtaiseksi/lapsi sotketaan mukaan, ei lapsi voi olla uskomatta äitinsä puheita, ilman todisteita. Eivätkä viranomaiset voi toimia, ilman vahvoja todisteita, sillä ainahan ne ovat ensisijaisen huoltajan/äidin puolella tällaisissa asioissa.

Mainittakoon vielä, että itse näin kaiken todisteen, ja yläpuolella kerron asian täysin puolueettomasti, vaikka se vaikeata olikin. Kylläkin hieman epäselvästi, mutta se johtuu vain pyrkimyksestäni puolueettomuuteen.
Tämä on oma kokemukseni, en yleistä mitään millään tavoin.

Nimimerkille "laatikonkaivelijoita"

Kirjoituksestasi selviää paljon. Kotinne ei ole lapsenkin koti. Kirjoitat, että "meillä ollessaan..." eli lapsi on "teillä", ei kotonaan.

Minusta isän kodin pitää olla lapsenkin koti.

Huolimatta tässä nyt siitä, penkooko lapsi paikkoja, "varastaako" tavaroita jne. Mikä on varastamista, mikä taas normaalia hyödykkeiden käyttöä? Siitäkin voi keskustella.

Jos tytär käyttää äitinsä meikkejä, onko se varastamista? Jos tytär käyttää isänsä tavaroita, onko se varastamista? Jos tytär käyttää isän vaimon tavaroita, onko se varastamista?

Jos koko asetelma on sellainen, että lapselle muodostuu kuva kylässä olemisesta, kun hän on vanhempansa luona, silloin ollaan jo vaikeilla vesillä. Valitettavasti niin monet äiti- ja isäpuolet pitävät kynsin hampain kiinni tästä. Puolison lapsi on vieras, kyläilevä henkilö. Ja hänen oletetaan käyttäytyvän kuin kylässä oleva ihminen käyttäytyy. Kotia ei anneta oikeasti lapsen käyttöön, hänen kodikseen. Lapselle anntetaan pieni reviiri, sanotaan: tuo on sinun sänkysi täällä yöpyessäsi, tuossa on hylly, jossa voit pitää tavaroitasi. Siinä on sinun pieni paikkasi tässä asunnossa, joka ei sitten millään muotoa ole sinun kotisi. Et voi tehdä täällä yhtään mitään kysymättä lupaa. Et voi mennä jääkaapille kuin kotonasi, et voi mennä suihkuun, et voi avata televisiota, et voi mennä tietokoneelle, et saa tehdä yhtään mitään kysymättä ensin niiltä, jotka oikeasti asuvat täällä ja joille tämä on oikea koti, sinä kun olet täällä vain vieraisilla. Käyttämäsi vessapaperin määräkin lasketaan tarkkaan. Ja varjele, jos pyyhit kätesi väärään pyyhkeeseen. Itse asiassa vieraankin asema tässä asunnossa on parempi, koska sinä olet ei-toivottu vieras.

Jokainen voi kuvitella itsensä tämän lapsen asemaan. Kun tämä asetelma on iskostettu mieleen jo pienestä, tilanne ei voi muuta kuin pahentua lapsen varttuessa. Murrosikäistä paskat enää liikuttaa isä- tai äitipuolen nipotus ja paskantärkeys. Päinvastoin hän tekee tahallaan asiat niin veemäisiksi kuin ikinä pystyy. Miettikää omalta kohdaltanne, toimisitte aivan samoin hänen asemassaan. Lapsi on pakotettu tähän toisen vanhempansa kodissa "vierailemiseen", hän ei ole missään vaiheessa valinnut osaansa. Aikuiset sensijaan ovat valinneet osansa. MYÖS se äiti- tai isäpuoli. Kun rooli valitaan, se pitäisi sitten myös osata näytellä mahdollisimman hyvin, eikö niin?

Älä syytä biovanhempia. Olet itse osasi valinnut ja olet osallisena toisen biovanhemman kautta. Se, miten itse käyttäydyt ja suhtaudut, määrittelee myös puolisosi käyttäytymistä ja suhtautumista. Teillä olisi ollut mahdollisuus hoitaa asia paremmin. Puhalsitteko yhteen hiileen tässä asiassa? Olitteko onnellinen perhe, johon kuului myös aviopuolison lapsi täysivaltaisena jäsenenä?

Täti sydän vereslihalla

Kiitos sinulle tästä kirjoituksesta!!!! Tuhannesti.

Kuvasit lapsen todellisuutta toisen vanhempansa kodissa loistavasti. Juuri tuollaisen tilanteen vuoksi on tädin sydän itkenyt lukuisat kerrat, eikä tilanteelle mitään voinut. Olin liian läheinen ihminen, jonka viestiä ei osattu/haluttu kuulla. Mustasukkainen, kylmä uusi puoliso on lapselle hirveä paikka, ei hänen elämänkokemuksensa riitä käsittelemään sellaista. Kaiken lisäksi pieni lapsi on vastaanottavainen ja hyväksyy ihmisen, joka kohtelee häntä hyvin. Ei hän ymmärrä, miksi hän ei kelpaa.

tätille

Täti puhuu mielestäni asiaa. Mitä sitä syyttämään eksiä tai nyksiä? Pysykööt vanhemmat yhdessä ja ainoassa kodissa lastensa kanssa niin monelta mielipahalta vältyttäisiin!

Näin täällä taas

Ja moneen törmättäisiin... Kyllä tosiasia on sekin, että vaikka noista uusioasetelmista tulee joskus paljon harmia, on niitä ihan tasapainoisiakin, kolmen tai neljän aikuisen tasapainoisia, hyviä välejä. Ja tuhannen monta elämää on tuhonnut se yhdessä pysyminen, kun lapset ovat joutuneet elämään ties missä ilmapiirissä ties mitä nähden. Kyllä se ero on pelastanut tosi monta lasta paljolta!

Taas: "Näin on - ja toisin", kaikkea mahtuu tähän maahan ja maailmaan.

minä tässä

En minäkään sitä vaadi, että huonossa liitossa täytyisi väen vängällä pysytellä. Mutta virheistään täytyisi oppia. Seuraava kumppani pitää jo osata valita oikein, koska siinä ei enää valita itselle sitä suurta ensirakastajaa / -rakastajatarta, vaan myös ihminen, joka tulee osalliseksi oman lapsen elämää ja melkoisen merkittävässä osassa vielä.

Omituisen monet ihmiset ei tunnu antavan tälle asialle mitään painoa. Kuvitellaan kuin teini-ikäiset, että kyllä se siitä ja suuri rakkaus ja intohimo hoitaa loput.

Tämän ketjun alottaja tuntuu harvinaisen kypsältä ihmiseltä, jos asiat ovat todella noin niin kuin hän kirjoittaa. Mies on tehnyt oikean valinnan.

Mitä kuuluu

näitten uusioperheiden aikaisemmille lapsille? Sitä josku mietin, äitillä ja isillä tuntuu olevan usein kova kiire uutta perhettä perustamaan, mihin nämä aikaisemmat lapset kuuluu ja kelle kuulumiset kuuluu? Ihan mutkatonta ei tunnu olevan mustasukkaiset uudet puolisot jne.

hunnuli

Ap: mulla samankaltainen tilanne kuin sulla. Meillä menee vaan niin pitkälle, että itellä katkeaa pinna ihan justiin. Mies kerto, että edellinen suhde mennyt poikki exän skitsoilun takia, nainen ei jaksanut. Pelkää että minäkin väsähdän. Lapsen kautta ex ohjailee meidän elämää, on jopa tuonut lapsen miehelle TÖIHIN hoitoon ja vaan häipynyt paikalta!! Ja vetoaa vaan vastuuseen ym. Huvittavinta on se, että tää ex on aikoinaan pettäny miestä ja halunnut erota. Sit se ex:n uus mies ei ole halunnutkaan suhdetta ja ex palannut häntä koipien välissä takas. Tai yritti, mutta mies ei enää pystynyt jatkaan suhdetta. Ja nyt sit pilaa näköjään mieheltä kaiken elämässä jatkossakin. Mistä näitä riittää???