Correct mii if I'm wrong

Ei blogi ole julkinen päiväkirja. Parempi sana olisi varmaan joku vinkkivihko tai kolumni. Itse en ainakaan seuraa yhtäkään blogia, jossa päiväkirjamaiseen tapaan avauduttaisiin kaikkein syvimmistä tuntemuksista ja kaikista henkilökohtaisista asioista. En muista sellaiseen törmänneenikään. Sen sijaan seuraan kymmeniä suomalaisia ja ulkomaalaisia blogeja, joissa kirjoittajat kertovat esim. huomioitaan päivän politiikasta, ympäristöasioista, remonttivinkkejä, maratonille valmistautumisvinkkejä, ravintola-arvosteluita...

Kieku ja Kaiku

Olen toiminut ihan samoin, pois tai ainakin piiloon tuollaiset somen käyttäjät. Samoin olen poistanut / piilottanut kavereistani pari sukulaista, jotka säännöllisin väliajoin päivittivät ja linkittivät rasistista ja homofobista materiaalia faceen. Kuten myös sen yhden vanhan kaverin, jonka kaikki statuspäivitykset olivat alapää- ja pikkukallevitsejä.

Itselleni facebook on myös viihteen, viihtymisen ja hyvän vuorovaikutuksen paikka. En halua uutisvirtaani asioita, jotka saavat pahalle mielelle tai ärsyttävät. Onneksi omasta facebook-sivustostaan voi jokainen tehdä sellaisen kuin haluaa ja käyttää sitä juuri itselleen sopiviin tarkoituksiin, olipa se sitten työhön, harrastukseen tai ystävien kanssa yhteydenpitoon liittyvää juttua. Säännöllisesti tai silloin tällöin.

Ilman FB:tä

Makuasia, minusta useimmat niistä, joita olen (työn puolesta) silmäillyt, vaikuttavat enemmän päiväkirjalta kuin miltään muulta. Joku kirjoittaa laihdutuksestaan, joku talonrakennuksesta, kunnonkohotuksesta, ulkomaankomennuksesta, puutarhanhoidostaan.... Aika usein kyseessä on jokin projekti, enemmän tai vähemmän määräaikainen.

On tietysti pysyvämpiäkin aiheita, mutta esimerkiksi päivänpolitiikkaa kommentoivat erittäin harvat, kyllä useimpien aiheet pyörivät aika lähellä sitä ihan omaa napaa. Ei niiden juttujen niin syvällisiä tarvitse olla käydäkseen päiväkirjasta, yksityisasioista - joista välttämättä en välittäisi lukea - joka tapauksessa on kyse.

Julkkis

Oletkohan ymmärtänyt blogien olemuksen hieman väärin?

selitä

Monet blogit ovat alkaneet päiväkirjamaisesti ja muuntuneet piilokaupallisiksi tai päivittäiseksi itsensäpaljalsteuksi ajan myötä.

Mun mielestä monien blogien tarkoitus on pelkästään tuoda kirjoittajalle verottomia etuja... tyyliin, meikkejä, vaatteita, kenkiä, ilmaista ruokaa/juomaa, kutsuja sinne ja tänne.
Isossa maailmassa tyyliin Paris Hilton, hänelle maksetaan satoja tuhansia dollareita siitä, että hän piipahtaa jossain häppeningissä jokun suunnittelijan rätissä.

Sisustusblogien kirjoittaja taas on hyvin usein yrittäjä joka itse tuo maahan "sisustusrojua" ja hän blogissaan edistää omien tuotteidensa näkyvyyttä. Eli blogi on silkkaa markkinointia.
Tai sitten kyseessä on ns. itseoppinut sisustaja joka "myy" plogissaan ammattitaitoaan ja saa "mainos"tuloja kehumiensa tuotteiden maahantuojalta.

Mitä enemmän kävijöitä sivulla sitä enemmän kilahtaa kassaan rahaa eri suunnilta. Pidät suosittua muotiblogia, kehut energiajuomaa siinä sivussa ja hups tilille tulee muutama euro puhdasta rahaa.

Eli moni blogi toimii tavisten tuotekoukuttajana, yritysten piilomainostajana ja markkinointikanavana.

Toki jotkut blogit ovat vaan sitä oman elämän oksentamista. Yleensä tähän syyllistyvät nämä meidän BB-tason tusinajulkkikset yms. jotka eivät pysy pinnalla tietotaitonsa ja ammatillisen osaamisensa avulla.

Tämä oli mun mielipide blogeista ja niiden tarkoituksesta.

Julkkis mikä sun mielestä on esim. sinun oman blogisi tarkoitus?

Voijessustaas

Hei älä nyt viitti aikuinen ihminen. Eihän se fb ole mikään ihmisen mitta tai meriitti. On MONIA ihmisiä, jotka eivät ole siellä ja elävät ihan normaalia ja tyytyväistä elämää. Itse en ole, koska en näe siihen mitään tarvetta, ei ole mitään intressiä jakaa omia tekemisiä muille tai lukea muiden toilailuista. Puhelin on sitä varten, jos jollakin on asiaa ja minua saa ihan kasvotustekin tavata!

Julkkis

Minulla ei ole blogia.

Mutta tässä pari blogia joissa keskitytään lähinnä tiedon jakamiseen sellaisista tärkeistä aiheista kuin kuluttajan oikeudet ja kemikaalit :

Oikeus ja kohtuus - kaikessa ...

Kemikaalikimara

Olen saanut näistä blogeista paljon hyödyllistä tietoa, kuten varmaan moni muukin, eikä niissä jauheta omasta elämästä tai mainosteta tuotteita. Luen muitakin blogeja. Joitain vain sen takia, että blogistilla on sana hallussa ja loistava huumorintaju. Kaipa joidenkin blogien tarkoitus on vain tuoda kirjoittajalle massia ja luotaisetuja mutta joidenkin blogien tarkoitus on taas valistaa tai jakaa muidenkin kanssa hauskat ja hyödylliset tiedon muruset. Blogi on vain alusta jota voi käyttää monin eri tavoin.

karu totuus

Omassa kokemuspiirissäni on pikemminkin niin, että mitä korkeammin koulutettu henkilö on ja vaativampaa uraa tekee, sitä vähemmän hänellä on intressiä, aikaa ja haluja pyöriä netissä. Minusta nettipalstat, facebookit ja blogit ovat pikemminkin keski- ja alemman sosiaaliluokan juttu. Itse olen netissä aika aktiivinen ja olen suvussani siitä vähemmän koulutetusta päästä. Mitä vaativampi ura, sitä enemmän elää elämäänsä netin ulkopuolella, kyllä se totuus on melkolailla näin. Netissä kuluttaa aikaansa ne, joilla ei ole kovin vaativaa ja tyydyttävää työelämää.

Tjaah..

No mutta onhan facebook, twitter ja blogit tänä päivänä ihan yleisiä mielipiteen ja näkökulman ilmaisun paikkoja. Julkkikset; poliitikot ja muut silmäätekevät käyttävät näitä medioita paljon. Joten en ihan noin asiaa muotoilisi, että netissä roikkuminen on verrattavissa sosiaaliseen luokkaan. Se kai pikemminkin ratkaisee, mitä siellä mediassa touhuaa, eli ei määrä vaan laatu.

Ja onhan se ihan järkeenkäypää, että jos henkilö on esim. työtön, niin on aikaa ja kiinnostusta pyöriä sosiaalisen median parissa, jo ihan sen takia, ettei täysin erakoidu yhteiskunnasta. On järkevää pitää jollakin tasolla sos. suhteita yllä ja verkostoitua.

Minusta facebookissa oleminen tai ei-oleminen ei ole mikään suuri merkki yhtään mistään, enkä sille paljoa painoarvoa laittaisi, olkoon sitten kyse yksityis -tai työelämästä, julkkiksista tai taviksista.

Ja hitto vie, jos joku ei minulle vaivaudu ilmoittamaan bileistä tms. puhelimella/sähköpostilla, niin sitten olkoon ilmoittamatta, taitanee olla parempi sitten niin.

Tiina

Minä en ole facebookissa ja en koe jääväni paitsi mistään kivasta, elämäni ei ole hankalaa enkä ole marttyyri.

Kyllä se vaan

Käyttää, mutta tiedonvälitys on nykyään niin nopeaa. Ei ihmiset jaksa perehtyä enää syvällisesti oikein mihinkään. Netissä pyörin minäkin nyt kun on opiskelujen välissä taas paljon aikaa. Samoin työttömänä ollessani vähän turhankin paljon. Kun työputki taas painaa päälle en yksinkertaisesti vain jaksa lukea kenenkään fb -päivityksiä tai näitä keskustelupalstoja. Iltiaisin nopsasti vain ip-lehdet, ja sähköpostin ja sitten koisimaan.

Ankelika

"Omassa kokemuspiirissäni on pikemminkin niin, että mitä korkeammin koulutettu henkilö on ja vaativampaa uraa tekee, sitä vähemmän hänellä on intressiä, aikaa ja haluja pyöriä netissä."

Tarja Halonen viittasin ohjelmassa Hjalliksen kanssa nettikeskusteluihin. Jos oikein ymmärsin Tarjain seuraa nettikeskusteluja ainakin jonkin verran. En tiedä ihanko itse vai avustajan kanssa.

Blogeista puheenollen. Löysin erään ravintolalehden vinkistä blogin Sannan soppa.
Blogien lukemiseen menee paljon aikaa eikä niihin viitsi kommentoida.

Siksi kai nämä yleiset keskustelupalstat ovat niin mukavia. Näillä on niin helppo viettää aikaa.

Camel boots

Ymmärrän, että jotkut käyttävät FB:tä tai muuta sosiaalista mediaa välineenä asioista sopimiseen ym.

Ymmärrän myös sen, että teini-ikäiset ja nuoret aikuiset, joilla on kehittymätön identiteetti ja itsetunto, tarvitsevat jatkuvasti toisilta ihmisiltä palautetta persoonastaan, valinnoistaan ja tekemisistään, mihin sosiaalinen media tarjoaa näennäisesti hyvän ja varmasti tehokkaan välineen, toisaalta vuorovaikutus on aivan jotain muuta kuin live-elämän vuorovaikutus, joten identiteetin muovautumisen kannalta sosiaalinen media ei anna tervettä alustaa identiteetiltään kehittymättömälle palautteen hankkimiseksi itsestään.

Kun on kyse yli 30 -vuotiaasta, on surullista että ihminen vieläkin tarvitsee jatkuvaa palautetta itsestään ja tekemisistään, siinä vaiheessa terveesti kehittynyt identiteetti on jo vahva, eikä ole mitään tarvetta avautua suurille ihmisryhmille ja odottaa hyväksyntää muilta. Oikeat kokemukset ja oikea elämä on tyydyttävää itsessään, elämä ja teot joita eletään muita varten, eivät tyydytä itsessään, vaan suurin tyydytys tulee niistä kertomisesta toisille ja palautteen saamisesta.

Sosiaalinen media tarjoaa myös illuusion siitä, että ihminen on "julkkis", kun kirjoittelee tekemisistään ja saa niistä palautetta, muodostuu mielikuva, että oma elämä ja persoona kiinnostaisi oikeasti muita enemmän kuin se todellisuudessa kiinnostaa. Kehittymättömän ja/tai narsistisen persoonan luonnottoman suuri huomiontarve tulee näennäisesti tyydytetyksi. Tällainen huomion tarve kuuluu lapsuuteen, aikuisella se on merkki henkisestä kypsymättömyydestä. Sosiaalinen media on paljastanut, että nykymaailmassa ihmisen identiteetti on monesti jäänyt vajaaksi ja hänelle on jäänyt aikuisenakin lapsenomainen tarve saada huomiota. Sitä on vaikea sanoa, mistä tämä johtuu, onko päiväkotisukupolvi joutunut taistelemaan liikaa liian vähästä huomiosta varhaislapsuudessaan ja tasapäistävässä peruskoulussa, kun kiireisillä uraputkiaikuisillakaan ei ole ollut tarpeeksi aikaa lapsilleen.

Jokaisen aikuisen tulisi kuitenkin pysähtyä ajattelemaan, onko sosiaalinen media hänelle huomion haku väline, tyydyttääkö se janoa tulla kuulluksi, tarvetta saada palautetta itsestään ja tekemisistään, tuleeko sitä käyttäessä tunne siitä, että on jotenkin poikkeuksellisen erikoinen ja kiinnostava persoona, saako sitä kautta kaipaamaansa hyväksyntää. Jos tästä on kyse, kannattaa hakeutua esim. psykoterapeutin pakeille saamaan apua lapsen tasolle jääneen identiteetin kehittämiseksi aikuisuuteen.

näin

Oletko Facebook-narsisti? | Taloussanomat

Minna33

Onneksi ei tarvitse pohtia tuollaista.

Kun käy töissä 40 tuntia viikossa, on perhe ja muutama harrastus, niin yli jäävä aika menee sosiaaliseen kanssakäymiseen ystävien ja ystäväperheiden kanssa, joten yksinkertaisesti ei aika riitä FB:n tai vastaavien selaamiseen ja päivittelyyn.

pätrisia

Todella hyvä kirjoitus. Pitäisi oikeastaan kopsata tämä ja tehdä siitä taulu seinälle. Täysin nappiin mennyt analysointi (liian monesta) nykyihmisestä.

tinsku

Onhan se kieltämättä aika ikävä tunne, kun tulee jatkuvasti ilmoituksia, että kaverit ovat päivittäneet tilaansa, muttei ne päivitykset näy minulle. Mikä lie kuhina käy siellä, mutta minut on suljettu ulkopuolelle. Niin voi käydä vaikka olisi siellä facebookissa...

hille2

Mun mielestäni FB, blogit, Twitter jne. ovat medioita siinä kuin mikä muu tahansa, ja niitä voi käyttää taitavasti tai sitten ei. Ja tämä käyttö ei ole mediasta kiinni vaan käyttäjästä, Ennen somea jo oli tyyppejä, joiden piti raportoida kaikki tekemisensä soittelemalla iltakaudet puhelimella ja jaarittelemalla sitä ja tätä ja kylän myymäläautopysäkilläkin juoruttiin ja setvittiin kaikki.

Enkä edes allekirjoita tuota koulutustasoakaan. Minulla on FB-kavereina niin väitöskirjan tehneitä tohtoreita kuin aikoinaan opintonsa kansalaiskouluun jättäneitäkin. Aika moni lafka, jopa kansalaisjärjestöt, bloggaavat, facebokkaavat ja twiittaavat. Viimeksi Kepan Kony-bloggaus sai muutamassa päivässä 15 000 osumaa, eli ei voi väittää, että vain turhanpäiväiset blogit kiinnostavat. Jos joku tähän kirjoittanut ei ole löytänyt kuin turhanpäiväisiä blogeja, olisiko vika siinä, ettei häntä kiinnostakaan hakea bloggauksia oikeista asioista? Esim. yhteen aikaan seurasin twitteristä, mitä reportteri Jari Lindholm twiittasi Syyriasta, suoraan tapahtumapaikoilta.

Ei mun mielestä silti kenenkään tarvitse FBssä olla. On mullakin jokunen kaveri, jotka eivät ole, koska käyttävät mieluummin aikansa muuhun ja tapaavat ihmisiä IRL tai soittaa pirauttavat. Se on ihan OK. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että työpaikkoja hakiessa aika usein kysellään somen käyttötaitoja, koska some on osa työnkuvaa - itsellänikin näin on.

ei käyttäjä

Olemme iso organisaatio.
Osastollamme on 8 ihmistä töissä. Me tuotamme määrätyistä asioista erikoisraportteja joiden pitää olla 100% oikein ja ajallaan. Kullakin raportilla on tarkka viranomaisten määrittämä deadline. Raportit tallennetaan tietyn protokollan mukaisesti tiettyihin palvelimiin ja niitä jatkokäyttävät monet muut organisaatiot.
Raportteja tehnyt ihminen jäi eläkkeelle 25 työvuoden jälkeen.

Tilalle rekrytoitiin uusi työntekijä.
Rekrytointiyrityksen todella tiukan seulan kautta paikkaan valikoitui korkeasti koulutettu nainen. Ikää reilut 30 vuotta. Työkokemusta takana yli 5 vuotta ja erittäin hyvät suositukset edellisestä työpaikasta. Palkkataso 4600€ kk.
Häntä opastettiin kädestä pitäen työhön 1 kk ajan eläkkeelle lähtevän toimesta. Kaikki näytti sujuvan erittäin hyvin.
Vajaan vuoden päästä oltiin syvällä suossa. Virheitä oli hirvittävästi. Viivästyksiä oli jatkuvasti.

Työnantajan määräyksestä vanhempana kolleegana seurasin uuden suostumuksella viikon verran hänen tekemisiään. Istuin vieressä mutten kommentoinut mitään.

Oli hiuksia nostattavaa huomata että ..
työntekijä tuli töihin klo 8.15, avasi tietsikkansa, päivitteli face statuksiaan, twiittasi ja sopi menojaan kavereiden kanssa meilitse joka aamu reilun tunnin verran, sitten meni hakemaan taukotilasta kupillisen kahvia ja lukaisi siinä ohimennessään tilassa olleen hesarin, tuli takaisin työpaikalleen, aloitteli vähän työtehtävää, lähti syömään klo 11.30, tuli syömästä klo 12, vastaili kavereilleen ja sumpli taas menojaan, googletteli ulkomaan pikalentoja tms., etsi sopivaa hääpukua ystävättärelleen, katsoi mistä saa edullisimmin koiranruuat haettua, tsekkasi vaateputiikkien alennusmyynnit, teki vähän töitä, lähti taukotilaan kahville klo 14.00, tuli sieltä takaisin 1/2h kuluttua, vastaili taas kavereilleen, teki vähän hommia ja hups kello olikin jo 16.15, oli kotiinlähdön aika.

Päivän kulku oli samanlainen sen viikon aikana. Paitsi että yhtenä päivänä käytiin opiskelemassa 2h vierasta kieltä työnantajan laskuun. Yhden ulkomaisen kielen erikoissanaston osaaminen on a ja o työssämme. Sinä päivänä ei varsinaista työtä tehty käytännössä lainkaan.

Kun kysyin oliko hänen työpäivänsä kulku ollut edellisessä työpaikassa samanlainen, vastaus oli kyllä. Hänestä se oli täysin normaalia työn tekemistä. Hän oli kuulemma suuresti ihmetellyt miten se eläkkeelle jäävä ei koskaan käynyt esim. googlettamassa mitään, eikä tehnyt mitään henkilökohtaiseen elämään kuuluvia juttuja työaikana. Hänestä se oli ollut todella kummallista.

Kun kysyin missä välissä hän aikoo tehdä raportit, hän oli ihan hukassa. Miksi ne pitää olla tehtynä juuri tuohon päivämäärään mennessä, tiedothan ovat vuodelta 2010 ja nyt eletään jo vuotta 2012. Siinäpä sitä oli selittämistä työn luonteesta ja vuonna 2010 toteutuneiden asioiden merkityksestä tulevaisuuteen. Saa nähdä menikö nyt jakeluun vai muutetaanko ko. henkilön toimenkuvaa.

Jos tämä on yleistä työpaikalla, niin en yhtään ihmettele jos sosiaalinen median käyttö pikkuhiljaa kielletään työnantajan toimesta.

Itse kirjoittelen tätä talvilomalta.

someilu

Olen naamakirjassa ollut jo vuosia ja alkuun jaksoinkin hetken olla innostunut siitä esim. yhteydenpitovälineenä. Jaksoin olla kohtalaisen aktiivinen muutaman vuoden, mutta sitten kyllästyin. Nykyisin käyn siellä enää harvoin. Olen laittanut itseni näkymään vain kavereilleni, jolloin minulle ei esimerkiksi voi lähettää kaveripyyntöjä tms. En myöskään etsi sieltä ketään. Minulla ei ole mitään sosiaalista mediaa vastaan, mutta on vain alkanut tuntua, että eiköhän tuo naamakirja ole jo hypensä elänyt.

Ihmettelen, miten kauan tätä innostusta oikein vielä jatkuu. Samalla odotan, että tilalle tulisi jotain uutta ja mielenkiintoisempaa.

Lisäksi yhtiön politiikka kieltää tiettyjen sanojen käytön ym. outouksia pistää hiukan miettimään, että onko siellä lopulta ihan terveet ihmiset keksimässä näitä asioita:

Facebook kieltää käyttämästä sanaa book (It-viikko)

hille2

No tuollaisia yllämainitun kaltaisia lorttoja oli jo ennen feisbukkia. Silloin ne jaarittelivat puhelimessa kavereilleen, ravasivat tupakkahuoneessa kerran tunnissa viettämässä 15 min., kahvihuone samoin ei ole riippuvainen netistä, lounaalla huiskahti aikaa kun piti samalla hakea Stockalta Hullujen päivien tarjouskamaa, lähtöä alettiin tehdä 15 min. ennen virallista työajan päättymistä jne. Eli jotkut tekee jotkut ei, ja joillakin työpaikaikoilla on velvollisuus päivittää kerran viikossa sitä työpaian feisbuksivua ja välillä tarkistaa kommentit.

Mutta myönnettävä on, että työpaikkoja, joissa moinen "edustaminen" onnistuu kovan palkan eteen, on. Tietyillä mediaseksikkäillä aloilla pystyy aika pitkään vedättämään moiseen tyyliin. Yhdellä tietämälläni paikalla nämä vedättäjät ovat miehiä, ja kaikki paikan duunit tekee nainen, joka lopettelee s-postivyöryyn vastaamista joskus iltayhdeksältä.

Lumikukka

Ilmeisesti meitäkin, jotka emme ole facebookissa on aika monta. Sosiaalinen elämäni on rikasta, ja minulla on runsaasti harrastuksia.En todellakaan koe olevani marttyyri

Lumikukka

Sharewood

Sharawoodin kautta voi tehdä hyväntekeväisyyttä ilman oman rahan käyttöä.Raha tulee siellä mainostavilta yrityksiöltä.Siellä voi myös voittaa kilpailuissa ja löytää ystäviä

Mielestäni tämä on mielenkiintoinen, mutta muillekin asioille pitää olla aikaa.

ainokainen

Olen ihan samaa mieltä kuin nimimerkki Camel Boots. Erittäin hyvin kirjoitettu.

En itse ole facebookissa, enkä aio liittyäkään. Ei kiinnosta kuunnella juttuja kavereitten lasten vatsataudeista eikä muistakaan ns. ajankohtaisista aiheista joiden painoarvo on samaa luokkaa kuin 7 päivää -lehdellä.

Minusta on ihan uskomatonta, että joku voisi ajatella minusta että "hankaloitan toisten elämää" kun en ole facebookissa. Eiköhän se ole jokaisen itsensä päätettävissä, miten paljon haluaa niiden kavereidensa kanssa olla tekemisissä.
Minulle riittää, että tapaan ystäviä esim. kerran kuussa. Kun ystäviä on useita, tulee jokaiselle viikolle noin 1-2 kaveritapaamista. Enempää en todellakaan edes jaksaisi enkä haluaisi. Tuntuisi ihan kamalalta, että samojen tyyppien juttuja pitäisi vielä facebookissa käydä lukemassa joka päivä ja tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole viitsinyt/huvittanut kommentoida mitään.

Kiiski Vastaranta

Siksi minulla ei olekaan lähipiiriäni facebookissa, koska käytän facebookia täysin päinvastoin kuin useimmat. Parhaat ystävät, perhe ja suku on lähellä ja heihin olen kontaktissa tapaamisin ja soitoin, he ovat osa arkeani. Heidän juttunsa tulisivat facebookissa kuultua jo toisen kertaan, mitä järkeä siinä olisi. Joten facebook on minulle paikka pitää yllä vähän etäämpiä kontakteja ihmisiin, joiden arkea en niin tunne, joita en tapaa kuin muutaman kerran vuodessa, joskus en edes sitä, mutta jotka haluan pitää elämässäni. Juuri siihen facebook on omiaan.