love

Mitä tehdä, kun on kumpikin rakastunut niin palavasti toiseen, että toisen luota lähtiessä kumpikin kyynelehtii, eikä vain haluaisi lähteä pois?

Mitä tehdä, kun katsoo toista silmiin, niin tuntee sydämessään, että tässä hän nyt on jota olen koko elämäni odottanut ja etsinyt?

Mitä tehdä, kun molemmat ovat naimisissa tahoillaan eikä avioero ole taloudellisesti ja lapsien takia kummallekaan mahdollinen?

Mitä tehdä, kun huomaa, ettei voi elää enään ilman toista?

Mitä tehdä, kun haluaisi kuulluttaa maailmalle olevansa rakastunut ja onnellinen ja joutuu onnensa salaamaan ja kätkemään muilta...ja kun tätä salailua on kestänyt jo kolme pitkää vuotta?

K Westerlund

Millaiset ovat ne avioliitot jota kumpikin tahollanne olette kolme pitkää vuotta ollut pettämässä? Arvaan, ettei ainakaan niin kiihkeitä ja unelmanusvaisia - ainakaan enää? Mitenkäs lapset voivat tässä aikuisten "jakomielisessä" sirkuksessa?

Ihastuminen on auvoisa olotila, kukapa siitä ei nauttisi? Ei kai teidän auta muu kuin ottaa aikuisen vastuu omasta ja lastenne elämästä, ja teette ratkaisun. Tuollaista salasuhdetta ei kannata jatkaa, päättäkää miten toimitte ja sitten toimitte.

vacsa

Vastauksia:

Mitä tehdä, kun on kumpikin rakastunut niin palavasti toiseen, että toisen luota lähtiessä kumpikin kyynelehtii, eikä vain haluaisi lähteä pois? Pyyhkii kyyneleet ja hakeutuu hormoonihoitoon.

Mitä tehdä, kun katsoo toista silmiin, niin tuntee sydämessään, että tässä hän nyt on jota olen koko elämäni odottanut ja etsinyt? Nauttii tunteestaan ja hetken harhoista.

Mitä tehdä, kun molemmat ovat naimisissa tahoillaan eikä avioero ole taloudellisesti ja lapsien takia kummallekaan mahdollinen? Avioero on aina mahdollista. Tsekkaa: Avioero - Suomen Lakiopas

Mitä tehdä, kun huomaa, ettei voi elää enään ilman toista? Ei enää elä ilman toista. Aina voi kuolla tai jatkaa elämää toisen kanssa.

Mitä tehdä, kun haluaisi kuulluttaa maailmalle olevansa rakastunut ja onnellinen ja joutuu onnensa salaamaan ja kätkemään muilta...ja kun tätä salailua on kestänyt jo kolme pitkää vuotta? Kukaan ei pakota salaamaan ja kätkemään muilta. Siitä vaan kaduille huutelemaan.


Ette te oikeasti toisianne rakasta, jos ette pysty eroamaan nykyisistänne talouden tai lasten vuoksi. Raha on tällöin teille rakkaampi. Lapsista nyt ei kannata turhia paineita ottaa. Tämä maahan on avioerolapsia täynnänsä. Jättäkää lapset exillenne ja aloittakaa itse puhtaalta pöydältä.

rakkauttako

"Jättäkää lapset exillenne ja aloittakaa itse puhtaalta pöydältä. "

Tai ilmoittakaa lapsenne huotaanotetuiksi, kuten nykyään on muotia. Näin voitte aloittaa tosi puhtaalta pöydältä, teette sitten uusia babyjä, rakkauslapsia kunnes taas kohtaatte uuden rakkauden.
Mitä rakkaus on, ei ainakaan salassa hankittuja himon täyteisiä hetkiä, valhetta valheen päälle, onko se muka rakkautta.
Himoa ja itsekyyttä pahimmasta päästä, älä aloittaja puhu rakkaudesta. Itse elin kuvaamassasi "rakkaudessa" viisi vuotta, mies naimisissa minä en. Väliin mies jätti minut, koska voi huonosti kun joutui valehtelemaan kahdelle naiselle, ja lapsiakin.
Otti taas yhteyttä, koska ei voi unohtaa minua ikinä, enkä minäkään. Tätä heiluria vuosia.
Minuun sattui todella, koska rakastin :(
Nuolin haavoja uudet viisi vuotta, mies otti äsken yhteyttä, vaimo kuollut lapsetkin aikuisia. Minun rakkauteni on kuollut, juuri kun olin hänet unohtamassa, hän siis soitti.
En kestäisi, että hän nyt jättäisi minut vaikka vaimoa ei enää ole, en ota sitä riskiä, mieluummin elän yksin. Enää minua ei satuteta, rakkaudesta. Kuten huomaatte se sattui todella, olko sen arvoista, en tiedä.

Ohhoh

Tuntuu aika kummalliselta, ihminen ei siis ole enää vapaa, kun menee naimisiin ilman avioehtoa ja/tai tekeee lapsia? Ei ihme, että perheelliset on niin tympeitä, kaupassakin saa väistää pitkin seiniä, ettei vaan tule ruumiita.

love

[QUOTE=rakkauttako;11109615]"Jättäkää lapset exillenne ja aloittakaa itse puhtaalta pöydältä. "

Tai ilmoittakaa lapsenne huotaanotetuiksi, kuten nykyään on muotia. Näin voitte aloittaa tosi puhtaalta pöydältä, teette sitten uusia babyjä, rakkauslapsia kunnes taas kohtaatte uuden rakkauden.
Mitä rakkaus on, ei ainakaan salassa hankittuja himon täyteisiä hetkiä, valhetta valheen päälle, onko se muka rakkautta.
Himoa ja itsekyyttä pahimmasta päästä, älä aloittaja puhu rakkaudesta. Itse elin kuvaamassasi "rakkaudessa" viisi vuotta, mies naimisissa minä en. Väliin mies jätti minut, koska voi huonosti kun joutui valehtelemaan kahdelle naiselle, ja lapsiakin.
Otti taas yhteyttä, koska ei voi unohtaa minua ikinä, enkä minäkään. Tätä heiluria vuosia.
Minuun sattui todella, koska rakastin :(
Nuolin haavoja uudet viisi vuotta, mies otti äsken yhteyttä, vaimo kuollut lapsetkin aikuisia. Minun rakkauteni on kuollut, juuri kun olin hänet unohtamassa, hän siis soitti.
En kestäisi, että hän nyt jättäisi minut vaikka vaimoa ei enää ole, en ota sitä riskiä, mieluummin elän yksin. Enää minua ei satuteta, rakkaudesta. Kuten huomaatte se sattui todella, olko sen arvoista, en tiedä.[/QUOTE

Toisen meidän puoliso tietää asioistamme aivan avoimesti ja on hyväksynyt tilanteen. Toisen puoliso on vakavasti sairas ja lisäksi vielä narsisti. Mutta onneksi suhteemme ei ole näitä "salassa hankittuja himon täyteisiä hetkiä". Sinulle voi olla yllätys, mutta emme ole harrastaneet seksiä vielä kertaakaan. Ne hetket on vasta tulevaisuutta, sitten kun olemme kokonaan toistemme omia.

Meillä ei ole ongelmaa siitä, että emmekö pystyisi elättämään lapsiamme yhdessä ns. uusioperheessä. Vanhempien lapsien kanssa asiasta on puhuttu, joten turha on puhua valehtelusta.

Raha, kysymys ei ole aina rahasta. Myös asuinpaikkaan voi liittyä tunne-arvoja, joita rahassa ei voi mitata. Kaikki taloudellisetkaan asiat eivät ole mustavalkoisia. Onhan se toki surkuhupaisaa jakaa yksin hankkimansa omaisuuden "papin-aamenen" takia, kun toinen osapuoli kiusallaan ei suostu minkäänlaisiin sovinto-esityksiin eikä hänen kanssaan pysty neuvottelemaan asiallisesti mistään asiasta.

Tällä palstalla on todella helppo syyllistää ja aliarvioida toista ja hänen tunteitaan. Vaikka ei tiedä kirjoittajasta todellisuudessa mitään, eikä hänen taustoistaan.

Tällä ikää varmasti tiedän mikä on rakkautta ja mikä hetken hurmosta. Tämä on rakkautta.

"Oikea rakkaus ei kuole koskaan, se vain muuttaa muotoaan".
Ehkä oli hyvä kun se mies palasi vaimonsa luokse kun olet noin katkera ja ryvet itsesäälissä, etkä anna rakkaudelle valtaa.

hmmm...

"Tällä palstalla on todella helppo syyllistää ja aliarvioida toista ja hänen tunteitaan. Vaikka ei tiedä kirjoittajasta todellisuudessa mitään, eikä hänen taustoistaan."

Miksikäs sitten kyselet palstalta, kun tiedät ettei kukaan voi antaa vastauksia tai ymmärtää kun ei tiedä todellisia taustoja. Eikö riitä, että pähkäilette näitä rakkaasi kanssa keskenään, miten asian ratkaisisitte.

oho

Vapaa palstahan tämä on kirjoittaa.

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Aina ei tarvitse antaa negatiivista palautetta vaan kaikista asioista voi keskustella sivistyneesti ja toista syyllistämättä. Ehkä monikin haluaa asiallista kommenttia ja ventovieraan ihmisen uutta näkökulmaa pohtiessaan asiaansa ratkaisua.

Näitä palstoja lukiessa harvemmin näkee mitään positiivistä ja kannustavaa tai sitten mitään asiallista neuvoa. On aika ajattelematonta, jos alkaa oman pettymyksensä ja kielteisen tuntemuksensa pohjalta kuvittelemaan, että kaikilla on sama tilanne; "missä itse olen ollut".

Kukaan ei voi sanoa että rakkautenne ei ole oikeaa, "himoa ja itsekyyttä, älä aloittaja puhu rakkaudesta", "ette te oikeasti toisianne rakasta" jne... aika typeriä kommentteja.

Tsemppiä sinulle nimimerkki Love, Asioilla on tapana järjestyä itsestään parhain päin ajan kanssa. Älä välitä näistä tyhjänpäiväisistä mollaajista, joilla itsellään näyttää olevan kaikki huonosti ja elämä todella surkeaa ja säälittävää.

lissu

Onko ap:n esittämiin kysymyksiin ollut tarkoitustakaan hakea vastausta tai ymmärrystä. Ehkä hänen tarkoituksenaan oli saada meitä ajattelemaan ja herätellä jäätyneitä tunteitamme huomaamaan, että rakkauttakin tässä kylmässä ja epätoivoisessa yhteiskunnassa vielä on.

Hyvää tulevaisuutta ap, sinulle ja rakkaallesi.

harrietti

Tosieämässä apn käytös on silkkaa vastuun pakoilua ja itselleen selitysten keksimistä.
Avioliitosta voi erota vaikkei toinen osapuoli eroa haluaisikaan. Eikä ole mitään merkitystä onko puoliso narsisti vai ei, onko hän sairas vai ei. Jos parisuhteessa ei ole hyvä olla, eikä koskaan enää tule olemaan hyvä olla, niin miksi kiusata itseään, puolisoa ja lapsiaan. Siinä sinulle pohdittavaa.

Tämä aloitus on jälleen kerran näitä pilvilinnoissaan elävän mielikuvitusta. Harlekiini-kirjojen juttuja aloittajan nuoruudesta. Näitä tehtaillaan tänne tusina kuukaudessa. Keskitään juttuja paremmasta kumppanista, paremmasta rakkaudesta.

Oikeasti ap ei osaa rakastaa edes itseään.

love

En ole koskan lukenut Harlekiini-kirjoja. Korkeajännitys ja vastaavat ovat enemmän meidän miesten lukemista. Ehkä se voi katkeralle naiselle olla vaikeaa ymmärtää, että rakkauttakin on vielä maan päällä.

Siksi sitä oikeaa rakkautta ei täällä maan päällä olekaan kun ihmiset rakastavat vain itseään ja tuijottavat koko ajan vain omaa napaansa eivätkä huomaa läheisiään.

Tiedoksi harrietti, että seison kyllä omilla jaloillani tukevasti maassa, eikä päänikään ole pilvilinnoissa. Tiedän mikä on faktaa ja mikä fiktiota.

Tämä on ollut erittäin opettavaista keskustelua. Olen oppinut, että vana sanonta on totta:

Kellä onni on, onnen kätkekööt!

harrietti

jos rakastaisi aikuisten oikeasti jotakin niin palavasti kuin sinä, järjestäisi asiansa niin ettei satuta rakastaessaan muita. Eli selvittäisi vanhat suhteensa, huolehtisi sairaan ihmisen hyvinvoinnista, huolehtisi lastensa hyvinvoinnista, eroaisi jne..

Et seiso jalat maassa, etkä toimi niinkuin vastuullinen ihminen toimii.

Päinvastoin pistät pään pensaaseen, nautit tuosta huikeasta rakkauden tunteesta, ruokit sitä tapaamalla tuota toista naista. Kiusaat puolisoasi ja lapsiasi. Näin se vaan menee.

harrietti

lisään vielä, että palavasti rakastunut ihminen ei enää huomaa lapsiaan.
Lapset sietävät välinpitämättömyyttä ja hajamielisyyttä vanhemmiltaan uskomattoman paljon saadakseen edes pikkuriikkisen rakkautta ja aikaa.

Kun niitä lapsia näyttäisi olevan teidän välisessäkin suhteessa mukana.. niin mietipä tykönäsi kuinka hyvä isä olet lapsillesi. Mietipä sitä kuinka läsnäolevia vanhempia te olette.

Ja jos kyseessä on samaa sukupuolta olevien ihmisten rakkaus.. niin siinäkään ei auta mikään muu kuin rehellisyys puolisoita kohtaan ja eroaminen. Omaisuuden jako, elämän aloittaminen rehelliseltä ja avoimelta pohjalta, sitä se aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa.

Itse kunnioitan suuresti sitä kirkonmiestä joka uskalsi tehdä sukupuolen vaihdosleikkauksen. Hän on ihminen joka uskaltaa olla sinut itsensä kanssa. Hän on ottanut elämän omiin käsiinsä.

lissu

Onko sinulla jokin ongelma hyväksyä se, jos toinen ihminen (tässä tapauksessa nimimerkki; love),
on rakastunut ja onnellinen?

Miksi yrität tehdä hänestä väen vängällä huonon, vastuuntunnottoman ja valehtelevan ihmisen?

Miksi kyseenalaistat hänen rakkautensa, josta et itse asiassa tiedä mitään muuta kuin oman kuvitelmasi?

Jotenkin kirjoituksistasi huomaa, ettet pysty ajattelemaan asioita kuin itsekkäästi. Kuvittelet, että vastuuntunto on sitä, että pakataan tavarat ja lähdetään. Ei perheellinen ihminen voi niin vain ottaa "elämää omiin käsiinsä", ja toimia kuten sinkku vaikka niin haluaisi. E

Minusta love ja hänen rakkautensa toimivat vastuuntuntoisesti. Huolehtien lapsistaan, ovathan he jo keskustelleetkin asioista heidän kanssaan. Kyllä vastuuntuntoinen ihminen rakastuessaankin huomaa lapsensa. Juuri lasten ja puolisoiden huomioiminen osoittaa, että heillä molemmilla on suhteessa jalat maassa. Myös se. että toisella heistä on sairas puoliso, ei tee eroa helpoksi. Et sinä, harrietti, kuin kukaan muukaan meistä lukioista, tiedetä miten vakavasti puoliso on sairas. Tuskin kukaan, vähänkään vastuuntuntoinen ihminen, käyttää toisen sairautta omaksi edukseen, tässä tapauksessa avio-ero. Omaisuuden jakokaan ei aina ole helppo, ainakaan niille, jotka joutuvat osituksessa maksumieheksi. Siinäkin pitää ajatella lapsia, eikä vain itseään.

Harkitseva ja vastuuntuntoinen ihminen ottaa kaikki asiat huomioon, jopa rakastuessaan. Jopa lapset ja tulevat ex-puolisot.

Harriet, eikö niissä Harlekiini-kirjoissa aina ollut onnellinen loppu (itse en ole sitä hömppää lukenut) ja kuten saduissakin?
Kyllä lovella ja hänen rakkaudellaankin siinä tapauksessa on onnellinnen loppu. Prinssi saa prinsessan ja puoli valtakuntaa.

harrietti

en ole elämässäni lukenut yhtään Harlekiini-kirjaa. Ystävättäreni luki niitä ja oli ja on yhä samanlainen tuulihattu kuin apn tekstit. Vuodattaa tunteitaan suurieleisesti, kaikki on aina jotain ihan mielettömän hienoa, kaunista, ihanaa.. ikävät asiat ovat taas aivan hirveitä. Kaikki on yliampuvaa, tavallista elämää ei mahdu mihinkään.

Sen vuoksi kyselen vähän realiteettienkin perään.

Tässä kopio apn omasta tekstistä..
.. Mitä tehdä, kun on kumpikin rakastunut niin palavasti toiseen, että toisen luota lähtiessä kumpikin kyynelehtii, eikä vain haluaisi lähteä pois?...
.. Mitä tehdä, kun haluaisi kuulluttaa maailmalle olevansa rakastunut ja onnellinen ja joutuu onnensa salaamaan ja kätkemään muilta...ja kun tätä salailua on kestänyt jo kolme pitkää vuotta?...

Minä vastasin kysymykseen mitä tehdä.. se vain ei aptä eikä sinuakaan "lissu" näköjään miellytä.

Tuota kyynelehtimistä on siis jatkunut jo 3 kokonaista vuotta (eikä edes seksiä ole kuvioissa mukana).
Kyllä ap minun mielestäni on totaalisesti jossain muualla kuin jalat tässä maassa ja elämässä!!!

Jos kolmeen vuoteen ei ole päässyt irti narsistipuolisosta (narsisti on apn oma määritelmä) eikä ole kyennyt jakamaan omaisuuttaan lakimiesten avulla, niin mitä sitä voi muutkaan tehdä apn ongelman eteen???

Elämän suuret valinnat ovat täysin itsestä kiinni.
Joskus niille tulee enemmän hintaa ja se hinta on vain maksettava, jos haluaa olla onnellinen.

Uskon vakaasti, että apn tapauksessa kyseessä on ns. kaapista ulostulo, eikä kantti kertakaikkiaan ap:llä ja hänen rakastetullaan siihen riitä. Piilohomoperheen elämässä eläneenä tiedän tasan tarkkaan mitä apn päässä liikkuu ja minkälaisia vaikutuksia sillä on perhe-elämään. On se ja sama tekipä ap niin tai näin, lapset kärsivät siitä joka tapauksessa nahoissaan. Tosiasia ei muuksi muutu vaikka sitä salailee vuosikymmenet. Onneksi nykyään on yhteiskunta paljon suvaitsevaisempi kuin mitä 80-luvulla minun ollessani lapsi.

Ap ei halua maksaa todellista hintaa rakkaudestaan, joten hän riutuu mieluummin pilvilinnoissaan. Se on täysin apn ja hänen rakkaansa ikioma valinta. Niin voi elää varsin hyvin, mutta ei sitten kannata kysellä mitä tehdä...Minä en ainakaan taputa selkään ja sano, voi pientä raukkaa..

Itse en ymmärrä miksi tällaisia aloituksia tänne edes tehtaillaan jos asiasta ei haluta aikuisten oikeasti keskustella muuten kuin ihannoimalla ja ylistämälä apn hyvyyttä ja pyyteettömyyttä.

Ei siis kannata viestintuojaa ampua, jos viesti ei miellytä.

Ja kyllä perheellinen ihminen voi noin vain pakata tavarat ja lähteä ja ottaa vieläpä lapsetkin mukaansa.
Ketään ei voi pakottaa olemaan epätyydyttävässä parisuhteessa (etenkään jos puoliso on narsisti ja riitaisa).

love

Jo on aikoihin eletty.....Harrietti yrittää tehdä minusta väkisin homoa!!

Harrietti, minä en voi sille mitään, että olet joutunut viettämään lapsuutesi piilohomoperheessä. Et ole selvästikään saanut käsiteltyä lapsuutesi traumoja. Terapiasta voisi olla apua pahan olon purkamisessa ja jos tunteet on noin pahoin "solmussa" tekstisi osoittaa.

Pitäisikö minun vielä mennä sukupuolen vaihdosleikkaukseenkin, kun sitäkin sama kirjoittaja on jo teksteissään suositellut?

Olen kyllä ihan tyytyväinen miehenä olemiseen ja siihen, että suuri rakkauteni kohde on nainen...ja erittäin kaunis ja tyylikäs nainen onkin ja lisäksi hän on järkevä.

Hyvin vastuunntunnottoman kuvan harriet antaa itsestään, jos hän kuvittelee, että parisuhteesta lähdetään noin vain. Tavarat kasaan ja lapset mukaan. Täytyyhän siinäkin kantaa vastuu tekosistaan, ennemmin tai myöhemmin. Pää puskaan vain.

Kyllä elämääni mahtuu tavallista arkea, 24 tuntia vuorokaudessa. Siihen kuuluu työtä työmatkojen kanssa 11 tuntia päivässä, lasten harrastukset vievät aikansa. Samoin se, että tuleva ex-vaimoni ei alennu kotitöihin esim. ruuanlaittoon ja siivoukseen, hommat kierähtävät kontolleni. Kyllä minä kovastikin tiedän mitä perheellisen arki on.

Kiitos lissu, kannustuksesta. Minäkin uskon onnelliseen loppuun. Vaikka äsken sainkin suruviestin.

Tällä hetkellä murehdin vain rakastani, joka on valvonut sairaalassa erään henkilön vuoteenvieressä, hoitanut siinä samalla lapsensa ja arkensa. Ja on täysin tietämätön harrietin ja muiden jotka meidät ovat tuominneet, kirjoituksista. Mutta minä näytän ne, kun saan hänet kokonaan omakseni ja hän on päässyt kaiken entisen yli ja saanut kaikki velvoitteet ja muodollisuudet hoidettua.

kokemusta on

[QUOTE=harrietti;11113228]jos rakastaisi aikuisten oikeasti jotakin niin palavasti kuin sinä, järjestäisi asiansa niin ettei satuta rakastaessaan muita. Eli selvittäisi vanhat suhteensa, huolehtisi sairaan ihmisen hyvinvoinnista, huolehtisi lastensa hyvinvoinnista, eroaisi jne..

Et seiso jalat maassa, etkä toimi niinkuin vastuullinen ihminen toimii.

Päinvastoin pistät pään pensaaseen, nautit tuosta huikeasta rakkauden tunteesta, ruokit sitä tapaamalla tuota toista naista. Kiusaat puolisoasi ja lapsiasi. Näin se vaan menee.[/QUOTE


Avioerossa satuttaa aina muita vaikka niin ei haluaisikaan. Avioero koskettaa lapsia, ex-puolisoa ja muita läheisiä. Se vaikuttaa myös ystäviin ja tuttaviin. Vaikka erottaisiin sulassa sovussa on paljon käytännön asioita jotka ovat vaikeita. Esim. kysymykset lasten huoltajuudesta, omaisuudesta, veloista.

Onko se ulkopuolinen rakkaussuhde niin paha asia, jos se auttaa jaksamaan karikolla olevan perheen arjessa?

oikaisu

Oikaisu harrietille;

Ap ei ole kirjoittanut, että hänen puolisonsa on narsisti...luehan tarkemmin, kun kerran olet ottanut miehen latistamisen elämäntehtäväksesi.

Kysymys; Mikä on rakkauden hinta?

Minusta viestiketjuun voi kirjoittaa myös näin positiivisiä aloituksia. Ei kaiken tarvitse olla negatiivista valitusta ja vaikerrusta.
Se on ketjun lukijasta kiinni haluaako hän ottaa kantaa asiaan vai ei. Mieluimmin minä luen tälläisiä hyviä aloituksia kuin jatkuvaa haukkumista ja valittamista siitä miten huonosti asiat on.

harrietti

Minusta sinä olet tekstiesi perusteella yhä nainen ja tämä sinun juttusi on rakkaushömppäsarjaa á la Wiltsu.
En suositellut sinulle sukupuolenvaihdosleikkausta.
Sanoin, että kunnioitan mielettömästi ihmisiä jotka ottavat oman elämänsä omiin käsiinsä!!!!!
Seison näiden sanojeni takana 100%.

Kiitos vaan huolenpidosta, mutta minä olen täysin sinut omien vanhempieni ja lapsuuteni kanssa.
Olen oppinut, että suurista asioista pitää puhua suoraan, mieluummin liian aikaisin kuin myöhään.
Olen oppinut, että päätökset on osattava tehdä ajoissa, suuntaan tai toiseen, mutta päätökset vaan on tehtävä ennenkuin kaikki asiat ovat umpisolmussa ja ihmissuhteet sen myötä pilalla.

Jos lapsi kasvaa perheessä jossa vanhemmat eivät rakasta toisiaan, eivätkä ole asiallisissa puheväleissä toistensa kanssa, se vaikuttaa lapsen kehitykseen paljon enemmän kuin selkeä erotilanne.
3 vuotta on pitkä aika lapsen elää toisiaan kyräilevien vanhempien ristitulessa.

Kenenkään ei tarvitse roikkua kamalassa ja epäterveessä parisuhteessa vuosia.
Kenenkään ei tarvitse pitää rinnakkaissuhteita vuosia.
Se on täysin omasta itsestä kiinni miten toimii ja menettelee tuollaisessa tilanteessa.
Tilanteesta ei voi syyttää omaa vaimoa, ei salarakkaan miestä, ei lapsia, ei omaisuutta, eikä ympäristöä.
Se asia ei sen kummemmaksi muutu vaikka sen kuinka pukisi hienoihin korulauseisiin ja pumpuliin.

Ihminen joka ei uskalla tehdä ratkaisua 3:ssa vuodessa, vaikka kykenee pitämään samalla rinnakkaissuhdetta varattuun ihmiseen .. on... no en viitsi toistaa itseäni.

En yhtään ihmettele, sun vaimosi ap ei ole kovinkaan hyvillä mielin. Aika hiilenä varmasti moni muukin olisi, jos oma mies pitäisi rinnalla toista naista 3 vuotta.

Jos olisit eronnut aika päivää sitten, olisit voinut elää yksin tai lastesi kanssa ilman laiskaa narsistivaimoasi. Puhtaalta pöydältä on hyvä lähteä eteenpäin rakentamaan uutta suhdetta ja pitää yllä asiallisia välejä entiseen puolisoon. Kun polttaa sillat takanaan avioliiton aikana tolla tapaa, elämä on paljon vaikeampaa myös jatkossa, olipa se uusi rakkaus kuinka mielettömän ihana tahansa.

Kun hoitaa asiat oikeassa järjestyksessä kuntoon, ei tarvitse elleissä vaikertaa kuinka hankalaa elämä salarakkaan kanssa on.

Tympiintynyt

Rakas Harriet lopettaisit tuon typerän sanonnan "aikuisten oikeasti" käytön. Se vie viesteistäsi uskottavuuden ihan aikuisten oikeasti...

Lisäksi: kannattaisi hieman maltillisemmin heitellä kiviä täällä. Ethän tiedä nimimerkki Loven tilanteesta oikeasti yhtään mitään.

harrietti

minustakin on kiva lukea positiivisia ja hyviä aloituksia,
mutta ikävä kyllä minulla on täysin eri käsitys positiivisuudesta ja myös hyvyydestä.

Ap syyllistää vaimonsa, syyttää uuden rakkaansa miestä, vetää mukaan lapset ja koko elinympäristönsä.

Ap ja salarakas eivat saa rakastaa avoimesti, eivätkä elää onnellisena...miksi eivät saa... no siksi kun ovat jo tahoillaan aviossa! Mutta erotakaan ei voi.. kas kummaa...sehän olisi liian helppo ratkaisu.

Jos tämä avioliiton ulkopuolinen suhde on positiivinen asia kaikkien siihen joutuneiden tahojen kannalta, niin mikä se ongelma apllä oikein on???

Pitäisikö apn vaimon ja salarakkaan miehen taputtaa vieressä käsiään ja huutaa, että kattokaa koko maailma, näin suuri rakkaus ja kiva suhde meidän puolisoilla on keskenään??
Olisiko se riittävän positiivinen suhtautuminen asiaan?

Realistinen Nainen

No miksi vaimo ei ota eroa?? Mieshän sanoi, että puoliso tietää. Miksi nainen roikkuu miehessä, jolla on salarakas? Vi...lakseen vai kartuttaakseen omaisuuttaanko? Asiolla on monta puolta. Myöskään petettävänä ei tarvitse olla.

Kasp.eri

kommentti tähän.
Vastaukset/kommentit ovat jokaisen omia mielipiteitä ja keskustelu polveilee yleensä sinne tänne. Sitä Monesti vastauksella ei ole mitään tekemistä aloituksen kanssa ketjun edetessä.
On kunnioitettavaa jos joku uskaltaa olla eri mieltä ja pysyy kannassaan.

Itse tykkäisin lukea näitä enemmänkin, etenkin jos ihmiset eivät kopsaisi viestejä omaan viestiinsä. Se vie hurjasti tilaa ja on täysin turhaa.

petetty

tunteet ovat aika hankala juttu.
Mutta se hyvä puoli niissä on, että ne ovat täysin hallittavissa, siis jos niin haluaa.

Itse rakastin miestäni joka oli täys paska oikeasti monessakin asiassa.
Jäi kiinni salasuhteesta duunikaverinsa kanssa. Omien sanojensa mukaan petti vain sen yhden kerran, annoin anteeksi. Hän petti minua toisen kerran samana vuonna, eri naisen kanssa, sen jälkeen hain eron.
Jossain vaiheessa selvisi, että hänellä oli ollut koko ajan näitä satunnaisia salarakkaita koko ajan.

Eron jälkeen ex-miehelläni on ollut 3 avoliittoa ja varmasti kymmeniä, kymmeniä satunnaisia suhteita.

Siitä huolimatta rakastan häntä enemmän kuin itseäni.
Rakkaudesta huolimatta hän ei ikinä enää tule asumaan eikä elämään kanssani. Näin olen päättänyt.
En luultavasti tule koskaan löytämään ketään toista joka herättäisi minussa samanlaisen tunteen.
Ketään "vähän sinnepäin" ihmistä en voi ottaa laastariksi.
Olen pikkuhiljaa hyväksynyt sen, että elän loppuelämäni yksin vaikkei ikää olekaan kuin reipas 30v.

Elämässä voi tehdä erilaisia valintoja.
Pahinta on se ettei uskalla elää. Itse elän nyt täyttä elämää ilman rakkautta. Enkä koe, että elämäni olisi mitenkään puutteellista tai vajaata. Olen sovussa itseni kanssa, se riittää.

love

Harriet, sinulla se ongelma on ei minulla eikä meillä.

Olet kommentoinut jokaista lausettani ja vääristänyt asioita. Välillä oplen homo, välillä pitää tehdä sukupuolen vaihdosleikkaus, välillä luen jotain Harlekiini-sarjaa, välillä olen nainen. Olen pitkän aikaa epäillyt ymmärrätköhän lukemaasi.

Lisäksi "aikuisten oikeesti"; en ole haukkunut tulevaa ex-vaimoani koskaan narsistiksi.

Vaimoni on tiennyt asiasta koko ajan ja hyväksynyt tilanteen, kuten olen jo kertonut. Lasten takia olemme pysyneet yhdessä näin kauan. Vaimoni ei halunnut erota, kun nuorimmainen oli silloin niin pieni. Yhdessäolomme on ollut hänen valintansa.

En ole syyllistänyt rakkaani edesmennyttä miestä ("nukkui pois tänään, vaikean sairauden murtamana"). Kaikki kunnia hänen muistolleen.

Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet kannustavia ja antaneet asiallisia kommetteja.