marita-

Olen melko syvällä depiksessä elämän kaikenmaailman vastoinkäymisten vuoksi (läheisten vaikeaa sairaudesta unettomuuteen ym.) Tällä viikolla kävi niin, etten yksinkertaisesti jaksanut pitää itsestäni huolta, en jaksanut mennä edes kauppaan sillä lopputuloksella, että olin kaksi päivää sitten syömättä. Koti on kaaoksessa. Sitä taas miettii, että kun olisi joku toinen jakamassa sitä arkea, niin näinä hetkinä, kun ei jaksa, voisi toiselle sanoa, että voisitko käydä kaupassa ja vähän pitää kotia kunnossa. NÄinhän normaalit ihmiset tekee. Miten te olette pärjänneet tällaisissa tilanteissa?

alepa-täti

Minä olen jaksanut käydä kaupassa vaikka elämä ei aina ole kohdellut silkkihansikkain.

Osta kaappiin kuivamuonaa. Ruosikointa, näkkileipää ym. Kun on vetämätön olo, niin kaapista löytyy aina jotain.

Hame kiristää herkuttelun takia. Niin lujille elämä ei ole vielä ottanut, että minulta olisi ruokahalut kadonneet.

alepaan illalla menijä

"Ruosikointa, näkkileipää ym."

Korjaan kirjoitusvirheen. Tarkoitin rusinoita. Menen illalla ruokaostoksille.

Ostoslista on taas se sama. Yritän elää kevyesti. Onneksi myymälässä ei ole enää irtokarkkihyllyä.

Itkijänainen

^Inhottavan typeriä nuo edellisen tyypin vastaukset! Pahoitin mieleni ap:n puolesta ja itsenikin!!

Kun on masentunut, se ei ole yhtäkuin "vetämätön olo." Miten joku kehtaa sellaista ajatellakin...Itsekin muistan, kun joskus oli vaan ns. ihan maassa, mutta aina siitä nousi, mutta nyt on tilanne pahentunut ja aina vaikeampi nousta sieltä maasta.

Minulla on ollut ihmissuhdeongelmia ja yksinäisyyttä ja olo on välillä tosi raskas. ei ole ketään jakamassa murheita. Kukaan ei käy kaupassa jos sairastun, tai auta siivoamaan, kun en jaksa. Enkä oikein jaksakaan.

Hammasta purren ja veri päässä kohisten yritän sitten kuitenkin mennä ulos talosta, ostaa ruokaa ja hiukkasen siivota. Pidän taukoa, kun tuntuu, että tukehtuu. Pieni tekeminen pitää kumminkin elävien kirjoissa paremmin kuin sängyssä makaaminen. Mutta sitäkin on tullut tehtyä.

tänään yritän taas lähteä vähän ihmisten ilmoille. edes kävelemään ja kauppaan.

nallepuh52

Nk vetämätön olo ei ole mikään huono ilmaisu - se tarkoittaa että ei jaksa, ehkä ei viitsi, ei pysty jne. Ei minusta alepa-täti sanonut mitään hankalaa.
Joskus on niinkin että pitää miettiä omia vaikuttimiaan loppuun asti. Vakava masennus on tauti, jossa ei nousta pedistä ylös lainkaan. Kaikki sitä lievemmät tapaukset ovat minusta aika pitkälle potilaan omasta asennoitumisesta kiinni. Jos on pakko selvitä, niin selviää, eikö niin ? Onko muita vaihtoehtoja ? Millaisia ?

Itkijänainen

Vetämätön olo on sitä, että on juuri nyt vähän väsähtänyt. Mutta luultavasti huomenna kaikki on taas ok. Aina se ei käy niin helposti.

On älyttömän helppoa sanoa toiselle: no, nouses nyt ylös siitä, lähde lenkille, mene kylään, hanki harrastus... Jos itsellä on hyvä olo!!! Minäkin ennen aina ihmettelin, että miten joku muka voi olla niin tööt ettei jaksaisi sängystä nousta tai kaupassa käydä, mutta enää en ihmettele!

On satuttavaa kun joku sanoo: se on asennoitumisesta kiinni! Jos on niin poikki, ettei jaksa mitenkään asennoitua??

Vaihtoehto selviämiselle on itsemurha. Se on se viimeinen keino, johon moni turvaa, kun kukaan ei ymmärrä ja hokee vain: piristyhän siitä, ota nyt reippaampi asenne!!

nallepuh52

Aina on vaihtoehto hakea itselleen lääkäriapua - niin kauan kun itse tajuaa tarvitsevansa sitä. Ei kai tämä nettipalsta lääkärikonsultaatiota sentään korvaa vai mitä ?

V.I.P.110

Toinen näkökulma ap:lle. Masentuneen ihmisen kanssa on todella vaikea elää ja olla. Ei tilanteesi parisuhteessa olisi välttämättä mitenkään helpompi. Toisen masennukseen turtuu, ja rupeaa suoraansanoen vituttamaan se vetämättömyys. Helposti suhteen terve osapuoli sortuu nimenomaan näihin kammottaviin kliseisiin, että otappas itseäs niskasta..

Ehkä juuri se pakko lähteä kauppaan on masentuneen pieni pelastus. Häivähdys normaalia maailmaa. Kyllä minä tiedän, miltä tuntuu pakottaa itsensä ihan vaikka kauppaan. Juuri kyvyttömyys selviytyä normaaliin elämään kuuluvista rutiineista on merkki masennuksesta.

Pystyisitkö ap miettimään tälläistä.. Elämä tuntuu varmaan aika paskalta nyt, ja oikein mitään ei huvittaisi tehdä. . Mitä jos koittaisit lähteä vaikka kävelylle tai uimahalliin uimaan ja saunomaan. Pahimmassa tapauksessa sinulla on yhtä kurja olo kuin kotonasi, eli et menetä mitään. Paremmassa tapauksessa olosi tuntuu paremmalta ja liikunnan ja ponnistuksen myötä unohdat itsesi hetkeksi.

Oletko tiietoinen päivystävistä puhelimista? Jospa soittaisit johonkin, joko valtakunnalliseen tai paikkakuntasi auttavaan puhelimeen? Taaskaan et varmasti menetä mitään.

V.I.P.110

Vielä lisäys. Mikäli kysymys on tilapäisestä ongelmasta, niin ex yh antoi tuossa jo hyviä neuvoja kuivamuonan suhteen. Pakkaseen tavaraa pahanpäivän varalle myös. Tämähän on vain järkevää taloudenpitoa muutenkin.

ex yh

Minua itseäni aina harmittaa, kun näkkileipä on loppu. Tänään jään lopullisesti yksin.
Nuorimmainen lähti ulkomaille opiskelemaan. Hän kehui rusinoita. Niistä saa kuulema nopeasti energiaa ja ovat terveellisempiä kuin irtokarkit.

Tulee ei pidä jäädä palamaan. Elin masentuneen aviomiehen kanssa vuosia.
En pidä sanasta masentunut. Neuvoin lapselleni, että kannattaa puhua "isillä on tylsä päivä."

Huomasin tänään, että työpaikan parkkipaikan kuuset ovat venähtäneet pitkiksi minun huomaamatta. Miten omissa ajatuksissani minä olen ollut, kun en ole huomannut noiden puiden kasvua.

Muistan aina, kun kävin jo edesmenneen isäni kanssa sukuhaudalla. Sitten ihailimme jättiläiskuusta. Minusta kuusi on lohdun tuoja. Elämä muuttuu, mutta luonto pysyy ja antaa turvaa.

En totisesti halua pahoittaa yhdenkään Ellin mieltä. Ei masentuneelle järkipuhe auta.
Halua auttaa itseään lähtee itsestä.

Löysin tänään mukavat sivut Ylen Radio Vega sivuilta. Siellä on paljon virikkeitä askarteluun. Luulisin, että paras apatian torjuntakonsti on käsillä tekeminen.

Netti on hyvä terapiamuoto, mutta ainakin minua nämä palstat joskus masentavat.
Tämän palstan yläosassa on nettietikettiohjeet. Siellä sanotaan viisaasti, että tyhmät kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa.

Rekisteröityminen ja moderaattorin kautta postinkulku olisi tietenkin paras tapa.
Silloin mieli ei pahoittuisi ikävistä kommenteista.

Olen haravoinut säästövinkkejä Ellien Säästöpossupalstalta. Yritän harventaa kauppareissuja ja tehdä järkeviä ostoksia. Tarkoitus olisi tehdä pieniä reissuja ulkomaille.

V.I.P.110

Oikeassa olet tyhmistä kommenteista. Useimmiten minäkin ne sivuutan. Joskus sitä vaan sortuu kommentoimaan itsekin, silloin kun tuntuu, että nyt menee jutut täysin poskettomiksi..

En usko, että sinulle tulee tarvetta ruveta potemaan tyhjän pesän syndroomaa :-)

marita-

Näemmä itkijänainen tietää, mistä puhun. Kyse ei ole väsähtämisestä. Ja mistä tämä kaikki johtuu, on taas loppuunkuluttaneista parisuhteista. Jollen olisi kokenut hakkaamista ja pettämistä, en olisi tässä kunnossa, vaan se elämäniloinen ihminen, joka olen alunperinkin ollut. Kyllä sitä järjellä tajuaa, että mikään ei parane, kun vaan makaa sängyssä, mutta sehän ei ole järjen, vaan tunteen asia. Voi kun elämä olisikin niin helppoa, että voisi tehdä aina sitä mitä järki sanoo. Kun ei jaksa enää tätä elämää, toteaisi vaan, että jaksan, ja jatkaisi ihan kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan.

Ja lääkäreistä sen verran, että olen pomppinut luoja ties millä lääkäreillä, eikä heiltä tule mitään apua. En myöskään ymmärrä tuota lääkärikonsultaatiota, enhän minä ole mitään reseptiä täältä hakemassakaan, niitä on kirjoitettu ihan riittämiin, vaan jotain perusasioita, joilla saisi itsensä kasaan ja jaksaisi hoitaa ne arjen askareet, ruuanhausta pyykinpesuun.

Suositus

Vertaisryhmä, ei-ammattilaisia. Riittävästi lepoa ja huolenpitoa, vaikka aika täysihoitoon pariksi päiväksi.

pohjoisen tyttö.

Minulla oli vuosia sitten niin syvä masennus, että en juuri viikkoihin syönyt mitään. Ystäväni tuli ja teki minulle usein ruokaa, jauhelihapihvejä ym, sen muistan ! ja toi myös leipää ja maitoa jääkaappiini. Olin silloin myös sinkku ja yksinäinen, ja perheeni asuu kaukana pohjoisessa. Oli talvi ja kylmä, kävelin ulkona kesätakissa, koska talvitakin ostaminen tuotti suuria vaikeuksia, eikä entisestä takista ollut enää tietoakaan. Siskoni pohjoisesta lähetti minulle oman lämpimän takkinsa, että jotenkin pärjäisin pakkasessa, koska yritin käydä työssä kaikesta huolimatta, joten kuten. Nyt kun elämä on hyvin taas, ollut jo vuosia, niin Rakkaudella ja Lämmöllä tulen aina muistamaan ystäviäni ja siskoani, enkä tule koskaan unohtamaan heidän ymmärrystään ja hyvyyttään !
Selvisin masennuksestani kolme vuotta kestäneellä "syvällä" terapiahoidolla.

pohjoisen tyttö.

lisäyksenä vielä: ja myös osaltani haluan auttaa heitä, jos vastaavanlainen tilanne tulee heidän kohdalleen, ja jos he vain haluavat apuani.

92

Sit ku ei jaksa ni ymmärrän miks ei jaksa.. Oon ite siin tilantees et ei kiinnosta mikään muu kun pois meno.. ja joo tiiän et se on halpamainen ja pelkurimainen tapa poistua täältä, mut mikäs teet kun se tuntuu ainoolta ja oikeelta.. Älkää kukaan ottako tästä neuvoa tai osviittaa, mut näin mä ajattlen! YouTube - HT - Hyvästi (itsemurhakirjeet)

92

rakas taivaan isä, miks just minä
mikset sä auta mua huonoina päivinä.
sä tiedät mun vaikeudet ja tiedät mitä teen
jos sä voisit tehä ees jotain mun eteen,
mun elämä ei ehkä menis näin käteen
mut sähän sen tiedät pitääks sen mennä alamäkeen.
päästä mun usko sun voimat näkee
ohjaa mua ja kerro mulle mitä mä teen,
muuten mun vaihtoehdot on loppu,
auta mua mä oon ku kuiva korppu,
vähän sokerii päällä ja ruvennu murenee
jokainen pieni murunen hävii tuuleen..

Olisiko

Rukouspyynt

Niinpä...

Joskus ei vaan ole voimia selvitä mistään tai juurikaan mistään, ei ainakaan, jos oikeasti on sairastunut masennukseen. Niitä aikoja, ja sellaiseen johtavia sairauksia ja elämäntilanteita ON!
Sen olotilan tajuaa vasta, kun siihen tilanteeseen joutuu! Vasta silloin tajuaa senkin, miten päinvastainen vaikutus on muiden "Piristy nyt, nouse nyt, tee nyt" -kommenteilla. Ne vaan eivät auta, ne iskevät taaksepäin! Tilanteesta ja masennuksen vaiheesta riippuen. Nousu tapahtuu aikanaan ja ihan muilla konstein, toivottavasti.

Jos on suossa, eivät auta ne ohjeet, joilla kiivetään tunturissa.

Mutta jos edes sen saisi siinä suossa nimeltä masennus tehtyä, että tekisi JOTAIN! Siirtyisi vaiheesta "En saa tehtyä mitään" vaiheeseen "En saa tehtyä juuri mitään". Lakkaisi suosiolla jossain sisällään syyttämästä itseään siitä, ettei saa tehtyä kymmentä ja sataa asiaa (mikä juuri vie loputkin voimat!), vaan ottaisi päivän tavoitteeksi tehdä yhden! Vain sen yhden, vaikka kuinka pienen. Se kun nääs on ihan eri asia, kuin olla tekemättä mitään. Siitä seuraa eri olo, vähitellen. Ja ajan saatossa ihan huomaamatta ne voimat voivat alkaa palautuakin, sillä yleensä asiat ovat elämässä joko positiivisia tai negatiivisia kierteitä: yhden pieleenmeno laukaisee seuraavan mutta yhtä lailla yhden pienen hoidettua saaminen vapauttaa voimia, ja se seuraava, toinen ehkä ihan yhtä pieni mutta kuitenkin jo toinen on ihan pienen aavistuksen verran helpompaa. Että kun saa tehtyä jonkun asian, vaikka vain sen roskapussin viennin, vaikka vain roskien kokoamisen lattialta pussiin talon nurkkaan, tai vaikka vain osan roskista siihen pussiin, edes pahus vieköön kaksi tai kolme, niin se on eri asia kuin se Ei Mitään. Ja siitä seuraa eri tunne, viimeistään vähitellen.

Se yhden voi sitten kirjata vaikka ihan paperille itselleen. Kunniakirjaksi, kalenteriin tosiasiaksi. Tein edes tuon! :)

Vaatii se välissä taistelua saada tehtyä edes se yksi, mutta kun siitä saisi kuitenkin pidettyä kiinni. Eikä se neuvo niistä rutiineista, niiden säilyttämisestä ihmiselämän sotkuvaiheissa ja kriiseissä ole ollenkaan huono sekään, sillä niillä on taiteiltu yli monta suota niilläkin, vähän kuin liaanilla avustaen. Rutiini kantaa, kun pää ja jalat eivät jaksa...

Ja vaikkei Alepa-täti ehkä ihan hahmottanutkaan tilanteen vakavuutta, tai mistä minä tiedän, tuo neuvo ruokavarastosta, kuivamuonasta, säilykepurkeista jne. ei ole huono sekään. Ei ollenkaan! Jos tietää olevansa taipuvainen masennukseen, kyllä se on ihan viisasta muistaa, kun tonnikala ja hernekeitto sattuvat olemaan kaupassa tarjouksessa.

Ja arvoita siitä, oliko se yksi asia päivässä riittävä ei sitten totisesti pidä mennä kysymään niiltä, jotka eivät itse siinä suossa ole, vaan se riittää, kun muistaa itse kiittää siitä itseään. Yksi pieni asia, vaikka kuinka pieni, mutta jos sen saa tehtyä, huomaa sentään olevansa kelpaava edes johonkin. Itselleen sinä päivänä riittävä. Ja se riittää.

Heleena A.

Kun olin työtön ja tuli takapakkia, niin silloin valitettavasti ystävät jättivät. Vain kolme ihmistä jäi auttamaan. Se oli kovaa aikaa ja kyllä vaati hirvittäviä voimia nousta aamuisin ylös ja yrittää elää ns. normaalia elämää. Yksi suurimpia voiman tuojia oli erään "ystävän" suuri vahingonilo. En ole koskaan hänen kuullut nauravan niin iloisesti, kuin silloin kun itkin ja kerroin kuinka huonosti asiat ovat ja kuinka loppunut olen. Se nauru kaikuu vieläkin korvissani. Sen keskustelun jälkeen päätin, että en anna periksi, en kiusallanikaan. Lujasti olen töitä tehnyt ja teen edlleen. Olisin ollut keppikerjäläisenä mikäli minulla ei olisi ollut hieman säästöjä sukanvarressa, jos en olisi näiltä kolmelta ihmiseltä saanut rahaa lainaksi ja jos en olisi ollut niin sisukas. Kaikki lainat olen maksanut takaisin korkojen kanssa (vaikka eivät pyytäneet).

Sen vain sanon sinulle Marita, että älä anna perkisi, vaikka tuntuu kuinka pahalta ja vaikka olet voimaton. Tämä tuntuu lapselliselta neuvolta, mutta ajattele positiivisesti, ajattele niin, että minä selviän ja että minulle tapahtuu hyviä asioita ja kiitä pienistäkin hyvistä asiosta. En millään uskonut itse tuohon positiiviseen ajatteluun ja sen voimaan, mutta yksi ystäväni opetti sen minulle ja on tapahtunut sellaisia hyviä asioita, joita ne olisi uskonut, jos en olisi niitä itse kokenut. Negatiivinen ajattelu ruokkii pahaa ja antaa sille voimaa.

Kaikkea hyvää sinulla ja todella paljon voimia jaksamiseen. Kyllä sinä sieltä nouset, usko itseesi.

piipe

Tuo Maritan aloitus on kirjoitettu yli kolmevuotta sitten.. varmaankin on noussut alamaista jo kenties useammankin kerran. Mutta totta puhut; hammasta purren on vain yritettävä vetää itsensä sängystä ylös ja toisten ihmisten pariin, se on ainut keino paranemiseen.

Depis.

Jaksamattomuus ei ole sitä ettei viitsi. Viitsiminen on sitä että jaksaa mutta on liian laiska tehdäkseen mitään.Jaksamattomuus on sitä ettei kykene tekemään mitään koska on sairas,masentunut.Silloin ei jaksa hulehtia itsestään,eikä myöskään syödä mitään.Jaksamattomuus ei voi olla kiinni viitseliäisyydestä vaan sen takana on jotain paljon vakavampaa.

Depis.

Ei jaksa mitään vertaistukiryhmiä eikä ihmisten lässytyksiä...ei mitään..

expohjallah

Jossain vaiheessa se seinä tulee vastaan jos ei huonolla (tai toisesta näkökulmasta hyvällä) tuurilla lähde henki vahingossa ja sitten ei jää enää kuin kaksi vaihtoehtoa. Se fiksumpi ja mitä suosittelen on että sitä on vain pakko kammeta itsensä takaisin elämään. Helppoa se ei tietenkään ole, mutta jos ei taistele takaisin normaaliin elämään niin kaikki kärsiminen olisi ollut sitten turhaa.

Jos tämän lukee joku joka on nyt siellä pohjalla niin se on vain uskottava että kyllä sinunkin elämässäsi vielä tulee se päivä että se aurinko paistaa sinunkin risukasaasi. Ja kyllä se tulee paistamaankin. Olen varma siitä.

a-täti

Olen joskus osallistunut tähän viestiketjuun.

Ymmärrän jos ihminen on totaalisesti väsynyt ja ei jaksa nousta sängystä ylös.
On vain väsyttänyt itsensä ja tarvitsee lepoa.

Kannatta elää viisaasti eikä polttaa kynttiläänsä molemmista päistä.

On mukava lukea vanhoja viestejä. Elämä kantaa ja muuttaa muotoaan.
Joskus tulee haikea mieli entisistä ajoista, mutta kyllä tässä nykyhetkessä on hyvä elää.

Jos joku taas nostaa tämän viestin viiden vuoden päästä tuskin enää kommentoin asiaa.