Donquijote78

Edellisiin pohdintoihin liittyen olen itse painitu oman suhteeni ikäero kysymyksen kanssa (minä 32v hän 44v). Aluksi olin hyvin skeptinen suhteen toimivuudesta ja mielessä pyörivät kysymykset juuri perheen perustamisesta ja yhteisestä vanhuudesta. Olin lähes vakuuttunut ettei suhde toimi vaikka tunteet toista kohtaan ovat olivat lämpimät. Olemme puhuneet asiasta avoimesti emmekä vielä ole löytänyt todellista konkreettista syytä suhteen lopettamiseen. Lasten saaminen on mahdollista ja .... muu kaikki on oikeastaan ihmisestä itsestään kiinni. Tosin joidenkin asioiden kuten lasten saamisen kanssa on ehkä enemmän kiire kuin suhteessa jossa molemmat osapuolet ovat samaa ikäluokkaa. Jos kysymy ei ole lasten saamisesta niin mikä estäisi. Suhde voi vaatia ehkä enemmän mikäli kokee ikäerosta sosiaalista painetta mutta se todennäköisesti vain kasvattaa.
Kaiken turhan järkeilyn jälkeen meidän suhteessamme tunteet ovat vieneet voiton. Kuten joku jo aiemmin mainitsi rakkaus ei katso ikää ja mikäli suhdetta yrittää liikaa järkeillä huomaa löytävänsä itsenä hyvin ristiriitaisesta tilanteesta jossa yrittää sovittaa omia käsityksiään ja harhakäsityksiään tunteiden kanssa samaan riviin. Oli suhde minkälainen tahanasa (nuorempi, vanhempi, ohuempi, paksumpi invalidi, jne. ) ja tuntee ovat aidot tulisi mielestäni seurata tunteita ja unohtaa muu turha pohtiminen ja keskittyä suhteen valoisiin asioihin.
Turha pohdiskelu vie ilon kaikesta.

von onnellinen

Avioliitossa 17 v nuoremman miehen kanssa, itse 46, mies 29 ja ainakaan vielä ei ikäero haittaa. Jos tällainen suhde päättyy vielä todennäköisemmin eroon kuin normaali liitto, tämä sitten varmaan päättyy tosi pian, jossei sitten oikein erikseen ja urakalla pidä suhdetta yllä - kuten olemme aikoneet tehdä. Välinpitämättömyyteen ne liitot kaatuu, uskoisin. Kaksi aikuista vapaaehtoisesti yhdessä, ei pitäisi olla liian suuri pala purtavaksi edes vanhemmille miehille kuten näyttää usein olevan. Happamia,sanoi....?

mies 33 vee

Olen tapaillut avioeron jälkeen vanhempia naisa yli 45 ja voin todeta että on kyllä mahtavia naisia!!!!tottakai on matkalle mahtunut myös niitä joilla halveksiva asenne ikää kohtaan,mutta immeiset on erillaisa..Nykyinen nainen on vähän yli 50 ja on todella tiukassa kunnossa oleva rotunainen,on kaupallisella alalla johtaja ja tekee kroppansa eteen lujasti duunia,pukeutuu tyylikkäästi ja seksikkäästi(ei pissistyyliin)vaan oman ikänsä mukaan lyhytttä hametta,jakkua ja niin seksikkäät saappaat pitkissä säärissä...ei uskois että on yli viiskymppinen !!on sen verran kuuma paketti,meillä on mukava suhd,olemme reissailleet yhdessä,mm matkailuautoilu on yhdistänyt ja työni kautta messuilla tapasimme kun näitä kauppasin siitä se lähti!!!meillä synkkaa hyvin ja on hyväksynyt minun lapset,tämä ex-rouva on lapseton mutta pitää niistä kovasti joten hienosti menee.Joskus on joku hiukan ihmetellyt meidän suhteen ikäeroa,mutta kommmentit on tullut pälvikaljuja kasvattavilta viiskymppisiltä kaljamaha ukoilta,on pojjaat hiukan kateellisia!!!!!Eikä tämän daamin suuri ystäväpiiri ole ihmetellyt vaan päinvastoin ovat lyöneet vaan tulta pesään kaverinsa puolesta,hienoja ihmisiä ja mukavia.Katsos kun on hyvä yleissivistys vaikka en olekkaan akateeminen,mutta kolme ammatillista perustutkintoa ja yleissivistys hyvä niin tämäkin homma hoitui minun eduksi näin se vaan menee,keskustelutaidot ja käytöstavat niillä mies pärjää naisten maailmassa olkaamme suuria herrasmiehiä jokaista naista kohtaan sillä jokainen nainen ansaitsee huomiota!!!!!!!!!se on miehen velvollisuus.

ainokainen

Olipa kiva kirjoitus. Ihanaa, minäkin alan tapailla nuorempia miehiä! Olen 33 ja olen menossa treffeille 27-vuotiaan miehen kanssa. Tästä on hyvä aloittaa.
Sitten kun olen 40, tapailenkin jo parikymppisiä ja mummona minusta tulee dirty old lady joka kähmii teinipoikia... ;)

Luzier

Näin 28-vuotiaana miehenä täytyy sanoa, että hieman vanhempi nainen viehättää erittäin paljon. Esim. 33-vuotias nainen on paljon itsevarmenpi kuin parikymppinen kanssasisar ja tietää tarkkaan mitä haluaa. Tämä juuri on minusta seksikästä naisessa.

babyface don´t grow so fast

Olen minäkin treffaillut (ja seurustellutkin) noin 5-9 vuotta itseäni nuorempia miehiä. Täytyy sanoa, että jos vain valita voin, niin mieluummin otan kymmenen vuotta itseäni nuoremman kuin vanhemman miehen. ;) Oman ikäinenkin toki kelpaa, kovin paljon vanhempi ei!

let it shine

Taitaa olla jollain tavalla muotiakin ottaa nuorempi mies. Niin monet kehuu ja sitten itsekin uskaltautuu. Antaa ihmisten pällistellä vaan.

Clint Eastwood

Eikös nainen ole seksuaalisuutensa huipulla 4-kymppisenä kun mies taasen alle 30vee. Tämä vetää puumia nuorten miesten pariin...

syötti

Puumista puhutaan kaikkialla paljon, mutta missä Suomessa näitä nuorien miesten seurasta nauttivia kypsempiä naisia voi tavata?

sei-ja

Minkä ikäinen on vanhin tyttäresi, joko sinun selkäsi takana pöllyttelee lakanoita.....

26/19

Minä itse mietin asiaa, itse olen 26 ja hän 19... Mielestäni 7 vuoden ikäero ei sinänsä ole mitään, mutta juuri tässä iässä se mielestäni on, tai sanotaanko että epäilen miten valmis 19-vuotias voi olla vakavaan suhteeseen. Mitä hän tietää itsestään ja siitä, mitä elämältään haluaa? TUleeko hänelle kuitenkin jossain vaiheessa tarve juhlia ja iskeä tyttöjä, olla villi nuori ja vapaa? Itse olen tuon jo ehtinyt kokea. En tiedä uskallanko syventää tätä juttua, tällä hetkellä tapaillaan, ja hyvin menee, mutta epäilen, voiko tästä mitään tulla, vai haaskaanko vain aikaani henkilöön, joka kuitenkaan ei kestä kuin vain pienen hetken matkassani...

Myös nuoremmista pitävä

nuorempaan tai vanhempaan, suhteet samanikäistenkin kanssa voivat päättyä. Ei elämää eletä varman päälle pelaamisella, koska mikään ei ole koskaan ole varmaa. Voisit käyttää aikasi paljon huonomminkin kuin nauttimalla kivan nuoren miehen seurasta niin kauan kuin sitä teidän molempien tahdosta kestää.

soulmade

tätä viestiä, eiköhän ihmisten persoonallisuus ja kemiat aja yhteen toisiaan. Ei kait siinä iällä ole paljon tekemistä, jos on kovin eri paria, tuskin samanikäisetkään menevät yhteen silloin.
Kuka mihinkin rakastuu kenessäkin, ja kuka mitäkin toisissaan arvostaa tai kaipaa.
Kait se elämäntilanne on yhteenmenevillä aika samankaltainen...

M82

Itse olen tapaillut 6 vuotta vahempaa naista ja en meinaa edellekään uskoa että meillä on 6 vuotta ikäero. Itse olen vähän ikäistäni nuoremman näköinen, mutta toisaalta hän taas on huomattavasti ikäistään nuoremman näköinen. Homma on siltä osin tasapeli, mutta itse olen toivonut (ajatuksissani, ennen hänen tapaamistaan) olevani se vanhempi osapuoli. No sen verran olen häneen ihastunut ettei tuommoinen pikkuseikat haittaa. Tapaamani nainen on osannut pitää itsestään hyvää huolta. Vaikka hän on 6 vuotta vanhempi niin en voin rehellisesti sanoa ettei kaveripiirini samanikäisissä naisissa ole montaa yhtä viehättävää ja nuorekasta naista.

Itse pitäisin 10 vuotta sellaisena rajavetona jonka jälkeen miettisin suhteen aloittamista. Itse kun olen sellainen tapaus joista moni samanikäinen ja nuorempikin nainen haaveilee. Joku raja on vedettävä kun itselläni on yhtä hyvät mahdollisuudet saada huomattavasti nuorempia naisia. Itselläni on toisin sanoen ikäskaala naisten suhteen melkein yhtä suuri niin alas kuin ylöspäin.

No kuten moni on maininnut, jos tunteet ja ajatukset on samalla aallonpituudella niin silloin suurempikaan ikäero ei ole suhteen este.

oma kehu, paras kehu?

Egostakaan ei tunnu olevan puutetta... ;D

M82

Yleensä en turhaan kehu itseäni, mutta jos ihan totta puhutaan niin monet naiset ovat kovasti olleet ihastuneita minuun eikä kehumisilta ole säästynyt. Olihan tuo kehuminen osin turhaa, varsinkin kun nyt en muutenkaan kiinnostunut muista vaihtoehdoista tai naisista. Meinasin jättää koko kommentin mutta tuli jätettyä viestiin vaikkei sillä nyt niin merkitystä ollu itse sanoman kanssa.

juuriniin

Olen 30v. ja hän on 19v. Hän teki aloitteen suhteesta. Mietin kovasti onko hän varmasti kypsä ottamaan vastuuta (minulla kaksi kouluikäistä lasta). Olemme olleet yhdessä reilun vuoden ja on oikein mukavasti mennyt. Rakastan häntä kovasti ja päätin että en mieti ikäeroamme (joka minulle oli aika järkytys, hänelle ei niinkään) .. Kaikki suhteet voivat päättyä, ei se ikäeroa katso. Ei kannata murehtia asioita eteenpäin vaan elää hetkessä. =)

voipi olla

Riippuu ihan siitä mitä sillä haetaan!

Onko kyse fyysisestä kiinnostuksesta ainoastaan tai pääsääntöisesti?
Onko kiinnostus arvojen ja elämäntavan jakamisesta?
Haluatteko samoja asioita elämältä ja tulevaisuudelta?
Onko sosiaalinen verkostonne samanlainen ja esim ystävien tapaamisrytmi ja tavat samanlaiset?

Mieti myös:
Jos olet jo lapset mielestäsi tehnyt ja hän ei, mutta haluaa lapsia. Oletko valmis siihen?
Oletko varma, että taloutenne on tasapainossa, eikä sinua rahasteta?

Aira Samulin on esimerkki vastaavasta suhteesta, mikä oli kiihkeä ja muuttui aikanaan ystävyydeksi. Olisiko se mallia sinulle?

toinen aira

Käsi sydämelle - kenen liitto ei aikaa myöten muutu ystävyydeksi?

-Kiva nainen-

Lähes jokainen tietää, että miehen luonne muuttuu viisikymppisenä empaattisesta itsekeskeiseksi.Kaikki naiset luultavasti rakastavat enemmän empaattista miestä, jonka ei tarvitse hurmata tai esittää, vaan on sellainen luonnostaan.

Nainen voi nauttia seksistä satavuotiaaksi.Mies ei.Eturauhas- ja erektiohäiriöt alkavat viidenkympin tietämillä.

Nainen elää miestä vanhemmaksi.

Vaikka ikääntyvä mies olisi ulkonäöllisesti charmantti jonkun mielestä, ovat elintoiminnot ja elimet jo ikääntyneet.
Mitä muuta faktaa haluat?

masa

Me on oltu naimisissa kolkytvuotta ja hyvin menee,Meillä on ikäeroo yheksän vuotta

Kivanainen

HEI VAAN!

OLET IHAN OIKEILLA LINJOILLA.
OLEN OLLUT 30 VUOTTA NAIMISISSA ITSEÄNI VIISI VUOTTA NUOREMMAN MIEHEN KANSSA.KAIKKI ON MENNYT TOSI HYVIN.KUIN LUOJA OLISI SINETÖINYT LIITTOMME SUUDELMILLA.

NÄIN KUULUUKIN OLLA.NAUTI MIEHESTÄSI !

Nojoo

Jos vaarikanditaatista isukkia haet, niin otan osaa.Nuorissa on voimaa!
Oletkohan hoo[o, kun et itse tajua!
Kaikkea parempaa sinulle!

yks elämänsä haaskannut

Tälläsiin juttuihin sanon vaan, että elämänsä haaskaa jos käyttää aikansa tollasten pohtimiseen.
Juttuja ei "syvennetä". Niistä tulee just niin syviä kuin on tullakseen tai ei tule. Monet ihmissuhteet voi olla matkassa vain pienen hetken. Eihän kehenkään voi luoda mitään suhteita jos vaan pohjustaa mahdollsita tulevaa erotilannetta. Sama siis ystävyys-, naapuruus-, sukulaisuus- jne suhteissa.

Mikä ihmisiä vaivaa kun ei uskalleta elää? Onhan se hyvä ymmärtää tilanne ja tiedostaa mihin se voi muuttua: että nuorempi aikuistuessaan alkaakin katsella ikäisiään tai jopa itseään nuorempia.

Sowwhat? Se on elämää. Voihan vanhempi osapuolikin kyllästyä pikkupentuun ja veri alkaa vetää jotain itseään vanhempaa kohtaan.

Tai: Hyvä yhteiselo voi jatkua parikin vuosikymmentä. Se voi myös muuttua lähinnä ystävyydeksi kummankin pariututessa jonnekin muualle aikanaan. Mitä sitä miettimään.
Pääasia että elää tänään, arvostaa toista ja itseään ja nauttii. Vain sillä tavalla suhteet toimii. Jos vaan mangutaan ja voivotellaan niin kyllähän sellanen kaataa suhteen ku suhteen.

Oleellista, joo...

Eikö nykymaailmassa enää ollenkaan haeta ihmistä? Luonnetta? Persoonallisuutta? Arvomaailmaa ja kiinnostuksen kohteita?

Jos nyt ei kovin monista vuoskymmenistä puhuta, ei sillä iällä taida kyllä kovin oleellista vaikutusta olla. Joku kohta rapistuu jossain iässä, mutta toisaalta voi tulla sairauksia mihin kohtaan tahansa missä iässä tahansa, ei niitä ennalta kerrota, joten tilanne voi siltä osin mennä täysin päälaelleen "odotettuun ja ilmoitettuun" nähden.

En käsitä, että ikähaarukka voisi olla jopa vuodelleen säädettynä valmiiksi, ja sitten kuvitellaan, että sillä määreellä löytyy vielä se oikea luonne. Huh, huh.

Toteaa sekä paljon nuorempaa että paljon vanhempaa IHMISTÄ rakastanut - ja siltä väliltäkin