Kolkku

Olipa miellyttävä ja maanläheinen tarina. Minusta sinä olet onnesi todellakin ansainnut..:)

Hö

;) kyllä, Paistaa!

Ystävät, jos ja kun haluatte tehdä vaikutuksen vastapuoleen,
olkaa omia itsejänne, itsellenne luontaisessa ympäristössä,
vaikka sitten pitäisi nähdä asian eteen vaivaa.

Jos toinen on valmis myös näkemään vaivaa, se on sitten varmaan siinä....

Se "kolahdus"....se voi olla todella pienestä kiinni!

kaunis nörtti siis...

Hmm...pidät siis nettideittailijoita outoina, mutta huomasitko mitä itse kirjoitit? Olet siis ollut muiden nörttien ja friikkien tavoin netissä etsimässä seuraa ja jopa treffeilläkin käynyt :)

mefisto

Hyvin kiteytetty!

swis

Olen deittaillut vuosia netin avulla tai paremminkin luullut löytäväni sieltä jotain..:)Suurin osa siellä ei oo komeita ainakaan ja siellä on esim.koulukiusattuja poikia joilla on jotain traumoja ihmisistä ja ovat siellä sitten kärkevinä syyllistämässä,että ei kelpaa vai?(ilman että on sanonut mitään).Jos siellä joku komea onkin niin se menee nopeasti kauneimmalle tytölle sieltä.Salarakkaitakin etsiviä löytyy.Toivon että ihmiset pystyisi tutustumaan ihan muutenkin kuin netin avulla.Kokemukseni ovat 99,5% huonot.Tuntuu että olen vain tuhlannut aikaa.

Arto8734

Omasta mielestäni nettideittailu on menossa paljon parempaan suuntaan, ja yhä useampi löytää sieltä itselleen toivomaansa seuraa. Kunhan malttaa etsiskellä aikansa vaikkei heti tärppääkään.

Sivustoja löytyy todella paljon, ja ne keskittyvät nykyään yhä enemmän tietyn tyyppisen seuranhakija kohderyhmän tarpeita tyydyttämään. Toisin sanoen erikoistuvat kukin omaan kenttäänsä, mikä parantaa onnistuneen lopputuloksen saamista entisestään.

on se

Vastaus ap:n kysäriin: on.

Ei missään nimessä

Deittisivustoilta löytyy kyllä yhtä jos toistakin. Ja juuri sitä saa mitä on hakemassa, mitä itse sinne pystyy antamaan. Tosiasia on että hyvin harvat miehet osaavat kirjoittaa niin että nainen kiinnostuu todella. Täytyy muistaa että fiksusti käyttäytyvät löytävät kyllä toisensa, junttien kanssa ei kukaan viitsi kovin pitkään.

treffimies

Itse löysin nykyisen tyttöystäväni juurikin treffisivustojen kautta.

Listasin muutaman suurimman treffisivuston: Haluatko deitille – Kokeile näitä ilmaisia treffisivustoja! | Internetinilmainen.info

Puulaakisarjalainen

Suurin osa kansasta on kuitenkin puolisonsa löytänyt ihan live-elämästä. Epätoivoisille on kaikki keinot sallittuja. Samanhenkisiähän ne siellä nettipalstoilla kuitenkin on. Epätoivoisia.

Nykyaikaa

On tainnut Puulaakisarjalainen liikkua niillä ilmaisilla deittisivuilla jossa epätoivoisten määrä on sanoin kuvaamaton. Maksullisilla sivustoilla löytyy tasoa joka lyö puulaakisarjalaisia 6-0, sori.

hehehe

No se nyt ainakin on varma epätoivoisuuden merkki, jos suostuu vielä maksamaankin nettideittailusta :D

toiveikas

Mitä väliä on epätoivoiseksi leimautumisella, jos kuitenkin netin kautta löytää kumppanin, eikä tarvitse olla loppuikää yksin? Eikö sellainen ihminen paremminkin ole toiveikas kuin epätoivoinen?

synt. 1958

Ennen kuin internettiä oli olemassa, hämmästyttävän moni suomalainen löysi kumppanin kirjeenvaihtopalstoilta. Siellä oli näitä "tositarkoituksella" -kirjeenvaihtokaverihakuja.

Jos on tosissaan kumppania hakemassa, haittaako se, jos laskee verkot useampaan veteen: liittyy harrastuspiiriin, käväsee jossain baarissa jossa on oman oloista porukkaa, liittyy nettideittipalstalle...?

pariton baarimetsästäjä

Mulla on useampia ystäviä, jotka ovat löytäneet puolison netistä. Ainakin neljä heistä on myös naimisissa heidän kanssaan. Minusta tuossa ei kyllä ole mitään epätoivoista.

Miksi olisi?

En oikein ymmärrä kysymyksenasettelua. Miksi nettideittailu olisi epätoivoista? Voisiko joku neropatti avata asiaa?

Onko se se, että nettideittailussa ihmiset kertovat avoimesti, että he ovat seuranhaussa? Onko netin ulkopuolella tutustuminen jotenkin hyväksyttävämpää, koska se tapahtuu ikään kuin sattumalta? No, jos pitää parinhakua jotenkin nolona puuhana, niin kaipa se sitten on epätoivoisille. Aikuiset nyt kuitenkin yleensä osaavat ja uskaltavat myöntää ihan avoimesti, että he haluaisivat kumppanin, eikä nettideittailussa silloin pitäisi olla mitään ihmeellistä. Sehän on looginen tapa toteuttaa sitä hakua... jos vaan istuu kotona odottelemassa, mitään ei tule tapahtumaan.

Mielestäni monet muut parinhakutavat ovat tavallaan paljon epätoivoisempia kuin nettideittailu. Esim. baareissa käyminen. Joo, varmaankin ihmiset tälläytyvät ihan vain itseään varten ja vetävät pohjia ihan omaksi ilokseen, käyvät yökerhoissa ihan vain pitääkseen hauskaa ystäviensa kanssa - yökerhoissahan on mitä parhaimmat olosuhteet syvällisille keskusteluille ystävien kanssa. Hehee. Oikeasti bilettämisessä, jos missä, on tavoitteena pokata. (Joo, joo, pieni osuuss porukasta tykkää vaan tanssimisesta eikä ole haku päällä, mutta totuus on että aika suuri osuus on nimenomaan haku päällä). Tavallaan tämä on mielestäni paljon epätoivoisempaa ja lisäksi kuin hakuammuntaa - siinähän näkee vain ulkokuoren. Nettideittailussa on puutteena se, ettei siinä näe sitä ulkokuorta eikä netin välityksellä tiedä, löytyykö kemiaa, mutta jos tosissaan hakee elämänkumppania, pidän sitä kuitenkin ihan varteenotettavana väylänä koska siinä saa tietää ihmisestä vähän enemmän, ja ujommatkin pääsevät esille.

deittailija

Tuosta deittailusta sen verran, että itse tapasin hiljattain omien harrastuksieni kautta kivan mukavan nuoren naisen. Ja olin tietysti onneissani, että nyt natsaa homma ihan tosissaan, tämä ei ole mikään nettijuttu ja ollaan luotu toisistamme ensimmäinen kontakti ihan livenä. Alku sujuikin varsin mallikkaasti, yhteistä kivaa puuhaa riitti ja kaikki tuntui toimivan mukavasti. Yht äkkiä kumppania ei sitten alkanutkaan kuulumaan sovittuihin aikoihin paikalle ja aikaa ei kuulemma enää seurusteluun ollut. Kunnes sitten ilmoitti, ettei haluakkaan enää jatkaa suhdetta. Ei näissä asioissa ole mitään yksiselitteisiä ratkaisuja olemassa. Mielestäni ihmisen voi tavata ihan yhtä lailla myös ravintolassakin, kuin bussipysäkillä, eikä pieni juhlimisvimma ole mikään este myöskään suhteen jatkumiselle. Ihastumisesta sen verran, että kirjoittelemalla ja kuvilla on helppo luoda täysin toisenlainen käsitys ihmisestä, joka ei sitten vastaakkaan livekontaktia. Toiseen ihmiseen ihastutaan livetilanteessa, jossa yms. maneereilla on iso merkitys tähän asiaan. Itse olen miehenä myös viimeaikoina miettinyt sellaistakin mielenkiintoista aspektia, että jos nainen kertoo olevansa ihastunut minuun, niin olen kysynyt itseltäni, että ihan tuollaiselta pohjaltakaan en vielä ihan aloittaisi seurustelua. Jotenkin noissa seurusteluhommista pitäisi olla ehdottoman tasapuolinen ja rehellinen lojaali toista ihmistä kohtaan, riippumatta sukupuolesta. Kyllä netin pohjalta on varmasti tänäpäivänä myös solmittu kestäviä avioliittojakin. Mahdollisuus tuokin tietysti on siinä missä muutkin.

heh heh...

Tätä mäkin olen ajatellut. Täytyy siis antaa luottokorttinumeronsa ja MAKSAA siitä että saa joidenkin miesten tai naisten tietoja, huhhuh sanon minä.

Miten ylipäänsä voi miehen/naisen löytää netistä tai joltain palstalta? Eihän se ole kuin auto joka ostetaan ominaisuuksien perusteella. Täytyyhän siinä toinen nähdä, ja olla jotkin kemiat, ei riitä pelkästään se että on 1-5 vanhempi, ei köyhä eikä juoppo.

YUI

Nettideiteissä on kaikenlaisia, ihan kuin normaalielämässäkin. Jos löytyy joku mielenkiintoinen (ja odotukset ovat realistiset) jutelkaa vähän netin kautta. Jos toinen vaikuttaa vielä kirjoittelun jälkeenkin kiinnostavalta menkää pian lyhyeen tapaamiseen ilman mitään suurempia odotuksia. Ei kannata odotella pitkään.

Onhan se hyvä löytää toisia samanlaisessa tilanteessa olevia, eli sellaisia, jotka ovat vapaana ja haluaisivat löytää hyvän kumppanin. Ei siitä kuitenkaan kannata puhua, toisen kanssa että "olen tositarkoituksella etsimässä", koska olette vielä alussa kuitenkin vieraita ihmisiä ja ei kannata mennä niin syvälle heti. Olkaa vaan ihan sillä kannalla, että käytte vaan tapaamassa ja pidätte hauskaa ilman mitään pakkoa löytää joku vuosikymmeniä rinnalla oleva elämänkumppani. Aivan kuin olisitte tavanneet sattumalta jossain livenä ja kiinnostuneet, ette te silloinkaan heti ensimmäiseksi möläytä etsivänne elämänkumppania tositarkoituksella.

kysymistä

Mennäänkö sillä tapaamisellä petiin jo kun mainitsit hauskanpidosta? Entä jos toisen naama ei miellytä? Miten sanotaan toiselle että naama ei miellytä? Tai jos toinen vaikka haisee eli tulee esiin jokin seikka mikä ei ole senssipalstalla näkynyt?

Mies 50

No ei kai nyt heti petiin mennä touhuilemaan. Voihan sitä tavata useamminkin ja katsoa että kehittyykö tästä mitään. Oikeastaan sen näkee heti jos edes jollain tasolla naksahtaa.
Jos taas naama ei miellytä niin mikään ei estä istumasta hetken aikaa, jutellen niitä näitä.
Tapaamisen jälkeenhän voi ilmoittaa kohteliaasti että tuntuu siltä ettei oikein innostusta riitä jatkoon. Ei tarvi sanoa että sun naama on epämiellyttävä.
Siksi juuri pitääkin vaihtaa kuvia ennen tapaamista, kokovartalokuvista lähtien. Siten pettyy vähemmän, kumpikin.
Ihmisen ei pidä loukkaantua siitä jos toinen ilmoittaa että kemiat ei vaan kohtaa.
Treffeillä pitää tietysti käydä useamman kanssa, ristiin rastiin. Siitä sit näkee missä mennään, onko koko touhussa mitään järkeä.

pedro1976

Itse löysin vaimoni nettideittailun avulla, joten minusta se on loistava tapa etsiä elämänkumppania. Baareista en koskaan löytänyt kuin yhden yön juttuja...

nainen-70

En ole koskaan käynyt nettitreffeillä, mutta eikös se nyt ole itsestäänselvyys että kuvat vaihdetaan ennenkuin tapaamiseta aletaan rustaamaan? Ei tarvi olla mikään mister eikä miss mutta kyllähän nyt kuva KERTOO paljon henkilöstä. Itse en nettideitteihin sorru näillä näkymin, uskon että mies löytyy "luonnostaan" vaikka sieltä ravintolasta.

naprus

Omasta mielestäni nettideittailu on vähän epätoivoisia varten mutta so what. Kuka ei olisi ollut elämässööm epätoivoinen. Jos ei ole ollut on tod. näk. tylsä ihminen.

Minä ainakin olen karismaattinen ja epätoivoinen samalla kertaa.

livemiehen vaimo

Suoraan kysymykseen myöskin suora vastaus eli: on, mutta myös huonon itsetunnon omaavia varten.

Nimimerkkini johtuu siitä että olin 34-vuotiaaksi sinkku enkä kelpuuttanut seursuteluunkaan ns. ihan ketä tahansa. Sitten tuli mies joka kolahti. Ikinä en olisi netissä kehenkään tutustunut tai virtuaaliseen tutustumiseen luottanut. Sähköpostit ja tekstaritkin on vain käytännön asioiden hoitoa varten. Virtuaali-ihmissuhteet ei ole reaalissa sama asia. Ihmisestä muodostuu virtuaalinen mielikuva, johon takerrutaan reaalissa. Kun virtuaalipuoli suhteesta jää pois, ei arkielämä enää toimikaan. Sinänsä satunnaisiin ja lyhytaikaisiin panosuhteisiin homam voi toimia. Tai itsetunnon vahvistamiseen. Ei kannata liikaa niiden varaan laskea ja kannattaa olla myös toiselle osapuolell rehellinen.