J.B.

Mikä oli se hetki, jolloin tajusit päässeesi exästäsi yli?

Itselläni se oli, kun näimme pitkän eron jälkeen ja mies oli kerennyt kasvattamaan itselleen hienoisen kaljamahan. Silloin tajusin, etten enää kokenut häneen minkäänlaista vetoa. Ero pari vuotta sitten oli vaikea, sillä olimme olleet pitkään yhdessä ja välitin hänestä paljon. Myös se, että miehen kertoman perusteella, hänen elämänsä ei ollut muuttunut tippaakaan vaan junnasi samoja vanhoja kuvioita vahvisti minulle, että olin tehnyt aikoinaan oikean päätöksen kun jätin hänet.

ginseng

Eräänä päivänä vain huomasin, miten elämä oli muuttunut suhteen jälkeen. Uusia ystäviä, uusia mukavia miehiä, flirttiä ja ahkeraa bailaamista. Huomio elämänlaadussa ja tavoitteissa. Nykytilaan verrattuna suhteessa vietetty aika oli kamalaa.

:)

Onnea teille molemmille.
Minä en ole vielä päässyt yli omastani. Uskon että se aika koettaa mutta vielä se ei ole. Toivossa elän...

Tuulia

Samalla tavalla kuin ginseng, kyllä tämä asioiden aiemman jaman voittaa mennen tullen :)) No, en ehkä ole täysin yli päässyt, mutta hyvään suuntaan menossa...

Koin varsinaisen muutoksen ymmärtämisen yhtäkkiä, suunnilleen että ""nyt ymmärrän mistä on kyse ja mitä teen ja miten elämäni elän"". Se hetki oli muutamien yhteensattumien summa: mm ystävien puheet ja apu, muutama miesten tapaaminen ja oma halu selvitä.

Vaikka jossain vaiheessa tuntui, että eikö ikinä pääse yli, niin se halu oli kova ja pienet tapahtumat auttoivat. Eli täytyy vain jaksaa, vaikka saa olla heikkokin välillä. Sieltä itsestä se onni ja ymmärrys vain löytyy lopulta (vaikka tietenkään ei sitä ikinä usko sillä hetkellä).

Tsemppiä kaikille samaa läpi käyville/käyneille :) Ja yksi neuvo lopuksi: puhu asioista, puhu ja puhu. Vaikka kuinka tuntuisi vaikealta, aina löytyy yksi ihminen joka kuuntelee, ja toinen jolla on vastaavia kokemuksia. Eli kuuntele myös muiden kokemuksia, ei välttämättä neuvoja vaan nimenomaan kokemuksia. Se helpottaa.

Silmät päässä

mies oli kerennyt kasvattamaan itselleen hienoisen kaljamahan

Miksi sellainen on niin yleinen keski-ikäisillä miehillä? Se ei kyllä ketään kaunista. Luulisi, että miehet pystyisivät edes vähän pitämään linjoistaan huolta.

Narkissos

Älä hauku miehiä.mikähän riipputissinen huora säki olet.

Yli

Vaikka täänkin ketjun meinas yks nimim. narkissos vesittää ni moisille ei periks anneta. Vaan jatketaan aiheesta. Ekasta exästä ylipääsy vei kauan. En osannut tehdä selviytymistyötä. Huomasin vaan sitten että häipynyt mielestä. Toisen kerran halusin selviytyä. Kaksi vuotta meni kun huomasin myös miten paljon uutta sisältöä on tullut arkeen. Tästä halusta ja sittemmin taidosta oppia selviytymään on hyötyä kaikessa!

Toivottavasti joskus

Erostani on kohta vuosi. En ole päässyt yli erostani enkä varmaan milloinkaan pääsekään.Kaikkein ikävimmäksi asian tekee se, että itse jätin miehen. Aina tulee aikoja, että mietin, miksi jätinkään hänet. Tuntuu, että minulle on käynyt näin, että kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.

Onkohan asiat näin, että erossa sillä jätetyllä osapuolella on kuitenkin helpompi selvitä eron yli, koska hänellehän sallitaan tuska, ikävä ja kaikki mahdolliset pahat tunteet. Mutta se joka on jättänyt, ensiksikin, hänelle ei hyväksytä iloa, koska jättäjä koetaan syylliseksi avioeroon.Ja jos vielä iloitset elämästäsi sen jälkeen, kun olet eronnut, olet todellakin täydellisesti huono ihminen. Ja sitäkin suuremmalla syyllä jättäjää pidetään pahana ihmisenä, jos hän on jättänyt miehen, jossa ei ulkopuolisten silmin ole ollut nähtävissä mitään pahaa. Jos suhde vain yksinkertaisesti on päättynyt sen vuoksi, että suhteesta on puuttunut rakkaus.Yleinen mielipidehän on tämä, että avioliittoa ei rikota vain sen vuoksi, että rakkaus on loppunut.
Ja sen vuoksi sitä nyt itsekin on ruvennut tuntemaan itsensä huonoksi ihmiseksi, koska ei kestänyt avioliiton vaikeuksia.

Monasti mietin, että kun saisin käännettyä ajan pyörää taaksepäin, eläisin toisin.

iida

Ekasta pääsin yli sillä, että harrastimme seksiä kännissä pari vuotta jatkuneen eron jälkeisen flirtin jne. jälkeen. Aamulla oli ihan kuvotusolo. Olin kehitellyt jotain ihme fantasioita ja sitten tajusi, ettei se mies nyt niin kummallinen ollutkaan.

Toisesta pääsin yli jo ennen varsinaista eroa. Seurustelimme viisi vuotta ja olin jo todella pitkään harkinnut eroa. Kun sitten kaikki asiat hänessä alkoi ärsyttää, niin päätin jättää hänet. Olin ollut kolme viikkoa ulkomailla ja kun palasin suomeen olin jo tehnyt ratkaisuni, mutta ne vahvistuivat kun näin hänet. Hän oli samanlainen luuseri-ressukka ja tyylitön ja tylsä. Hävetti kävellä hänen seurassaan kaupungilla. Tiedän, ettei hänessä mitään vikaa ollut/tyyli tms. on pinnallista jne. mutta olin niin väsynyt ja kyllästynyt suhteeseen, että ajattelin noinkin typeriä juttuja. Nyt nään hänet vähitellen ihan sympaattisena ja mukavana, mutten yhtään kaipaa. Olen niin iloinen erostamme vaikka hänestä välitänkin!

jättäjästä

En pidä jättäjää pahana ihmisenä. Exäni oli jättäjä ja minä jätetty.

Totta kai vieläkin valovuosien jälkeen riipoo jätetyn osa.
En minä tätä osaa itselleni halunnut ja tilannut.
Tyttäreni vinoili minulle tänään, että vietän aikaa liikaa netissä. Isi on kuulemma jatkanut elämää. Raivosin, että mitäpä, jos kävelen ulos palaamatta ja isi jatkaa tätä minun elämää. Hän pääsi ""elämään"" kaikin mukavuuksin.

Ei minua kaljamaha, vanheneminen, tylsät jutut ym. saisi eroamaan. Itsekin olen mitä sattuu.

Pumppasin aamulla pyörään ilmaa ja erittäin onnellisen näköinen pariskunta toivotti minulle hyvää huomenta.

Tuollaisen elämän minäkin olisin halunnut exäni kanssa.
Ukko ei tule takaisin enkä häntä enää ottaisikaan. Olen tottunut yksinolemiseen. Kaikkea ei maailmassa voi saada.
Ylipääseminen ei ole minulle ongelma. En edes tiedä minkä asian yli pitäisi päästä.

Bailatkaa te sinkut minunkin puolesta. Minua ei saisi enää ampumaradalle kirveelläkään.

pena

Kun näin ex:n kaupungilla ja huomasin hänen kasvattaneen hillittömän laardiperseen sekä huomasin hänen edelleeen elävän. Silloin tajusin, että en tunne minkäänlaista vetoa ja olin tehnyt oikein vaihtaessani hänet kahteen nuorempaan.

Unohdus

Ihme juttu, että teillä kumppanit on kääntyneet ns.huonompaan suuntaan.Meillä taas kilot karisi, ja molemmat tuntuivat olevan 10 vuotta nuoremman näköisiä, timmeine vartaloineen, uusi vaatteita, huoliteltua ulkonäköä.Ex on edelleen vetävän näköinen mies, siitä ei käy kieltäminen. Perässä juoksijoita on riittänyt itselläkin, ja kommenttia on tullut, että miksi ihmeessä voin olla vapaa. Sydämmessä on vain tunne, etten ikinä enää voi rakastaa ketään muuta.VOIH...

ginseng

Exä leikkautti suhteen jälkeen hiuksensa. Oli jo aikakin.

mä

pääsin eroon, jo ennenkuin lähdinkään, en ole kaivannut häntä sen enempää. Minun tunteet kuolivat ja haudattiin jo avioliiton aikana.
En pidä kiirettä uuteen suhteeseen, ja epäilen tuleeko sellaista enää kohdalle, mikä olisi se sopivin henkilö.
Mielestäni nainen voi elää silti täydellä, vaikkei asukaan kenenkään miehen kanssa.

tööt

Pääsin yli noin vuodessa, suhde kesti 7 vuotta. Silloin kun tajusin että en enää kanna huolta että miten se pärjää. Eli itse olin jättäjä, ja tunsin kovaa syyllisyyttä pitkään. Mies oli sellainen perusreppana, ihan kiva ja symppis tyyppi mutta yhtä jännä kuin haalea kaurapuuro. Nuorena se tuntui oikealta kun se oli kunnollinen ja mukava. Sitten siitä tuli urheiluruutua kalsarit jalassa kyttäävä höttö jolla ei ollut omia mielipiteitä tai mitään kiinnostuksen kohteita. Minun tunteeni näivettyivät siinä sitten pikkuhiljaa, paitsi se jättämisen tuoma syyllisyys.

Nyt sillä on uusi tyttöystävä ollut jo pitkään, ja olen iloinen sen puolesta. Toivottavasti parempi vastinkappale kuin minä olin.

03

Hyvä että joku on kanssa sitä mieltä, että omat tunteet toista kohtaan olivat jo kuoleet ennen eroa. Itse roikuin huonossa suhteessa, jossa halveksin ja ""vihasin"" toista melkein vuodenpäivät, kunnes sain uskallusta ja voimia hakea omaa asuntoa. Nyt olen asunut yksin muutaman kuukauden ja elämä taas hymyilee leveästi.Voimia kaikille eronneille.

Jepujee

Elämä on

Rita

Edellinen suhteeni päättyi reilut 7 v. sitten, enkä edelleenkään ole täysin päässyt hänestä eroon. Johtuu varmaan osittain siitä, että en ole kyseisen suhteen jälkeen seurustellut, mikä johtuu taas siitä että sain suhteen päättyessä kunnolla henkisesti turpaani. En ole vieläkään täysin pystynyt antamaan exälleni anteeksi. En yksinkertaisesti uskalla päästää ketään lähelleni, koska tämä vuosien takainen suhde painaa edelleen mieltäni. Aika säälittävää sinänsä, koska olin suhteen päättyessä vasta hieman yli parikymppinen eli aika nuori vielä..

Mutta

Ei siinä mielessä säälittävää sun ikäsi että olithan nuori tyttö silloin. Nyt sulla ois jo ehkä enempi eväitä elämään ja saattaisit ottaa eron toisella tavalla?
Vielä se tulee päivä että pääset yli entisestäsi ja alat luottaa ihmisiin :)

dreamer

kun parempi tapaus mr unelma vie jalat alta....

Yksi

kun pokasin baarista yhden illan jutuksi todella hyvän näköisen miehen. Hän sai tuntemaan itseni kauniiksi ja ihanaksi. Tunsin eläväni pitkästä aikaa... Silloin tajusin myös, että ex on mennyttä elämää, ja minulla on tie auki taivasta myöten! Maailma on täynnä mukavempia ja ihanampia miehiä kuin exät, uskokaa pois.

säälittävää

Mä olen jo vuoden verran kitunut kaivaten exää... Törmätään melkein päivittäin, mutta ei olla enää missään väleissä. Exällä on jo uusi ja ovat vissiin onnellisia. Tosin tuntuu, että ex vielä katselee mua haikeasti... mutta ehkä se on vaan mun kuvitelmaa!! Kun oltiin yhdessä kaikki meni päin v****a, niin huonosti kun vaan asiat voi mennä!! Mutta aika on kullannut muistot... Hävettää myöntää, mutta vaikka tiedän ettei asiat ois yhtään parantuneet, niin ottaisin exän takaisin jos saisin. Kaduttaa että jätin hänet, en tajunnut kuinka paljon hänestä välitin... Säälittävää, eikö? :)

Sinulle säälittävää

Ollaan sitten säälittäviä yhdessä. Minäkin vuosi sitten jätin exäni ja samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla usein hiipii mieliini. Tuo perkuleen aika tosiaan, kun se kultaa nuo muistot.
Sanoitpa osuvasi, en tajunnut, ""kuinka paljon hänestä välitin.""
Vaan yritetäänpä yhdessä olla vahvoja ja muistetaan, että ehkä se aika kultaa nämäkin ikävät muistot, kun nyt väliin haikailemme exämme perään. Ehkä jo ensi kesänä voimme tuntea parempaa mieltä ja muistaa tämänkin kesän suhteellisen hyvänä, kuitenkin. Ajatellaan näin, että jos vaikka uudelleen päätyisimmekin taas yhteen exiemme kanssa, niin se aika tekisi taas tepposensa ja kultaisi nämä yksinään elämisenkin hetket joku päivä ja elämä rupeaisi taas näyttämään suorastaan h******ltä sen nyt haikalemamme exän kanssa. Eletään vain rohkeasti nokka kohti parempia vesiä. Soutaminen ja huopaaminen ei tässä asiassa auta. Paitsi, kohta tietysti joku älypää kirjoittaa, kuinka päätyi exänsä kanssa yhteen uudelleen ja ovat nyt niin pirun o n n e l l i s i a. Tuon tyyliset kirjoittelut kannattaa silloin jättää vain omaan arvoonsa.

Tunnemme jotenkin niin täydellisesti samoin, että olisipa mukava vaihtaa tuntemuksia ja toinen toisiamme tukien päästä yhdessä eteenpäin ja eroon haikailusta exän perään. Annappa sähköpostiosoitteesi, niin kirjoitellaan!!

miesnäkökanta

En tiedä onko naisten ja miesten tilanteet eroissa samanlaisia, mutta tässä jotain omia kokemuksiani.

Ensimmäisen pitkän suhteen jälkeen jossa minut jätettiin kiduin pitkään ja sekoilin ""outojen"" naisten kanssa huonoa elämää.
Yli tunsin ensimmäisen kerran päässeeni, kun jokseenkin kunnollinen nainen kiinnostui minusta ja vietimme mukavaa aikaa, valitettavasti hän jäi vain laastariksi haavoilleni.

Vasta 3,5v eron jälkeen kohtasin naisen joka vapautti sydämeni ja vasta sillon tajusin, että vasta nyt pääsin oikeasti eksästäni yli.
Hän ei jäännytkään pelkäksi laastariksi vaan jatkoi elämää kanssani muodostuen näin seuraavaksi pitkäksi suhteekseni.

Mutta onni ei ole ikuista.
Ero tuli hänenkin kanssaan, hieman epäselvissä tilanteissa päädyin jättäjäksi, mutta annoin parin viikon päästä meille vielä uuden mahdollisuuden. Hän kuitenkin torjui sen.

Tämä toinen ero oli tavallaan helpompi kun tiesi mitä odottaa ja miten elää mahdollisimman kivuttomasti. Toisaalta taas tiesi mitä tuskaa on edessä ja joutui henkisesti valmistautumaan kovaan koitokseen.

Ensimmäiset pari vuotta elin suhteellisen säntillisesti kokemuksen voimalla ja etsin rauhallisesti uutta rakkautta.
Sitten iski ylivoimainen toivottomuus ja vajosin samalle tasolle kuin ensimmäisen eron jälkeen. Huonoja naisia, alkoholia, tapaturmaalttiutta.

Tässä tilanteessa olen tälläkin hetkellä, mutta olen tajunnut että tästä on päästävä ja yritän pyristellä pohjamudista kaikin voimin, kerätä sisäistä voimaa ja löytää omanarvontunteen.

Taloudellisesti alan olla siinä pisteessä, että pystyisin toteuttamaan haaveeni; rivitalo, auto, vaimo ja lapsia.
Vaimoa tosin ei rahalla saa ja kuka nyt tömmöisen reppanan huolisikaan...

Miesnäkökannalle

Juuri niin, se omanarvontunnehan se siinä erossa kaikkein eniten kärsii, olitpa sitten jättäjä tai jätetty. Kahden ihmisen välinen suhde on kahden ihmisen ja siinä on muokattu toinen toistaan. Huonona hetkenä muistaa vain ne pahat sanat, mitä toinen on sanonut ja pahimmassa tapauksessa antaa niiden sanojen vaikuttaa vielä silloinkin, kun jo erillään asutaan, jollei ole ketään, kuka olisi muuttamassa vääristyneitä käsityksiäsi itsestäsi.

Ehkä voisimme auttaa toinen toistamme nousemaan sieltä suosta, johon karille ajautunut suhde on meidät syössyt.
Jos saan sähköpostiosoitteesi, niin mielelläni kirjoittelisin privaatisti! Jaammehan saman kokemuksen, eron suunnattoman tuskan!