velaman

Vela-palstan keskusteluista käy ilmi että melkein kaikilla velanaisilla on onnellinen parisuhde velamiehen kanssa. Ei ole näkynyt yhtään kirjoitusta missä valitettaisiin miesseuran puutetta.

justjoo

Kun nainen kohtaa kiinnostavan miehen, hänen täytyy siis heti kärkeen kysyä: oletko seurustellut ensimmäisen tyttöystäväsi kanssa 16 - 27-vuotiaana? Ja jos vastaus on kielteinen, miehelle kenkää välittömästi.

Elwira

Onhan se selvää, että minussa se vika on (ja ystävissäni), jos kerran miestä ei löydy...

Mutta miten sitten selitätte ne meidän löytämämme miestarjokkaat? Kaikki heistä ovat alussa olleet niin hurmaavia, antaneet ymmärtää että elämä on hallussa ja suunnitelmia riittää, vain nainen puuttuu. Parin kk jälkeen alkaa pinnan alta ilmaantua käsittelemättömiä entisiä suhteita, lapsuuden traumoista puhumattakaan. Ja yritäpä sitten tällaista ehdokasta ohjata terapiaan... Huh, huh.

Ehkä ennemmin toivoisin vastineeksi tähän kirjoitukseeni viestejä miehiltä, jotka ovat ko. ikäluokassa ja kertoisivat että olen väärässä... Näyttää vain siltä, että sellaisia ihmeitä ei pahemmin löydy vaan vastausten pääjoukkoa edustavat miehet, jotka syyttävät allekirjoittanutta (helppo kohde, luonnollisesti), haukkuvat naisia yleensä ja unohtavat muutenkin kaikenlaisen rakentavan, aikuismaisen (!) kommentin. Tiedän tiedän, tämä palsta on viihdettä ja enimmäkseen teinien ja teinimielisten temmellyskenttä. Kunhan kirjoittelin... =)

MöröKölli

On kyllä vähän trollimaisen katkeria kommentteja joiltakin.. eihän tämä nyt maata kaatava asia ole, ainakaan itselleni. Mutta kuriositeettina kysyisin Velalta, että mikä se semmonen vela oikein on.. enpä ole törmännyt aikasemmin.

Whatever

Aika tiukat vaatimukset jos miehellä ei saa olla elettyä elämää takana. Mulla ainakin piisaa käsittelemättömiä suhteita ja eikö lie jotain lapsuuden traumojakin. En oo ajatellut kyllä minnekään terapiaan mennä. Olis kätevä jos löytys joku hyvä nainen jonka kanssa voisi käsitellä noita asioita. Mieluummin kyllä yleensä yritän lakaista nuo maton alle, mutta kyllähän sieltä aina jotain kiusallista pulpahtelee pintaan.

vela

No joka tapauksessa itse olen jäänyt ilman miestä ja juuri siitä syystä, että en lapsia aio tehdä.

Elwira

[/quote]
Aika tiukat vaatimukset jos miehellä ei saa olla elettyä elämää takana. Mulla ainakin piisaa käsittelemättömiä suhteita ja eikö lie jotain lapsuuden traumojakin. En oo ajatellut kyllä minnekään terapiaan mennä. Olis kätevä jos löytys joku hyvä nainen jonka kanssa voisi käsitellä noita asioita. Mieluummin kyllä yleensä yritän lakaista nuo maton alle, mutta kyllähän sieltä aina jotain kiusallista pulpahtelee pintaan.

[/quote]

Tuota noin... Elettyä elämää kuuluukin olla takana, mutta aikuisuuteen kuuluu myös se, että asiat käsitellään ja jatketaan eteenpäin ns. puhtaalta pöydältä. Seuraava seurustelusuhde ei ole yhtäkuin terapiaistunto edelliselle suhteelle...

Jotenkin ed. kommentti kuulostaa hieman vitsiltä?

vink

Vela on tietysti VapaaEhtoisesti LApseton.

MöröKölli

Jaha-- no sehän tuli selväksi.. onpahan sitten itsellekin oikein wirallinen määritelmä :)

fox

En osaa enkä oikeastaan ole edes kiinnostunut aikuiselle naiselle selittämään miksi hän törmää juuri tietynlaisiin miehiin, mutta mielestäni sinun pitäisi tehdä juuri niin kuin toivot toisten tekevän. Eli käsittelisit menneet ja jatkaisit omaa elämääsi. Harvakseltaan käyn näitä viestejä lukemassa ja taidan lopettaa sen kokonaan. Ihan mielenkiinnosta vain. Koitko minun viestini naisia haukkuvaksi ja sinua syyttäväksi? Se viesti on tuolla alkupäässä.

Whatever

Ehkä, mutta ei se ole vitsi. Voi olla miehille melko yleistäkin että jäädään ongelmatilaan sen jälkeen kun nainen on jättänyt. Mulla ei ole mitään hajua siitä miten asian voi käsitellä. Olen käsitellyt sitä jokapäiväisellä vitutuksella muutaman vuoden ajan, mutta eipä tunnu auttavan.

Eli ehkä sinun kannattaa kysyä miehiltä että onko heitä jätetty. Jos on niin kierrä kaukaa. He ovat menetettyjä tapauksia.

fox

Whatever. Vaikutat kohtuullisen hyvältä tyypiltä, mutta lopeta tuo rämpiminen. En ihmettele jos et löydä ketään. Samat sanat myös monille muille tällä palstalla kirjoittavalle. Jos sinut on jätetty niin on normaalia tuntea hetken aikaa vihaa, pettymystä, surua jne., mutta jossain pisteessä aikuisen ihmisen pitää ottaa kuitenkin vastuu itsestään ja lopettaa "vittuuntuneena oleminen". Jos olet ollut kaksi vuotta vittuuntunut niin et voi syyttää kyllä enää muita kuin itseäsi. Se on tässä vaiheessa päätös -kysymys että hoidat itsesi kuntoon tai jäät murjottamaan vaikka loppuelämäsi. Aikuinen ihminen tietää kyllä keinot parantaa elämäänsä tai jos ei tiedä niin sitten kannattaa hakea ammattiapua.

Whatever

Juu, anteeksi kun olen täällä kokoajan ruikuttamassa.

Minä olen suomalainen mies. Ja suomalainen mies ei mene lääkäriin, koska suomalaiset miehet on niin kovia jätkiä ettei ne sairastele turhia. Ja erityisesti suomalainen mies ei tunnusta sitä että on henkisiä ongelmia.

Eli käytännössä minut pitäisi pakottaa ammattiauttajan luo. Mutta jospa koitan selvitä tästä itse. Ihmettelen vielä kuitenkin sitä jos kenenkään muun mielestä uuden suhteen löytyminen ei ole korjaava toimenpide. Itse olen ollut vahvassa uskossa että se ratkaisee kaikki minun ongelmat. Ilmeisesti olen kaikkien mielestä väärässä. Ja ilmeisesti en pysty huijaamaan ketään naista suhteeseen itseni kanssa että voisin yrittää parantaa itseni. Täytyy myöntää että olen turvautunut myös epätyydyttäviin laastarisuhteisiin, mutta ne eivät olleet toimiva ratkaisu. Varmasti nämä naisetkin saivat siitä lopulta vain mielipahaa.

Elwira

Mahdollisesti tuli herne-maissi-paprika annos nenuun siitäkin ;)

Eli siis aiemman kommenttisi mukaan minun pitää mennä itseeni ja jättää 30v miehet rauhaan, koska he saavat nuorempia ja siten parempia naisia, ja minä sekä ystäväni olemme jo menneen talven lumia (keski-ikä ja menopaussi pukkaa).

Hmmm... Ymmärräthän, että naisellekin on usein tarjolla niitä nuorempia miehiä. Mutta harvempi 20-25v nainen tai mies kuitenkaan on vielä sitä perhettä suunnittelemassa. Luulisin 30v miehen olevan suht samalla viivalla 30v naisen kanssa elämäntilanteen suhteen. Villit vuodet takana ja tulevaisuuden suunnitelmat jokseenkin hahmottuneina?

Johnny

30v miehenä en tunne olevani lainkaan samassa elämäntilanteessa ikäisteni naisten kanssa, vaan huomio kiinnittyy auttamatta nuorempiin. Naisella on takana ne parhaat "villit" vuodet, jolloin nainen on haluttu pelkästään sen vuoksi että on nainen ja sopivan ikäinen, kun taas miehen pitää pystyä todistamaan kelpoisuutensa ties millä tempuin.

Jos joku 30v olisi kanssani jotain vakavaa halunnut, niin sen osoittamiseen on ollut 10 vuotta aikaa. Mutta eipä ole kiinnostanut. Jos nyt biologisen kellon tikittäessä alkaisi kiinnostaa, niin valitettavasti en voi auttaa. Ja kyllä, myönnän, olen katkera paska ja kukaan 30v nainen ei minua oikeasti haluaisikaan.:)

fox

No en sitä kyllä loukkauksena tarkoittanut vaan kärjistämisellä ihan oikesti yritin saada sua pysähtymään ja miettimään vähän omaakin asennettasi. Ei kumppanin ikä parisuhteessa merkityksellinen asia ole, vaan toisen kunnioittaminen sellaisena kuin on. Jos parisuhteessa on ongelmaa niin ei sitä vikaa ensimmäisenä pidä toisesta lähteä etsimään. Sellaiset suhteet ei kauaa kestä. Miksi kuvittelet että kukaan järkevä mies viitsisi lähteä suhteeseen sellaisen naisen kanssa joka ensisijaisesti etsii vikoja itsensä ulkopuolelta?

Kuten itsekin totesit niin kyllä tällainen kolmekymppinen mies jo tietää melko tarkkaan mitä elämältään haluaa ja huono suhde ei siihen kuvioon mahdu. Sen ikähomman laitoin siksi että tässä kulttuurissa naiset kasvavat ajatukseen pysyvästä parisuhteesta miehiä aikaisemmin. Ja painotettakoon vielä sitä että vaikka tämän lukisi joku vanhempi nainen joka tuskailee ikänsä kanssa niin ikä ei tosiaankaan ole hyvän suhteen kynnyskysymys.

Elwira

Juu, no lähdin alun perin ihan siitä periaatteesta, että tunnen ja tiedän itseni, mutta mikä niitä miehiä vaivaa, jotka eivät ilmeisesti tunne ja tiedä itseään vaikka on jo 30v lasissa. Isketään nainen puhtaasti kusetusasenteella, kerrotaan 10 hyvää ja 15 kaunista ja sitten muutaman kk päästä alkuhuuman kadottua ilmaantuu näkyville se todellinen persoona.

Henk.koht.en viitsi enää tässä iässä esittää mitään muuta kuin mitä olen. Ongelmahan näissä alunperin kertomissa suhteissa ei ole ollut, että suhteissa olisi sinänsä ollut jotain vikaa. Ongelma on ollut siinä, että miehet ovat alkaneet skitsoilla jotain omia traumojaan, kykenemättä ottamaan itseään niskasta kiinni ja hoitamaan asioitaan.

Voi olla että olen luonteeltani hiukan liian militaristi-feministi, eli en jaksa katsella äitiään itkeviä miehiä, vaan odotan sellaista aikuismaisempaa otetta elämään. Ehkäpä sorrun tahtomattani tuollaisiin raukkoihin, jotka etsivät minusta sitä vahvaa tukipilaria. Hassua, että ystäväni sitten ovat ilmeisesti samanlaisia, vaikka kuvittelin meillä olevan vähän isommat luonne-erot =)

fox

Tuskin sinä nyt militaristi-feministi olet. Kyllä kolmekymppiseltä voi odottaa jo aikuismaista käytöstä. Odotanhan sitä naiselta itsekin. Tosin aikuismainen käytös on tietysti eri asia eri ihmisille.

En voi olla ajattelematta että ehkä sinä ja ystäväsi ette tunne itseänne niin hyvin kuin kuvittelette. Se on todennäköisin syy miksi haksahdatte aina väärän tyyppisiin miehiin. Tosin se on tietysti teidän vastuullanne oletteko riittävän nöyriä ottamaan asiasta selvää vai ette. Helpompi ratkaisu on tietysti ajatella että vika on miehissä..:)

Elwira

Niistä parista esimerkkikaverista on molemmat käyneet terapian läpi juuri selvittääkseen itseään joskus 25v. Minä olen enemmän tällainen itseanalyyttinen persoona eli uskoisin kyenneeni selvittämään itsekseni mikä minut saa tikittämään ja mikä ei. Ei suurempia lapsuudentraumoja, lähipiirini mielestä hyvinkin vahva persoona, joka on aina valmis kuuntelemaan muiden ongelmia ja keksimään ratkaisuja.

Tiedän rakastuvani vahvoihin miehiin, mutta siinä onkin se ongelma, että se vahvuus on osoittautunut olevan vain pintaa. Seuraavaksi huomaankin olevani terapeutin osassa, joka yrittää selvittää, että mikä meni vikaan ja miten asiasta selvitään.

No, olen jo päätynyt ratkaisuun rauhoittaa tilanne; keskityn opiskeluun, töihin ja selibaatin ylläpitoon... Meneehän se kolmenkympin kriisi näinkin ;)

fox

Eihän siinä sitten mitään jos ystäväsi ja sinä tiedätte mitä tehdä..:)

Sim

Eihän siinä sitten mitään jos ystäväsi ja sinä tiedätte mitä tehdä..:)[/quote]

Aivan kuin olisin kuullut nämä toteamukset n. 30v naisen suusta aiemminkin:
- kaikki ikäiseni hyvät miehet ovat menneet
- olen vahva nainen ja etsin vahvaa miestä

Kolmekymppisiä sinkkunaisia kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä mistä moinen omahyväisyys kumpuaa. Samanhenkisessä kaveriporukassa kai "analysoidaan" ja päädytään siihen, että ollaan täysin ylivoimaisia oman ikäluokan miehiin nähden.

Samanikäisillä sinkkumiehillä on usein paljon realistisempi (ellei inhorealistinenkin) minäkuva.

Isosisko

"Voi olla että olen luonteeltani hiukan liian militaristi-feministi, eli en jaksa katsella äitiään itkeviä miehiä, vaan odotan sellaista aikuismaisempaa otetta elämään."
Tämän tekstin allekirjoittaa kanssasi moni muukin nainen. Ainakin minä. Harva nainen jaksaa katsella sitä, että mies ei ole valmis ottamaan vastuuta omasta elämästään ja tekemisistään syyttämättä jatkuvasti muita. Uusi suhde ei myöskään ole entisten turhaumien purkupaikka. On väärin uutta kumppania kohtaan kaataa entisiä roskia uuteen suhteeseen. Sen verran pitäisi uutta kumppania suojella, että hoitaa asiansa kuntoon ennen kuin hakeutuu uuteen parisuhteeseen.

Joutomies

Eipäs hätäillä. Olen kolmekymppinen aito poikamies, jolla ei ole lapsia. Juu, en asu maalla peräkammarissa tai etsi äidinkorviketta. Vanhemmista on jo aika jättänyt, joten omillaan pärjääminen on ollut itsestäänselvyys lapsesta/nuorukaisesta saakka. Mulla tuo nuoruus jäi edellä mainituista syistä hieman puolitiehen. Siksi nyt vanhemmalla(kaan) iällä ei "jaksa" turhia häröillä: harrastaa ihmissuhteita vain seikkailun vuoksi, leikkiä kotia, harrastaa kertapanoja, ravata baareissa, jne. Siksi olen kysynyt monta kertaa, mistä löytyisi edes yksi tavallinen, terveellä järjellä ja elämäntavoilla sekä samanlaisella elämänkatsomuksella varustettu nainen ? Vielä en ole vastausta löytänyt. En oikein tiedä, tulenko sellaista koskaan löytämään. Tilanne näyttää vähän huolestuttavalta ...

Samat ovat ongelmat. Oma perhe on minullakin ykkössijalla. Ulkopuoliseksi uusioperheeseen ? Kiitos ei ! Haluan suhteeseen, jonka voi aloittaa alusta ja muotoilla yhdessä tuumin mieleisekseen ilman "edellisen elämän" painolastia.

Juuri edellä mainituista syistä, pääosin pinnallisuuteen perustuvat ihmissuhteet pistävät varovaiseksi. Päättämättömyys, jatkuva paremman etsiminen tai rimakauhu ovat tuttuja ominaisuuksia myös naisilla.

Samaa asiaa voisi kysyä naisilta. Viime kerralla kun rohkenin tehdä aloitteen, homma vaikutti etenevän molemmin puolin, kunnes nainen muutaman kuukauden tapailun jälkiin totesi "ettei tiedä mitä elämältään haluaa ja suhteesta puuttuu se jokin". Sepäs oli kerrassaan hieno ja varsin tyhjentävä kommentti ! Siihen jäi minun treffailut, ja nyt odotellaan koska "nappa" palaa takaisin. Se on nimittäin hukassa :(

Naisille tämä(kin) asia on tehty helpoksi. Tätä vaihtoehtoa miehillä ei ole. Siis mahdollista jälkikasvun saamiseen muuten kuin ns. perinteisen kaavan mukaan.

Vieras Sika

Kolmekymppinen tai nuorempi joka kuvittelee tuntevansa itsensä ja pystyvänsä "itseanalyysiin" on onnistunut vain (tässäkin asiassa) kusettamaan itseään.

On parempi kun tietää luulevansa eikä luule tietävänsä.

normalschwein

Elwira kuule. Juttu on niin että miehet katsovat hiukan eri asioita kuin naiset. Ne asiat jotka omasta mielestäsi tekevät sinusta ja kavereistasi "parasta A-luokkaa", eivät ehkä miesten mielestä olekaan niin ratkaisevan tärkeitä.

Ehdotan että, edes hetkeksi ja vaihtelun vuoksi, vaihdat näkökulmaa. Sen sijaan että valitat vapaana olevien miesten surkeaa tasoa, funtsipa tätä: tälläkin hetkellä todella moni ikäisesi, kiva nainen on kimpassa hyvän miehen kanssa. Ja ties kuinka onnellisesti, vaikka nainen ei olisikaan yhtä kouluttautunut, hyvin toimeentuleva ja urheilullinen kuin Elwira ja hänen kaverinsa.

Mutta ehkäpä näissä ei-parhaan-A-luokan naisissa onkin jotain muuta viehättävää, jolla he nämä hyvät miehet nappaavat ja itsellään pitävät. Ehkäpä he saattavat olla empaattisia ja sydämellisiä ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella miestensä murheita, sen sijaan että haukkuvat itkupilliksi ja kehottavat aikuistumaan. Esimerkiksi. Kysehän voi olla muistakin asioista. Mietipä sitä!

Mutta tsemppiä sulle kuitenkin Elwira. Ei ole helppoa olla täydellinen. Sanoohan sananlaskukin, että huipulla on yksinäistä vain siksi, että pohjalla on niin helkutinmoinen tungos.