lonelly

1. Miehet jännittävät minua

En tunne oloani yhtä rentoutuneeksi miesten kuin naisten seurassa. Kuinka koskaan voisin tutustua keneenkään, kun olen niin estynyt? Naiset ovat seurallisia, lämpimiä, huomaavaisia jne. kun taas miehet ovat... no erilaisia :S

2. En ole kyllin hyvä kenellekään

Kun laittauduin, olen ihan ok, mutta pelkään että miehet kavahtavat karkuun, kun näkevät minut ilman meikkiä ja äreänä. Jos olisin supertähden näköinen, en olisi niin peloissani.

3. Kukaan ei kelpaa minulle

Haluan miehen, joka on sekä viehättävä että sopiva. Sellaistapa ei ole vain kohdalle sattunut. Tälle asialle nyt ei varsinaisesti voi tehdä muuta kuin odottaa...

rinsessa*

1. Kukaan ei kelpaa minulle

Haluan miehen joka on sopiva juuri minulle. Kemiat pitää natsata niin keskustelussa kuin myös sängyssä.
En huoli viinamiehiä enkä kaljamahoja. Sporttisuutta täytyy löytyä.

2. En kelpaa sellaisena kuin olen

Kun paljastankin minkälainen olen todellisuudessa, en olekkaan se lempeä hiirulainen ja aina iloinen söpöläinen, se ei sitten kelpaakkaan.

3. Sopivaa ei ole tullut kohdalle

Tai ovat olleet varattuja - ja heihin en koske.

meninaa

1. Kukaan ei uskalla tulla juttelemaan tai tekemään aloitetta - Olen kai jotenkin ylimielisen ja kylmän oloinen. Ulkonäössä ei pitäisi olla vikaa, mutta olemuksessa sitä taitaa sitten olla.
2. En itse uskalla tehdä aloitetta - Olen tosi ujo enkä uskalla näyttää sitä, että olen kiinnostunut, vaikka toinenkin näyttäisi kiinnostuneelta. Sopivia on kyllä ollut näköpiirissä, mutta tilaisuudet ovat valuneet hukkaan, kun en ole osannut käyttää niitä hyväkseni.
3. En käy juuri missään baareissa enkä harrasta mitään ihmisten ilmoilla. Luonteva kohtamispaikka siis puuttuu, kun ei töissäkään viitsi alkaa kovin tuttavalliseksi. Toisaalta taas baareilu ei edes nappaa kuin korkeintaan kavereiden kanssa jutteluun, eikä niinkään seuranhakuun. Porukka pääasiassa juovuksissa, olisi mukavampi saada jutunpäästä kiinni selvinpäin, mutta se ei onnistu, ks. kohdat 1 ja 2.

Ihmisten ilmoille vaan - ei baariin

Mene vaikka maatalousnäyttelyyn, siellä niitä vapaita maajusseja liikkuu. Hekään eivät paljon töiltään ehdi seuraa etsiä - kannattaa katsoa muitakin kohtaamispaikkoja muutenkin elämässä - kuimn nuo baarit.
Aloita joku koulutus - missä on muitakin ikäisiäsi- työväenopiston kielikurssi tai vastaava.

no vera

Ehdotus ihan hyvä...mutta

- maatalousnäyttely on kerran kesässä, milloin missäkin kolkassa maata.
- työväenopistot on nikkarointi- ja kaappikellokursseja lukuun ottamatta täynnä naisia. Joskus joku ukkomies on eksynyt joukkoon. Sama monessa muussakin koulutuksessa.
- samanikäistä seuraa löytyy kursseilta lähinnä keski-ikäisille ja eläkeläisille.

Nuorelle naiselle voisivat sopia paremmin jääkiekko ja muut matsit. Silti, jos on ujonsorttinen ja arka ja vetäytyvä, lisäksi älykäs ja vaatelias seurastaan, voi olla sama, missä liikkuu, Edes korkeakouluopiskelu tai työ ei tarjoa mitään erityistä mahdollisuutta suhteelle. Kaikki riippuu itsestä ja tosi paljon sattumasta.

Paras tapa suhteen aloittamiselle on olla itse aloitteellinen ja avoin. Yllättävän moni mies taipuu naisen ehdotukseen, vaikkei nainen olisikaan erityisen kaunis tai täydellinen. Jos olet hyvä puhumaan ja kemumaan, niin kyllä lähtee mies matkaan. Silloinhan voit itse valita.

Nyt puhun tosin suulla suuremmalla, sillä itsestäni ei olisi miehen iskijäksi. Väistelen mieluummin. Yksinolossa on se hyvä puolikin, ettei tarvitse sotkeutua toisen ongelmiin. Niistä kun on jossain muodossa lähes kaikilla ja siltä osin kiintiöni on jo täyttynyt aikoja sitten.

Sivupersoona

No ei sitä miestä tarvitsekaan iskeä. Aluksi riittää ihan vyvin, kun puhuu jotakin miesten kanssa, ja ihan tavallisia asioita. Tavallisista asioista voi puhua ihan kenen kanssa vaan. Puhumalla ne ystävyyssuhteet yleensä alkavat. Ystävyyssuhde voi vähitellen syventyä rakkaussuhteeksi ja aina avioliittoon asti.
Onko tosiaan ylipääsemättömän vaikeaa ensikerralla sanoa vaikkapa, hei. ?
Veikkaan, kun olette tuon sanan sanonut sadalle ikäisellenne henkilölle, niin olette myös päässyt pidempiinkin keskusteluihin. Pääasiahan on, kun saa jutella ja on sillä hetkellä kivaa. Suurena vaarana vaan on, että ihastutte juttukavereihinne. =)

no vera

sivupersoona,
taidat olla liian optimisti noissa suhdeasioissa. On nimittäin tullut juteltua ummet ja lammet erinäisten mieshenkilöiden kanssa, joten pelkkä "hein" sanominen ei ole mitään, ellei kyseessä ole jokin ihan Tietty, eikä sittenkään.

Kyllä nykyään on suhteita luotava ihan tarkoituksellisesti. Siksi baarielämä on todennäköisempi mahdollisuus tavata mieshenkilö seurustelumielessä, koska siellä ollaan sitä varten. Muutoinhan ystävä voi olla ihan kuka tahansa, vaikka naapurin mummo tai pappa. Mutta käsitin, ettei yksin ololla tarkoiteta nyt sitä, ettei ketään tapaisi tai tervehtisi.

Sivupersoona

Mutta se oikea voi kuitenkin löytyä mistä vain. Puhuminen on aika tärkeä osa alkuunpääsemiseen. Ystäviä voi olla useita samanaikaisesti ja heidän joukostaan voi sitten löytyä se oikea. Eikä se baarikaan poissuljettu paikka ole seurustelun alulle. Mutta kun tuosta aloituksesta sain sen käsityksen, että aloittajalla on vaikeuksia aloituksen kanssa tai ainakin miesseurassa. Ajattelin, jos aloittaa varovasti ja liikoja odottaen, ihan sillä juttelulla. Jostakin on aloitettava ja, hei, on mahtava aloitus. Itse ainakin muistelen lämmöllä niitä nuoruudenaikoja, kun tyttö nähdessään sanoi, hei, tai saati sitten jutteli pidempään.

ojbvdw

Näin myös mulla.

parisuhde-expertti

1. Mitäpä jos suhtautuisit miehiin ihmisinä etkä seurustelukumppaniehdokkaina? Ilmeisesti sinulla ei ole veljiä tai lämmintä suhdetta isääsi tai muuhun mieheen? Jos olisi, niin ymmärtäisit hyvin, että niin miehet kuin naisetkin ovat ihmisiä. Kumpikin osapuoli pelkää torjutuksi tulemista.

Vaikka olisit ihan nätti, hoikka ja nuori, niin jos ilmeesi on koko ajan vakava ja näytät siltä, että vaikka ympärillä kaikilla muilla on hauskaa, niin sinä mieluummin hyppäisit junan alle. Jos haluat seurustelukumppanin, niin etkö voisi opetella myös käyttäytymisen osalta vähän aktiivisempaa otetta? Siitä on hyötyä paitsi seurustelumielessä niin myös työelämässä, kun ei pelkää ihmisiä.

Voit mennä baarissa juttelemaan tai ainakin edes näytät siltä, että sinua uskaltaa lähestyä, ilman, että koko olemuksesi antaa ymmärtää, että jos joku tulee metriä lähemmäs, niin vedät käsilaukusta korvalle.

2. Supertähdilläkin on itsetunto-ongelmia ja osa heistäkin tulee jätetyksi (esim. Brad Pitt jätti Jennifer Anistonin). Jos et osaa rakastaa itseäsi etkä pidä itseäsi hyvänä ihmisenä, niin ei kenenkään muunkaan tehtävä ole niitä juttuja tehdä sinun puolestasi. Sitä paitsi huonoitsetuntoinen seurustelukumppani on yleensä todella takertuva, mustasukkainen, huomionkipeä eikä osaa olla suhteessa tasa-arvoinen vain myötäilee asioita miehen mieliksi peläten koko ajan miehen jättävän. Kun arvostat itseäsi, muut kohtelevat sinua sen mukaisesti.

3. Tämä kohta viittaa vahvasti kahteen edelliseen kohtaan. Jollet koskaan juttele kenenkään kanssa pintaa syvemmältä, et uskalla tutustua etkä halua tehdä lähempää tuttavuuttakaan, koska pelkäät tulla jätetyksi, niin ethän sinä edes pääse sellaiseen vaihteeseen, että voisit edes ajautua seurustelusuhteen kynnykselle. Jos haluat komean miehen, heille on paljon kysyntää, jolloin yleensä sellainen pitää valloittaa eikä vain istua seinäruusuna (paitsi siinä tapauksessa jos näytät esim. Miss Suomi -finalistilta, Jenna Jamesonilta tms. miehiä miellyttävältä naiselta, jolloin todellakin riittää, että vain istut paikallasi, niin miehet tulevat kyllä luoksesi).

Jos et jaksa/viitsi/halua muuttua etkä kehittyä sosiaalisilta taidoiltasi, niin voi olla, että joudut odottelemaan useamman vuoden. Jos vähän treenaat asioita, näytät iloisempaa naamaa jne, niin potentiaalinen kumppani voi olla jo näköpiirissä esim. työpaikalla.

P.S. Iso osa suhteiden alusta tapahtuu työpaikoilla, kaveripiirissä, opiskelupaikoissa ja baareissa. Itse olen jokaisen miesystäväni löytänyt baarista. Jos olen miestä vailla, menen baariin, jossa en ole humaltuakseni, vaan etsiäkseni miestä. On siellä muitakin selvinpäin tai melkein selvänä kuin minä.

vahva

Olen juuri tehnyt tuon kakkoskohdan virheen ja tullut jätetyksi. En vain riittänyt sille miehelle, vaikka yritin olla kuinka hyvä. Hän kyllästyi minuun aika nopeasti ja meni treffeille muiden kanssa. Mustasukkainen en ole, enkä mielestäni takertuva, mutta myötäilen helposti ja haen hyväksyntää kumppaniltani. Miten oppisin olemaan tasa-arvoinen miehen kanssa? Tähän kaipaan jotain oppia, vinkkejä edes, kuinka voisin kehittää itseäni, kun sama kuvio tuntuu toistuvan.

binja

Tee asioita myös itsenäisesti ja oman mielesi mukaan. Ei kaikesta ja aina tarvitse konsultoida sitä toisa puoliskoa. Sellainen ihminen joka yrittää olla täydellinen ei ole mielenkiintoinen, sillä silloin suuri osa persoonasta jää piiloon ja pelkkä mukatäydellinen (=oikeasti epäitsevarma) ulkokuori on se, mitä jää toiselle käteen. Mielestäni ihastuttavaa ihmisissä on juurikin ristiriitaisuudet, epäjohdonmukaisuudet,ts. muutkin kuin perus hyveellisiksi laskettavat piirteet. Ne tekevät ihmisistä inhimillisiä, eli kiehtovia. Ei ennalta-arvattava arkajalkamukailija ole tarpeeksi haastavaa, eli tasavertaista seuraa. Sitä paitsi kontrollihaluisellekin ihmiselle se on oikeasti helpotus jos toinen välillä ottaa ne ohjat käsiinsä, ihan totta, on tosi rankkaa olla aina se, joka on viimekädessä vastuussa kaikesta ja saa sanoa viimeisen sanan. en ihmettele, jos kukaan ei sellaista roolia pidemmän päälle jaksa.

vahva

Kiitos neuvoistasi! Olen mielestäni itsenäinen ihminen. Olen mm. matkustellut ulkomaillakin yksin, käyn baareissa, teatterissa, leffassa yms. usein ilman seuraa, joten oman mielen mukaan tekeminen ei ole minulle vierasta. Mutta suhteessa ikäänkuin kadotan itseni ja alan helposti tekemään omia suunnitelmiani toisen aikataulun mukaan, että voisimme viettää aikaa yhdessä. Olen siis liian joustava ja helppo nakki. Edellinen kumppani arvosteli erästä fyysistä ominaisuuttani, tuntui, ettei hän hyväksynyt minua sellaisena kuin olin. Pahoitin tuosta mieleni tietysti. Aloin jopa harkita kauneusleikkaukseen menemistä, kunnes tajusin, että ei minun tarvitse, koska pidän itsestäni tällaisena. Näin jälkikäteen tuntuu hassulta, että annoin loukata itseäni tuolla tavalla ja tuntea huonommuutta, kun en siltä osin vastannut hänen mieltymyksiään. Itse taas olen salliva toisen "virheille". Olisin minäkin voinut alkaa kommentoida hänen kaljuuntuvaa päälakeaan, mutta ei noin pinnallisilla asioilla ole minulle mitään merkitystä. Tykkäsin hänestä sellaisena kuin hän oli, virheineen kaikkineen, mutta minä olin ilmeisesti hänelle liian epätäydellinen. Yritin olla mielikuvituksellinen ja keksiä meille kivaa tekemistä, järjestää pieniä yllätyksiä jne. En siis sälyttänyt pelkästään hänelle vastuuta yhteisestä tekemisestä. Silti hän kyllästyi minuun ja heitti pois. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en tuskin koskaan tulen olemaan tarpeeksi hyvä ja kiinnostava ihminen seurustellakseni kenenkään kanssa.

sohwis

Kuulostaa tutulta.Muutaman vuoden jälkeen rakkaani kyllästyi minuun ja häippäsi.Kaikennäköstä harrastin ja touhusin.Häntä ne asiat eivät kiinnostaneet.Olet kivan oloinen immeinen.Sinulla arvot kohdallaan.Joku päivä....Näin se on.Tsemppiä evääksi.

pong

Jos baareissa on ongelmana se että miehet ovat kännissä, niin mene baariin aikaisemmin jolloin miehet eivät ole ehtineet juoda ja eivät ole vielä kännissä. Ongelma ratkaistu.

"Ulkonäössä ei pitäisi olla vikaa"
"En itse uskalla tehdä aloitetta"

Mene istumaan porukkasi reunimmaiseksi ja jos viereesi/lähellesi istuu mies, niin aloita keskustelu vaikkapa sanomalla "Hei".

Jos istut porukkasi keskimmäisenä nyrpeän näköisenä niin ei ihmekkään jos miehet eivät uskalla tulla puhumaan sinulle.

kauneus on kirous tavisten elämässä

Jos olisin supertähden näköinen, en olisi niin peloissani. "

Luuletko että tuo on niin kivaa olla supertähden näköinen tavallisten tallaajen seurassa?


Tavallisen tallaajien elämässä tuon tapaista ulkonäköä pidetään uhkana, varsinkin naiset. ja miehet ei uskalla lähestyä.

Siis ole iloinen vain ettet ole tavallisten tallaajien elämässä supertähden näköinen, koska sitten kaikki välttää sua, vaikka olisit kuinka hauska persoona tahansa, varsinkin sitten olet uhka naisille kun kaikki miehet susta tykkää , et kelpaa porukkaan , koska olet liian kaunis. toiset naiset kateellisia jne.
Vain miehet joilla on hyvä itsetunto uskaltavat lähestyä kaunista naista, epävarmat tyypit ei. ja naiset? heh, ne vältää sua, ulkona sekä naapuri naiset saat paskamaisia katseita osaksesi, vaikka eivät edes tunne sua. eivätkä halua tutustua /tuntea.

peanut*

Niimpä, tässä vähän esimerkkiä omasta elämästä: yhdessä työpaikassa "lempinimenäni" oli missi-liite oman nimen edessä. Ruokatunnilla usein pyöreämmät tädit puhuivat etteivät koskaan haluisivat olla hoikkia koska syöminen on paljon kivempaa ja jos vaikka hoikka niin ei kuitenkaan niin hoikka kuin minä. Baarissa saan olla aika usein ihan yksikseni, moni ei vaan uskalla lähestyä.
Tyttökaverit ei lähe baariin mun kanssa koska niille tulee "alemmuuskompleksi" ja jos joku joskus lähtee niin sitten ku on vähän saatu pari drinksua naamaan ni joko alkaa vittuilu, piilovittuilu tai sitte lähetää kotii murjottaa.

sivhos

Pakkosinkkuna oloa.En uskalla enää ottaa riskiä naisen muodossa.Nainen etenkin nykyään niin ihmeellinen kaikkinen kotkotuksineen,liian suuri riski.Sori vaan naiset.Näin se on.Nuoret asia erikseen.Heille toivon sataprosenttista onnistumista.

Heleena A.

Minulla on ihan sama juttu kuin sinulla ap. sohvis. Pakkosinkkuna oloa, kun ei uskalla enää ottaa riskiä miehen muodossa. Mies etenkin nykyään, niin ihmeellinen kaikkine kierouksineen, aivan liian suuri riski. Oikein todellista miehekästä miestä ei ole missään. Rehellisyydestä ja uskollisuudesta ei ole tietoakaan. Kunpa maailmaan tulisi vielä joskus oikeita miehiä.

3.14

Heleena A.Jos jaksaisi alkaa uudelleen naisen kanssa yhteiselon,ihan näillä mitä ollaan vaihdettu ajatuksia ellien kautta,sinun kanssa voisi olla hyvä olla yhdessä.Olet tuonut itseäsi esille.Olet ihastuttavan oloinen nainen.Minusta olet saanut oman käsityksen.Rivien välissäkin on lukemista.

Purina

Ei miestä tarvitse iskeä. Miehenä olisin mielissäni, jos kohdalleni osuisi kiinnostava nainen, joka tekisi tuttavuutta (aloitteen) ihan normaalisti. Naisen ei tarvitse tehdä mitään maata mullistavaa. Aloitteeksi riittää vaikka se, että pyytää minua kanssaan lenkille, ja antaa samalla signaalin, että olisi minusta aidosti kiinnostunut. Mikä olisi sen hienompaa, kun tutustuminen lähtisi liikkeelle ihan pienistä arkisista arkisista asioista...

Mullakin tuo ujous vaivaa siinä määrin, etten oikein osaa olla rennosti kiinnostavan naisen läheisyydessä, saati että saisin tehtyä aloitteen. Kun on kokematon tumpelo, aloitteen tekemisen rimaa on vaikea alittaa. En osaa tulkita riittävän selvästi naisen antamia signaaleita, ja siksi aloitteen tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömältä ongelmalta. Asiaa tietysti helpottaisi se, että nainen osoittaisi kiinnostuksensa riittävän selvästi.

meninaa

Mitähän mahtaa ujohko mies tuumata naisen aloitteesta tällaisessa tilanteessa? Ois nimittäin yksi kiinnostava ja ehkä minustakin kiinnostunut ujo mies kiikarissa, mutta vaikka voisin tehdä sen aloitteen (saas nähdä, onko pokkaa, epäilen), niin vähän huolettaa se reaktio. Mitäs jos se juoksee karkuun, vaikka olisikin kiinnostunut? Se ei oikein osaa olla rennosti mun lähettyvillä, kattelee kyllä kiinnostuneena. Kävi niin, etten aluksi huomannut koko miestä, oli miellyttävä ja mukava, mutten ollut kiinnostunut siinä mielessä, kun minulla oli ns. pellit kiinni, eli en halunnut olla kiinnostunut yhdestäkään miehestä. Saatoin siinä sitten näyttää vähän turhan tympeää naamaa, vaikka kiinnostus alkoikin nousta vähitellen. Nyt sitten kiinnostais kovasti, mutta tuntuu jo siltä, että sössin mahkuni :/ Siksi miehen reaktio mietityttää, varmaan ihmettelee, että mistäs nyt tuulee ja onpas naiset kummallisia. Töissä nähdään jos satutaan näkemään ja ajattelin pyytää miestä lounasseuraksi, en minä sen kummempaa ajatellut ehdottaa.

meninaa

Toisaalta, nyt kun luen tuota omaa tekstiäni, niin taitaa jäädä aloitteet tekemättä. Pitäisi vaan mennä kysymään, eikä pohtia liikoja, siinähän mies juoksee karkuun jos ei sillä pokka riitä, mitäs tuosta. Onhan niitä kaloja meressä. Mitä enemmän vitkuttelen, sitä enemmän sössin homman ihan itse. Analysoin ja ajattelen ihan liikaa, että "mitäs jos se mies tekee sitä ja ajattelee tätä, jos satun kysymään sitä jonnekin". Ikää mulla 26-v. enkä ole muuten ikinä tehnyt aloitetta ja tasan yhden kerran olen seurustellut. Aika surkealta kuulostaa, vaikken minä nyt niin itsesäälissä piehtaroikaan. Joskus saa kuulla sitä, että "miten noin nätillä tytöllä ei ole poikaystävää" yms. No sepä ei olekaan ulkonäöstä kiinni, vaan siitä, että uskaltaa mennä tutustumaan kivoihin miehiin ja ihan kaverimielessä. Muuttuminen ja omien tapojen muuttaminen on niiiin vaikeaa, vaikka toisaalta ajattelen kyllä, ettei se itse aloitteentekotilanne voi olla loppujen lopuksi kovin kauhea ja jännittävä. Sitä vaan pohtii liikaa ja jännittää etukäteen ja murehtii toisen reaktiota ja lopputulos on se, etten ole saanut mitään aikaiseksi. Huoh. Asun vielä ulkomailla, joten se tuo omat mausteensa soppaan, kun on "se ulkomaalainen".

Purina

No, ainakin omalla kohdalla ujous vaikuttaa nimenomaan vain aloitteen tekemiseen, joka taas johtuu epävarmuudesta. Jos vain aloitteesi on asiallinen, tuskin se mies karkuun juoksee ;)

ujmkiol

..jos todella olisit (tarpeeksi) nätti, niin kyllä ne miehet lähestyisi sinua ihan omasta aloitteestaan. Terveisin eräs ujo, joka ei myöskään ole koskaan tehnyt aloitetta, mutta poikaystäviä on aina riitänyt.