Plazan keskustelut etusivu
» Rekisteröidy käyttäjäksi
» Unohditko tunnuksesi?
Mene takaisin   Plaza keskustelut – Plaza > Ellit > Ihmissuhteet > Parisuhteessa
Keskustelujen ohjeet

Vastaa viestiin
 
Työkalut Hae ketjusta
27.02.09, 18:35   #1 (linkki)
-Emilia-
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Miten välttää tekemästä samoja virheitä suhteessa aina uudelleen?

Olen elänyt kahden miehen kanssa vakavasti suhteessa+ lyhyemmät ei niin vakavat jutut.Toisen kanssa vuoden ja toisen kanssa kolme vuotta. Olen temperamenttinen luonteeltani, mutta myös erittäin kiltti.Ensimmäisessä ja tässä toisessa suhteessa riidat ja tappelut on kuuluneet aika vahvasti kuvioihin.On ollut vähän on-off meininkiä, ja kuoppaista tietä. Minusta tuntuu, että tämä johtuu osittain siitä, että ei ole ollut tarpeeksi eväitä käsitellä ja keskustella asioista oikealla tavalla ja myös molempien temperamenttisyydestä.Kun minä suutun, suutun tosissaan ja olen pitkävihainen. Saatan kerätä asioita pitkän aikaakin sisääni, mutta kun mitta tulee täyteen niin se todellakin tulee täyteen.Saatan joskus suuttua myös pienistä asioista, mutta lepyn yhtä nopeasti.


Ensimmäisessä suhteessa minut alistettiin ihan täysin, ja en suostunut kohtalooni. Siski meillä oli riitaa ja on-off meininkiä, koska rakastin poikaa mutta en ollut tyytyväinen kohteluuni.Toisessa suhteessa minua ei ole kohdeltu huonosti, mutta asioita joista olisi tarvinnut, ei ole voitu keskustella. Itse olen molemmissa suhteissa nimenomaan toivonut tätä keskusteluyhteyttä. Johtuuko nämä molempien suhteiden ongelmat minun temperamentistä ja mitä voisin tehdä toisin?Vai jostain muusta?En haluisi enää ainakaan tehdä samoja virheitä uudestaan.Haluaisin elää seesteisessä ja hyvässä suhteessa, jossa ongelmien kohdatessa niistä pääsee yli käsittelemällä ne...
  Vastaa viestiin
27.02.09, 23:35   #2 (linkki)
backspace
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
En tieda kuinka vanha olet, mutta omalla kohdallani kommunikointi taidot tulivat ian myota. Jos tunnet /tiedat henkilon joka mielestasi osaa keskustella hyvin vaikeistakin asioista, tarkkaile hanen tyyliaan ja yrita soveltaa tata omaan elamaasi. Suosittelen myos lukemaan kirjoja aiheesta. Jos tunnet tarvetta parisuhde terapiaan, se voi myos auttaa.
Omassa suhteessani yritan miettia asioita ennenkuin puhun kumppanilleni.
Sitten aloitan keskustelun rauhallisesti ja ilman syyttavaa aanen savya. Esitan huoleni ja syyn miksi asia vaivaa minua. Selitan taman ongelman vaikutuksen minun elamaani ja jos mahdollista yritan esittaa mahdollisen kompromissin jossa kumpikin meista ottaa osan syysta ja yhdessa myos korjaamme asian.
Aina ei asioista voi paasta yhteisymmarrykseen. Joskus vain pitaa todeta etta ollaan asiasta eri mielta ja paattaa etta voiko taman asian kanssa elaa vai onko aika erota.
Minun kohdalla kavi niin etta ian myota tuli itsevarmuutta ja itsetuntemusta.
Ja se on auttanut ihmissuhteissa.

  Vastaa viestiin
28.02.09, 11:17   #3 (linkki)
alkuperäinen
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Olen 24-vuotias.Ero tuli tänään tämän poikaystävän kanssa. Ehkä minun pitää lukea niitä oppaita, haluisin todella seuraavan suhteen toimivan ja löytyvän seesteisyyttä. Minulla on ainakin halua opetella- poikakaverilla ei ollut edes halua ja kiinnostusta opetella keskustelemaan.Tai ehkä en löydä enää ketään, jonka kanssa harjoitella asiaa. Paha mieli jäi.
  Vastaa viestiin
28.02.09, 12:31   #4 (linkki)
no
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Minusta sinä laitat liikaa itsesi syyksi. Jos vuorovaikutustaidot eivät ole miehellä kohdalla, niin mitä sinä yksin voit?

Toisaalta taas suuttuminen on aivan normaali olotila, mutta riippuu vastaanottajasta taas miten hän sen asian pystyy hyväksymään. Pitkän suhteen yksi salaisuus on, että puoliso ymmärtää mielialanvaihteluita. Mutta taaskaan sinä et voi olla varma, että poikaystävä ymmärtää sinua.
Minä olen sitä mieltä, että tähän kysymykseen sinä saat vastauksen poikaystävän lapsuudesta. Olen huomannut, että sellaisten perheiden lapset, joissa vanhemmat osaavat "riidellä" ja olla erimieltä ja kuitenkin rakastavat toisiaan, niin sellaisten perheiden lasten liitot kestävät ja lapset ovat hyväksyneet ja oppineet ymmärtämään, että asioista voi ja saa olla erimieltä ja riidan jälkeen sovitaan. Eikä riita ole maailmanloppu.

Niinkuin huomaat; tiedän, että sinun perheesi on kuvailemani ja voit vain etsiä puolisoa, joka on sinun tasollasi.
  Vastaa viestiin
28.02.09, 12:46   #5 (linkki)
tykkää itsestäsi
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Koska tällä hetkellä olet yksin, pysy yksin vuosi.

Käytä tuo vuosi tutustumalla itseesi ja opettelemalla rakastamaan itseäsi. Huomaa, kuinka ihana nainen olet. Löydä tasapaino.

Kun arvostat itseäsi ja kunnioitat itseäsi, olet ehjä ja kokonainen. Sellainen nainen erottaa helpommin jyvät akanoista eli tunnistaa miehen, joka on kokonainen. Kaksi kokonaista voi muodotaa parin.

Usein ihmiset yrittävät epätoivoisesti löytää toisen ihmisen ja tulla ehjäksi, mutta yleensä kahdesta rikkinäisestä ei saa yhtä ehjää. Palat eivät sovi yhteen. Rikkinäisellä menneisyys jäytää nykyistä, kokonaisella menneisyys on tukeva perusta.
  Vastaa viestiin
28.02.09, 13:17   #6 (linkki)
Totanoinaanni
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Joo ja

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja tykkää itsestäsi
Koska tällä hetkellä olet yksin, pysy yksin vuosi.

Käytä tuo vuosi tutustumalla itseesi ja opettelemalla rakastamaan itseäsi. Huomaa, kuinka ihana nainen olet. Löydä tasapaino.

Kun arvostat itseäsi ja kunnioitat itseäsi, olet ehjä ja kokonainen. Sellainen nainen erottaa helpommin jyvät akanoista eli tunnistaa miehen, joka on kokonainen. Kaksi kokonaista voi muodotaa parin.

Usein ihmiset yrittävät epätoivoisesti löytää toisen ihmisen ja tulla ehjäksi, mutta yleensä kahdesta rikkinäisestä ei saa yhtä ehjää. Palat eivät sovi yhteen. Rikkinäisellä menneisyys jäytää nykyistä, kokonaisella menneisyys on tukeva perusta.
Kannattaa värkätä parit väikkärit ja olla tasokas, empaattinen, kaunis ja täydellinen. Ja ruveta kirjoittamaan jatkokertomusta.

  Vastaa viestiin
28.02.09, 15:32   #7 (linkki)
alkuperäinen
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Kiitos erittäin arvokkaista kommenteista! Ensirakkauteni vanhemmat eli "kulissiavioliitossa", jossa rouva oli ainut aikuinen koko perheessä ja isä teki mitä halusi ja vaimo hoiti koko perheen ja kodin.Kun kaikki lapset oli täysi-ikäisiä niin rouva otti ja lähti, hän olikin erittäin fiksu nainen ja tulimme hyvin toimeen. Tämän toisen tapauksen vanhemmat taas erosivat kun hän oli nuori.Isä juo edelleen suruaan pois, eikä ole päässyt prosessissan mihinkään. Äitin miesystävät taas on ollut toinen toisiaan rentumpia, joista ei kunnon aikuista saanut kuvittelemallakaan.Hän ei siis ole saanut oikean parisuhteen mallia mistään tai ongelmanratkaisumalleja. Omat vanhemani ovat eläneet jo yli 30 vuotta liitossa, välillä riidellen mutta aina ovat sopineet ja kunnoittavat toinen toisiaan. Haluisin itse pyrkiä johonkin samantapaiseen. Kun vaan tietäisi miten... Ja millä tämä paha mieli lähtee...
  Vastaa viestiin
28.02.09, 15:38   #8 (linkki)
no
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen
Kiitos erittäin arvokkaista kommenteista! Ensirakkauteni vanhemmat eli "kulissiavioliitossa", jossa rouva oli ainut aikuinen koko perheessä ja isä teki mitä halusi ja vaimo hoiti koko perheen ja kodin.Kun kaikki lapset oli täysi-ikäisiä niin rouva otti ja lähti, hän olikin erittäin fiksu nainen ja tulimme hyvin toimeen. Tämän toisen tapauksen vanhemmat taas erosivat kun hän oli nuori.Isä juo edelleen suruaan pois, eikä ole päässyt prosessissan mihinkään. Äitin miesystävät taas on ollut toinen toisiaan rentumpia, joista ei kunnon aikuista saanut kuvittelemallakaan.Hän ei siis ole saanut oikean parisuhteen mallia mistään tai ongelmanratkaisumalleja. Omat vanhemani ovat eläneet jo yli 30 vuotta liitossa, välillä riidellen mutta aina ovat sopineet ja kunnoittavat toinen toisiaan. Haluisin itse pyrkiä johonkin samantapaiseen. Kun vaan tietäisi miten... Ja millä tämä paha mieli lähtee...
Aika hyvin osuinkin kuvailemaan tilannetta, en vain uskaltanut sanoa ääneen, niiden miesten perheestä sitä mitä sinä sitten sanoitkin. No, tuurilla.

paha mieli lähtee vain ajan kanssa, mutta uskoisin sinun selvittävän tilanteen, kun tiedät missä mennään ja et ala syyttämään itseäsi. tsemppiä.

  Vastaa viestiin
28.02.09, 18:11   #9 (linkki)
alkuperäinen
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Minulla on niin paha mieli siitä,etten voi edes keskustella tästä erosta.Hän haluaa minusta vain eroon, eikä ole enää keskustelemista.Minä haluisin käsitellä asiat, että pääsisin elämässäni eteen päin ja auttaisi tähän pahaan oloon edes vähän.Kuulemma voin puhua ammattiauttajalle.
  Vastaa viestiin
28.02.09, 18:19   #10 (linkki)
Odota jonkun aikaa
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Kaveri voi olla puhekykyinen asiasta joskus pahimman surun ja heittelyn mentyä ohi, tai sitten ei. Kirjoita! Kirjoita omat ajatuksesi, kysymyksesi ja tuntosi paperille, se auttaa usein jo hurjasti - mieti sitten, lähetätkö vaiko etkö. Tee kirje, vaikket lähettäisikään, se selkeyttää ja helpottaa omaa oloasi ja toinen voi lukea sitten, kun on sellainen fiilis.
  Vastaa viestiin


28.02.09, 19:32   #11 (linkki)
ei anneta periksi pahoille
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Elämähän kasvattaa ihmistä. Vaikka se klisee onkin, yhden rakkaussurun läpikäyneenä ja toisen ollessa päällä tiedän, että niistä selviää, ei samana ihmisenä, mutta selviää. Mutta se ottaa aikaa, ja se ottaa aikaa ja elämää sen verran, että sä itse olet jo ihmisenä kasvanut yli niistä ja olet ERI ihminen, mikä esimerkiksi juuri nyt.

Ja huomautan, että et olisi jokatapauksessa jonkun vuoden päästä sama ihminen kuitenkaan, olit suhteessa tai ei.
Ensirakkauden menetystä surin viisi vuotta, kunnes tajusin, että en ole enää se sama ihminen. Että siinä välissä kasvoin aikuiseksi, opiskelin, muutin, aloitin työelämän, kehityin myös tunne-elämälstäni raakileesta hieman enemmän. Ei siinä ollut enää mitään samaa sen nuoren kanssa, kuin silloin kun sattui. Se tuska loppui, vaikkei koskaan olisi uskonut. Tästäkin tiedän selviäväni, mutta tiedän ja odotan, että kasvan ja muutun, että olen itse jotakin muutakuin se, ja siinä tilanteessa, mikä sattuu. Tällä hetkellä haluaisin vaihtaa ammatin, ystävät, asuinpaikan, aloittaa uusia harrastuksia, haluan kiinnostua kaikesta ja kaikista. Onneksi realiteetit pistää vastaan, kerralla se olisi liian rankkaa varmasti, mutta ajan kanssa.. Näin on pakko uskoa, muuten on sama luovuttaa.

Siksi hae kokemuksia, riko rajoja, temmo kaikkia ovia, etsi uusia ajatuksia, ihmisiä, hae sitä omaa uutta itseäsi, se on ainut keino selviytyä. Se ei käy hetkessä, mutta joku päivä huomaat, että se oli toinen sinä, joka suri.
  Vastaa viestiin
28.02.09, 19:35   #12 (linkki)
ei anneta periksi pahoille
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
ja niin kauan, kun et itse muutu tai suostu muuttumaan, löydä itsestäsi uusia uria, niin kauan sinä kärsit, kärsit kunnes otat opiksi ja muutut. Sitten tulee uudet asiat, mutta se on sen aika. Siihen saakka varmasti asiat sattuu.
  Vastaa viestiin
28.02.09, 20:46   #13 (linkki)
alkuperäinen
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Tällä keskustelupalstalla on kyllä ihmisiä,joilla on sydän paikallaan.Autetaan toista kun toisella on hätä.Kaikki kommentit ovat olleet hienoja ajatuksia!Kiitos!Tämä on helpottanut oloani, että olen saanut näitä kommentteja, että en ole ainakaan ollut ainut syypää tämän suhteen toimimattomuuteen.
  Vastaa viestiin
03.03.09, 20:47   #14 (linkki)
alkuperäinen
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Nyt ainakin tiedän, ettei ensirakkauteni eikä tämä viimeisinkään ollut sellaisia suhteita, joissa olisi ollut edellytyksiä perustaa perhettä tai muuta.Onko se niin, että niiden perheiden nuoret miehet, joiden omat vanhemmat ovat eläneet pitkässä avioliitossa omaavat itsekkin paremmat edellytykset parisuhteelle? Mistä olette tieneet, että olette löytäneet sopivan kumppanin itsellenne? Jokainen suhdehan aluksi tuntuu sopivalta ja ihanteelliselta kumppanilta.Alkuhuuman haihduttua se todellinen suhteenlaatu tulee ilmi..
  Vastaa viestiin