ahdistusmaximus

Hei kaikki,

ajattelin kertoa teille äskettäisistä tapahtumista elämässäni, joiden takia olen niin poissa tolaltani, että tuntuu etten saa henkeä.

Seurustelin poikaystäväni kanssa 5 vuotta. Tuosta ajasta elimme etäsuhteessa pitkän aikaa. Kuitenkin suhdetta ylläpidettiin ja olin naiviisti siinä kuvitelmassa, että tässä on elämäni mies ja kaiken se kestää jne. Mieskin uskotteli minulle, että olen hänelle se ainoa oikea.

No sitten palasin kotiin ja tiesin että jotain on tulossa, koska keskusteluyhteys katkesi pari kuukautta ennen paluutani. Mutta en osannut odottaa ihan tätä: "Hei, olen pettänyt sinua jatkuvasti suhteemme aikana ja nyt haluan "tulla kaapista". Olen polyamorinen ja minulla on tarve rakastaa useita naisia." Siis sitä ns. friikkien elämäntapaa, missä useampi ihminen nukkuu samassa sängyssä jne. Tällä exällä oli jo kahden päivän päästä erosta (jolloin hänkin itki katkerasti) uusi tällainen poly(seksi)suhde, jossa olivat sopineet parin kuukauden määräaikaisuudesta tms.

Pahinta on se, että illuusioni kestävästä suhteesta, jossa sitä rakennetaan pitkäjänteisesti on täysin murentunut. En usko, että voin koskaan olla onnellinen, koska rakastava elämän kestoinen kumppanuus on mitä haluan, ja sitä ei tässä nyky-yhteiskunnassa varmaankaan enää voi saavuttaa. En osaa ollenkaan suhtautua tähän asiaan. Tuntuu että olen hukannut 5 vuotta elämästäni valheeseen. Ja olen siitä erittäin turhautunut. Rakastamani mies, jonka luulin tuntevani erittäin hyvin, ei arvostanut samoja asioita. Sanoi, että haluaa nauttia hetkestä eli panna vapaasti ketä haluaa. Tällainen arvoristiriita on jotenkin aivan käsittämätöntä. Miksi se ei tullut ilmi ennemmin. Vai onko hän vain naamioitunut hienon käsitteen taakse ja onkin vain tavallinen sitoutumiskyvytön itsekuriton ihminen...

Tuntuu kuin hurrikaani olisi pyyhkäissyt kotini matalaksi ja minulta olisi mennyt ns. ilmat pihalle.
En jaksa mitään. Minulla ei ole töitäkään ja olen vain yksin kotona itkemässä. Omanarvontuntoni on murskana ja ajattelen vain, että en ole minkään arvoinen. Miten voin auttaa itseäni saamaan elämänsyrjästä taas kiinni ja oppimaan luottamaan ihmisiin. Se kun ei koskaan ole ollut minulle helppoa.

Meitä on moneksi

Ymmärrän kamalan olosi, mutta aika ihan oikeasti parantaa haavat, useimmiten ainakin.

Itsekään en ymmärrä poly-ihmisiä, koska itselleni ei tule mieleenkään "pettää" nykyistä ns. parempaa puoliskoani. Mutta! Sanoin siis "pettää", koska kantapään kautta olen minäkin joutunut pohtimaan semmoista asiaa että onkohan ihminen sittenkään luotu yksiavioiseksi. Onko useita peräkkäisiä yksiavioisia suhteita vai onko jopa montakin suhdetta yhtäikaa vai miten se oikein on ja olen tullut siihen tulokseen että meitä nyt vaan on moneksi. Joku haluaa olla ehdottoman uskollinen (ainakin siis fyysisessä mielessä, ei välttämättä aina omissa ajatuksissaan silti) ja joku toinen kaipaa vaihtelua jne. ja tuntee muuten olevansa vankina suhteessa. Eikä me kukaan voida toista ihmistä muuttaa, itseämme vain.

Poly tai ei, poikaystäväsi kyllä voi silti rakastaa juuri sinua.

Ihmisiin on vaikea luottaa, jos heiltä vaatii liikaa. Ja se "liika" on taas eri ihmisille eri juttu.

Monesti petetty

Voimia vaan sinulle. Olen itse tullut petetyksi useamman miehen toimesta ja se kyllä syö ihmistä! Pahinta on varmaan se että jatkossa tulet aina olemaan ehkä himpun verran epäluuloinen, on vaikea luottaa keheenkään vaikka syytä epäluottamukseen ei olisikaan!
Aika ehkä parantaa, ainakin pahimmat haavat. Ehkä ei kannata heti ainakaan aloittaa seuraavaa suhdetta vaan rauhoittua omissa oloissa.
Ja sitten jos ja kun seuraava prinssi astuu kuvaan niin voisi olla hyvä kertoa näistä huonoista kokemuksista, varoituksena hänelle juuri siitä ettet ehkä olekaan enää niin hyväuskoinen ja sinisilmäinen.

Otan osaa

Ihminen on kyllä luotu yksiavioiseksi (vrt. Aatami ja Eeva, ei luotu useampia kumppaneita) ja se on Jumalan tarkoitus yhä edelleen. Syntiinlankeemuksen seurauksia tämäkin, kompassiksi todella tarvitaan Jumalan Sanaa, koska harhapolut ovat monet. Loppua kohti meno taas hurjenee, kun kaikki kymmenen käskyä halutaan kumota ja selittää pois. Ei se totuutta miksikään muuta, mutta seuraukset ovat surulliset.

Aivan kaikki, tämäkin asia, kannattaa ottaa puheeksi tutustumisvaiheessa ja ennen avioliittoa. Tämä ei ole ainakaan sinun häpeäsi, tuon toisen sielu vahingoittuu kuitenkin paljon pysyvämmin.

yksiavioinen ja hetero

Sinä ja Sinun haaveesi ja illuusiosi. Oletko ajatellut asiaa poikaystäväsi kannalta? Kuinka vaikeaa hänelle on ollut kertoa siitä millainen hän on. Ehkä hän on halunnut olla jotain muuta - kykenemättä muuttumaan. En edes tiedä mikä on poly mikä se oli...

Mutta ei se mitään. Mielestäsi hän on paska tyyppi, "krooninen pettäjä" (???), ja SINUA on loukattu. En nyt osaa muuta kommentoida kuin että mieti vähän.

rauha hänen polyypeilleen

Ehkemme me kuitenkaan ala setviä poissaolevan tunne-elämää tässä. Jospa kuitenkin tutkiskelisimme asiaa ap:n kantilta.

ahdistusmaximus

Kyllä olen ajatellut. Yritän olla syyttelemättä ja tuomitsematta. Eilen tavattiin ja juteltiin tästä. Tässä on niin monta ulottuvuutta, eikä kaikkea voi tässä ruveta erittelemään. Että ehkä kannattaa jättää tuomitsemiset väliin ja harjoitella empatiaa. Katkeruus, kun ei ole voimavara. Kyllähän minussakin on vikaa. En ole panostanut suhteeseen niin kuin olisi pitänyt ja olisin sen halunnut korjata. On vaan niin shokeeraavaa huomata näin pitkän ajan jälkeen konkreettisesti se, että meillä on eri arvot näinkin tärkeässä asiassa. Ja kyllä, siinä suhteessa, missä elimme, pettäminen oli loukkaus. Jos nyt uudessa tilanteessa jakaisin hänen filosofiansa, pettämisellä olisi eri sisältö.

Kyllä hän edelleen sanoo rakastavansa minua. Ja ehkä siihen jopa uskonkin tai ainakin haluan. Ei kuitenkaan sillä tavoin yksiavioisuuteen omistautuen, kuin minä haluaisin. Keskinäinen välittäminen on kuitenkin siellä. Itseään ei voi koskaan ripustaa toiseen. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Minä pidän kiinni illuusioistani...ainakin vielä toistaiseksi.

Kiitos paljon rohkaisevista kommenteista muille! Iloista loppukevättä. Olkaamme kaikki itsejämme, ja älkäämme validoiko itseämme toisten kautta.

Meitä on moneksi

Fiksusti ajattelet ja tsemppiä toivotan ja uteliaana haluaisin myös kuulla mihin ratkaisuun olette päätyneet, kunhan olette päätyneet johku ratkaisuun. Ihanaa kesää sinne ja kaikkea hyvää!