Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja apuva!  Voi kökkö näitä pieniä piirejä täällä päin!
Mitä teen kun olen nettitreffeillä jutellut pitkään aivan ihanan miehen kanssa, tullaan loistavasti toimeen, ei olla vielä nähty... Mutta kun näin hänen kuvansa niin totesin että hän on entisen poikaystäväni (tästä on kuitenki jo viitisen vuotta aikaa) kaveri! :O Ei nyt ehkä mikään läheinen kaveri mutta kuitenkin! En siis ole silti tavannut häntä aiemmin, exäni vain joskus puhui hänestä.
Ja tuli vähän sellanen olo että no voi ei... en tiedä yhtään mitä tää mies itse ajattelee tästä kuviosta, yleensä taitaa olla pinnassa sellainen "kaverin muijaan ei kosketa" ja vaikka en olekaan enää vuosiin ollut tuon miehen kanssa yhdessä niin... ääh, silti tuli hankala olo.
Mitä tässä kannattaisi tehdä? Olla ihan hiljaa koko asiasta ja odottaa että hän tajuaa itse? :/ Heittää että kappas, meillähän on paljon yhteisiä tuttuja?
Voi ku ei ois ikinä oltukaan tuon entiseni kanssa yhdessä! :D |
Ensinnäkin, eksäsi on kai melkoinen lahjakkuus kuvailemaan lähimmäisiään, koskapa tunnistit viiden vuoden jälkeenkin tuon kaverin ihan vain hänen puheensa perusteella. :o))
Mutta asiaan, Rapatessa roiskuu, kaipa tälle uudelle ihastuksellesikin on näihin päiviin mennessä jonkinlainen menneisyys mukaan tarttunut. Teidän kahden yhteensopivuudestahan tässä on kai kysymys, älä ala väen vängällä siihen mitään kolmatta pyörää sovittelemaan. Tietysti olisi eduksi, jos josskin yhteydessä voisit noin vain ohimennen asian hänelle ilmaista, ilman sen kummempaa painotusta puoleen tai toiseen. Todennäköisesti juttu silloin menisi perille ja arkistojen kätköihin saman tien. Salailun ja kiusaantumisen on tapana synnyttää epäilyjä, joten reilu peli olisi mielestäni viisain veto tässä tilanteessa.
Toisaalta on niinkin, että jos tuo ihastuksesi tuon tiedon saatuaan juoksee järveen tai muuten alkaa hyppiä seinille, on vain parempi, että se tapahtuu jo nyt, eikä myöhemmin. Ymmärrät kai syyn itsekin.
En todellakaan näe mitään ongelmaa tuossa vielä, mutta kyllä siitä sellaisenkin saa rakenneltua.
Luottamusta on kaiken paras (vaikkei aina helpoin) rakentaa rehellisyyden ja avoimuuden pohjalle. Ja kukapa meistä haluaisi millään tasolla sitoutua epäluotettaavaan kaveriin, ajattelepa sitä. Ja ajattele sitä kummankin näkökulmasta.
