tuulenvire

Selkäpiitäni karmii kun eilen luin uuden tutkimuksen näistä hirvittävistä perhesurmista joissa lähes poikkeuksetta mies on ollut narsisti! Jaksoin ihmetellä ennen että mikä helvetti ajaa ihmisen siihen pisteeseen että täytyy tappaa lapsensa ja puolisonsa, ei riitä että riistää vain itseltään hengen, ja kun tämä on suomessa jo jokaviikkoista uutisoitavaa! :(

En ihmettele enää, olen elänyt narsistimiehen kanssa nyt kaksi vuotta, ja tiedän todellakin mitä helvettiä se on ja kuinka suhteesta ei pääse eroon. Koko tilanteesta ei pääse eroon muuta kuin tällä surullisella viimeisellä tavalla.

Kerron hieman taustoistani. Eli tapasimme pari vuotta sitten. Ihastuin päätä pahkaa ja hän myös minuun. Hän oli aivan ihana, itse täydellisyys,huomaavainen, komea,hyvin toimeentuleva (ainakin antoi ymmärtää ja näyttelikin niin),hän antoi itsestään juuri niitä piirteitä mitä minä kaipasin ja kaikki oli niin mahtavaa ... ensimmäiset kaksi kolme kuukautta.
Sitten alkoi ilmetä toisenlaisia piirteitä.
Hän joi kovin, myöhemmin selvisi että hän on alkoholisti.
Eräs kerta hän oli juonut neljä päivää (olimme lomareissulla tallinnassa), ja tuolla reissulla hän yhtäkkiä yöllä heitti minut sängystä maahan kun nukuin,haukkui ja piiskasi minua ruusupuskalla minkä juuri samana ehtoona oli ostanut minulle rakkaudenosoituksenaan. Töni, läpsi ja heitti seinään. Piilouduin vessaan lukkojen taa ja sitten hän poistui.
Seuraavana päivänä hän ei "luonnollisesti" muistanut mitään. Kun pääsimme kotiin,pakkasin tavarani ja sanoin että nyt poistun hei hei, että en ikimaailmassa katsele väkivaltaista miestä!! Ystäväni oli minua tulossa jo autolla hakemaan, mutta sitten tämä narsisti laittoi sellaisen teatteriesityksen päälle joka meni täydestä.
Hän itki vuolaasti, ja kertoi että ei ole ikinä käyttäytynyt näin ja olen hänelle kaikki kaikessa, ja hän ei muista mitään ja kaikki oli monen humalapäivän syytä! Hän lupasi maat taivaat ja ettei ikinä enää koskisi minuun ym.ym.

Narsistit ovat maailman parhaita näyttelijöitä ja se teatteri meni minuun ihan täydestä ja herkistyin (jopa säälin häntä). Annoin vielä sen YHDEN viimeisen mahdollisuuden ja jatkoimme yhdessä.

Nyt jälkeenpäin tajunneena, TUO oli se hetki kun olisi pitänyt juosta ja lujaa, tuolloin olisin päässyt hänestä vielä eroon! Kerron tämän jos tämä auttaisi muita naisia ymmärtämään lähtemään vielä kun se on oikeasti mahdollista. Nyt minulla ei ole enää ulospääsy tietä. :(

No, elämä jatkui kauniisti joitakin aikoja. Meni niin ihanasti että halusin vielä yhden lapsen ja hänen kanssaan. (entisestä liitosta minulla on kolme) Nuppuseni, nyt 8kk oleva tyttö on siis tekemällä tehty ja heti ensimmäisestä yrittämästä tulin raskaaksi!
Siitä, raskausajan alusta alkoi helvetti, helvetillinen alamäki joka on jatkunut tähän päivään.

Yleensä raskausaika on kaunista,kahden ihmisen odotusta, minä en voinut siitä nauttia kun narsisti pilasi kaiken teoillaan ja sanoillaan.
Hän katosi viikon jaksoiksi kotoa jotta sai ryypätä. Haukkui minua ilman MITÄÄN SYITÄ mutta hoki että lastaan tulee rakastamaan yli kaiken ja että lapsi tulee saamaan häneltä kaiken tässä elämässä. Henkinen väkivalta meni niin rajuksi ja pahaksi minua sekä minun muita lapsiani kohtaan että jouduin sairaalaan ja olin saada keskenmenon.
Makasin sairaalassa kun soitin hänelle tilanteen. Hän oli juomassa ja ilkkui ja haukkui vielä siinäkin vaiheessa puhelimeen että minä ämmä esitän vaan että saisin huomiota , ei hän ole sinne tulossa. Ja uhoi että auta armias jos minä esitän tai valehtelen hänelle niin sitten on tupenrapinat.

Tuli tähän väliin mieleen että alkuun hän ei osannut /halunnut pyytää anteeksi, tai siis sanoa koko anteeksi sanaa! Hän ilmoittikin että ikinä hän ei keltään tule tässä elämässä pyytelemään anteeksi, nykyään hän vähän väliä vuodattelee anteeksipyyntöjään?

Raskausajan helvetti loppui tytön syntymään jossa hän oli mukana. Oli hän onnellinen mutta vertasin häntä edelliseen mieheeni joka myös ollut synnytyksissä mukana ja onnellisuus oli silloin paljon aidompaa. Narsistillahan on monenlaisia tunteiden puuttuvuuksia ja empatiakyvyn puute. Tunnin hän palloili sairaalassa ja lähti.
Ajattelin että nyt hän muuttuu kun sai ensimmäisen lapsensa,näki ihanan tyttärensä, että nyt meidän elämä alkaa ja kaikki paha jää taakse.
Ei se mene ihan niin...

Hän ei osannut/halunnut olla yhtään vauvan kanssa, hoki kuitenkin kuinka rakastaa lasta ja aina puhe rahasta ja maallisesta että kuinka likka saa kaiken ym.ym.
Hän periaatteessa ostaa ja lahjoo puuttuvia isällisiä tunteitaan ja puuttuvaa hellyyttä.

Likka oli parin kuukauden kun mies tuli työreissusta, taas muutaman päivän putken vetässeenä kotiin. Hän meni yläkertaan ja haki vauvan syliinsä ja huojui rappuset alas. Meinasin saada slaagin ja olin nappaamassa vauvaa itselleni ja sanoin että likka tänne ennenkuin kaadutte, että humalassa sitä et pitele!
"Kyllä hän jumalauta pystyy tyttärestään huolehtimaan" huusi eikä meinannut antaa lasta. Sain tytön sitten syliini vein pinnasänkyyn ja vein miehen ulos keskustelemaan. Ilmoitin että se loppuu nyt tuo kännissä kekkulointi ja likkaan koskeminen humalassa!
Hän sai mielettömän raivarin ja huusi ja hoki kuinka he pärjäävät että älä puutu heidän asioihinsa. Sitten tuli se toinen kerta kun hän kävi taas päälle!
Paiskasi minut auton nokkapellille,antoi nyrkistä kunnon motin naamaan ja kuristi. Kun hän päästi irti sanoin että soitan poliisit jolloin hän lähti sukkasillaan juoksemaan pakoon! Sen jälkeen viikko meni ettei kuulunut miehestä mitään, olin helpottunut, mutta toisaalta huolissani taloudellisesta pärjäämisestäni.

Sitten hänen äitinsä ottaa yhteyttä ja sanoi että poikansa haluaa keskustella että hän on kyllä paikalla myös, koska ilmoitin että kahden en hänen kanssaan jää.
Mies oli taas kovin anteeksipyytelevä, sääliä kerjäävä, itkevä, katuva, Hän sanoi että nyt ymmärtää täysin että eroamme ja hän on tehnyt niin väärin että ymmärtää jos en voi antaa anteeksi, mutta että viina vei taas muistin.
Keskustelimme tunnin jos toisen, ja olin alkuun päättänyt jo että tämä oli tässä, viralliset asiat vaan kuntoon ja bye bye.
Mutta en tiennyt tuolloin, että tämä narsisti oli jo niin manipuloinut ja sairastuttanut minutkin, että enhän minä osannut lähteä, vaan hän tietää mitä puhuu,mistä naruista vetää, että minä kuuntelen ja tykkään.
Vannotin häntä lopettamaan juomisen, se olisi ainoa keinomme yrittää yhdessä eteenpäin päivä kerrallaan. Hän lupasi.Minä uskoin.

Tiedätte, että ei se loppunut. Aikaa kului, välillä normaaleja jaksoja, välillä haukkumista kiukuttelua, mutta olin jo niin tottunut ja halusin vaan turvata äitiyslomallani taloudellisen tilanteen joten toisesta korvasta sisään toisesta ulos periaatteella jaksoin.
Minusta tuli kylmä,laskelmoiva,tulevaisuutta itselleni suunnitteleva,kulissi avioliitossa elävä ja esittävä.

Tämän vuoden alussa sanoin että nyt eroamme, nyt riitti, haluan elämältä muutakin. Minulla nähkääs alkoi työt ja raha-asiat eivät enää olleet esteenä. Täytimme avioeropaperit ja mies vei ne.. paitsi ettei ollutkaan vienyt. Valehteli minulle melkein puoli vuotta että paperit on käräjäoikeudessa, luojan kiitos tajusin soittaa sinne ja varmistaa, ei ole ikinä mitään papereita viety. Minä ne sitten vein kuukausi sitten, siellä ovat. Mutta tiedän että oli ero tai ei, siitä miehestä en ikinä pääse eroon.

Tarina on pitkä ja jatkuisi niin että tästä saisi kirjan jos joka vaiheen ja yksityiskohdan kävisin läpi.

Toivoisin saavani kohtalotovereita, mielipiteitä, keskustelua tästä niin yleistyneestä asiasta.

Mieheni täyttää narsismin jokaikisen piirteen, hän on siinä oikein näyttelyesimerkki.

Itserakas, täynnä itseään,täydellinen omasta mielestään, vika ei ikinä ole hänen vaan minun. Jos hän jotain tekee olen minä häntä ärsyttänyt tai sen aiheuttanut.

Empatiakyvyn puute, tunteellisuuden puute. Jos minulla on paha olo, surua ym. hän hermostuu ja huutaa ettei saa märistä tai sitten jättää asian sikseen ja poistuu paikalta. Meidän riidellessä hän osoittaa riidan myös lapsiin, esim.hajottamalla vanhemman tyttäreni tietokoneen koska hän on sen ostanut!!! Repi verhot seinistä ja vei äidilleen koska hän on ne maksanut! Uhkasi viedä kaikki omat maksamansa huonekalut pesukoneita myöden, ei kiinnostanut millä pesen vauvanvaatteet yms. Autonhan hän jo veikin,..ja antoi äidilleen.

Seksiaddikti. Seksiä pitäisi olla koko ajan ollaan yhdessä tai erottu, olen sen hänelle velkaa ja kukaan muu ei minua kuulemma edes panisi kun olen niin hirveä kun riisun vaatteeni. Erojemme jälkeen hänellä on kuitenkin aina pokkaa anella seksiä koska sitä voi kuulemma harrastaa vaikkei ole edes yhdessä. Hän aina seksiä harrastaessammekin puhui kalustaan kuinka se on maailman paras ja kyseli että onko ollut iskän kikkeliä ikävä ja kuinka hyvää nyt saan ja muualla ei näin hyvää seksielämää ole ym. ym. Vaatii korostunutta ihailua!

Liioittelee saavutuksillaan. Antaa ymmärtää kaikkien että hyvin pyyhkii työelämässä, rahaa virtaa, kauppoja syntyy, taas hän teki mahtavat kaupat ym. ym. Tosiasiassa mies on aivan persaukinen , en tiedä mistä rahansa tekee. Muille täytyy esittää menestynyttä "liikemiestä"!

Uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt.

Muiden hyväksikäyttö, ja häikäilemättä!

Uskoo muiden kadehtivan häntä!

Ylimielisyys ja röyhkeys!

Häpeättömyys! Hän ei osaa hävetä mitään. Hän on tullut työpaikalleni huutamaan haukkumaan melttoomaan asiakkaiden aikana, eikä oikeasti osaa edes hävetä jälkeenpäin. Ystäviemme edessä sama juttu. Kiukuttelee kuin pikkulapsi. Koska kaikissa muissahan on vika, ei hänessä.




Lopuksi ote lukemastani artikkelista, mikä on katkeraa luettavaa että narsistia ei voi parantaa, ja harvemmin hänen uhrejaankaan:

Narsistia ei voi muuttaa rakkaudella

"Narsisti ei kykene vastavuoroiseen ihmissuhteeseen eikä hän tunne empatiaa. Narsisti sivuuttaa kanssaihmistensä mielipiteet ja tarpeet. Alistumaan taipuvaiset ihmiset valjastetaan oman itsetunnon pönkittäjiksi, ei-alistuvat ihmiset synnyttävät narsistissa puolestaan häpeän tunnetta ja raivoa.
Narsisti osaa tekeytyä viekkaudessaan myös haavoittuvaksi. Siten hän houkuttelee hyödynnettäviä luokseen. Älykäs manipulointi johtaa ihmisen helposti riippuvuussuhteeseen narsistin kanssa, erityisesti jos taustalla on aiempia kokemuksia narsistin kanssa elämisestä. Narsisti tekee kanssaihmisistä riippuvaisia itsestään vetoamalla heidän heikkouksiinsa ja häpeäpisteisiinsä.
Narsistia ei voi muuttaa omalla ymmärryksellä, hyvyydellä ja rakkaudella. Sen sijaan narsisti muuttaa läheisensä – tuhoaa kanssaihmisensä minuuden jatkuvalla mitätöinnillä, tyytymättömyydellä ja toiseen projisoidulla vihalla. Paras suojautuminen narsistia vastaan on hakeutua irti tällaisesta ihmissuhteesta."

Olen miettinyt koska on se päivä että me emme enää herää tähän päivään, että hän riistää meidät kaikki, ettei meitä saa kukaan muukaan kun ei hän.
Millon on meidän lööppimme lehdessä.

HALUAN EROON HÄNESTÄ, haluan turvata oman ja lapsieni elämän, en halua pelätä, en halua lukea enää yhtään narsistin tekemää perhesurmaa!!!

yks tavis

Tuo narsistimies kuuluisi telkien taakse - ehdottomasti ja pysyvästi!
Hän on vaarallinen kaikille lähimmilleen. Normaalisti tuntevat ihmiset ovat hänen pelinsä pelinappuloita .... sairas ... sairas.. hullu.. vaarallinen ihminen - tuollainen ei saisi olla missään tekemisissä perheensä kanssa!

tuulenvire

Telkien taakse, KYLLÄ! Erossa perheestään, KYLLÄ!

Voi kun se vaan olisi mahdollista, ennen, ennen kuin jotain pääsee tapahtumaan.

Hän on hyvä näyttelemään, vakuuttelemaan ihmisiä.

Hän soitti juuri tuossa viikko sitten sosiaalitoimistoon eromme seurauksena ja teki minusta lastensuojeluilmoituksen!!!! Aivan ilman syytä, vain että halusi kostaa, tehdä pahaa, olla vittumainen, että hänen kanssaan ei voi leikkiä! :(

Tottakai sossu nyt tutkii asian, kerroin sinne oman versioni ja sanoin että mies on jopa myöntänyt minulle että teki sen kiusallaan ja kostoksi.

Mutta millä helvetillä ne virkaihmiset tietää ketä ne uskoo,kuka puhuu totta ja kuka ei kun eivät tunne ihmisiä! :(
Ahdistaa se käynti kun menemme sinne yhdessä ensi kuussa, mies vetää taas parasta rooliaan ja ties mitä keksii.

Lisäksi se on sanonut ja uhkaillut vievänsä lapsen, että palkkaa kalleimman asianajajan ja tekee elämästäni niin helvettiä etten sitä kuulemma halua elää.

hui kamala

Tuli paha olo tuosta kirjoituksesta. Koeta nauhoittaa puhelut tai voisiko joku olla kuuntelemassa puhelua, kun mies soittaa, jotta viranomaiset kuulevat muitakin osapuolia ja kuka puhuu totta.

tuulenvire

Olen päättänyt että nauhoitan puheluja, säästän viestit ym. Mutta hän on senverran fiksu että hän miettii mitä hän sanoo puhelimessa, mitä viestejä lähettelee, kaikki tulee aina päin naamaa puhuttuna kun olemme kahden, ettei muut kuule.

Tuntuu tosiaan että olen umpikujassa.

Vaikeinta tässä on se etten uskalla häntä ärsyttää millään tavalla tai edesauttaa hänen suuttumustaan koska sitten on piru irti jos hän saa raivarin, ei tiedä mitä tapahtuu...

Olisi mahtava saada edes vertaistukea tai jotain, netistä etsin, muttei ole käytössä enää kuin kahtena arkipäivänä toimiva narsistien uhrien tukipuhelin.

MIKSEI TÄLLE ASIALLE TEHDÄ JOTAIN, kun näitä tapauksia on niin paljon, sitten vaan päivitellään kun on jo liian myöhäistä.

Liian monta viatonta lasta ja perhettä jo kuollut...

yks tavis

Tämän viikonvaihteen iltalehdistössä on kirjoitus - jossa kerrotaan, että useiden perhesurmaajien tappamiksi joutuneet olivat hakeneet apua mm sieltä jostain narsistien uhrit - toimistosta.
Eli nuo tappajat ovat oleet siis narsisteja - jotka ovat tappaneet lopuksi myös itsensä - kun se pelin pelaaminen on paljastunut / paljastettu.
Narsistisen luonnehäiriötä sairastava ihminen on itsekin uhri - hänen varhaislapsuutensa on ollut rankka - ja hänen tarpeisiinsa ei ole vanhemmat vastanneet oikealla tavalla / riittävästi - ovat olleet siis välinpitämättömiä omaa lastaan kohtaan. Aikuisena nämä narsistiset persoonat ikäänkuin kostavat läheisilleen kaiken sen pahan- minkä ovat itse joskus varhaislapsuudessa kokeneet.
He eivät ole saaneet riittävästi ohjaavaa ja rakastavaa huolenpitoa.

tuulenvire

Tuo on totta.

Mieheni psyykkiset häiriöt (joita hänellä ei omasta mielestään ole, kaikki muut ovat sairaita, hän on ainut tervejärkinen), juontuu varmasti hänen lapsuudestaan.
Isänsä nähnyt viimeksi 5-vuotiaana, ei halua olla tekemisissä, syytä en tiedä vaikka olen koittanut ottaa asioista selkoa.

Äitinsä ei ole pystynyt huoltamaan lapsiaan vaan ovat asuneet mummulassa lapsuutensa, äitinsä myös nyt alkoholisoitunut.
Tänä päivänä hän "huoltaa" myös äitinsä, maksaa vuokratakuut, antoi autoni hänelle, verhoni hänelle, maksaa laskuja, ja vippailee rahaa, myös kortteeraa paljon äidillään kun ei saa (tai halua) omaakaan asuntoa.

Avainta hän ei minulle ole suostunut meidän asunnosta luovuttamaan, vaan äitini joutuu maksamaan lukkosepän sarjoittamaan uudet lukot.


Uskokaa tai älkää, säälin miestäni. Hän on niin sairastuttanut minutkin. Toivon ja haluan uskoa että mieheni menisi hoitoon ja paranisi sitä kautta ja voisimme ehkä elää normaalia perhe-elämää.
Hän ei mene hoitoon, hän on sen vakaasti ilmoittanut koska ei tarvitse hoitoa, hän ei näe itsessään mitään vikaa, kaikissa muissa kyllä.
Minähän se hullu hänen mukaansa olen.

tuulenvire

Kerrottakoon vielä, että minä henk.kohtasesti en ennen edes tiennyt mitä narsisti tai narsismi tarkoittaa saati käsittää.
En tiennyt sitä ennenkuin keskustelin miehestäni ja tilanteestani ensin ystävilleni ja sitä kautta psykologille.
Ajattelin vain aina että mistä hitosta pesiytyi tuommonen hirviö, kuinka joku voi olla noin hullu ja tunteeton! Miksi minun täytyi juuri kohdata hänet jne.jne.

Ja eihän tuolla nimityksellä sinänsä ole mitään merkitystä,
fakta vaan on se että näitä ihmistyyppejä taitaa olla melkoinen määrä ja vasta nyt asia on nostettu esiin mm.näiden perhesurmien myötä.

Vai niin

Jaa, narskutko itse ovat niin kertoneet? Nuo manipuloinnin mestarit.

tuulenvire

Itse en voi yleistää että kaikilla narsisteilla on ollut häikkää lapsuudessa/varhaisnuoruudessa, puhun vain ja ainoastaan omasta kokemuksestani ja tiedostani.

Oman mieheni kohdalla juuri näin on ollut.
Lapsuus tosiaan mummun hoivissa ja vasta aikuisiällä äitinsä kanssa taas tekemisissä, isästä ei saa edes puhua. :(

Vai niin

Itse on sitä mieltä että se tulee vahvasti perimästä. Luonteenpiirteetkin on niin synnynnäisiä, toki ympäristö vahvistaa osittain niitä, tai sitten latistaa. Haastattelin aikoinaan erästä kirjaa varten sukuni kaukaisia jäseniä ja sieltä paljastui muutaman sukupolven takaa aivan samanlainen ihminen, kuin oma narsisti äitini on.

tuulenvire

Omat epäilykseni on että tämä mieheni isä on kenties ollut samanlainen kuin poikansa nyt, en tiedä kun asiasta vaietaan.

Olen yrittänyt hänen äidiltäänkin kysyä että mitä silloin mieheni lapsuudessa on tapahtunut kun isä suhde poikki ja asia niin arka. Mutta anoppi ei myöskään kommentoi muuta kuin että avioero vaan.

Eihän avioero ole herrajumala syy katkaista puolin eikä toisin isä-lapsi suhdetta, tuohon en vaan usko. Siellä on pakko olla paljon mätää taustalla mitä ei minulle kerrota, eikä siitä puhuta. :(

Tuntuisi että ehkä jos tietäisi kaikki mieheni lapsuustaustat olisi ehkä helpompi katsastaa tätä tilannetta uusin silmin "hoidon"kannalta.

Tosin tämä voi olla vaan myös minun toiveajattelua..

kyllä pärjään

Nyt unohdat nuo ymmärrykset miestä kohtaan. Teillä tulee vielä kovakin riita kun sos.ihmiset pyrkivät kaivamaan asiat esille. Voitko käyttää tuttaviasi myös todistamaan heille miehen monen pv juomisputket ja kai teillä ulkopuoliset ovat nuo hulluuskohtaukset nähneet. Kyseleppä vanhoilta ystäviltänne onko miehellä ollut noita mustiahetkiä muidenkin kanssa. Voit selkeesti kertoa että pelkäät lapsen vahingoittamista mustahetken aikana niin vain tunteeton ihminen jättää kertomatta asioita mitä tietää miehestäsi.
Kaikki mitä täällä kerroit voit noille sos.ihmisillekin antaa tiedoksi.

Niin ja ohjeena vielä se että älä puhu miehen kanssa livenä enää. Puhu vain ainoastaan muiden ollessa paikanpäällä tai puhelimitse. ja muista tosiaan laittaa se tallentava ohjelma päälle puhelimessa ennen noita puheluitanne. Ainakin mä laitan aina ensin ohjelman päälle ennenkuin vastaan yhteenkään puheluun. Ymmärrän tuon kyynisyyden. Niin on täälläkin narskun ja pettymyksien jälkeen epäluuloinen kaikkia ihmisiä kohtaan minäkin . Ehkä se joskus helpottaa mutta mulla on kans menossa vielä asia kesken joten ei voi rauhoittua ennen. Etsin kans paraikaa narssistiin törmännyttä asianajajaa. Kyllä niitäkin on jotka näihin on enemmän erikoistuneet. Tsemppiä- .

tuulenvire

Kyllä juomisen saan sossussa todistettua. Ystäväni/ystävämme ovat nähneet näitä "kohtauksia" mutta suurin osa vetoaa vaan mieheni olevan vaan niin kovin mustasukkainen minusta, epäilen että yhteiset ystävämme eivät lähde todistelemaan mitään, omat ystäväni varmasti.

Haluan uskoa että oikeudenmukaisuus toteutuu ja saisin yksinhuoltajuuden ja miehelleni valvotut tapaamiset luonani lastaan kohtaan.

En muista kerroinko jo että hänen äitinsä on myös täysin poikansa manipuloima ja tekee tasan tarkkaan niinkuin tämä haluaa!
Tyttömme oli anopilla hoidossa kun olin töissä ja sovimme että haen lapsen seuraavana päivänä 11.30 koska anoppini meni klo 12.00 töihin.
No olin siellä sitten sovittuna aikana hakemassa, ja siellä minua odotti karmea näky; anoppi lähtenytkin jo töihin yhteentoista ja jättänyt tytön miehelleni JOKA OLI HUMALASSA!!!! Ei voinut soittaa ei mitään että olisin tullut aiemmin!

Otin tytön matkaani ja läksin puhumatta mitään, anopille kyllä soitin heti ja annoin kuulla kunniansa miten vastuullinen mummo voi jättää lapsen känniläiselle!!!??? - hänen mukaansa poika oli vain vähän krapulassa! :O

Tämän episodin jälkeen tein selväksi että tyttö ei enää tule mummulaan, että meillä saavat käydä kattomassa vaikka päivittäin.
Tästä suivaantuneina soittivat sitten sinne sen lastensuojeluilmoituksen minusta ja nyt yrittävät kaikin keinoin saada tyttöä itselleen sillä että mustamaalaavat minut äitinä! :(

Nämä kaikki myös olen kertonut lastenvalvojalle jo puhelimessa.

Mainittakoon myös että mummolassa oli hakemishetkellä tuhkakuppi keittiön pöydällä ja tyhjiä oluttölkkejä. Luulen että nämä jo pistävät sos.toimistossa vähän miettimään lapsen isän ja isänäidin käyttäytymistä ...

Mutta edelleenkään ei sovi unohtaa kuinka helvetin taitava manipuloija ja näyttelijä tämä narsisti on ja asiassaan vielä helvetin vakuuttava!

tekoja

Aina löytyy selityksiä narsistille. En usko väitettä, etteikö narsisti huomaisi omaa tilaansa. On helpompi etsiä syitä toisista ihmisistä. Miksi sitten ns. kaltoinkohdelluista lapsista, jotka asustavat samassa perheestä, ei jokaisesta tule narsistisia? Eiköhän tähänkin löydy joku hyvä selitys. Nämä narsismiin taipuivaiset ihmiset haluavat pahaa muille ja ovat lapsellisia. Eikö niillä riitä rohkeutta mennä isompien ja vahvempien kimppuun, aina vain heikompia satuttavat. Olisi edes yksi kunnon, rehellinen, oikeudenmukainen mies, jolla olisi edes vähän rohkeutta puuttua asiaan ja tehdä asialle jotakin. Uhotaan ja tapellaa kaduilla ja tapetaan perhe, kun ovat niin arkoja. Missä on suomalainen mies, joka suojelee perhettä, mainetta ja kunniaa.

K Westerlund

Narsistin lapsista tulee narsisteja yleensä vain, jos he saavat kohtelun "narsistisena jatkeena", ts. narsu kohtelee heitä kuin oman itsensä liitännäisenä, suoden tälle lapselle omat etunsa, suhtautuen tähän narsistisella ihalilullaan ja suoden tälle omat etuoikeutensa.

Kaikki muut lapset ovat narsun inhokkeja, palvelijoita ja rupusakkia, jotka saavat tuntea paikkansa mitättömyyksinä tai helppoina hyödynnettävinä.

Narsisti ei valitettavasti yleensä "huomaa" omaa tilaansa, koska hänen todellisuudentajunsa on niin vääristynyt. Hän on mielessään (alitajuisesti siis) rakentanut elämästään sellaisen teaatterin, kuin mitä se on, uskoen kuitenkin sitä itse täydeksi todeksi. Hän projisoi heikkoutensa muihin (paitsi jatkeisiin, jossa hän näkee oman erinomaisuutensa), ja tämän voimalla kokee itsensä ylivertaiseksi ja etuoikeutetuksi.

Kaltoinkohtelu johtaa yleensä aina psyykkisiin ongelmiin, ellei kaltoinkohdeltu pysty asiaa jossakin vaiheessa työstämään. Narsismi syntyy tietynlaisessa henkisessä ympäristössä, muunlaiset pyykkiset ja psykosomaattiset oireet vastaavasti omissa "oloissaan".

Narsismin (ja yleensä narsististen oireiden) syntyyn (ellei sitten syynä ole yllä kuvatunlainen alusta alkaen kyseenalaistamaton "erityisasema") sisältyy yleensä vahva katkeruus, epäoikeudenmukaisuuden ja erillisyyden kokemus, mutta missä kuitenkin koetaan, ettei tämä johdu omasta itsestään (mikä johtaisi itseinhoon ja masennukseen), vaan koetaan selvästi pahan tulevan ulkoapäin. Eli ollaan itseensä tyytyväisiä, mutta vihataan muita.

Narsun halveksimat lapset (vaikka olosuhteet ovat muuten "edulliset" siihen) eivät "sairastu" narsismiin, koska he saavat niin vahvasti kokea mitättömyytensä. He tyypillisesti pikemminkin masentuvat, ja ovat usein läheisriippuvaisia, alistuvaisia ja taitavia vastaanottamaan ja halukkaita toteuttamaan muiden tarpeita.

Lapsen oma kokemus (siis miten hän kokee elinolosuhteet) häntä ympäröivistä elinolosuhteista ratkaisevat enemmän kuin itse elinympäristön fyysinen todellisuus. Jos lapsi pystyy suhtautumaan kaikkeen jonkinlaisella ymmärryksellä, tai saa jostakin tai joltakin selityksen kokemalleen, hän todennäköisesti kestää enemmän epätervettä vaikutusta kuin lapsi, joka jää pelon ja ahdistuksen kanssa yksin.

Mielenterveydellisten ongelmien pääasiallinen syy onkin yleensä pitkäaikainen stressi, joka syntyy kokemuksesta, ettei lapsi hallitse eikä ymmärrä kohtelunsa ja siitä seuraavan pahoinvointinsa syytä. Se on puhdasta perusturvallisuuden tunteen puutetta, pelkoa.

to

Olet ilmeisesti perehtynyt jonkin verran mielenterveyden ilmiöihin. Psyykkisiä tilanteita ja sairauksia selvittäessä joutuu turvautumaan teorioihin, jotka useimmiten ovat hypoteeseja ja oletuksia. Narsismi ilmiönä on kuvattu ja sen perusteella löytyy yhtäläisyyksiä joihinkin persooniin ja tilanteisiin. Arkikielessä kuitenkin puhuttaisiin enemmän joistakin yksittäisistä persoonallisuuden piirteitä tai tunteiden ilmentymistä käytöksessä. Edellä jo viitattiin hallitsemattomaan mustasukkaisuuteen, vihaan, kaunaan ja kostonhimoon. Tragedioissa on yleensä kyse jo hyvin voimakkaista kontrolloimattomista tai pakottavista tunnetiloista.

Mikä sitten aiheuttaa mustasukkaisuutta, vihaa, tunnekylmyyttä, halua nujertaa tai tappaa heikompi. Tässä kaiketi tullaan vastakkain narsismin kanssa. Narsistinen henkilö pohjimmiltaan hyvin heikon itsetuntonsa ylläpitämiseen tarvitsee muita, toisten ihailua, tunnustusta, kannustusta, antaumusta ja ehdotonta lojaalisuutta. Jos tähän kaikkivoipaisuuden tunteeseen tulee ulkopuolelta tai lähipiirin taholta jokin särö tai loukkaus tai epäilys, niin narsistinen itsetunto kärsii pahasti. Narsistinen loukkaus ei sinänsä tarvitse olla realistisesti katsoen kovinkaan suuri. Jopa narsistisen henkilön oma epäilys (mustasukkaisuus) voi käynnistää hänen itsetuntonsa loukkaantumisen. Useimmat narsistin tuntevat ymmärtävät tämän jo intuitiivisesti ja toimivat sen vuoksi äärimmäisen varoen tai liehitellen.

Jatkuva varuillaanolo ja alistuminen on kyllä raskasta, mutta huomioimista, miellyttämistä ja sopeutumista on pidettävä yllä, ellei halua joutua narsistin vihan kohteeksi, koska se on loputon ja parantumaton, jopa itse itseään ruokkiva kuten mustasukkaisuus.

Kun moni uhri tunnistaa tilanteen ja on selvillä omasta alistusasemastaan ja tajunnut kokonaisuuden yhtälön, niin tulee tarve irrottautua, lähteä, erota. Uhria kehotetaankin juoksemaan niin lujaa kuin pystyy. Entäpä jos ei ehdikään vielä alta pois siinä vaiheessa kun uhrin tietoisuus omasta asemastaan ja tilanteesta on jo selvinnyt. Erosta puhuminen ennakkoon, pois muutto tai mikä tahansa narsistin hylkääminen voi olla kohtalokasta.

Ehkä aina ei tarvita edes fyysistä eroamista tilanteen kääntyessä dramaattiseksi. Narsisti voi kokea, että häntä hyljeksitään tai torjutaan, hänen mielensä mukaan ei haluta toimia tai uhmataan. Masentunut puoliso voi olla narsistille punainen vaate jo siksi, ettei kykene toiminaan narsistin kunniaksi ja olemaan itse kaikkivoipainen ja ulkopuolisten ihailun kohde. Myös lapset tuppaavat kiukuttelemaan varsinkin turvattomuutta tuottavissa tilanteissa, koska aistivat vanhempien kiireen ja ahdistuksen. Jos ja kun narsisti ei kykene empatiaan edes läheisiään kohtaan, niin perheen suurissa muutoksissa ja stressitilanteissa on suuri riski, että narsistinen loukkaus johtaa lopulliseen tuhoon. Näkyviin tulee se kaikki kontrolloimaton viha ja katkeruus sekä sen kautta hallinnan tunne.

Narsismista usein kerrotaan tarujen ja arkkityyppisten myyttien , opettavaisten satujen muodossa. Eräs niistä on taru Ikaroksesta, joka vähäpätöisenä ja ahdistettuna halusi näyttää oman voimansa ja hallinnan tunteensa ja uhkarohkeasti päätyi tuhoonsa, koska halusi aina vain korkeammalle loisteeseen, kohti aurinkoa. Sieltä hän pystyi tulemaan alas vain pahasti siipensä polttaneena, mikä oli sitten hänen loppunsa.

Opettavista tarinoista kaiken lohduttomuuden jälkeenkin on löydettävissä ymmärrys, jonkinlainen hahmo syille ja seurauksille. Selityksen löytyminen helpottaa ihmisten kokemuksia ja "järkiperäinen" hahmottaminen tuo myös jonkinlaista turvallisuutta. Jos voisi ottaa opiksi.

K Westerlund

Kiitos kommentista. Narsimi on vakavasti aliarvioitu ilmiö. En siis pelkästään tarkoita patologista, diagnosoitua narsismia, vaikka tämä koskee sitäkin, vaan yleensä kaikkia narsistisia ihmisominaisuuksia, sen yleisyyttä ja vaikutusta yksilötasolta sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja lopulta ihan maailmanlaajuiseen kanssakäymiseen asti.

Liiassa tiivistämisessä kuin yleistämisessäkin on aina riskinsä, että jotakin olennaista jää asian ulkopuolelle. Jos kuitenkin jotenkin mielekkäästi haluaisi kuvata narsistisia ominaisuuksia mahdollisimman lyhyesti, se voisi olla ihmisominaisuus, jossa yksilö pelkästään imee positiivista energiaa muilta yksilöiltä ympäristöstään. Hän ei koskaan jaa sitä muille, ellei sitten narsistiselle jatkeelleen. Negatiivista energiaa hän levittää ympärilleen sitä vuolaammin. Kokemusperäisesti hän siis on kuin muuntaja, joka muuntaa positiivisen virran negatiiviseksi. Hän on psykologinen musta aukko, joka jonka imu on kyltymätön, ja josta sinkoaa ulos negatiivinen "röntgensäteily".

Jokainen ihmisyksilö on oma tarinansa, joka koostuu omista elämänkokemuksista ja omakohtaisesta suhtautumisesta niihin. Jokaisen narsistisia ominaisuuksia ilmentävän ihmisen tapahtumahistoria lienee omanlaisensa, mutta käsittääkseni - myös omiin havaintoihini perustuen - hyvin todennäköisesti sisältää elementtejä, joita aiemmin mainitsin.

Arkikielessä puhutaan usein "narsismista", vaikkei tarkoitetakaan diagnoosin saanutta tai sen mitä todennäköisimmin saamatta jäänyttä (narsuhan ei itse hakeudu hoitoon, koska häneltä puuttuu paranemisen edellytys, sairaudentunto) henkilöä, vaan yleensä narsistisia ominaisuuksia ilmentävää ihmistä. Vaikka narsistisia ominaisuuksia joko ihmisessä on tai sitten ei (emme nyt puhu "terveestä itsekkyydestä" eli kyvystä arvostaa itseään ja pitää itsestään huolta - narsismi tarkoittaa toimintaa MUIDEN KUSTANNUKSELLA), kaikilla narsismia ilmentävillä ei ominaisuus kuitenkaan ole niin vakava, että ainakaan nykykriteerein se riittäisi diagnoosin tekoon. Tässä olisi mielestäni kuitenkin selvästi tarkastamisen varaa, kuin myös siinä, kuinka yleistä ja kuinka vakavaa narsististen ihmisominaisuuksien (siis myös diagnosoimattomien ja diagnoosiin riittämättömien) olemassaolo on. Sitä näkyy riittävän.

Monet narsistiselle luonteelle tyypilliset ominaisuudet esiintyvät siis myös ihmisissä, joilla ei ole tätä diagnoosia. Mutta kaikissa tällaisia itsekkäitä ja muita halventavia suhtautumiskuvioita ei suinkaan ole. Viha, tunnekylmyys ja mustasukkaisuus - eikä edes viha, kauna jo kostonhimo - välttämättä todista ihmisen narsistisuudesta sinänsä mitään. Tunnevammasta kylläkin, mutta ei siis välttämättä juuri narsismista. Narsismille on tyypillistä tavoittamattomuutta aiheuttava ylimielisyys, mitä ei suinkaan kaikilla aggressiivisilla, kostonhimoisilla tai mustasukkaisilla ole hallitsevana luonteenpiirteenä.

Tragedioita aiheuttavat muutkin kuin narsistit. Esimerkiksi kouluampuja ei tyypillisesti ole narsistinen henkilö, vaan pikemminkin henkiseen umpikujaan ajettu uhri. Kiusauksen, eristämisen tai jonkun muun hallitsemattoman ja siksi turhauttavan kokemusketjun uhri. Kuten itsemurhakin, tällainen kostoreaktio on se viimeinen epätoivoinen yritys ulos tilanteesta, johon on joutunut, ja jota ei kykene muulla tavoin ratkaisemaan.

Niin kuin minä olen Ikaroksen tarinan kuullut, hän ei mielestäni täytä narsismin "vaatimuksia", sillä hän ei ollut mitenkään oireellisen itsekäs tai toiminut muiden kustannuksella. Hän oli ehkä pikemminkin jostakin vangitsevasta voimalähteestä (esim. äidistään) vapaaksi pyrkivä - itsenäistyvä - yksilö, joka kuitenkin isänsä varoituksista huolimatta intoutui liian villiin menoon (tyypillistä uhmakäyttäytymistä siis), mikä sitten koituikin hänen kohtalokseen. Lumikin äitipuoli, Wall Street-elokuvan Gordon Gekko (jota Michael Douglas esittää) tai vaikkapa Tuhkimon äitipuoli ja hänen tyttärensä (narsistiset jatkeet) ovat sen sijaan esimerkkejä tarinoista, jossa kuvataan tyylipuhdasta narsismia.

Ja myyteistä puheenollen, narsismi ei ole rakkautta omaan itseensä, vaikka tarina Narkissoksesta, tuosta narsismin "arkkityypistä", tällaisen kuvan antaakin. Narsismin pohjavire on hallitsematon epävarmuus omasta itseisarvosta, niin ristiriitaiselta kuin se narsistin touhuihin perehtyneeltä saattaakin vaikuttaa. Pollea omahyväisyys ja itseriittoisuus on vain narsistin mielen luoma puolustuskeino omaa riittämättömyyden tunnetta vastaan. Narsu projisoi eli siirtää heikkouden ja mitättömyyden tunteen ympäristöönsä voidakseen sen turvin kokea olevansa muiden yläpuolella. Narsisti ei osaa kokea rakkautta lainkaan; se on hänelle vain sana, jota hän toki osaa käyttää taitavasti ihmissuhdepeleissään.

tuulenvire

Näitä tekstejä lukiessani on kuin lukisin miestäni.
Tulee entistä enemmän sisäisesti avuttomuuden tunne, kun uhrilla ei sitä ulospääsytietä ole.

Toivon vaan, aina ja uudestaan että mieheni voisi vielä jotenkin parantua, vaikka tiedän sen kyllä syvällä sisimmässäni ettei se ole mahdollista, että hän on sairas, sairas sellaisella tavalla ettei voi parantua ja muuttua.

Mutta muuta minulla ei ole enää, muuta kuin se toivo.

to

Narsistia usein kuitenkin kuvataan erittäin miellyttäväksi, jopa ihanteelliseksi henkilöksi silloin kun ei ole hänen vihansa kohteena. Luultavasti narsistikaan ei vihaa kaikkia ja päinvastoin yrittää näyttää muuta, vaikuttaa ja manipuloida muita puolelleen. Manipulointi yleensä onnistuu kun miellyttää. Vaihtoehtona on hallitseminen mielivallalla. Kun on esitetty, että narsisti usein pyrkii johtajaksi tai esimiesasemaan, niin kyse ei liene johtamisesta, suunnan näyttämisestä ja vastuunotosta vaan juuri halusta olla hallitsija tai jopa diktaattori. Kaikkivoipaisuuteen heikon itsetunnon ja oman arvottomuuden kokemuksen voi näennäisesti kanavoida. Hallitsijan asema palvelee narsistia tietenkin vain, jos muut liehittelevät, tottelevat, kehuvat ja myöntävät.

Ristiriitatilanteeseen joutumisesta narsistin kanssa varoitetaan. Ristiriitaan tai uhriksi voi joutua myös tietämättään. Narsisti luultavasti aina tarvitsee jonkun syntipukin, johon voi kanavoida oman pahanolonsa ja persoonallisuudessa olevan tunteen, että aina on vallinainen, vailla ja puutteellinen jollain tavoin. Näistä tuntemuksista poikii kaunaa, kateutta, katkeruutta ja vihaa sekä usein myös halua kostaa ja tuhota se tai ne, jotka näitä tuntemuksia synnyttävät narsistin mielessä.

Saduissa Lumikin äitipuoli ei sietänyt todellista omaa pelikuvaansa eikä itseään. Hän kadehti lumikin nuoruutta ja kauneutta, viattomuutta ja hyvyyttä. Ja nämä pahan äitipuolen omat ajatukset antoivat aiheen myrkyttää. saduissa nämä tuhoavat narsistiset kuvaukset ovat jostain syystä kohdistuneet naisiin, erityisesti äitipuoliin. Historiasta taas löytyy mieshenkilöitä, joiden narsistisen tuhoamisen vimman taustalla ollut kateus on päässyt aiheuttamaan kohtuutonta kärsimystä ja ja silmitöntä tuhoa.Hitlerin kerrotaan kadehtineen juutalaisia näiden älyn ja taloudellisen hyväosaisuuden vuoksi, ja siksi heistä tuli vihollisia, jotka piti eliminoida.[/QUOTE]

Viittaus Icarokseen syntyi edeltävästä kirjoituksestasi, jossa toit esiin narsistivanhemman halun tehdä lapsesta oma jatkeensa, toteuttamaan unelmaa ja saamaan ihailua, mihin ei itse pysty. Icaros taruhahmona voisi olla eräänlainen narsistin uhri yrittäessään päästä vapauteen labyrintistä ja hirviön kidasta.

Tähän ketjun aloitukseen ja aiheeseen liittyen voisi kysyä, miten voi, on mahdollista irrottautua ja pelastautua narsistisesta suhteesta

to

Narsistia usein kuitenkin kuvataan erittäin miellyttäväksi, jopa ihanteelliseksi henkilöksi silloin kun ei ole hänen vihansa kohteena. Luultavasti narsistikaan ei vihaa kaikkia ja päinvastoin yrittää näyttää muuta, vaikuttaa ja manipuloida muita puolelleen. Manipulointi yleensä onnistuu kun miellyttää. Vaihtoehtona on hallitseminen mielivallalla. Kun on esitetty, että narsisti usein pyrkii johtajaksi tai esimiesasemaan, niin kyse ei liene johtamisesta, suunnan näyttämisestä ja vastuunotosta vaan juuri halusta olla hallitsija tai jopa diktaattori. Kaikkivoipaisuuteen heikon itsetunnon ja oman arvottomuuden kokemuksen voi näennäisesti kanavoida. Hallitsijan asema palvelee narsistia tietenkin vain, jos muut liehittelevät, tottelevat, kehuvat ja myöntävät.

Ristiriitatilanteeseen joutumisesta narsistin kanssa varoitetaan. Ristiriitaan tai uhriksi voi joutua myös tietämättään. Narsisti luultavasti aina tarvitsee jonkun syntipukin, johon voi kanavoida oman pahanolonsa ja persoonallisuudessa olevan tunteen, että aina on vallinainen, vailla ja puutteellinen jollain tavoin. Näistä tuntemuksista poikii kaunaa, kateutta, katkeruutta ja vihaa sekä usein myös halua kostaa ja tuhota se tai ne, jotka näitä tuntemuksia synnyttävät narsistin mielessä.

Saduissa Lumikin äitipuoli ei sietänyt todellista omaa pelikuvaansa eikä itseään. Hän kadehti lumikin nuoruutta ja kauneutta, viattomuutta ja hyvyyttä. Ja nämä pahan äitipuolen omat ajatukset antoivat aiheen myrkyttää. saduissa nämä tuhoavat narsistiset kuvaukset ovat jostain syystä kohdistuneet naisiin, erityisesti äitipuoliin. Historiasta taas löytyy mieshenkilöitä, joiden narsistisen tuhoamisen vimman taustalla ollut kateus on päässyt aiheuttamaan kohtuutonta kärsimystä ja ja silmitöntä tuhoa.Hitlerin kerrotaan kadehtineen juutalaisia näiden älyn ja taloudellisen hyväosaisuuden vuoksi, ja siksi heistä tuli vihollisia, jotka piti eliminoida.[/QUOTE]

Viittaus Icarokseen syntyi edeltävästä kirjoituksestasi, jossa toit esiin narsistivanhemman halun tehdä lapsesta oma jatkeensa, toteuttamaan unelmaa ja ihailua, mihin ei itse pysty. Icaros taruhahmona voisi olla eräänlainen narsistin uhri yrittäessään päästä vapauteen labyrintistä ja hirviön kidasta.

Tähän ketjun aloitukseen ja aiheeseen liittyen voisi kysyä, miten voi, on mahdollista irrottautua ja pelastautua narsistisesta suhteesta omaan elämään ja vapauteen ilman narsistin kostoa ja tyypillisiä uhkauksia, että "tulet aina löytämään minut edestäsi".

tuulenvire

Tähän ketjun aloitukseen ja aiheeseen liittyen voisi kysyä, miten voi, on mahdollista irrottautua ja pelastautua narsistisesta suhteesta omaan elämään ja vapauteen ilman narsistin kostoa ja tyypillisiä uhkauksia, että "tulet aina löytämään minut edestäsi".[/QUOTE]



Tässäpä tämä ongelma mihin ei ole vastausta..
Kärjikkäästi ajatellen vaihtamalla nimensä, jättää kaikki ja muuttaa missä pippuri kasvaa!!!
Tai vaihtoehtoisesti toivoa että elämänlanka loppuu häneltä luonnollisella tavalla ennenaikaisesti.

Olen myös toivonut että löytäisi uuden uhrin, tiedän että se on mahdotonta mieheni kohdalla, hän on riippuvainen minusta ja tuntuu että kulkee laput silmillä muiden naisten ohitse.
Mielessä on kyllä käynyt palkata joku jopa viettelemään hänet, mutta sitä kun en hyväsydämisyyttäni pysty tekemään ja toivo edes pahimmalle vihamiehelleni. :(

K Westerlund

(Quote)Tähän ketjun aloitukseen ja aiheeseen liittyen voisi kysyä, miten voi, on mahdollista irrottautua ja pelastautua narsistisesta suhteesta omaan elämään ja vapauteen ilman narsistin kostoa ja tyypillisiä uhkauksia, että "tulet aina löytämään minut edestäsi".(endquote)

Teoriassa on olemassa yksi vuorenvarma tapa päästä suhteellisen kivuttomasti narsistista eroon, ainakin lievemmistä tapauksista. Hänet täytyy itse saada haluamaan lähtöä. Tämän voi aikaansaada muuttumalla narsistille mielenkiinnottomaksi. Vastaanpyristely vain yllyttää narsua, kuten myötäileminenkin, mutta jos jaksaa ja kykenee kokonaan olemaan kuin narsu olisi touhuineen kuin pelkkää ilmaa, hän vähitellen turhaantuu ja lopulta hakeutuu uuden lähteen perään.

Käytännössä tämä vaatii kuitenkin vahvaa luonnetta, sitkeyttä yli tavanomaisten rajojen, loputtomasti kärsivällisyyttä ja vahvaa itsekontrollia, sillä narsu tulee kyllä pistämään kovasti kampoihin, kun totuuttu palvelu ja alistuminen loppuu. Uhkauksista tuskin pääsee koskaan kokonaan. Käytännössä tämä siis on erittäin vaativa operaatio, mutta todistettavasti toimii.

Parhaiten tämä onnistuu, kun narsun kanssa vielä on parisuhteessa, kun hänellä ei ole niin helppoa hankkiutua "varavoimalan" (toisen lähteen) ääreen, mutta narsun mielenkiinnon saa näin kyllä vähenemään myös muissa tilanteissa. Tietenkin pitää tuntea narsukumppaninsa sen verran hyvin, ettei tällaista lähde kokeilmaan, jos edes epäilee, että narsumme on psykopaatti. Silloin loppu voi olla verinen.

K Westerlund

Aivan totta, että narsistinen henkilö osaa olla erittäin miellyttävä. On aivan kuin hän osaisi lukea ajatuksiamme, koska hän tuntuu tietävän aivan tarkkaan, mitä me sisimmässämme kaipaamme, ja tarjoaa sitä meille hopealautaselta - jos hän kokee meidät mielenkiintoiseksi.

Ei narsu toki suoraan vihaa kaikkia, jotkut ovat hänelle yhdentekeviä, ja joitakin hän kokee voivansa hyödyttää. Viimeksi mainitut saavat tämän ylitsevuotavan huomion osakseen, ja he luulevat löytäneensä elämänsä kumppanin - kunnes ovat tukevasti koukussa. Silloin narsu muuttuu verenimijäksi.

Narsu on taitava peluri, ja on omaksunut kyvyn "lukea" kanssaihmisiään (mikä ainakin selittyy heidän kohdalta, jotka ovat varttuneet narsun "jatkeina", sillä he ovat pärjätäkseen olleet pakotettuja lukemaan narsun aivoituksia, jotteivät olisi yllättäen joutuneet tämän epäuosioon). Mutta luulen, että kaikki, jotka ovat varttuneet alati varuillaan, ovat taitavia tulkitsemaan kanssaihmisten eleitä ja pienimpiäkin viitteitä.

Narsun viha kaikkia kohtaan voi siis ilmetä suorana vihana, jos hän kohtaa jonkun tai jotakin, joka uhkaa hänen erinomaisuuden asemaansa. Vihaa hän osoittaa myös halveksuntana, kiusaamalla, ylenkatsomalla ja vähättelemällä.

Hänen rakastettavuutensa voisi tulkita kyvyksi olla huomioiva, empaattinen ja tunteellinen, mutta valitettavasti se vain on taitavaa näyttelemistä, opittu tapa hallita ympäristöään. Narsu ei osaa rakastaa, mutta hän näyttelee sitä erittäin uskottavasti. Narsun "rakkaus" on parhaimmillaankin vain omistamisen tarvetta. Sisimmässään hän kuitenkin halveksii (eli vihaa) jopa näitä imartelun kohteitaan, sillä hänelle he ovat vain säälittäviä, hyödynnettäviä tomppeleita. Mutta hän tarvitsee heitä, kuten hännystelijöitäänkin, jotka omassa heikkoudessaan hakeutuvat näennäisesti vahvan hallitsijansa jalkojen juureen matelemaan ja tätä palvomaan.

Tuo on myös hyvä huomio, ettei narsu halua johtoasemaa mistään muusta syystä kuin vallan ja kontrollin tarpeesta. Hänelle pääasia on saada olla kukkona tunkiolla, oli hän sitten koulukiusaajien pääjehu (hännystelijät ympärillään), työpaikan pikkupomo tai maailmanhallitsija. Häntä asema ei kiinnosta edes rahan takia (paitsi siltä osin mitä raha tuo hänelle valtaa), tärkeintä hänelle on saada kokea ylemmyytensä.

Niin, Lumikin äitipuoli inhosi itseään, ja pyrki tuhoamaan kauniimman kilpailijansa jotta itse voisi ola kaunein, aivan kuten aito narsissi tekee, pullistelee muiden kustannuksella, ja tallaa muut alas.

löytyykö ketään miestä

Ei tällaisen narsistisen tai luonnehäiriöisten analyysi auta mitään eikä sillä voi auttaa ihmistä, joka yrittää etsiä mahdollisia keinoja tilanteeseen tai pyristelee irti suhteesta. No jos löytyy tarpeeksi vahva ihminen, joka puolustaa tarpeen mukaan, on rinnalla ja tukemassa. Mutta mistä sellaisen tyypin löydät joka lyö kädet soppaan ja josta voi koitua vaikka mitä harmia. Siksi vaaditaan uhrautuvaisuutta ja pelotonta ihmistä. Miehet ovat niin arkoja nykyaikana.