Minni-Iines

Olen 25-vuotias nainen. Muutin työn perässä viime joulukuussa toiseen kaupunkiin. Minulla oli sitä ennen todettu keskivaikea masennus ja olin siitä parantumassa. Muutto uuteen paikkaan tuntui hyvältä, vaikka en tuntenutkaan täältä ketään vielä.

Tammikuun alussa löysin itselleni poikaystävän, joka jätti minut 3 kk jälkeen. En ole koskaan seurustellut 3 kk:ta pidempään ja romahdinkin sitten täydellisesti. Minulla todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö ja vakava masennus. Olen suunnitellut itsemurhaa useaan otteeseen. Töissä olen sentään käynyt, mutta välillä tulee hetkiä, jolloin ei vaan kertakaikkiaan jaksa. Usko elämään on täysin lopussa ja varsinkin siinä, että tuntuu etten löydä koskaan kumppania itselleni. Kukaan ei halua olla kanssani sitä 3 kk:ta pidempään. Epäonnistumiset elämässä ja yksinäisyys (vaikka kavereita ja ystäviä onkin, jopa uudessa kaupungissa) on elämäni suurin tragedia enkä tiedä, saanko koskaan lapsia tai voinko rakentaa tulevaisuuttani, kuten muut ikäiseni nuoret ihmiset.

Miksi jotkut jäävät yksin, vaikka niin kovasti haluaisivat rakkautta? Olen kivannäköinen, mallimittainen, sosiaalisesti lahjakas ja iloinen nainen.

Ruutupaita

No heti alkuun tuossa sinun kirjoituksessa tökkäsi tuo sinun asenne, jos lähdet liikkelle tuolla asenteella et varmasti löydä mitään kestävää... Vaikka sinulla olisikin masennusta, ei kannata jäädä sinne sängyn pohjalle voivottelemaan vaan ylös, ulos ja baanalle! Valoa ja iloa kehiin, niin eiköhän niitä ihania suhteitakin löydy. Jos olet mieli maassa, mutta muuten ok, voi tarkka silmäinen sen aistia ja se voi sotkea kuvioita.
Ja lisäksi mikä hoppu sinulla on 25 vuotias ei todellakaan ole vielä mikään vanha, saatikka kokenut... Lopeta se väkisin etsiminen ja anna rakkauden tulla sinun luo, joku kaunis päivä huomaat rakastuneesi, ihan varmasti. Ja mitä sitten vaikka et päätyisikään koskaan naimisiin, tekeekö se sinusta jotenkin huonomman naisen?

Minni-Iines

Käyn töissä, käyn bissellä kavereiden kanssa, käyn joka viikonloppu ulkona... en siis todellakaan makaa vain kotosalla. :)

Ruutupaita

Niin arvelinkin, mutta sanoin sen noin niin kun vertauskuvallisesti, ymmärtänet? :)

Kolkku

Näytätkö ulospäin masennusta sisälläsi tai ylipäätään pahaa oloa? Vai yritätkö kynsin hampain olla täydellinen?

Minulle tuli sellainen fiilis että sinulle varmaan tekisi hyvää opetella olemaan yksin. En tiedä dokaatko viikonloppuisin, mutta se ei ainakaan ole hyvä juttu. Ylipäätään jatkuvalla menemisellä voi vain siirtää vääjäämätöntä eli omien tunteiden ja ihmisten kohtaamista. Tiedän tämän ihan kokemuksesta.

Niin ja samaa sanon kuin ruutupaitakin. Kyllä sinä kerkiät miehen vielä löytää. Mitä syvällisemmin itsesi opit tuntemaan niin sitä mielenkiintoisemman miehen myös löydät.

sohvis

Olet saanut ohjeita roppakaupalla.Yksi lisää.Tuo mitä kerroit,kertoo itsestäsi paljon,pelkkää hyvää.Tälleen vanhempana HERRASMIEHENÄ tohdin arvella,se oikea ei ole tullut kohdallesi.Nauti olostasi,työstäsi,ystävistäsi.Ota iisisti.Kyllä se oikea tulee jonain päivänä ja saa sinut onnesi kukkuloille.Olen varma siitä.

nainen dkkj

Hei,
Älä huolehdi, olet vielä nuori ja ehdit löytää miehen ja saada perheen aivan hyvin. Kannattaa nyt ehdottomasti ottaa seurusteluhaaveista aikalisä, vaikka sopia itsensä kanssa, että vähintään puoleen vuoteen et SAA alkaa tapailemaan ketään.

Aseta oma itsesi ja terveytesi etusijalle! Jätä sellaiset mietteet, että elämän pitäisi seurata jotain tiettyä käsikirjoitusta ja että tuo ja tuo asia olisi saavutettava tiettyyn ikään mennessä. Vaaditko itseltäsi muutenkin liikaa? Elämä on paljon hauskempaa, kun tulevaisuudesta ei ikinä tiedä, mitä se tuo tullesaan, kaikkea ei onneksi voi suunnitella ja hallita. Vastoinkäymisetkin voivat jälkikäteen osoittautua hyödyllisiksi elämänjaksoiksi, kun niistä on selvinnyt ja elämä taas hymyilee.

Oletko puhunut ajatuksistasi fiksulle psykiatrille, mitä hän on neuvonut?

yksin ollen

Opettele ensin rakastamaan itseäsi. Rakasta itseäsi niin paljon, että sinun on hyvä olla yksin. Hyvä olla ilman miestä.

Sen jälkeen voit opetella rakastamaan muita.

Millainen on suhde isääsi?

Minni-Iines

Kiitos kaikille vastanneille! :)

Suhde isääni on lämmin ja rakastava, minulla on maailman mukavin ja kiltein isä. Ehkä hän on sallinutkin minulle aika paljon, mutta on myös antanut paljon rakkautta ja aikaa. Joten isäsuhteeni ja suhteet miehiin ovat hyviä. Minulla on myös miespuolisia kavereita, joten sinänsä en miehiä pelkää millään lailla.

kaspian

Tästä herää kysymys, että jos on hyvä olla ilman miestä, niin mihin sitä miestä tai parisuhdetta sitten enää tarvitsee.

AliceW

Niinpä :)

sohvis

Kiva kuulla,olet näppäillyt pari sanaa.Kesää pukkaa,talvipalttoot saa laittaa naftaliiniin odottamaan tulevia tuiskuja.Mitä tykkäät,sinä vannoutunut sinkku,minä naisenkipee ja lisäksi Heleena A,Lähdettäs kolmestaan veneilemään juhannuksena?Saimaalla saarissa juhannusta viettäen,ystäviä tavaten,kaikkea kivaa?

Heleena A.

Kyllä taitais sohviksella puntti tutista kun me Alicen kanssa häntä tanssitettaisiin kesäillan huumassa:))). Ehkä minä kuitenkin jättäydyn suosiolla pois, kun te sovitte Alicen kanssa niin hyvin yhteen. Olisin kolmaspyörä ja se ei olisi kenekään kannalta mukavaa. Minä taidan tehdä juhannustaikoja ja katsoa tuleeko sulhasta:))):

Asiat voi käsittää monella tavalla

Ehkä sun ongelmasi onkin juuri se ettei sulla ole ollut pitkää suhdetta. Jos olisi, niin tietäisit nauttia nyt olostasi,
Kun ei parisuhteeseen alkamalla rakkautta saa!!

Olen ollut nyt 4 vuotta miehen kanssa ja se paras aika kesti just sen 3 kuukautta kuitenkin.

Joku voi sanoa että "olet katkera ämmä ja Mun mies on mahtava jne".. mutta en ole sitä mieltä että parisuhdetta kannattaa erikseen tavoitella tai olla onneton jos ei sitä ole.

Ehkä vika on siinäkin kun pistät sellaiselle asialle niin suuren painoarvon, että kukaan mies ei uskalla alkaa sun kanssa pitemmälle kun pelkää että haluat sitoutua ja tehdä lapsia.

Älä ihan tosissasi anna parisuhteen pilata elämääsi, oli sitä tai ei.

Ja kaunis mallimittainen nainen oikein kerää ulkonäkönsä takia miehiä, jotka etsivät lelua tai nukkea omiin tarkoituksiinsa.
Sellaiset ihanat nallekarhumiehet varmaan pelkäisivät ettei kelpaa sinulle, joten kaikki ohikiitävät paskiaiset haluaa sua vaan.

Joten anna olla toistaiseksi, luepa kirjoja joissa neuvotaan avioliitto-ongelmaisia, tai joka kertoo aviokriiseistä: parisuhteella ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä keskenään pitemmän päälle.

eikä millään pahalla

En jaksa uskoa, että tämä virke pitää paikkansa: "Olen kivannäköinen, mallimittainen, sosiaalisesti lahjakas ja iloinen nainen." Miksikö? Koska kyllä noilla edellytyksillä luulisi vakavan parisuhteen löytyvän, varsinkin jos sitä itse noin palavasti haluaa. Esim.itse olen hyvännäköinen (mutta en mallimittainen) sosiaalisesti lahjaton enkä todellakaan mitenkään erityisen iloinen. Kuitenkin minulla on ollut pitkiä parisuhteita itseäni sosiaalisempien ja "menestyneempien" miesten kanssa, ja lähes aina minä olen ollut se, joka on suhteen lopettanut. Kaiken lisäksi se, että kirjoitit sairastavasi masennusta, ei oikein sovi yhteen väitteesi "olen iloinen" kanssa. Eli oletkohan nyt ihan rehellinen (itsellesi)? Itsetutkiskelu voisi auttaa sinua pääsemään eteenpäin. Eli kartoita omat vahvuutesi ja heikkoutesi rehellisesti. Nyt näyttää siltä, että heittelehdit itseinhosta itsekehuun. Terve itsetunto ei ole kumpaakaan, ja sitä kohti sinun tulisi pyrkiä, vaikkapa sitten psykiatrin avustuksella.

Minni-Iines

Sairastan kyllä masennusta, mutta se on eri asia kuin luonteenpiirteeni, joihin kuuluu iloisuus. Masennus ei ole osa luonnettani tai identiteettiäni. En myöskään inhoa itseäni tai ulkonäköäni, se ei kuulu osaksi masennustani. Lisäksi on aivan totta, että olen mallimittainen ja hyväkroppainen nainen, maisteriksi kouluttautunut, kivannäköiseksi kehuttu (kyllä minusta nimittäin kiinnostutaan, mutta ei pidemmäksi aikaa), mulla on paljon ystäviä ja saan niitä helposti. Joten tunnen kyllä itseni hyvin ja pidän itsestäni.

Masennus on sairaus, joka ei välttämättä liity mitenkään yhteen itseinhon kanssa.

ei mene jakeluun

Voiko ihminen, joka pitää itsestään suunnitella itsemurhaa?

ei mene jakeluun

Jos kaikki on todella muuten niin mukavasti elämässäsi, mikä sai sinut sairastumaan masennukseen? Eivätkö juuri vastoinkäymiset ja / tai toisaalta tietynlaiset persoonallisuuden piirteet altista masennukselle? Jos olet perusluonteeltasi iloinen ja (minkä luulisi helposti liittyvän optimistiseen elämänasenteeseen,) kuinka tällainen yksittäinen seikka kuin parisuhteen karituminen saa sinut noin raiteiltasi?

yksin ylhäällä

Kyllä voin todeta, että hyvännäköiset, fiksut ja iloiset voivat olla koko ikänsä yksin. Olen 50 vee enkä ole ikinä ausnut kenenkään miehen kanssa yhdessä. Pisin seurustelusuhteeni oli 6 kk.

Ja on minuakin haukuttu hyvännäköiseksi. Olen akateemisesti koulutettu ja kuulemma huumorintajuinenkin.

Että ei sitä parisuhdetta vaan ole kaikille tarjolla. Joku jumala tai kohtalo on sen niin päättänyt.

AnnaliinaXXX

Ei kaikki ihmiset löydä koskaan sitä ns. oikeaa, eikä se ole ulkonäöstä tai luonteesta kiinni. Jostain kumman syystä Jumala on vain päättänyt, että toiset jäävät yksin. Se on kohtalo joka ratkaisee, ihminen ei itse siihen voi paljoakaan vaikuttaa. Tiedän kokemukseta, että sopivan elämäkumppanin löytäminen ei ole helppoa. Olen ihmisen näköinen ja sopuisaluonne, mutta silti olen yksin. En ole löytänyt sopivaa miestä mistään, en ravintoloista, harrastuksista tai muualtakaan. Toisille se on helppoa, ei tarvitse kuin kävellä tielle niin sopiva tulee vastaan ja alkaa heti synkkaamaan. Se, että joku on yksin ei tarkoita sitä, että hänessä olisi välttämättä vikaa.Se on vain kohtalo joka ohjaa sopivan aina ohi. Ei sille mitään voi. Ne henkilöt tietää, jotka tämän ovat kokeneet. Toivon joka päivä, että löytäisin itselleni sopivan elämänkumppanin.

Vasta tyttönen

Ei siitä ole kuin reilu vuosi, kun minäkin luulin ettei minulle sopivaa miestä ole tehtykään.Mutta niinpäs vain olikin! Ei sitä voi tietää missä se vastaan kävelee...en ole kaunis, enkä hoikka...enkä mikään järjen jättiläinenkään...iloinen ja nauravainen kyllä...mutta auttamattoman ujo miehiä kohtaan.
En voi muuta sanoa, kuin että luota itseesi, nauti tästä päivästä ja usko huomiseen!
Iloitse kesän tulosta, vaikka sataisikin...kuuntele lintujen laulua äläkä sure huomisen murheita ennen kuin on pakko!
jokaiselle on paikkansa maailmassa. =)

juupajuu...

Onhan se mukavaa, kun voi syyttää kaikesta Jumalaa (tai kohtaloa, whatever) jos asiat eivät mene putkeen. "Olen upea ja mukava mutta Jumala on päättänyt että jään yksin, siispä jään, ei voi mitään." Kivahan se on, jos itse tuohon uskoo, eipä tunnu niin katkeralta. Totuus on kuitenkin se, että kyllä henkisesti ja fyysisesti upealle ihmiselle löytyy ottajia niin paljon, että seassa on pakosti joku sellainenkin, joka itselle sopii.

Itsetutkistelun paikka

Kukahan sinut on diagnosoinut? Vaikeaa masennusta sairastava tuskin kykenee käymään normaalisti töissä, kerran viikossa bilettämässä.

Oletkohan oikeasti vain turhautunut ja kyllästynyt odottamaan sitä elämäsi rakkautta? Lataat siihen muutenkin suhteettoman paljon odotuksia ja paineita. Onko elämäsi liian helppoa ja kaipaat siihen jotain actionia ja koet itsesi tylsistyneeksi (et siis masentuneeksi) kun kaikki mitä haluat ei toteudukaan.



Mitä varten nuo suhteesi eivät kestä yli kolmea kuukautta? Onko syynä se, että miehen ihastus ei muutu rakastumisen tunteeksi vai ajatko käytökselläsi miehen jotenkin nurkkaan tms? Omille virheille, huonolle käytökselle ja muille toista rasittaville piirteille tulee helposti sokeaksi.

hhmm....

kehutaan omia ominaisuuksia tyyliin "olen kaunis, hyväkroppainen, iloinen ja fiksu" ja sitten ihmetellään, miksi ollaan ilman parisuhdetta? Kuka on koskaan sanonut, että parisuhde on vain tietynlaisille ihmisille? Itse olen löysäkroppainen leväperse, jonka naamataulu ei tosiaankaan ole mikään kuvankaunis. Luonteeltani olen melko ujo ja pessimistinen, iloisuus ei ole koskaan oikein kuulunut luonteenpiirteisiini. Silti olen seurustellut koko aikuisikäni eli 18-vuotiaasta lähtien (olen nyt 26). Ensin 7 vuotta yhdessä erittäin sosiaalisen ja positiivisen, mahtavan tyypin kanssa. Erosimme minun aloitteestani, koska tapasin toisen miehen. Tämän miehen kanssa olen ollut yhdessä puolitoista ihanaa vuotta. Ja hän on sellainen mies, jonka ei edes uskoisi katsovan minua kahdesti. Silti jokin minussa vetosi häneen. Kahden ihmisen välinen kemia on mysteeri ja parisuhde voi perustua aivan salaiseen reseptiin, jonka oppii vasta kun siihen oikeaan törmää.

AnnaliinaXXX

Et tainnut aivan ymmärtää mitä luit. En kehunut omaa ulkonäköä enkä luonnettakaan sen erikoisemmin. Jokaiselle ihmiselle on luotu kohtalo. Toisen elämä on helppoa ja hauskaa, toiselle annetaan enemmän vaikeuksia ja tuskaa. Jos ihmiseltä kuolee isä, serkku, täti ja muutama tuttu hyvin lyhyen ajan sisällä, niin mistä se johtuu? Siitäkö, että ihminen ei ole ollut positiivinen vai siitä, että kohtalo on määrännyt niin. Jotkut ihmiset haluavat rakastua, heille ei riitä se, että heillä on vain joku, kun muillakin on. Ihminen joka hakee aitoa rakkautta ja aitoa ihastumista, ei sitä tuosta vain löydä. Uskon siihen, että jokaiselle on luotu joku, mutta se että kohtaavatko he koskaan, niin se ei välttämättä tapahdu. Eräällä hyvällä ystävälläni on ollut todella paljon ikäviä asioita, ex-mies petti ja jätti.Kesti kauan aikaa ennen kuin hän pääsi tämän asian yli.Löysi uuden miehen,jonka kanssa olivat erittäin rakastuneita ja onnellisia. Kuukausi sitten mies kuoli aivan yllättäin. Jumalako ei vaikuttanut siihen? Uskon ja luulenpa niin, että Jumala on juuri se, joka päättää siitä ketkä saa elää ja kuka saa mitäkin elämältä. En syytä ketään omasta yksinäisyydestäni, mutta joskus mietin vain sitä, että miksi Jumala tekee elämän näin vaikeaksi meille joillekin. Miksi elämän pitää olla taistelua, miksi kaikki ei saa ja voi nauttia siitä. Mikä on sellaisen elämän tarkoitus. Kaikille elämä ei ole helppoa, eikä hyvän turvallisen parisuhteen löytyminen. Sinä olet sitä mieltä, että jokainen ihminen vastaa itse siitä mitä hänelle tapahtuu, minä olen toista mieltä. Jos joskus sairastut vakavasti tai rattijuoppo ajaa sinun päälle, niin oletkohan edelleen sitä mieltä, että sinä itse päätät asioista, ei kohtalo eikä Jumala.

Toivon kuitenkin meille kaikille yksinäisille, epäonnisille ja haavoittuville; rakkautta, terveyttä, onnea, rahaa,turvallistuutta ja oikein hyvää kohtaloa. Ja, että Jumala kuulisi hyvät rukoukset. Aurinkoista kesää kaikille.