sivuhuomauttaja

Myös sisälukutaidossa^ on suuria puutteita.
Netti voi olla hyvä paikka löytää, jos omat kiinnostuksen kohteet ovat juuri ne tietyt. Se ei edes tarkoita sitä, että ei sitten oikeassa elämässä katselisi tarjokkaita sillä silmällä. Onpahan yksi väline lisää.:)

yxlovebeggar

Moni tuntuu löytäneen kumppanin netistä. Entä kun on jo 50v nainen, onko netti vielä silloinkin tehokas ;) kumppanifoorumi? Olisi kiva kuulla tämänikäisten naisten tarinoita nettirakkauden löytymisestä. Olisi kiva kuulla tämänikäisten tarinoita siitä, kun kumppani löytyi netin välityksellä.

asian vierestä

Pääsin töihin syyskuussa ja huomasin, et mun osastolla olen ainoa rouva, muut 8 on sinkkuja, joko eronneita tai karanneita ja niiden ikähaarukka on 30 - 62v. Ja minä olen vielä se hiljaisin, niin varmaanki ihmettelevät, miten tuo on naimisiin päässyt. Olen ollu jo 22v.

ed.

siis ne on naisia, mut muilla osastoilla on sit miehiäkin, melkein kaikki on sinkkuja myös. Sama ikähaarukka. Kukan ei seurustele toistensa kanssa, ainakaan en oo huomannu puheista.

ed.

Ja ukkoni löytyi tanssiravintolasta.

Nainen28

Kirjoitin blogia ja mieheni luki sitä. Siitä se sitten lähti.

QQ

Hieno kuulla. Olisi kyllä tällaisena tietokonepelien parissa kasvaneena miehenä ollut unelma törmätä pelaamisesta pitävään tyttöystävään. (En tarkoita parisuhdepelejä pelaavia, niitä on naisissa ihan liikaakin). Oma kultanikaan ei niistä oikein välitä ja itsekään en ehdi enää pelejä valitettavasti juuri harrastamaan siitäkään syystä kun yhteinen aika menee sitten aina ihan muissa merkeissä.

Olen vähän kateellinen niille harvoille onnellisille miehille, jotka pelaavat tyttöystäviensa kanssa. Eivät kyllä päästä irti sellaisista löydöistä. Suurin osa meistä pelaa yksin. Harmi, että naiset eivät ole löytäneet tätä harrastusta. Miehiä olisi kuin meren mutaa, eikä läheskään kaikki mitään "rillit huurussa" -sarjan parodioita. Niitäkin on tietysti (enkä tarkoita heitä paheksua, ovat usein pirun mukavia ja jopa nerokkaita tyyppejä, vaikka ainoastaan "miehistä miestä" arvostavat naiset heidät arvostavat alimpaan kastiin).

En kyllä nykyiselleni edes maininnut pitkään aikaan mitään pelaamisesta, koska naiset usein pitävät sellaista nörttitouhuna (negatiivisessa mielessä) tai lapsellisena. Se on valitettavaa ja naiset ampuvat niillä asenteilla itseään nilkkaan.

Mestari

Tietokonepelaaminen on tosiaan tosimiesten hommaa. Miesten elämä on kuitenkin valloittamista ja taistelua. Nykyisin sotimaan pääsee oikeasti niin harvoin, että miesten pitää hoitaa taistelutarpeensa joko tietokonepeleissä tai urheillessa. Itse käytän näitä molempia.

dausK

Mikähän siinä on, että tietokoneista kiinnostuneet 'nörtit' ovat kokemuksieni mukaan erittäin suurelta osin kilttejä (paremman sanan puutteessa). Itse valmistuin äskettäin pääaineena tietojenkäsittelytiede, joten ehdin näkemään minkälaisia tyyppejä siellä pyörii. Melko iso osa sellaista jotenkin vähän tavallista hiljaisempaa/leppoisampaa. Pari sosiaalista naisia kaatavaa supliikkimiestäkin oli joukossa, mutta en kyllä heitä tuntenut oikeastaan. Eivät kaikki muutenkaan samasta muotista, vaikka yhtäläisyyksiä oli. Mutta en kyllä nähnyt yhtään ilkeilevää ihmistä. Siis vuosien aikana en todistanut siellä käytännössä oikeastaan lainkaan toiselle ihmiselle ilkeilevää tietojenkäsittelytieteilijää tai muutenkaan mitään ihmistenvälisiä draamoja. Kaikki tuntuivat leppoisilta ja kuohahtavia tunteita ei ollut missään nähtävillä koskaan. Saattoivat kyllä usein kritisoida joitakin opiskelujujärjestelyitä hanurista oleviksi mutta eivät koskaan menneet henkilökohtaisuuksiin esim. niistä vastuussa olevia opettajia kohtaan ns. selän takana tai muutenkaan. Liekö johtunut aineesta, miesvoittoisuudesta tai molemmista.

Oli mielenkiintoista välillä osallistua sivuaineiden kursseille, joihin osallistui paljon humanisteja. Tuntui siltä kuin olisi eri planeetalle laskeutunut. Täysin miesvaltaisiin kursseihin kursseihin ja hiljaisen asiallisiin miesopiskelijoihin tottuneena oli mielenkiintoista, kun saapui näille naisvoittoisille kursseille. Monet heistä olivat mielellään äänessä kommentoimassa esim. toisilleen ja opettajalle miltä heistä tuntuu tänään ja muutenkin olivat paljon enemmän äänessä ja sosialisoimassa. Myös välillä oli havaittavissa jotain pieniä ihmissuhdekitkoja opiskelijoiden kesken tai opiskelijan ja opettajan välillä.

Aivan erilainen kulttuuri oli siis havaittavissa. Ne harvat TKT-naiset eivät oikeastaan poikenneet miehistä käytökseltään.

-------

^Havaintosi tukevat omiani, että tietojenkäsittelytiedettä opiskelevat miehet ovat mukavia. Tein toisen tutkintoni tietojenkäsittelytiede pääaineena työn ohjella ja valmistuin muutama vuosi sitten.

Nyt neljääkymmentä (kauheaa!) lähestyvänä sinkkunaisena en ole enää havainnut vapaita miehiä alaltani... Tosin työpaikalla en muutenkaan haluaisi käydä säätämään yhtään mitään ;) Joka tapauksessa: TKTL:ltä valmistunutta miestä voin suositella kelle vaan!

Ja kyllä it-alan miehillä kysyntääkin on. Minulla on kolme kummilasta ja jokaisen isä on it-alalla.

Vielä ketjun aiheeseen palatakseni: aiemmat suhteeni olen löytänyt baarista.

tytön tyllerröinen

ei ainakaan vesijumpasta
ei ravintolasta
ei ruokakaupasta
ei keilahallista
ei metsälenkiltä
ei kulttuuripaikoista
ei työttömyyskurssilta
ei kirkosta
ei pyörälenkiltä
ei parturista
ei taloyhtiön kokouksista
ei kotoaan
ei töistä
ei vastaan kävele
ei kun sattuu tapaturma
ei retkiltä
ei sukujuhlista


OLEN KUULLUT JA NÄHNYT
MIES LÖYTYY KUN ANTAA SEN TULLA LUO

ANNA FLIRTTI
ANNA AVOIN SYLI
ANNA KAIKKESI ALUSSA
ANNA MENNÄ
ANNA ITSELLESI LUPA OLLA YMMÄRTÄJÄ
ANNA TALOUDELLISTA HYVÄÄ
ANNA KIIREESI MENNÄ OHI
ANNA HUOMIOSI KAIKKI YKSIN MIEHELLE
ANNA VAIN POSITIIVISTA MIEHELLE
ANNA TUNTEIDEN AALLON KARUSELLIN PYÖRIÄ
ANNA VAPAUS MIEHELLE
ANNA ILOA
ANNA AINA KUN MIES HALUAA RAKKAUTTA
ANNA ITSESI VIETÄVÄKSI
ANNA KAIKISSA ASIOISSA MIEHELLE ETUOIKEUS
ANNA MIEHEN OLLA PIKKUPOIKA
ANNA ANOPIN OLLA SE AINOA OIKEA MIEHELLESI
ANNA ANTEEKSI KAIKKI
ANNA ANNA ANNA

Sinkuhko

Niitä on löytynyt: bussista, harjoittelupaikasta, matkoilta, opiskelun ja työn parista, kavereiden keittiöstä, postinkantajasta, baarista, tädin synttäreiltä, kirkon portailta, netistä, harrastuksista, naapurilähiöstä, talkoista, kursseilta, kaupasta...

Ensimmäistäkään en ole ollut etsimässä, eli muistaakseni oikeastaan koskaan ei ole ollut ns. hakua päällä! Osan kanssa on silti päätynyt seurustelemaan, osan kanssa ystäväksi, osan kanssa juttututuiksi. Vihjevinkki kai on, että kohtelee miestäkin kuin ihmistä, ja puhuu sille kuin ihmiselle ikään :) Ei suhtaudu kuten saaliiseen eikä kuten petoeläimeenkään. Juttelee normaalisti ja on itse tavoitettavissa. Ihmisenä.

mies

Hakua ei mullakaan ole koskaan ollut päällä, mutta moniin ihaniin naisiin olen tutustunut. Varmastikin tuossa viimeisimmässä osassa viestiä on sanottu se tärkein, oli kyse kummasta sukupuolesta vaan.

loner

Täydellisesti sanottu!

TYTÖN TYLLERÖINE

Aivan samaa mieltä.
Kysymys onkin nyt kummankin itsetunnosta.
Itsetunto muuttuu, kun erotaan ,työpaikan menetyksessä,kuoleman kohdatessa ,millaisen lapsuuden on kohdannut ym.
ETSIÄ PITÄÄ AINA!
Naisena sanoisin , kolkuttavalle avataan ovi.

Uutta odotellessa

Tällaisen pelaamisesta erittäin paljon pitävänä naishenkilönä olen toivonut löytäväni miehen, jonka kanssa voisimme jakaa tämän pelaamisharrastuksen. Tuntuvat vain olevan nämäkin vaikeasti löydettävissä eli suurin osa tapaamistani on joko liian nuoria (itse olen 30 vuoden rajan ylittänyt jo jokin aika sitten) tai asuvat jossakin muualla päin maailmaa (saisi kai tämänkin toimimaan, mutta suurin osa on lopulta kuitenkin jotain aivan muuta kuin mitä sanovat olevansa). En luovu toivosta, mutta ei tätä naisenakaan voi valintakriteereihin pakollisena sisällyttää :)

Poikamies 38-v.

No, kyllä nuo vaihtoehdot voisivat olla potentiaalisia siinä missä muutkin paikat ja tilanteet. Olisi muuten mukava yllätys, jos nainen tekisi tuttavuutta vaikka metsälenkillä tai retkellä. Tuttavuuden tekemiseksi riittää ensialkuun ihan se, että tulee vaikka juttelemaan. Ainakin itse pitäisin tuosta lähestymistavasta sinänsä aivan luonnollisena tilanteena. Mutta nykyisin homma taitaa olla puolin ja toisin niin, että siihen ensikosketuksen saamiseen ladataan aivan liian paljon odotusarvoja, jolloin tilanteista kadotetaan se tietynlainen luonnollisuus. :(

Tuo oli oikeastaan ainoa asia, jonka jättäisin jäljelle. Tuon voi näet ymmärtää monella tavalla. Harvoin tuttavuutta ja myöhemmin jopa suhdetta ylläpidetään siksi, että se ei tuottaisi molemmille iloa...

minä

Miehen voi itsellensä löytää melkein mistä tahansa, omani löysin srk:n nuorten aikuisten toiminnasta ;)

mie vaan

Yhdistyksen viikonloppureissulta. Kaikenlaiset yhdistykset tekevät viikonlopputapahtumia, valokuvauskerhoista dragsterseuroihin.

Mie on siis mies. Yllä on juttu että naisen pitäisi vaan ANTAA kaikkea. Ehkei nyt aivan. Itse asiassa miehen luonto on metsästäjän kaltainen, se haluaa voittaa ja mitä kovemman takaa-ajon jälkeen saa niin sen suurempi tyytyväisyys. Naisen tulee näyttää että mahdollisuus on mutta sitä ei saa tuosta vaan.

Määä

Ite olen vaan hukannut juniin tavaraa ja rahaa, mutta serkku löysi sieltä vaimonsa.

SinkkuBlondi

Itse olen vakavat parisuhteeni löytänyt ennen kolmeakymppiä.

Paikat mistä miehen löysin aikanaan:

-Baarista (7 vuotta yhdessä, hyvä mies joten ei palautunut baariin vaan on naimisissa tätä nykyä)
-Netistä (8kk, mutta kuului tähän kuulemma diagnisoitu persoonallisuushäiriö)
-Kadulta illalla (8kk tämäkin, ja hänellä maanisdepressiivisyys, väkivaltaa)
-Kaverin lyhytaikainen ex, ongelmana mustasukkaisuus, väkivaltaa yhdessä 3 v
-Viimeinen joka oli alussa todella ihanan tuntuinen löytyi kaverin tupareista, hieman järjestetty juttu kesti 4 vuotta, kunnes vain polut erkaantuivat, istuu tätä nykyä baarissa ja on naisen kanssa jota ei rakasta.


Tätä nykyä en ole miestä löytänyt. 2 vuotta ollut sinkkuna ja mietin että mikä minussa vikana, toisaalta noiden kokemusten jälkeen en voi vain hyväksyä sitä 2-vaihtoehtoa. Josko syy onkin siinä ettei vain pysty enää kokemaan noin paljon vastoinkäymisiä parisuhdesaralla. Ottajiakin olisi, mutta ei vain minun juttu, ei väkisin voi ellei ole sellainen mikä natsaa (vai pitäskö). Sitten jos kiinnostun jostain hän ei kiinnostu minusta, tai palaa exän luo tmv... yksinkertaisen surullista etsikkoaikaa.
Tottahan haluaisin miehen rinnalleni jonka kanssa tasa-arvoinen suhde ja mielellään sitten kanssa katseenkestävä.(ei tarvitse olla huippukomea)

Niin ja vielä suomi24:sta en ehdota, siellä tulee hulluksi niiden vaihtoehtojen kanssa kun kaikki hyökkää yhteen ääneen, jotenkin siinä ei vain ole yhtään mitään aitoa.

Tai sitten olen yksinkertaisesti vain LIIAN vanha... :) who knows?

Ken tietää...

Ehkäpä nykynaisilla on vain kohtuuttomat vaatimukset miehen ja parisuhteen kohdalla, mene ja tiedä.

titityy

Kaikki kolme elämäni miestä ovat löytyneet, yllätys, baarista!
Keskimmäisen kanssa järkkäsin elämänmittaisen suhteen lapsineen, josta hän sitten kuitenkin palasi sinkkumarkkinoille takaisin. Suren sitä edelleen, vaikka vuodet ovat vierineet.
Kolmas ja toivottavasti viimeinen löytyi siis myös baarista ja epäilen, että uusia virityksiä ei kohdalleni enää osu.

Mestari

Tuohan on mahdotonta. Ihmiset ovat täällä väittäneet että baarista ei löydy kunnon suhteita. :D

vieras

Eka miesystävä tuli hakeen kotoa :)

Kaks seuraavaa löysin baarista, ja heistä toinen lapseni isä.