Outo ärsytyksen aihe

Onko teillä ystäviä, jotka eivät kuulu facebookiin.

Yksin mun parhaista ystävistä ei ole halunnut liittyä facebookiin, eikä omien sanojensa mukaan koskaan aiokaan. Syyt ovat jääneet mulle hämäriksi, mutta ainakin aluksi pelkäsi kai ihan hirveästi oman tietoturvansa puolesta. En tiedä, onko syy enää sama.

Tajuan, että on täysin ihmisen oma asia haluaako hän kyseistä palvelua käyttää, mutta en voi sille mitään että ärsyynnyn ja koen hirveän hankalaksi sen, että hän ainoana kaveripiirissäni ei sitä käytä. Me facebookin käyttäjät tiedämme, kuinka helppoa siellä on vaihtaa päivittäisiä kuulumisia ystävien kanssa, jakaa esimerkiksi valokuvia, sopia tapaamisista, organisoida tulevia illanviettoja, kotikirppiksiä ja ravintolapäiviä jne. Ja sitten on aina tämä yksi kaveri, jolle pitäisi erikseen laittaa nämä samat tiedot ja kuvat ja sopimiset sähköpostilla tai soittaa. Myönnän, että aika usein jää laittamatta. Kun tavataan, muut joutuvat vähän varomaan puheitaan, ettei hän tuntisi itseään ulkopuoliseksi. Useinhan ainakin omassa kaveripiirissäni puhutaan fb:stä: minkä kuvan yhteinen kaveri julkaisi lomareissultaan, kuka kampanjoi pressanvaaleissa kenenkin puolesta, aiotaanko mennä sinne keikalle jonne yhteinen tuttu fb:ssä kutsui jne. Todella ärsyttävää! Mun on rationaalisena ja käytännöllisenä ihmisenä hirveän hankala tajuta, miksi ihmeessä joku haluaa tehdä omasta elämästään hankalaa ihan tahallaan ja ikään kuin marttyyrina jäädä ulkopuolelle kaikesta siitä kivasta, mitä kaverit ympärillä puuhaavat.

Kaverini jäi hiljattain työttömäksi ja etsii nyt uutta duunia. Mietin mielessäni, millaisen kuvan työnantajalle antaa se, ettei käytä fb:tä? Tiedän, että todella monilla työpaikoilla fb:tä käytetään jo yrityksen sisäiseen tiedottamiseenkin ulkoisesta puhumattakaan ja työntekijöiltä vaaditaan fb-profiili. Jos itse olisi palkkaamassa ihmistä töihin, ei antaisi kovin hyvää kuvaa että hän suhtautuu sosiaaliseen mediaan lähtökohtaisin vastahankaisesti ja negatiivisesti.

Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?

vieras

Oikeesti??
Enkä meinaa nyt sun kaverias vaan sua. Alat olla melko kaukana tästä käytännön elämästä.

ei fb:ssä

En ole liittynyt enkä liity ennen kuin keksin yhdenkin syyn liittyä. Olen jo 30+ eli en enää mikään teinipissis :D

Vai marttyyri :D

Hyvin on duuneja löytynyt vaikken fb:ssä roiku. En tosin etsiydy mihinkään teiniduuneihin vaan kunnon "aikuisten töihin" joista saa myös arvoistaan palkkaa.

Tässä yksi vastaus. Ystäväpiiristäni ehkä 70 % kuuluu siihen mutta koska puhelin ja sähköposti on keksitty, minut kyllä saa kiinni jos asiaa on ja tapaamiset saadaan sovituksi. Jos tapaamiset sovittaisi fb:ssä, siellähän pitäisi roikkua 24/7 mutta niin kai fb-tyypit tekevätkin. Itselläni on muutakin elämää joten siksi - ei kiitos.

Samma här!

Hyvinhän nuot on tuntunhet tavottavan, vaikken oo enkä tuu feisbuukkiin.

Ensinnäkin: inhoan kaikkea liikaa tavotettavissa oloa. Tämä koskee niin ihmisiä yleensä kuin myös niitä, jotka haluavat käyttää tietoa väärin. Nythän on jo paljonkin kohistu siitä, että tiedot jäävät aina sinne jonnekin, eli poista et, vaikka katumapäälle tulisitkin.

En liioin ehdi istua siellä päivittelemässä. Päivittelen maailman menoa mieluummin livenä kavereiden kahvipöydässä. Enkä koe sitä mielekkäänä. Hetken innostuksena ehkä menisi, mutta kyllä se sitten jäisi ihan itsestään jonkin ajan kuluttua. Elämä on muualla.

Minusta koko tuollainen maailma, jossa kysytään kaveriksi ja vastataan ruksillä "joo" tai "ei" perustelematta, on omituinen. Elämälle vieras ja luonnoton tapa. Eihän ihmissuhteita noin pidetä eikä solmita. Ja jestas sentään, mikä härdelli maailmaan on tuntunut syntyvän noista hylkäämisistä ja lemppaamisista, eikä ihme olekaan, jos ei missään ole pitkää selonteko- ja anteeksipyyntöruutua, minimi 60 riviä. Vähemmällä syntyy väkisinkin väärinkäsityksiä kaveriksi huolimattomuudesta. Minä kärsin ihan jo muutenkin riittävästi huolimattomuudesta :)

Ja ainakin oma tuttavakuntani on sellaista, että vähän eri asioista juttelee eri ihmisten kanssa. En ymmärrä, mitä palvelisi joku yleinen seinä, paitsi jotain ihan tosiaan yleistä. Henkilökohtaiset juttelut kävisin joka tapauksessa jokaiselle erikseen sähköpostissa. Eihän nyt tuttaville, kavereille, ystäville ja lähiystäville ja vielä sukulaisillekin puhu kaikille kaikkea yleisesti yhtäläisesti yhtä kovaa aamen. Tiedän, että siellä on niitä alaryhmittelyjä, ettei kaikki näy välttämättä kaikille, mutta hankalalta kuullostaa kaikki tuollainen saikkaaminen atk-tumpelolle...

Varmasti se on hyvä väline juuri jonkun vanhan tuttavan tavoittamiseen, mutta toisaalta, onnistuu se ilmankin, jos on halua.

Tykkään yksityiselämästä. Paino sanoilla yksityis ja elämä. Vähiin sen naamaraamatun käyttö siis mahtaisi tosipuheessa pitkän päälle jäädä.

Mestari

Tänne kyllä tulee aina tuo sama kööri ristiinnaulitsemaan faceboookin käyttäjät. Mitä etua koette saavanne siitä? Oletteko jääneet facebookillisten ystävienne juttujen ulkopuolelle vai mistä tuo katkeruus johtuu? FB ei ole ikäkysymys enää selvästi koska monien ystävieni äidit ovat melko aktiivisia käyttäjiä.

Ja sitten asiaan.

Se on vain hyväksyttävä että kaikki ihmiset eivät sinne liity. Lapseni äiti on opettaja ja hän ei halua liittyä sen vuoksi. Hän ei haluaisi saada ystäväpyyntöjä oppilailtaan. No ei tämäkään kuulosta kovin järkevältä syyltä sinänsä.

Yksi parhaista ystävistäni perustelee sillä että hän tekee nuorisotyötä, eikä halua sen takia näkyä facebookissa. Tämä perustelu kyllä hieman ontuu siinä mielessä että oma nimi pompsahtaa internetissä kuitenkin hauilla näkyviin. Miksi sitten ei facebookissa. Sitäpaitsi osa on tekaistulla nimellä kuitenkin liikkeellä. No satun tietämään että tämä ystäväni on täysin käsi tietokoneasioissa ja koittaa välttää tietokoneen käyttöä muutenkin.

Eli loppuyhteenvetona kehotan kaikkia sietämään facebookittomia kavereita ja käyttämään vaikka sitten puhelinta varavaihtoehtona. Itse vaan kokee monesti puhelimen ärsyttävänä laitteena, koska facebook viestimenä antaa paremmin rauhan ihmiselle. Se vieno ääni ei rasita läheskään niin paljon ja voit vastata sitten kun jaksat.

ellllli

Kai hän itse tiedostaa valintansa seuraukset, että on ns. "ulkona", tarviiko niitä puheita nyt niin varoa?

Itse en koe facebookiin kuulumattomuutta "elämäni hankalaksi tekemiseksi" vaan
päin vastoin; ei tarvitse siellä viettää aikaansa ilmoittelemassa itsestään. Kaverit ja ystävät soittavat tai laittavat tekstarin tai sähköpostia kuten minäkin heille.
Ei kukaan ole moittinut, mitä sitten keskenään ovat mieltä on heidän asiansa.

daddaa

Olen fb:ssa ja ymmärrän sitäkin paremmin, mikseivät kaikki halua sinne liittyä. Tavallaan siinä on omat hyvät puolensa, mutta toisaalta se on myös erittäin rasittava maailma. Alkuun jaksoin innostua sosiaalisesta mediasta, mutta nyt kun se on koettu, niin siihen on aika nopeasti kyllästynyt. Kaiken maailman kaverikuviot erityisesti tuntuvat typeriltä näin aikuisiällä sellaisten ihmisten kohdalla, joiden kanssa ei edes ole muuta yhteistä kuin fb. Silti niitäkin on "kavereiksi" kertynyt, kun vanhoja koulu- tai työkavereita ei ole viitsinyt kieltääkään. Joitakin olen tosin poistanut ja tiedän, että osa on todennäköisesti poistoista loukkaantunutkin. Olen vain kokenut turhiksi "yhteydet", joita ei todellisuudessa ole ja ihmiset, joita en välttämättä edes enää tunnistaisi vastaan tullessa.

Mielenkiintoista on silti seurata miten sosiaalisen median käyttö on näinkin lyhyessä ajassa muuttunut ja muuttanut ihmisten sosiaalisia suhteita. Tuskin hype kovin kauaa jatkuu, sillä villien huhujen mukaan nurkan takana odottaa jo seuraava uudenlainen "juttu".

Sanoisinpa, että ihmiset, jotka eivät ole liittyneet fb:in eivät ole menettäneet mitään ihmeellistä. Jos ystävyys menee katkolle siksi, ettei ihminen ole siellä, niin lieköhän ystävyydestä edes kyse alun alkaenkaan...

Aidasta ja aidanseipäästä

*reps*

Anteeksi nyt, mutta tämä teksti kuulosti ihan samanlaiselta kuin ne jotkut vanhat kirjoitukset, joissa esimerkiksi ihminen, joka ei tyyliin ole ikinä elämässään edes nähnyt autoa saatika matkustanut sillä kritisoi tulenkiven katkuisesti uutta, modernia maailmaa ja sen "rautahepoja jotka hirweällä kiiruulla eteen päin menewät."

Tarkoitan, että tästä viestistä paistaa läpi kirkkaasti se, että et oikeasti tiedä miten facebookia käytetään ja mitä siellä tapahtuu.

Minusta on ihan yksi ja sama haluaako joku käyttää facebookia vai ei, mutta ennen kuin kovasti jotakin kritisoi ja esittää varmoja mielipiteitä asiasta pitäisi minusta uskaltautua edes kokeilemaan. Liity kuukaudeksi, katso miten se toimii, mitä hyvää ja huonoa siinä on ja anna vasta sen jälkeen palautetta.

Fb on arkinen asia

Tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Aina joskus kuulee jonkun valittavan, että "on se niin stressaavaa ja typerää kun joutuu lukemaan joidenkin kaukaisten puolituttujen kuulumisia..."

Ensiksikin: Facebookissa voit itse päättää, kenet hyväksyt kaveriksesi. Älä herranjumala sentään hyväksy vanhojen rippikoulukaverien ystäväpyyntöjä, äläkä ainakaan itse pyydä kaveriksi ketään puolituttuja, jos se sinua stressaa ja ärsyttää.
Toisekseen: Jos vahinko on jo tapahtunut ja epähuomiossa olet hyväksynyt ystäväksesi jonkun vanhan työkaverin, jonka kanssa et oikeasti haluaisi olla yhteydessä, voit helposti yksityisasetuksista säätää niin että et näe hänen julkaisujaan eikä hän näe sinun julkaisujasi ja statuspäivityksiäsi. Ja kaverin poistaminen verkostosta on myös hyvin yksinkertaista, jos haluaa hänet kokonaan pois kaverien nimilistalta.

Itselläni kavereita on noin 120. Olen pitänyt kriteerinä sitä, että tavataan livenäkin silloin tällöin (edes kerran kolmessa vuodessa sukujuhlissa) ja että kadulla vastaan tullessa moikataan ja pysähdytään vaihtamaan kuulumiset. Ihmisiä, joita en tunnista vastaantullessa tai joiden kanssa en koskaan ole arkielämässä tekemisissä (esim. peruskouluaikaiset koulukaverit toiselta puolelta Suomea) en ikinä ole hyväksynyt kavereikseni.

Ihan alkuperäisen kysymykseen haluaisin sanoa vain sen, että minusta aloittaja ei ole vastuussa kaverinsa päätöksessä jäädä pois fb:stä ja sen seurauksista. Hän jää varmasti kaveripiirissä aika monesta asiasta paitsi, mutta se on aikuisen ihmisen tietoinen valinta. Ei teidän muiden minusta hänelle tarvitse erikseen tekstata tietoja tulevista bileistä tai sähköpostitella kuvia puhumattakaan siitä, että varoisitte puheitanne hänen seurassaan. Turha miettiä tuollaista asiaa.

kaveri

Fiksu ja selkeä kirjoitus, mutta tästä olen eri mieltä: täytyyhän ystävälle nyt hyvänen aika kertoa bileistä. Aivan sama, mitä kautta tietoa jaetaan, yhden jättäminen ulkopuolelle ei ole ystävyyttä. Tuohan on verrattavissa siihen, että kaikki paitsi yksi sattumalta törmäisivät jossain ja sopisivat bileistä, mutta yhdelle poissaolleelle ei kerrota, koska "oma syy ettei ollut siellä missä asiasta kerrottiin".

Toki fb:n ulkopuolelle jättäytyvä saattaa jäädä paitsi keskustelusta, jossa jostakin esim. bilepäivämäärästä sovitaan, eikä siten pääse vaikuttamaan siihen. Mutta kai nyt kaverille sentään kerrotaan lopullinen päätös?

Samma här!

No heh!

Mistä sinä tulikivenkatkua löysit? Aiheuttaako Facebook peräti vainoharhaa ja vääristyneitä aistiharhoja? :) Minun puolestani jokainen saa käyttää facebookia niin paljon kuin haluaa ja hyvä, jos ovat siellä onnellisia. Itse en vain tarvitse sitä mihinkään. Asia on minulle täysin neutraali ja tunteita herättämätön päinvastoin kun jostakin kehittelit. :) Yhtä oleellinen ja mieltä kiihottava kuin kananmunien hinnannousu jossain chileläisessä kyläkaupassa...

Mielipiteet ja tiedot, ehkä väärätkin, perustuvat käyttäjien minulle kertomaan (suurin osa minun kavereistani on siinä, mutta silti ihmissuhteet hoidetaan muutenkin helposti) ja näistä julkisista tiedotusvälineistä lukemaani. Asiallisestihan voi korjata, jos on asiavirheitä, ole hyvä toki vaan! Mutta en minä tarvitse silti naamakirjaa ymmärtääkseni mihinkään.

Nauratti

Totta. Toisaalta osaako ihminen käyttää sosiaalista mediaa, jos ei ymmärrä, että on toisenlaisia tapoja myös verkostoitua kuin FB. FB uskovaiset ovat FB uskovaisia.

en liity

Miksi liittyä jollei ole yhtään motivaatiota kyseiseen kokeiluun? Onhan sinullakin varsin varmat näkemykset heistä jotka eivät halua facebookiin.

Pääseekö sieltä nykyään helposti pois, siis kokonaan tyystin, jos tulee kuukauden kuluttua katumapäälle?

Ei

Ymmärtääkseni ei. Aina sinne syötetty jonnekin jää, ei sitä taulua enää valkeaksi pyyhitä.

7898

En ole feisbookissa enkä aio mennä. Ilman sitäkin tulee hyvin toimeen, samoin kun tulen toimeen ilman tietsikkaa lomat ja viikonloput. Kun koko työpäivän istun koneen ääressä, en enää vapaalla halua olla ruudun ääressä. Tämä hetki nyt on poikkeus - Ei minulla edes nykyään ole kotona konetta -kirjoitan nyt poikani koneella, hän tuli viikonlopuksi käymään. Nettiyhteydestä maksan juuri jälkikasvun takia, kun tulevat koneinensa pääsevät täällä nettiin.

En ole koukussa edes puhelimeen, se saattaa jäädä kotiin toisen takin taskuun työpäivän ajaksi tai töihin kun lähden kotiin. Kun itse on elänyt nuoruutta silloin kun ei ollut kuin lankapuhelin (jossa ei kavereiden kanssa voinut puhua kun vanhemmat kuunteli korvat höröllä), ei kaipaa tätä nykypäivän menoa. Silloin lähdettiin fillarilla kaverille kun oli asiaa ja illat luuhattiin porukassa jutellen kasvotusten, eikä kukin oman koneensa äärellä kotonaan.

Nooruskainen

Minun täytyy tunnustaa, että ymmärrän aloittajan ärsyyntymisen oikein hyvin, vaikka asia (se, että joku ei ole fb:ssä) kuulostaakin varmaan hölmöltä...

Olen itse viime kuukausien aikana järjestänyt kahta eri tapahtumaa: harrastusporukan isohkoa toimintapäivää ja serkun polttareita. Molemmissa vajaan kymmenen hengen organisointiporukassa on yksi, joka ei käytä facebookia.

No, eihän siinä mitään. Ei ole pakko käyttää facebookia jos ei halua. Mutta kun näitä kahta aika paljon yhteydenpitoa ja suunnittelua vaativaa tapahtumaa olemme eri puolilla Suomea asuvien ihmisten kanssa järjestäneet, niin facebook nyt kertakaikkiaan on todella nopea, helppo ja yksinkertainen tapa käydä keskustelua, vaihtaa tietoja, linkittää yritysten sivuja, laittaa valokuvia, sopia päivämääristä jne koko porukan kesken. Ja sitten aina oli nämä yksittäiset ihmiset, joille samat asiat, nopeastikin facebookissa keskustellen sovitut päivämäärät tms, olisi pitänyt soittaa / tekstata/ erikseen koota sähköpostiin.

Sanon suoraan näin järjestäjän näkökulmasta, että tuntui ihan h*lvetin ärsyttävältä ja työläältä ja hankalalta. Facebook on nykyään yhteydenpitovälineenä niin yleinen, että minusta tilanne oli vähän samanlainen kuin jos esimerkiksi työprojektin tiimissä jolla kulla ei olisi sähköpostiosoitetta ja hänelle pitäisi kaikki käydyt keskustelut, esiin tulleet tiedot ja sovitut asiat aina erikseen kirjoittaa, tulostaa ja lähettää etanapostilla.

Joku tuolla ylempänä mainitsikin, että on hankala käytännöllisenä ihmisenä tajuta miksi jotkut ikään kuin periaatteesta tekevät oman ja samalla muiden ihmisten elämästä hankalaa. Ei vaan tajuu.

Markus

En kommentoi itse kysymystä mitenkään, enkä edes kerro teille olenko itse facebookin käyttäjä vai en, mutta yhden asian haluaisin sanoa.

Minua kyrsii todella raskaasti tuo monessa viestissä esiin tuleva ylemmyyden tunto. Kuinka korostetaan, että minä en ehdi eikä minua kiinnosta, kun minulla on ihan Oikeakin Elämä ja Ihan Oikeita Duuneja. Ne kurjat ja tylsät, joilla ei sitä Oikeaa Elämää ole ollenkaan, siellä facebookissa keskenään vain päivittelevät.

Kuinka häikäilemätöntä oman sädekehän kiillotusta! Ettäkö ihan aidosti olette sitä mieltä, että olette jotenkin olennaisesti parempia ihmisiä kuin ne loput muutama miljoona suomalaista, jotka tätä yhtä nettipalvelua käyttävät?! Sellainen fiilis aika monesta viestistä tuli.

Sen vielä haluaisin lisätä, että en ymmärrä oikein ajattelua siitä, että jos palveluun kirjautuu käyttäjäksi niin siellä pitäisi sitten olla 24/7 tai päivitellä jatkuvasti, kuten pari kirjoittajaa kirjoitti. Ettekö uskalla luottaa siihen, että osaatte laittaa itsellenne rajat? Hallita ajankäyttöänne? Priorisoida? Facebookinkin voi käsittääkseni avata vaikka vain kerran päivässä kuten esimerkiksi sähköpostin tai koko netin.

Naurettavaa

No voi noora reppanaa, miten sitä ihmiset ennen facebookkia järrkkäsi tapahtumia. Pullopostilla vai?

Mutta eikö se ole

Kaverini asuu landella, ei ole muuta tekemistä kuin facebook, aamulla aloittaa pelaamisen, illalla jatkaa ja käy peukuttamassa muiden kommentit. Ulos ei saa, kun facebook, joka pitää tarkastaa kymmenen minuutin välein. Aika elämätöntä elämää. Kotiäipät taas on ihan sekaisin facebookista, mitä helvetin kaveripyyntöjä tulee joltain 80-luvulla samalla luokalla olleelta neljän lapsen äidiltä, mitä yhteistä meillä on, naamakin piti käydä katsomassa luokkakuvasta. Aikuisia ihmisiä.

En vaan viitsi

En tiennytkään että lärvikirjaan liittymättömyyteni koetaan ympäristössä tahallisena hankaluuksien aiheuttamisena muille ihmisille. Minä kun naivisti kuvittelin että on jokaisen yksityisasia liittyykö johonkin sosiaaliseen mediaan ja jaksaako siellä päivitellä 24/7 jokaista kauppareissuaan. Näköjään se onkin melkein ystävyyden lopettamisperuste. Olet niin hankala tyyppi kun et edes kuulu FBeen, joten sori vaan, et kelpaa enää meidän valistuneiden porukoihin.

Minua ei vaan kiinnosta enkä halua FBstä uutta päivittäistä lukuvelvoitetta, joten en ole kerta kaikkiaan viitsinyt sinne liittyä. Pidän yhteyttä ystäviin ja perheeseen muilla keinoin. Surffailen siellä sun täällä vapaa-ajallani, ja usein en edes avaa konetta töiden jälkeen. Jos se on jollekin kauhea ongelma, sori, en voi asiaa auttaa.

häh täh

Vaikka vain kerran päivässä?? En kyllä konetta aukaise läheskään joka päivä. Oletan, että jos kaverilla on kiireellistä asiaa, johon pikaisesti pitää saada kommentti, sitten soitetaan. Surkastuuko kohta meiltä puhetaito kokonaan ja ihan livenä kommunikointitaito?

Monet ei kyllä tajua mitä kaikkea esim. pomot ja opettajat teistä tietävät. Aina joku on kaverin kaveri ja juttu kulkee. Opettajanhuoneessa puhutaan mitä ja missä joku oppilas on tehnyt ja kommentoinut (ja missä "sairaana" matkustellut) ja naureskellaan näille naamakirjoille kun niitä ei sitten osata edes käyttää vaan nämä urpot laittaa sinne kaikki mahdolliset - eivät tajua että niitä luetaan. Moni on tainnut saada myös potkut kun on kirjoittanut jotain työpaikan asioita, niitä seurataan.

Kokemusta molemmista

Minä en ole ja olen ollut fb:ssä. On ihan jokaisen oma asia onko siellä vai ei. Ei sen tekstiviestin näpsytys tai mailin laittaminen sen vaikeampaa ole kuin siellä kirjoittelu. Itse en ainakaa jätä niitä kavereitani ulos kuvioista, jotka eivät siellä ole. Kunnioitan heidän päätöstään. Ja pidän muutenkin enempi perinteisistä yhteydenpitokeinoista ja naamatusten näkemisestä. Se on sitä oikeaa ystävyyttä ihan live-elämässä : ).

Itse käytän ko. juttua lähinnä pitääkseni yhteyttä mieheni sukuun kertoen kuulumisia pikkuiseni päivistä ja laittamalla välillä kuviakin. Kavereita on tasa 15 ja enempää ei tule. Välillä on ollut lopettaminen harkinnassa, sillä jouduin poistamaan yhden "ystävän" sieltä, koska hän vuosi tietoa ulos. Juoruili kuulumisiani ihmisille, joille ne eivät kuuluneet ja loukkasi yksityisyyttäni. Loukkaantui vielä verisesti kun katkaisin hänet ulos. Niin, ja itselläni on kaikista tiukimmat turva-asetukset. Kuulemma profiiliani ei sieltä meinaa löytyä.

Joten kunnioittakaa toistenne päätöksiä.

Äly hoi älä jätä

Voi voi, kaiken kaikkiaan hyvin lapsellista keskustelua. Elä ja anna toisten elää lienee kuitenkin mottona aika hyvä. Sosiaalisen - TIETOTURVAA VAARANTAVAN - median käyttö on joillekin OIKEISSA professioissa toimiville ihmisille oikeasti vaaraksi: esim. itse käytän korkeintaan LinkedIn-palvelua ja sitäkin vain parinkymmenen ihmisen kesken, en parinsadan.

Minua ei kiinnosta kenenkään kauppareissut, lapset, kuvat jne. Minulla on oikeita ystäviä live-elämässä ja elän ystävyyttäni heidän kanssaan silloin kun ehdin. Olisi tosi koomista, jos aikuset fiksut ihmiset seuraisivat toistensa elämiä netin kautta kuin kurkistusluukuista. Kokeiltu on ja naurettavaksi todettu. En halua kurkistella kenenkään elämään ja sama pätee omaan elämääni toiste päin. En elä eläintarhassa. :)

en käytä

Mulla ei ole työaikana mahdollisuutta fb;n tai minkään muunkaan oman asian päivittämiseen. Pitää näet tehdä niitä töitä joista palkka maksetaan.

Tykkään tehdä käsitöitä, tykkään pelata lautapelejä miehen ja kavereiden kanssa. Tykkään istua kahvilla ja tykkään käydä shoppailemassa.
Vapaa-aikana en koskaan avaa tietokonetta. Paitsi 2 krt kuussa kun maksan laskut ja käyn 15 minsaa täällä elleissä oleilemassa ja tarkistamassa uusimmat jutut.

Niin kauan kuin kaverit vielä soittaa ja heille saa soittaa aina kun mun mieli tekee, niin en liity naamakirjaan enkä muihinkaan sosiaalisiin medioihin.

Niin ja näin

Ihmettelen, että miten Facebook voi aiheuttaa näin kuumia tunteita. En ymmärrä, että miten näin monia voi haitata, että jotkut ovat Facebookissa, mutta en voi myöskään ymmärtää, että miten siellä olemattomuus voi joitakin haitata.

(Juuri) kenenkään ei ole pakko käyttää Facebookia. Ei ole myöskään pakko soittaa kännykällä, lankapuhelimellakin pärjää. Sähköpostiakaan ei ole pakko käyttää, kyllähän perinteinenkin Kusti vielä polkee. Ei kaikkia uudistuksia tarvitse ottaa käyttöön, eikä kenenkään pidä tuomita heitä, jotka eivät halua hyödyntää modernia tekniikkaa - eikä vastavuoroisesti uusia asioita vierastavien pidä tuomita heitä, jotka haluavat uusia mahdollisuuksia hyödyntää. Niin, panin sulkuihin tuon, ettei (juuri) kenenkään ole pakko käyttää Facebookia. Minun on, samoin muiden kaltaisteni, joiden toimenkuvaan kuuluu oman työpaikan FB-sivun ylläpito.

Vastaan vielä ap:n kysymykseen. Ystäviini kuuluu sellaisia henkilöitä, jotka eivät Facebookia käytä. Jos he asuvat kaukana, tulee heihin luultavasti pidettyä vähemmän yhteyttä kuin Facebookissa oleviin. Lähellä asuvien kanssa yhteydenpitoon FB ei vaikuta. En myöskään ole ikinä ajatellut, että jostakin asiata pitäisi olla puhumatta sen vuoksi, että sitä olisi käsitelty Facebookissa.