-oliko ensinkään

Nuoruuden ystävälläni on ollut viitisen vuotta avomies. Vaikka ystävääni olen tavannut kohtuullisen usein näinä vuosina tai ainakin olla puhuttu puhelimessa, joskus viikoittain mutta joskus voi olla parikin kuukautta väliä, niin sitä miestä oikeastaan vain neljä kertaa. Hän on ollut minun häissä ystäväni mukana ja kolme muuta kertaa on ystävälläni ollut joku kahvinjuontitilaisuus. En siis ole tätä miestä sen kummemmin tuntenut.

Nyt oltiin pääsiäislauantaina ravintolassa ensin syömässä ja sitten käytiin vähän oluellakin. Mun mies oli mukana ja kaikki meni hyvin. Ystäväni mies vaikutti mukavalle mutta ei muuta. Mieheni tuli huonovointiseksi ja lähti kotiin. Ystäväni tapasi jotain tuttuja ja minä vähän niinkuin jäin tämän miehen kanssa juttelemaan. Ihan normaalia sinänsä. Ja me todellakin vain juteltiin eikä muuta. Kunnes mies alkoi olla sen verran päissään että halaili ystävääni ja halaili minuakin. Humalassa ihmiset on joskus sellaisia - ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään, mutta ei se tarkoita mitään sen läheisempää. Halaileehan miehetkin toisiaan kun ovat humalassa.

Kotimatka meni sitten jotenkin pariskunnan riidellessä. Seuraavana päivänä tuli ystävältäni vihainen tekstiviesti tyyliin että olin hänen miehensä yrittänyt iskeä. Olin aivan äimän käkenä että mitä helv... Sellainen ei ollut ystäväni tapaista lainkaan. Hän ei suostu vastaamaan puheluihin eikä viesteihini. Miehen numeron sain puhelintiedustelusta ja soitin miehelle. Ystäväni oli ollut hieman näreissään mutta kuitenkin väleissä miehen kanssa. Hyvä edes niin. Ei mieskään ymmärrä miten muka olisin yrittänyt "iskeä" häntä.

Tuli mieleen, että olikohan tämä vain jokin tekosyy katkaista välit minuun, tai syyttää minua heidän välisistä skismoista - joita on kyllä ajoittain ollut ja aina yllättäen tämä mies on syypää. En ole niihin puuttunut kun en ole miestäkään niin tuntenut. Kuunnellut kyllä ja silleen, mutta neuvomaan en ole alkanut. Kuten en ole neuvoja omissa ongelmissakaan pyytänyt. Voisiko ystävä tosiaan tehdä noin? Onko kellään kokemuksia?

syy on tämä

mies tekee tätä "hommaansa", halailee, josta sinullekin jäi jokin päähän... jotta lähipiiri supistuu ja pienenee, haluaa omistaa naisen. Ystäväsi uskoo miestä ja katkaisi välit sinuun. Inhottava tapa, mutta olemassa on tällaisia miehiä, joilla on keinot katkaista kaikki entinen naisen taholta.
Heidän mutaliejunsa, johon vielä kaikki sotketaan mukaan.

Ei tuokaan kyllä

kovin yleiseltä kuullostaa, vaikka onhan sekin yksi mahdollinen vaihtoehto muiden joukossa. Mutta onko ystäväsi vain mustasukkainen luonne, ja jotain muuta ikävää ehkä sattui hänelle samaan aikaan, niin että mielipaha purkautuikin tuollaiseen asiaan? Tai kokiko, että kun on puhunut sinulle harmejaan miehestä, ja juttelin sopuisasti saati että hän halasi, hän kokikin tulleensa nolatuksi tai hylätyksi, tai sen entisen selkänojan epävarmaksi? Eipä taida osata oikeaa vastausta veikata kun hän itse, eli jos ei vastaa, kirjoita kirje ja kysy. Lyhyt ja selkeä tuntemuksistasi ja ihmetyksestäsi.

joo¨¨

No ei kukaan voi toisten välejä katkaista. Kyllä ne itte sen tekee jos tekee.

jallikainen

Vaikea arvailla ystäväsi motiiveja. Odottele pari viikkoa. Ehkä se sisäistää mitä oikeastaan tapahtui ja ettei oikeastaan tapahtunut mitään, ja hän vain ylireagoi. Ehkä heillä oli ollut joku riita josta et tiedä.

Ja kyllä, halaillaanhan sitä nykyään useinkin ihan selvinkin päin kun tavataan tuttuja ja ystäviä. Eikä se ole "iskemistä". Melko vanhanaikaista ja pidättyväistä ajattelutapaa sellanen että olis.

Kaveriahan sitä aina syytetään

Pistä kova kovaa vasten. Sano, että et siedä tai ala tollasta katselemaan kummaltakaan. Itse sain joskus vuosia sitten syytösryöpyn niskaan, tosin kyse oli kaverin exäxtä joka oli väittänyt minun puhuneen jotain tuuleta temmattua peetä. Sanoin, että tollasta valehtelua en ala katella kummaltakaan (miestä en oikeestaan ees tuntenut, sellanen "hyvänpäivän tuttu") ja eipä aikaakaan niin oli tämä leidi saanut järjen päähänsä ja pyysi typeriä syytöksiään anteeksi. Liekkö oli mies myöntänyt puhuneensa puuta heinää vai tajusiko kaveri muuten vaan tuntevansa minut sen verran hyvin että mokoma höpötys on vaan joku keino yrittää hirttää meidän välejä.

Gabriele

Pitää paikkansa! Tällaisia suhteita _on_ olemassa ja sen takia antaisin pölyn nyt laskeutua. Kun ystäväsi ehtii miettimään tilannetta, omaa suhtautumistaan ja valmis kuuntelemaan sinunkin kantaasi, niin yritä uudelleen. Ketään ei saa tuomita ennen kuin syyllistäkin on kuunneltu. Siihen sanontaan voit aina vedota.

niinu-

Mä jättäisin omaan arvoon ihmisen joka ei noin vähää luota. Ei välejä tarvitse katkaista kokonaan silti. Jatkaa asialinjalla. Kaveris on epävarma ittestään mut jos se on aikuinen niin sen kannattais kehittää itsetuntoa? Ettei joudu tälläsiin typeriin tilanteisiin.

Pariskunnat vs. ystävät

Olen edellisen kirjottajan kanssa samaa mieltä siitä, että pidä puolesi. Kaikkea ei tarvitse alkaa selitellä. Nyt vaikuttaa siltä että se joka ei vastaa viesteihin tai puheluihin pitää valtaa ja sinä vikiset yrittämällä ottaa kontaktia. Näin tämä "petetty" kaveri saa lisää vettä myllyyn ja tuntee varmaan olevansa voimiensa kukkuloilla kun sinä nöyristelet ikäänkuin olisitkin tehnyt sen mitä sinusta syytettiin.

Sinuna olisin puolustanut itseäni ja loukkaantunut tuollaisesta syytöksestä.

Onhan myös mahdollista että tämä on miehen aikaansaannos. Kaikkihan on mahdollista. Tiedän monia miehiä jotka sotkevat naisten ystäväkuvioita mustasukkaisuudessaan. Tiedä vaikka mies olisi tunnustanut ystävällesi että olet vetävä nainen, tms., ja nyt olet oiva kohde moiselle mustasukkaisuuden puuskalle.

Ei sinun tarvitse sulattaa tuollaista syytöstä, jos tosiaan toimit mielestäsi ainoastaan normaalisti. Ystävä on se joka luottaa ja johon voi luottaa. Ystävät ei syyttele toista toisen selän takana vehkeilystä, ja jos syyttävät niin pitää olla painavat perusteet, todisteet ja silloin olisi ainakin omalla kohdallani TOSI kyseessä.

Mie en perustais

Mustis on mustis, vaikka voissa paistais. Älä ole muistavinas koko tapausta. Jos ystävyys menee katkolle, anna mennä. Sanotaan, että joka syyttä suuttuu, se aiheetta leppyy.

Minäen sinuna tekisi yhtään mitään enkä liioin välittäsi edes pohtia tyhjänpäiväistä asiaa.

zmiley :)

toinen liitto

Minulla ja ex miehellä oli paljon omia ja yhteisiä ystäviä mutta kun meille tuli ero niin parhaat niistä käänsivät minulle selän,pelkäsivät kai että alan metsästämään niiden miehiä.No se siitä.Menin vuosien päästä uuteen avioliittoon niin johan olisin kelvannut silloin takaisin ystäväpiiriin.Sanoin kauniisti ei kiitos,ehkä olen tympeä ihminen mutta olen sitä mieltä että tosiystävä ei hylkää eikä ala epäluuloiseksi jos ei ole aihetta.

nähnyt yli tuon

Mulla on kanssa ollut tällaisia kavereita jotka ikäänkuin ovat kartelleet minua sinkkuna mutta ei koskaan kun seurustelen, ja sitten on päinvastoin. Että kun on alkanut seurustelemaan niin kaverit on sulkeneet ulos. Ok. Ei siinä mitään.

Mutta ei siltoja tartte polttaa, eikä toisaalta sellaisiin ystävyyksiin antaa koko sieluaan niin ei sitten satu kun möksähtää.

Yksi tällainen kaveri tai ystävä(?), kenen kanss kasvettiin yhdessä , vietettiin nuoruus yhdessä, parikymppisenä tuli erimielisyyksiä poikaystävä-asioissa, erottiin, ollaan tavattu hyvin viileissä mutta ystävällisissä merkeissä pari kertaa eikä olla puhelinnumeroita vaihdettu.

Reilu vuosi sitten muutettiin sattumalta samalle alueelle, ollaan tavattu sattumalta bussissa, kaupassa jne. Kummallakin elämä on vienyt ja tuonut. Menneistä ei olla puhuttu (vielä?) mutta nykyelämässä kumpikin ollaan muuttuneita ihmisiä joten tarvitseeko vanhoja alkaa kaivelemaankaan. Ollaan käyty extempore yhdessä leffassa, kävelyllä ulkona, pikaisesti toisillamme kahvillakin. Vähitellen kumpikin alkaa kertoa nykyhetken sisimmästään. Ei vanha ystävyys välttämättä kuole. Se vain muuttaa muotoaan. Aika näyttää kuika läheisiä meistä vielä tulee. Jos ei tule niin ei ole menetettykään. Eletään tätä päivää, talletetaan tämän päivän tapahtumat muistoihin. Ei kaverin käytöksestä pidä ottaa itteensä. Sellaisia ihmissuhteet on.

Jos joskus sitten on yksin, ja jäljellä on vain tämä ystävä joka ystävällisesti käy katsomassa sairaalassa tai hotokodissa, tai itse käy katsomassa häntä, niin onko se niin paha? MItä ihmiset pelkäävät kun antavat ulkopuolisten asioiden sotkea suhteet.

Surun muratama -

Menetin viikko sitten läheisen, jonka kanssa asiat jäi pahasti kesken... Tätä ei haluaisi kenellekään. Älkää eläkö kuin elämä jatkuisi ikuisesti, sillä se ei jatku.

yksi ajatus

Yksi sellainen ajatus tuli mieleeni, että ystäväsi on ollut tapauksesta aivan mielettömän mustasukkainen ja vaatinut mieheltä selitystä. Mies on sitten keksinyt hätävalheen alkanut syyttää muita. On ikäänkuin kääntänyt huomion pois itsestään. Itse on syytön ja sinä vain kävit päälle ja lähentelit.

Siis minustakin ihan naurettavan yksinkertainen tapahtuma. Kännissä nyt vähän halailtu ja that's it. Mutta mustasukkainen ihminen nyt on vain nähnyt piruja siellä missä niitä ei ole.

-oliko ensinkään

Ensin kiitos kaikille kommentoijille. Tilanen on nyt tämä että ystäväni - nykyään entinen - on mennyt juoruilemaan asioista omaa versiotaan siihen malliin, että minua on lähestytty tyyliin "mitä sä oot mennyt tekemään, etkö sä yhtään häpeä". Joo, en häpeä. Tämän ystävän osalta lehti on käännetty. En jää märehtimään menneitä, mutta tulevaisuutta ei ole. Ehkä hänellä ei ole oma pääkoppa kunnossa, tai ehkä on, mutta nyt on muitakin murheita elämässäni joten en jaksa laittaa suurta painoa tuollaisen ihmisen mielipiteille tai käytökseen.