vaimomatskua?

Olen vuosien sinkkuuden jälkeen vihdoin tavannut kivan miehen, jonka kanssa haluaisin seurustella. Mies kuitenkin painelee jarrua, vaikka on valitellut että on yhtä yksinäinen kuin minäkin. On joskus kännipäissään mennyt tunnustamaan että saa tuskin koskaan seuraa baareistakaan, joten mistään naisten keskuudessa äärettömän suositusta tapauksesta ei ole kyse. (Tosin tästä todisteena vain miehen oma sana.)
Voiko syynä olla se, ettei mies ole aikaisemmin seurustellut? On kyllä kertonut olleensa rakastunut joskus teininä, mutta ikää hänellä on jo 30, joten luulisi nuo jutut jo unohtuneen.
En ymmärrä tän miehen logiikkaa, minusta hän saisi uskollisen ja luotettavan kumppanin, seksiäkin vaikka joka päivä ja nykyisin silloin harvoin kun minun aloitteesta tapaamme, niin juttu luistaa ja on muutenkin kivaa.
Muutenkin mua ärsyttää kun niin monet miehet ääneen valittaa miten vaikea naisiin on tutustua ja esittävät jotain luuseria ja kuitenkin moni nainen ottaisi ilomielin nuokin miehet itselleen. Mut jos ei kelpaa niin ei sitten...

tunnetta

Jospa se mies vain ei syty juuri sinulle? Pelkästään järkisyistä suhteeseen ei kannata ryhtyä... Puhun muuten kokemuksesta. ;)

..........

Kuvittele tilanne toisinpäin....olet tavannut ihan kivan miehen (ei siis tämä kyseessä oleva mies). Riittääkö "ihan kiva"?

asiallinen

No eipä siihen paljon logiikkaa tarvita, parisuhteeseen.
Sen kyllä jokainen ihminen huomaa jos haluaa olla toisen kanssa, viettää aikaa.
Jos tunnetta ei ole, sitä on kyllä vaikea alkaa hampaat irvessä etsimään.

On hiukan sama kuin ruoissa, suurin osa menettelee, mut joku vaan natsaa oikein satasella, ja sitä silloin tahtoo lisää.

Pitää vaan oppia siihen ettei kaikkea voi saada mitä haluaa :) Kuten edesmennyt äitini sanoi minulle aikoinaan.
Materiaalia ja rahaa saa koottua vaikka väkisin, ihmissuhteet ovatkin jo kinkkisempää puuhaa.

Kuinka itse...

...voisit tyytyä tuollaiseen vastaanhangoittelevaan tyyppiin? Mitä siitä saa, ei mitään. Tapaatte sinun aloitteestasi. Naisen ei pidä tyrkyttää itteään, mies on se joka tekee aloitteet ja nainen hyväksyy tai hylkää. Tuolle tyypille kenkää ja vähän äkkiä!HALOO!

björn

Ehkä miehellä ei ole varaa seurustella. Usein nainen häipyy suhteesta kun hän tajuaa minkä tyhjätaskun seurassa on tullut liikuttua.... raha ratkaisee

Kysy suoraan!

Minkä takia pohdit asiaa täällä keskustelpalstalla? Kysy suoraan mieheltä mikä mieltä vaivaa, ei se sen kummempi asia ole. Et voi muiden vastausten perusteella täällä arvata mikä miestä vaivaa, se sinun pitää kysyä häneltä suoraan.

Miituska

Vastaus on yksinkertainen: Mies ei ole sinusta tarpeeksi kiinnostunut.

Voit tosin vielä kokeilla sellaista kikkaa, että lakkaat pitämästä mieheen mitään yhteyttä. Jos hän sitten ottaa omatoimisesti yhteyttä, vaikuta iloiselta ja menevältä ja valittele miten kiirettä onkaan ettei millään ehtisi nähdä jne. Siinä vaiheessa mies saattaakin tajuta, että oikeasti onkin sinusta kiinnostunut. Liian tyrkky asenne on todellinen turn off, sekä miesten että naisten suhteen...

Hippi-Henkka

Ei se riitä. Jos on joskus ollut jotain parempaa niin miten voisi tyytyä tuollaiseen perusmeininkiin? Ehkä se haluaa kokeilla löytää nuoremman ja nätimmän tai jotain muuta. Joka tapauksessa tämän parempaa vastausta et saa keskustelupalstalla, jonka ihmiset eivät tunne tapaustasi. Meillä ei ole käytössä kokovartalokuvaa sinusta, eikä miehestä, ei videopätkiä teistä yhdessä, ei mitään. Me emme tunne teidän taustoja.

Miten pystyisi tyytymään? Miksi edes pitäisi tyytyä?

kauniskaunis

Ai Hippi-Henkka taas kuvittelee, että ratkaisu kaikkeen löytyy ulkonäöstä tai sen puutteesta... Todellisuudessahan rakastamamme ihmiset ovat meidän silmissämme kauniita siksi, koska rakastamme heitä. Olen joskus erehtynyt seurustelemaan miehen kanssa, joka varmasti voisi olla Mr. Finland ulkonäkönsä puolesta, mutta sisäinen kauneus olikin sitten jo kokonaan toinen juttu. Sitä ei ollut ja suhde lopahti siihen.

Hippi-Henkka

Älä viitsi. Minä olen kaupunkilaissinkku ja seurannut tuota touhua jo aika monta vuotta. Miksi ette suostu uskomaan totuutta kun minä sanon sen teille?

Vertaisin tätä asiaa uskontoon tai Matrix-elokuvaan jossa otettiin sininen tai punainen pilleri. Haluatte uskoa niin kovasti että pelkkä luonne ratkaisee, että kiellätte ulkonäön merkityksen parin valinnassa. Sehän on täysin typerää! Kiellätte todellisen maailman olemassaolon sen takia että ette kestä totuutta. Minä en pysty siihen.

Minä olen nähnyt näitä säätäjiä ja valkkaajia, joilla on vähintään viisi naisjuttua menossa yhtäaikaa. Ihan jees, mutta vois se olla vielä nuorempi. Luulin että nämä miehet eivät koskaan pariudu. Olin väärässä. Nyt ne ovat monen vuoden säätämisen jälkeen 10 vuotta nuorempi ja kaunis nainen käsipuolessa. Mitään muuta selitystä minulla ei ole asialle kuin se että tietynlainen asenne ratkaisee. Täytyy olla hieman röyhkeä ja typerä, että naiset viihtyvät seurassa. Oletteko muuten koskaan miettineet sitä että miksi juuri niillä kavereilla joiden käytöstä joudutte joskus jopa häpeämään, niin juuri heillä tuntuu olevan kauniita ja jopa älykkäitä tyttökavereita?

Katsot vain pintaa, onnellisessa ja kestävässä suhteessa viihtyvät eivät korskeile netissä ja hillu

Joo, mutta ovatko ne suhteet kestäviä?

Jos haluat elinikäisen parisuhteen, et saa sitä kuvatulla tavalla. Sen saa yleensä vain hyväkäytöksinen. Ja ne hyväkäytöksiset miehet pariutuvat varhain! Vain sekunda jää jäljelle, ja siihen kastiin kuuluvat kuvaamasi röyhkeät ja typerät.

ap.

Minä en kiellä ulkonäön merkitystä parisuhteen solmimisessa. Halusin vain jättää oman ulkonäköni puimisen vähemmälle tässä yhteydessä. Joo, ei se mies ole kiinnostunut, tiedän, enkä kuvitellut tuon parempaa neuvoa saavanikaan keskustelupalstalla valittaessani. Ehkä nää vain oli tällaset henkiset hautajaiset tälle mun toivolle sen miehen suhteen että tälleen täällä avauduin. Unohdan sen ja kaikki on taas hyvin, jee, jee. (helppo sanoa)
Kokonaan toisesta asiasta eli siitä mitä Hippi-Henkka kommentoi:
Osittain ymmärrän pointtisi. Onhan se totta että aloitekykyiset ihmiset saa aina (useimmiten) seuraa ja ujot katkeroituu. Kauniita naisia esim. lähestytään tosi harvoin missään kun ne on miesten mielestä liian kauniita, samoin varmaan komeita miehiä, joten "röyhkeä typerys" korjaa aina hedelmän, eri asia sitten kestääkö noi suhteet.

kauniskaunis

Ehkä juuri siksi, että vaikutat itse olevan aika hukassa kuvitelminesi. Sehän sinulle jo josaain toisessakin viestiketjussa todettiin, että vaikka ulkonäkö olisi jumalainen, niin suusta pääsevät sammakot romuttavat nopeasti kaiken. Itse totesit, että naiset pitävät vain ulkonäöstäsi ja jättävät sinut muutaman treffikerran jälkeen huomattuaan, että olet vain pinnallinen hölmö. Joten kaupunkilaissinkun "totuus" ei nyt oikein vakuuta... Sori.

Hippi-Henkka

Itseasiassa minä povaan samaa kohtaloa näille suhteille. Menee joitakin vuosia hyvin ja sitten nämä tytöt lähtevät omille teilleen. No, ehkäpä olen vielä se vapaana oleva sinkkukaveri, joka on sitten valmis lohduttamaan ja lähtemään kaljalle.

Olenko minä pinnallinen hölmö jos ahdistun siitä kun 10 vuotta nuorempi tyttö tulee iskemään minua? Koen tilanteen liian riskialttiina ja olen hyvin varautunut. Ei sellainen voi toimia. Minä etsin realistista ja kestävää vaihtoehtoa suhteeksi. Valitettavasti niitä ei ole vain osunut kohdalle millään. Ilmeisesti kyse on myös paljolti myös huonosta säkästä ja sinkkuuden pitkittymisestä johtuneista huonoista vaikutuksista.

AP:lle

Olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Tapasin baarissa ulkonäöltään minua miellyttävän miehen. Juteltiin, tultiin hyvin toimeen, mentiin sänkyyn. Ihastuin. Sen jälkeen tapailimme silloin tällöin seksin merkeissä. En uskaltanut kertoa, miten ihastunut olin. Mies jankutti sitä, että hän ei luota naisiin, ei usko parisuhteeseen jne.

Annoin ajan kulua. En itsekään kokenut, että minulla olisi kamala kiire rynnätä heti avoliittoon. Tapailimme, olin oma itseni, keskustelimme. En painostanut miestä. Muutaman kuukauden päästä mies totesi hämmästyneenä, että me taidetaankin seurustella!?!

Olen miettinyt jälkikäteen, että miksi mies yritti estää seurusteluamme. Tässä muutamia seikkoja, joita tuli mieleen:
- miehellä huonoja seurustelukokemuksia
- miehen nuoruuden rakastettu petti pahasti
- omilla vanhemmilla huonot välit, mutta erotakaan ei ole haluttu lasten ja suvun vuoksi
- mies on nauttinut aina omasta rauhasta ja vapaudesta tehdä asioita ilman suunnittelua
- miehellä ei ollut varsinaisesti kokemusta vakavasta seurustelusta, joten hän oletti, että suhteessa on enemmän haittapuolia kuin hyviä puolia.

Suhteemme voi tällä hetkellä hyvin. Alussa oli opettelemista miehellä siihen, että hän ei voi tulla ja mennä miten haluaa, vaan asioista pitää ilmoittaa ja joistakin asioista pitää sopia etukäteen. Etenimme varovasti ja se kannatti. Mies lopulta ehdotti yhteenmuuttamistakin:)

ei kannata

Noin se vaan on,mies ei vain syty juuri sinulle. viettää kanssasi aikaa koska olet kivaa seuraa? ei muuta. vetovoimaa pitää olle alussa jo,muuten suhteesta ei tule mitään ei edes mitään väliaikaista,joo jos olet epätoivoinen miesten suhteen niin kelpaa jokainen ja jopa voit alkaa luulla että tuo mies on sulle se oikea vaikka se ei syty sinusta??? tai sinä et hänestä mutta,yksinäisyyden takia ihminen voi alkaa luulla asioita,miesten naisten suhteen.

kokemuksesta voin sanoa että en ainakaan ala enää seurustelemaan kenenkään tyypin kanssa vain koska on yksinäistä??? ja en varsinkaan jos se EI SYTYTä! ;))

en usko tuollaisiin suhteisiin jo heti alussa se pitää olla molemminpuollista

kai tuokin mies alkoi seurustelemaan kanssasi vain paremman puutteessa. jos se oli jo heti alussa tuollainen? ja kun sitä parempaa ei tullut vastaan siis sitä joka oikeasti 'sytyttää' niin, sie kelpasit ja se tyytyi sinuun,kun se mies ei usko että se oikea on vielä tulossa.etkä itsekään taida uskoa kun huolit itsellesi miehen joka ei syty jo heti alussa sinusta?

ja sitoutumiskammoisia ei ole olemassa,se tarkoittaa vain tätä = en syty sinusta.

ap.

En ihan heti menisi väittämään, etteikö sitoutumiskammoisia ole olemassa. Ihmisen elämässä on hetkiä, jolloin hän on halukkaampi rakastumaan/sitoutumaan kuin jotkut toiset hetket ja ihmiset tapaavat toisiaan jatkuvasti "vääriin aikoihin". Esim. silloin kun on juuri eronnut edellisestä suhteesta, muuttamassa toiselle paikkakunnalle, toipumassa vaikka masennuksesta tai muuten vaan esim. nuoruuttaan tai kyynisyyttään ei kaipaa juuri sillä hetkellä vakiintumista. Jos silloin tapaa ihmisen, joka sytyttäisi muuten, ei välttämättä kuitenkaan halua tai pysty tähän sitoutumaan. Kokonaan toinen luku ovat lisäksi itsestään epävarmat, joilla kuluu useita vuosia sen sisäistämiseen että ovat ylipäätään rakkauden ja parisuhteen arvoisia. Tai ne jotka eivät koskaan ole rakastuneet.
Minusta oli mukava lukea onnistunut tarina siitä, miten aluksi vastahakoinen mies kuitenkin avautui parisuhteelle, eikä heidän parisuhteensa tilasta pysty kukaan ulkopuolinen sanomaan, etteikö kumpikin olisi tosissaan mukana. Jos ainoa oikea tapa solmia parisuhde on molemminpuolinen silmitön rakastuminen ensisilmäyksellä, mitenköhän usein sitäkin tapahtuu? Ihan oikeasti.
Itselläni on viimeisen kymmenen vuoden ajalta kolme(!) seuraavanlaista kokemusta:
Olen tavannut miehen (tai siis poikiahan ne on olleet=)), jonka kanssa olemme yrittäneet seurusteluntapaista, mutta homma on melko pian kariutunut siihen, että mies ei ole vastannut tekstiviestiin, on tehnyt oharit tai painellut kirjaimellisesti karkuun jos on törmätty. Olen herkkänä tyttönä vetänyt omat johtopäätökseni ja "unohtanut" nämä tyypit. Vuosien päästä olen joko tavannut näitä miehiä uudestaan sattumalta tai kuullut yhteisten tuttujen kautta että he olivat aikanaan todella ihastuneita minuun ja menivät paniikkiin (!), yksi jopa pyyteli silmät kyynelissä anteeksi.
Tästäpä syystä tämänkin miekkosen kanssa heräsi vastaavanlainen epäilys ja ehkä siksi halusin tutkiskella tapausta näinkin pitkään, mutta en aio häneen enää yhteyttä pitää ja hyväksyn ajatuksen ettei hän ole kiinnostunut seurustelusta.
Kaiken kaikkiaan parisuhdekuviot on hirveän hankalia.

asemalle jäänyt

"Olen herkkänä tyttönä vetänyt omat johtopäätökseni ja "unohtanut" nämä tyypit. Vuosien päästä olen joko tavannut näitä miehiä uudestaan sattumalta tai kuullut yhteisten tuttujen kautta että he olivat aikanaan todella ihastuneita minuun ja menivät paniikkiin (!), yksi jopa pyyteli silmät kyynelissä anteeksi.
Tästäpä syystä tämänkin miekkosen kanssa heräsi vastaavanlainen epäilys ja ehkä siksi halusin tutkiskella tapausta näinkin pitkään, mutta en aio häneen enää yhteyttä pitää ja hyväksyn ajatuksen ettei hän ole kiinnostunut seurustelusta.
Kaiken kaikkiaan parisuhdekuviot on hirveän hankalia."

Meitä on moneen junaan ja jotkut jäävät asemalle. Ap. juttu luistaa. Olet hyvä kirjoittamaan.

Kysyntä ja tarjonta ei aina kohtaa. Kun pääsen tänään töistä kotiin, ehkä katson Maajussille morsian ohjelman. Noista tosi-tv jutuista oppii ettei miesten valinta ole helppoa puuhaa. Miten ihmeessä minä aikoinaan tein nuorena valinnan. Jos olisin nuori, valinta olisi paljon monimutkaisempaa. Pariutumisesta on tehty monimutkaista tiedettä.

Luin äsken lehdestä, että suomalaisista vain vähän päälle pronsentti voisi kuulua Mensaan.

Miesjutuista ei yksinkertaisesti voi ajatella tieteellisesti vaikka haluaisi. Älynlahjat eivät ainakaan minulla riitä.

Hippi-Henkan jutut ovat hauskoja. Miksi miehet haluat 10 vuotta nuoremman naisen?
Aika kiitää. Miehetkin vanhenevat.

allukka

Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Tällä palstalla ajatellaan usein mustavalkoisesti tykkää-ei tykkää. Joskus asia voi olla näinkin ja sen huomaa usein pian, mutta ristiriitaisten signaalien takana voi olla joku ap:n mainitsemista asioista. Sitoutumiskammo yhdistetään usein miehiin, mutta on meitä naisissakin. Monta lupaavaa suhteen alkua on mennyt pilalle sen takia, että on alkanut hirvittää ja mies on kuvitellut ettei kiinnosta. Olen myös sanonut ettei kiinnosta, vaikka oikeasti vaan pelotti. Tarvittiin erittäin kärsivällinen ja itsekin varovainen mies, että suhde eteni tarpeeksi hitaasti ja ehdin tottua ajatukseen.

aiemmin kirjoittanut

Kirjoitin tähän viestiketjuun 1.11. "AP:lle"-nimimerkillä. Kyllähän meilläkin on ollut erimielisyyksiä. Itse en esimerkiksi siedä alkoholinkäyttöä, koska isäni oli viikonloppujuoppo, joten mies suhteen aikalailla alkuvaiheessa saattoi lähteä "yhdelle" ja tulikin yhdeltä (= klo 1) takaisin ympäri päissään. Pari kertaa pistin suhteen katkolle ja pistin miehen miettimään, mitä hän haluaa. En siis todellakaan ollut missään vaiheessa epätoivoisena ottamassa miestä hinnalla millä hyvänsä.

En usko siihen, että suhteita on vain kahta tyyppiä: salamarakastuminen tai ei mitään. Sitä en tietenkään pysty sanomaan, miten syvästi mies tuntee minua kohtaan, mutta tähän mennessä (paria ryyppyreissua lukuunottamatta) olen aina voinut luottaa häneen eikä hän alkuvaiheessakaan luvannut ikinä enempää mitä pystyi antamaan.

Luulen, että suhteemme onnistumisen yksi kulmakivi ehkä olikin juuri se, että lähdimme liikkeelle deittailumeiningillä. Pidimme vain hauskaa. Kun annoimme suhteen edetä omalla painollaan ilman suuria sitoumuksia kumpikin sai rauhassa tutustua toiseen ja nähdä, millainen se toinen oikein on ihmisenä. Alussa tutustui vain siihen "baariminään" ja myöhemmin sitten huomasi, että myös se "arkiminä" kotoisissa verkkareissa tukka pystyssä myös on hyvä tyyppi, niin siitä sellaisesta se luottamus, kunnioitus ja välittäminen lähti.

Miehen aiemmista huonoista kokemuksista johtuen esim. luottamuksen ansaitseminen oli hidasta, mutta toisaalta teoillahan luottamus ansaitaan eikä vain sanoilla. Seksielämäkin on parantunut koko ajan, kun rakkaus ja välittäminen kasvaa. Kumpikaan ei pidä toista itsestäänselvänä, vaan parisuhteelle varataan aikaa. Uskon, että meille kummallekin yksi iso syy suhteen onnistumiseen on juuri siinä, että aiemmat suhteet ovat kipeästi epäonnistuneet osittain omien virheitten, mutta osittan kumppanin vuoksi.

Kummastunut mies

Täytyykö siihenkin olla jokin syy?

Näinnäin

Yleensä siihen on joku syy. Tavallisimmin se, ettei mies viitsi. Vielä tavallisempi on se, ettei mies ole kiinnostunut naisesta siten kuin parisuhdetta ajatellessa kiinnostuu.

super-babe

tai nainen ei viitsi...Miksi aina oletetaan, että mies on se joka määrää syntyykö suhdetta vai ei??? Myös naiset hakevat miehestä itsetunnon pönkittäjää. seksiä tms.