meninaa

Joo, voi olla ulkonäöstäkin kiinni, mutta veikkaan edelleen, että hapan naamatauluni on se tehokkain miestenkarkottaja. Miksi se naama on hapan, kaipa se on joku suojakuori. Ja edelleen tässä on se ulkomaalaistekijä, eli erotun ulkomaalaisena ja se varmasti vaikuttaa asiaan. Ei ulkomaalaista ole helppo lähestyä, kun ei ole lappua kaulassa, että osaan paikallisen kielen, eikä tarvitse pelätä, että mustis poikaystävä hyökkäisi kulman takaa, kun ei sellaista ole. Aika monella täällä asuvalla ulkomaalaisella tytöllä on jo poikaystävä hankittu, eli ollaan tultu niiden perässä, minä tulin töitä etsimään. Tiedän, koska ainakin täkäläisellä suomalaisnaisten yhteisöllä on mies kotona joka iikalla ja tosi monella ulkkaritytöllä on mies käsipuolessa kaupungilla.

Tässä vaan selitän ja hukkaan aikaani, mutta onhan se ihan kiva purkaa ajatuksia näppikselle, eikä vaan märehtiä niitä omassa päässä. Sen kyllä lupaan itselleni, että jos tilaisuus tulee, niin sitä en enää hukkaa. Voi tosin olla, ettei sitä tilaisuutta tule, ellei itse järjestä, mutta sille ei sitten voi mitään. Otetaan opiksi ja jatketaan matkaa.

meninaa

Ja vielä se, että ei se nätti ulkonäkö välttämättä takaa mitään aloitteita miesten suunnalta. En nyt ole itse mikään malli, vaan ihan tavallisen näköinen (mitä se on?) suomalainen nainen, mutta voisin kuvitella, että kaunistakin naista voi olla miehen vaikea lähestyä ainakaan tositarkoituksella ja/tai selvinpäin. Kauniskin nainen voi joutua olemaan itse aktiivinen miesten suhteen, eikä vaan seisoa seinäruusuna miehen aloitetta odottamassa.

Millähän tästä "jos tulet liian lähelle, nappaan käsilaukulla kuonoon"-ilmeestä pääsisi eroon? :D

Heleena A.

Ihan hyvä käsitys minulla on sinusta, kunhan joskus hieman kiusaan. Miehethän on tehty kiusattaviksi, vai;)? Kiitos kohteliaisuudesta, en minä ole ihastuttava paremminkin vihastuttava. Jos olisin oikein ihana ihminen, niin kai minulla olisi sitten mieskin. Edelleen elän silti toivossa, että joskus (toivottavasti pian) minullekin löytyy sopiva puoliso.

jkl

olen yksin,miksi kukaan ei halua olla lähelläni?Ympärillä ihmisiä,mutta kukaan ei huomaa minua:(

jkl

Suunnittelen jo sitä,kuinka kaikille olisi helpompaa se,että minua ei enää olisi..Saisivat rahallisen hyödyn minusta ja sen jälkeen unohtaisivat minun edes olleen olemassa..Se olisi ainakin muille aivan samantekevää,olinko olemassa vai en..!

jkl

no ei täälltä kovin usen ainakaan neuvoja saa:(Moni kerkee tehdä jo itsarin:((((((

kaspian

Jokainen ihminen on pohjimmiltaan yksin; siinä ei ole mitään hävettävää tai kummallista. On vain kyse siitä, mistä ihminen saa voiman sietää yksinolon ja erillisyyden ahdistusta. Kukaan ei voi kantaa toista harteillaan: elämän ankaran koetuksen joutuu jokainen kohtaamaan yksin, ja yksilö voi luottaa vain siihen mitä hän itsessään on.

Kyllä

Tehkää joitakin mielenkiintoisia kysymyksiä, niin muiden ihmisten mielenkiinto herää.

Ainakin, jos minun lähellä olisitte, niin kiinnostuisin juttelusta.

Tai jos kiinnostaa, niin jutellaan täällä.
Sekin auttaisi teitä olemaan rohkeampi livenä.

Päiväksi menen töihin, joten teillä on nyt hyvää aikaa miettiä puheenaihetta.

ego

Tyhmät ihmiset ovat alkaneet ärsyttää aina vain enemmän vuodesta toiseen. Tyhmyyttäkin kun on vielä niin eri sorttista. Jos jossakussa on hippunen kiinnostavaa, niin varmasti hän on omalla tavallaan tyhmä, typerä, rajoittunut, ikävä, ennakkoluuloinen, moukka, sivistymätön, epärehellinen, huumorintajuton, laiska, vetämätön, innostumaton. Tosi rasittavaa on silloin yrittää sovittaa omia ajatuksiaan toisen ajatteluun ja tekemiseen.

Eläminen ja oleminen sujuu parhaiten, kun ei tarvitse kuluttaa aikaa ja vaivaa sopimiseen, odotteluun, turhan puheeseen ja jauhamiseen, kun toinen ei kuitenkaan ymmärrä ja kehtaa vielä esittää omia toiveitaan ja vaatimuksiaan. maailma on täynnä kaikenlaisia vaatimuksia ja vaativia persoonia. kaikenlainen pomottaminen tuntuu olevan jokaisen tyhmänkin intresseissä, vaikka huomaa oitis ettei todellisia eväitä tai lahjoja ole. Yksin ei tarvitse miellyttää. Ei tarvitse välittää ajan kulusta ainakaan vapaalla eikä tarvitse olla toisen rutiineissa tai orjana. Yksin jaksaa paremmin.

Uskokaa tai älkää, mutta kun on tällaista elämää päässyt maistaman, niin ei todellakaan halua mitään tyhmää, vedettävää nyhjäkettä vierelleen. Tietenkin voi unelmoida ajan kulukseen sielunkumppanista, joka vain jostain ilmestyy. Mihinkään etsimiseen ei kuitenkaan ole kiinnostusta. Todella vaivalloista, turhauttavaa ja työllistävää. Mikään ei vie niin voimia kuin yrittää löytää terävä neula tai todellinen helmi heinäsuovasta. Tai voi sekin oikeastaan olla helpompaa kuin löytää tai kohdata sellainen, jonka kanssa voisi elämänsä jakaa.

heguli

Heippa !

Lukiessani viestejä, olen ymmärtänyt, että kaikki ovat " kauniita, nuoria ja rohkeita!
Itse olen seniori, toisessa avioliitossa leskeyteni jälkeen. Nyt olen huomannut,että olen nainut
sekä äidin, että tyttären. Omaa tyhmyyttä tietysti, mutta mikäpä tähän neuvoksi. Haluaisin
olla tasapuolisessa/riippumattomassa suhteessa vaimooni ilman ulkopuolista ohjausta. Miyä teen,
vastausta toivoo epäyoivoinen seniori?

Asphyxia

1. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, enkä näin
ollen uskalla lähestyä miehiä.

2. Olin aikoinaan koulukiusattu poikien toimesta ja tämän vuoksi itseluottamukseni ei todellakaan ole hyvä.

3. Minusta kiinnostutaan todella harvoin ja silloinkin, kun joku on minusta kiinnostunut, onnistun aina tyrimään koko homman.

4. En ole ulkoisesti/tyyliltäni varmaan kovinkaan monen miehen mieleen.

Mitä todennäköisimmin tulen siis elämään suuriman osan elämästäni sinkkuna.

Asphyxia

Ja näin ollen tapoin siis koko keskustelun vastauksellani..

Neiti Pelokas

En ole ollut suhteessa aikoihin aikoihin... Liian kauan ollut yksin.
Pelkään samaa kun sinä, että alan laittaa toisen tarpeita tärkeämmiksi kuin omiani. Edellisessä suhteessni tein tätä.
Haluaisin olla tasavertainen suhteessa; olla tavallinen nainen tavallisen miehen kanssa.
Luulen että uskallan lähestyä miestä joka ei ole "niin kiinnostava" mut oikeesti kiinnostavan kanssa menee jäihin.
Luultavasti en elä enää koskaan suhteess; olen miettiny että jos minut onkin tarkoitettu elämään yksin aiemmasta pitkästä suhteestani huolimatta...

Täti-ihminen

Ne pojat jotka kiusasi sinua olivat henkisesti köyhiä. He eivät ole samaa mitä kohtaat nykypäivässä. Siitä kaikesta on aikaa?
Jos/kun joku kiinnostuu sinusta niin tyritkö jutun itsesuojelun kannalta? Minä teen niin. Lyön kaikki lössiksi tyyliin joopajoo. Olen varmasti kaikkea muuta kuin kiinnostava ihminen. Annan jo viestin että jepjep.
Minäkään en ole ulkoisesti miesten mieleen. Kärsin kovasti olemuksestani (juuret juontavat nuoruuteeni).
Kaikkein eniten harmittaa että olen ihan hyvä tyyppi mutta en näe itseäni sellaisena ihan täysin.

Sinä nuori ihminen anna mennä! Usko itseesi ja siihen että olet viehättävä sisäisesti tai ulkoisesti; molempia! Elämä kantaa, sinuakin, ja sinusta näkyy päällepäin se mitä haluat :) Enkä tarkoita että pitäs olla tyrkyllä.

Uuno D.G.

noh, noh, jokainen keskustelu loppuu joskus... älä itseesi ota

Olet vielä aika nuoren näköinen, ja voi olla että olet haasteellinen tapaus. Älä huolehdi, sinun ei tarvitse kiinnostua miehistä, oikea mies kyllä kiinnostuu sinusta. Minun vaimoni oli samanlainen, kesti kolme vuotta ennenkuin "saimme toisemme". Oikea mies on se joka jaksaa olla kärsivällinen.

ergrg

Naisillahan se toimii tuo, että voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ujoutta, koulukiusaamista, ei uskalla tehdä aloitetta yms. vaikeutta ja silti jossain vaiheessa joku mies pokaa lopulta. Mutta kun miehellä on noita vaikeuksia, niin ei kukaan nainen ole kiinnostunu saatika tee aloitetta.

helenainen

No riippuu siitä, miten pitkään elelee... Mä olen se ujo ja sos. tilanteita pelkäävä nainen, olin yli 30, kun aloin ekaa kertaa seurustella. Vieläkin välillä pysähdyn miettimään, miten erilainen ihminen olisin, jos olisin saanut kokea läheisen ihmissuhteen jo joskus parikymppisenä. Luulen että olisin lämpimämpi ja optimistisempi, nyt yksin eläminen on tuonut mukanaan tiettyä vetäytyvyyttä ja itse pärjäämistä.

Miehillä taitaa mennä 40 ikävuoteen, kun se ujous tms. alkaa peittyä muiden asioiden alle (eli esim. terveet elintavat, työn mukana tuoma tietty varmuus, elämänkokemus muualta kuin seurustelusta). Mutta peittyy se sittenkin...

että mtäh?

Varsinkin tavallisten tallaajien keskellä kauneus on kirous.

Miehet pelkää superkaunista naista , miehet uskaltavat tulla ulkona baarissa / ravintolassa VAIN juttelemaan jos ovat jo puoli kännissä, ja naiset?
Naiset välttää supertähden näköistä liian kaunista naista, liian kaunis nainen on tavis naisille SUURI UHKA.
Superkaunis nainen voi olla myös yksin, ja ei niilläkään niin helppoa ole, kukaan ei uskalla lähestyä heitä, kaikki vaan mulkoilee montut auki, vaikka nainen olisi ihan klassillisesti puettu eikä mitään paljasta päällä.

ei tuokaan niin kivaa ole mitä jotkut luulee.

Vielä valmis rakastumaan

Ihminen on silloin tullut vanhaksi, kun ei enää edes muista, millaista oli olla rakastunut johonkin ihmiseen ja tuntea häntä kohtaan sekä hellyyttä että intohimoa samanaikaisesti.

joosua

Voihan se näin.. Itse kun tulee vastaan ulkomaalaistausatainen nainen, on tosi kaunis ja ihana.
Tulee heti mieleen ettei uskalla puhua ..mite teitä voisi lähestyä, olet ehkä parempi vaihtoehto..

sekava ihminen

Olen tuleva sinkku - ehkä. Naimisissa siis, hankala pitkä avioliitto sekavassa vaiheessa ollut jo kolme vuotta minkä ajan myös asuttu erillää. Ollaan paljon yhdessä satunnaisesti jne. Ei olla riidoissa mut en jaksa sen tarkemmin nyt selvittää sitä.

Kaksi viimistä vuotta en oo enää pitänyt sormusta ja muutenkin elänyt kuin eronnut. Ainoaa vaan että side mun ja miehen välillä on vahva enkä oikeesti ainakaan vielä halua ketään muutakaan elämääni. Selibaatissa tietty en suostu elämään ja siksi oon joskus jonkun miehen kaapannut. Mutta: koskaan en oo sietänyt että miehet tulee iskemään mua. En vaan tykkää. Kaikenlisäksi ne AINA tuo jossaan välissä joko heti alussa tai viimestään joskus tulevaisuudessa, että ovat tykästyneet mun ulkonäköön! Oksettavaa. Mua ei kiinnosta tulla huomatuksi ulkonäön takia. Jos joku mies aidosti kiinnostuis, se kiinnostuis persoonasta eikä ulkonäöstä. Enkä ole helppo persoona sen myönnän, mut siihen kaikki tyssää eikä ulkonäkökään pelasta. Jotkut vanhat tutut on eri asia. Ne kun tuntee minut, niin on ihan sama mitä mieltä ulkonäöstäni ovat.

En pahastuisi jos joku mielestäni ok mies joskus jaksaisi olla kiinnostunut Minusta. En sellasta hae. Voin hyvin elää yksin loppuikäni vaikka mieheni kanssa lopullisesti erottaisi. Sillä on ollut tässä pari naisjuttua mut en ole edes mustasukkanen. Jokin kumma välillämme on. Mut jos hän joskus sitoutuisi johonkin naiseen edes puolitosissaan, voisin kyllä kuvitella uutta suhdetta jonkun miehen kanssa - KUNHAN se ei ole kiinnostunut ulkonäöstäni eikä nimenomaan "etsi" suhdetta, vaan olis kiinnostunut minusta Minun takia. Ja minä hänestä, tietysti... Voisin kyllä kuvitella uutta suhdetta vaikka mieheni pysyisi yksin. Voisin jopa erota, jos joku muu mies saisi mielenkiintoni. Mutta senkin miehen kohtaaminen on hyvin epätodennäköistä... Mieluiten taidan pysyä yksin.

Tutut miehet on kertoneet etteivät tykkää tyrkyistä naisista, mutta ei heitä ylimieliset nirppiksetkään kiinnosta. Itse oon miettinyt että mistä juontaa tarve yrittää olla jotain (mitä tahansa) vastakkaisen sukupuolen takia. Miksi ei voi olla oma itsensä niin hyvässä kuin pahassa (siis käytöstavat muistaen), koska silloin on mahdollisuus kohdata aito ihmissuhde. Teeskentelemällä mitä tahansa antaa väärän kuvan ja se voi johtaa huonoon suhteeseen. Tai ainakin suhteeseen, joka kaatuu koska kumpikaan ei ollut mitä mitä aluksi vaikutti. Hyvään itsetuntoon kuuluu hyväksyä oma ulkonäkönsä, ammattinsa, koulutuksensa, ym., koska kun itse ei niihin kiinnitä huomiota ei korosta eikä häpeä eikä väheksy, niin ei vastakkainen sukupuolikaan pidä niitä merkittävänä tekijänä. Silloin on mahdollisuus tutustua Ihmiseen.

89-grl

Luulenpa että on olemassa suuria määriä naisia joilla on sama ongelma kuin sinulla tai on ollut ja silti elelevät parisuhteessa (ainakin tällaisen ongelman omaavat kaverini ovat). Että en nyt sinuna viheltäisi peliä vielä poikki. Se on vaan tuurikauppaa tuleeko niitä sopivia kanditaatteja vastaan jossain missä ikinä sittebn käykään mutta jos muutkin on törmänneet niihin niin mikset sinäkin törmäisi...