Tosi outo lintu

Haluaisin tarkennuksen tuohon että millä tavalla kiinni. Itse en oikein saa mielestäni naista joka jätti minut lähes 10 vuotta sitten. En oikein edes usko että törmään koskaan naiseen joka voisi viedä muiston hänestä pois mielestäni. Onko tämä exässä kiinni olemista koska en ole edes nähnyt häntä vuosiin ja pistin heti totaalisesti välit poikki? Vai onko tämä normaalia ja ok ja vain haaste naiselle näyttää että pystyy olemaan miehelle vieläkin ainutlaatuisempi?

Outolintu

Oma tarkennukseni:
ehkä aika näyttää sinulle (ja tulevalle puolisollesi) oletko ja miten kiinni eksässäsi.
Itse tarkoitin lähinnä sellaista että ihmisen ottaa puheeksi toistuvasti, muistelee tätä, käyttäytyminen jos tätä näkee (siis miten käyttäytyy)... Että jotenkin vain ihmisestä huokuu se, että asia on ns. käsittelemättä ja ihminen yhä vahvasti mielessä. En taida osata tarkemmin kuvailla.
Ajattele sinä asia haasteena! Ehkä asia menee sun kohdallasi niin että sulta ei ole vielä kunnolla viety "jalkoja alta" - se nainen on tulossa? Toivottavasti, sun kannalta =))

ASD

Minusta sopivan kumppanin löytämisen vaikeus tulee siitä, että keskitytään vähän vääriin asioihin ja ollaan laiskoja. Omaa "arvoa" ymmärretään kyllä pitää jossakin määrin yllä. Esimerkiksi naisilla yritykset näyttää kauniilta. Miehillä yritykset vaikuttaa henkisesti vahvalta. Kuitenkin homma jää aika pitkälti siihen ja keskitytään sen jälkeen toivomaan, että joku sopiva ilmaantuu ja ihastuu jotenkin mystisesti juuri sinuun kaikista ihmisistä (vaikka olet ihan tavallinen).

Moni ei edes oikein tiedä minkälaisen kumppanin haluaa, tai sitten "tietää" turhankin tarkkaan, ja on tehnyt pitkän ja liian ehdottoman vaatimuslistan. Toivomuslista ominaisuuksista kyllä kannattaa tehdä, että tietää mitä haluaa. Ominaisuuksien listaamisen jälkeen pitäisi kuitenkin katsoa niitä uudestaan. Mitkä niistä ovat oikeasti ehdottoman tärkeitä ominaisuuksia ja mitkä ovat vain kivoja asioita, mutta eivät välttämättömiä? Tietyt asiat listalta saattavat alkaa myös tuntua merkityksettömiltä pohdinnan jälkeen. Kun näin miettii asiaa valmiiksi, osaa sen jälkeen alitajuisestikin huomata ympärillään ne itselleen sopivat ihmiset. Jokainen on varmasti huomannut joskus sen ilmiön, että jokin asia on ollut mielessä ja sen jälkeen alkaa havaitsemaan sitä enemmän ympärillään. Tässä on kyse samasta asiasta.

Kun löytää tällaisia miehiä/naisia, voi keskittyä tavoittelemaan heitä (kunnes saa itselleen yhden). Tämä tapahtuu ottamalla selvää siitä, mitä he haluavat ja tarvitsevat kumppaniltaan ja antamaan heille sellaisen kumppanin, eli olemaan sellainen. Ei pidä paikkaansa, että kannattaa olla aina vain "oma itsensä". Kannattaa pyrkiä sen sijaan parhaimpaansa, koska jokaisessa on mahdollisuuksia vaikka mihin. On laiskaa uskoa olevansa jo sellainen, että voi siirtyä lepäämään laakereillaan ja heittää pallon toiselle. Aina pitää pyrkiä kehittymään, myös kumppanille sopivammaksi ihmiseksi. Tällöin voi vaatia myös toiselta omien vaatimustensa täyttämistä.

Moniko pääsee arvostettuihin töihin näkemättä paljon vaivaa sen eteen? Miksi pääsisi hyvään parisuhteeseenkaan? Suurin este kumppanin saamiselle on loppujen lopuksi laiskuus. Liian laiska tekemään mitään ujoudelleen, koska se tuntuu niin epämiellyttävältä. Liian laiska hankkiutumaan parempaan fyysiseen kuntoon, koska maitohapot tuntuvat ikäviltä verrattuna juustonaksuihin sohvalla. Liian laiska ylipäätään kehittämään itseään, jos ei saa takuuta onnistumisesta ja rahojaan takaisin, mikäli ei ole tyytyväinen 30 päivän kokeilun jälkeen. Tavallinen ihminen ei laiskalla asenteella ole vahvoilla hyviin töihin pääsemisessä ja sama pätee suhteiden saamiseen.

sekavihanneksia...

"Tavallinen ihminen ei laiskalla asenteella ole vahvoilla hyviin töihin pääsemisessä ja sama pätee suhteiden saamiseen."

Luin jostain, että 90-luvun suosikkisarja Napakymppi tekee come-backin tv-ruutuun.
Ehkä tilastot sitten hieman korjaantuvat ja joku löytää vakan kannen.

Täytyy myöntää, että olen laiskansorttinen elli. On vaikea luopua saavuttamastaan mukavuusalueesta.

Laiskana en ikinä lähtisi naittamaan yksineläjiä. Jokainen pitäköön ihan itse huolen pariutumisestaan.

Mestari

Tässä kohtaa jokaisen sinkun pitää tuntea pisto sydämessään. Kaikki on kiinni vain omasta laiskuudesta. Ei ole sinnikkyyttä yrittää, voin sen myöntää itsekin.

Pääsin joskus helposti töihin ja parisuhteeseen. Samassa työpaikassa olen vielä 10 vuoden jälkeenkin, mutta parisuhde meni nurin jo ajat sitten. Suhteen irtisanominen on paljon helpompaa, eikä siihen tarvitse kunnon syytä. Jäin kai odottamaan vain uutta onnenpotkua luullen että minut, universumin parhaimman poikaystävän, joku poimii talteen.

Mitä aion tehdä sinkkuudelleni? En mitään. Poistan kaikki nettihaut ja sulkeudun naisilta yhä enemmän. Jos miellyttää kovin harvoja ihmisiä, niin on hyvin vaikea lähestyä ihmisiä yhä uudestaan ja uudestaan. Se on pelimiesten hommaa. Joihinkin asioihin ei vain riitä tarmoa, varsinkin jos uurastuksen hyöty voi viiden vuoden päästä olla nolla.

ex-yh-elli

Älä anna periksi nimimerkki Mestari. Vaikutat oikein mukavalta tyypiltä ja varmasti sinulle löytyy ottaja.

Varasin äsken ajan työterveystarkastukseen. Rintalastaani taas pisti omituisesti. Vaiva on jatkunut jo melko kauan. Näitä iän tuomi kremppoja.

Niin moni on potkaissut tyhjää suorin jaloin sorvinsa ääressä.
Hengitin syvään ja rauhallisesti ja taas olo on normaali.

Näiden sydänsurujen hoitaminen on monimutkaisempaa. Mutta kukapa tietää vaikka työterveyshoitajasta on siihenkin vaivaan apua:)

Kahdesti petetty

Katkeran petetyn mielipide, vapaa sinänsä. Oma olosi ei kohennu vaikka kuinka syyttelisit puolisosi petturikumppania. Hän oli vapaa tekemään mitä vaan. Niin oli puolisoskin. Eläimiä ja materiaa voi omistaa mutta ihmistä ei.

Onnistuva mies.

Varmaan siksi, kun vaihtoehtoja on liian paljon.

Aatamilla ja Eevalla oli helppoa, kun ei ollut muita vaihtoehtoja.

Riutuu vaan

Rassaa, kun ainoat sopivat ... tai no sopivat ja sopivat mitä ne nyt sitten on .. on olleet parisuhteessa. Pysyvässä taikka lyhkäsessä mutta siis parisuhteessa. Tarkotan sellasta miestä kenen kanssa on helppo olla ja puhua ja joka ei arvostele vaan hyväksyy sinut avoimena itsenäs. Puhumattakaan miten itse tekisi mieli kuulua sen miehen elämään. Miehen joka ymmärtää puolesta sanasta mitä olet sanomassa tai ajattelet.

Mutta sellasta se elämä on. Paskaa. En todellakaan halua olla Ystäviä. Kaikessa rakentavassa hengessä hivuttaudun ulos sellasen miehen lähipiiristä, mutta tunteita aj ajatuksiani paljastamatta. Niin sanotusti vapaa mies ei ole koskaan tuntunut hyvältä. Vaikka kuinka yrittää jotain seurustelua niin ei se vaan luonnista. Ei. Niissä on aina jotain outoa. Varmaan siksi ne onkin vapaita. Lakkasinkin jo vuosia sitten yrittämästä ymmärtää. Yksinolossa ei ole sillä tavalla vikaa, että saa rauhassa mennä nukkumaan ja herätä rauhassa ja omilla ehdoilla. Tyyny on tuttu kainalokaveri.

Outolintu

Tyyny on tuttu kumppani!
Kohdalle osuneet vapaat miehet eivät ole kiinnostaneet. Laiska ja mukavuudenhaluinen olen, viitaten yhteen aiemmista kommenteista. En ole juuri tainnut nähdä vaivaa...
Eräs ihminen on päässyt ja päästänytkin henkisesti lähelle, kirjoittamalla, mutta yllätys yllätys varattu! En tiedä kiinnostaako tuo ihminen juuri siksi kun on varattu ja siten siis mahdoton, ts. onko mulle jäänyt jonkunlaista sitoutumiskammoa tjs.
On monimutkaista... En tiiä tapahtuisko mitään jos tulisin ronskisti pois mukavuusalueeltani. Että itse edes yrittäisin jotain, kuvittelematta kuitenkaan että vain minun haluamiseni ratkaisisi :)

loner

Olen joskus kuullut, että varattujen perään on turvallista haikailla. En tiedä, onko tuossa perää, mutta olen huomannut itsekin tehneeni joskus elämäni aikana niin. En kyllä silloin ainakaan tullut ajatelleeksi, että syynä olisi ollut turvallisempi ihailu. Kai se silti on niin, että ne hyvät menevät ensin ja muille jää luu käteen. Ikävä juttu sinänsä, koska joutuu lukemaan itsensä näihin luihin... :D Kaikista mielenkiintoisin juttu lienee se, että nämä sarjaseurustelijat tuntuvat löytävän AINA itselleen uuden suuremmin ponnistelematta.

Ne ihmiset, jotka olisivat tosissaan, taitavat nyt kuitenkin jäädä soittelemaan lehdelle. Kiinnostavia ihmisiä en ole koko elämäni aikana tavannut kovin montaa. Niitä tulee vastaan muutaman vuoden välein, mutta eipä ole kauheasti vastakaikua tullut heidän taholtaan, tai ovat olleet varattuja. Yhdessä tapauksessa kyllä, mutta sekin liitto oli virhe. Pari suhdetta on ollut sellaisia, että olen vain ajautunut niihin, mutta eipä niillä ollut sitten pituuttakaan.

Onnistuva mies.

Kai varatun käytös on kouliintunut ottamaan huomioon vastakkainensukupuoli.
Kaikenaikaa hän toimii puolisoaan miellyttäen.
Näinollen hänen käytös on miellyttävää muulloinkin, kun pelkästään suhteen sisällä.
Siksi varmaan on helpompi kiinnostua varatusta.

Sinkkujen vaan pitäisi opetella tuo miellyttämisentaito.

Usein toistettu lause, mutta minusta ei kiinnostuta.
Herää kysymys, osaatteko itse olla miellyttävä käytökseltänne.

On se kuitenkin niin, että iloiseen ja ulospäin suuntautuvaan on helpompi tutustua.

Meerikka

Kuulopuheista ei pidä välittää. Olin epätoivoinen sinkku vielä 12 vuotta sitten. Vain typeriä miehiä tai onnettomia nössöjä. Sitten rakastuin naimisissa olevaan mieheen. Vuosi oli mahdotonta monin tavoin mutta rakkaus puolin ja toisin voimakasta. Mies jätti vaimonsa, toivottomaksi muuttuneen avioliiton. Sen jälkeen heti yhteen.
Menetin kaksi hyvänä pitämää ystävää. Kumpikin moralisoi varattuihin sekaantumisesta. Ymmärrän hyvin. Toisella oli kokemusta kun avomiehensä oli kahdesti häntä pettänyt. Tämän ystävän kohdallakin voisi sanoa että eipä hänkään kovasti suhteeseen panostanut kun ei miehen pyynnöistä huolimatta halunnut edes asua yhdessä. Että halusi oman tilansa pitää. Minusta ei ole ihme että mies ajautuu muualle.
Kuitenkin voisi ensinnä pitää huolen omasta elämästään ennen kuin sekaantuu muiden elämään. Ei siis olla ystäviä kun kyllästyin kuuntelemaan mustamaalauksia miten tämä mun mies vain pitää kahta naista ja käyttää hyväksi ja mitäs vielä. Niin ja minä olin rikkonut sen avioliiton. Miehelle tämä ystäväni oli erittäin ystävällinen ja kuunteli ymmärtäväisenä mitä mies kertoi avioliittonsa nurjista puolista. Että oli parempikin sitten erota ja oli onnellinen meidän puolesta. Mutta loppu viimeksi kyllästyin kaksinaamaiseen ystävääni ja katkaisin välit. Se toinen olikin vain tämän myötäeläjä. En pitäisi ystävinä.
Kaikenlaista on ollut mutta toisistamme on saatu voimaa. Vieläkin aamuisin halutaan olla hetki lähekkäin. Olisinhan voinut periaatesyistä muuttaa vaikka naimibiaan ettei tämä mies olisi päässyt sotkemaan ajatuksiani ja tunteitani. Mies olisi kuitenkin eronnut eikä tiet enää olisi kohdanneet. En usko kohtaloon eli että oltaisi sitten kuitenkin tavattu uudestaan. Jos kiinnostaa miten miehen entinen vaimo suhtautui asiaan niin hän oli tyytyväinen eroon. Löysi uuden miehen joka tosin oli aluksi mustasukkainen tästä minun miehestä. Nekin on naimisissa. Saivat vielä lapsenkin. Me ei. miehellä on kaksi edellisestä liitosta ja minä en ole erityisen lapsirakas.

Onni kun tulee kohdalle se pitää ottaa eikää liikaa taiteilla romanttisen elokuvan kulisseja. Liika järkeily kostautuu yksin jäämisenä. Kohtuu järkevyys on tietysti hyväksi mm avioehdon muodossa. Tai jos on luopumassa omaisuudestaan epävarmoissa merkeissä vain saadakseen miehen. Rakkaus ei vaadi luopumista. Yleensä joutuu luopumaan siitä niinsanotusta omasta tilastaan, vaikka itse en kyllä ole huomannut millään tavoin kärsiväni kun mies on osa päivittäistä elämää saman katon alla. Omaa aikaa saadaan ihan tarpeeksi kun mies työn puolesta matkustelee. Jos hän haluaisi erota niin en kai voisi sitä estääkään. Ei kovin loogiselta näissä olosuhteissa tuntuisi. En kadu päivääkään kun päästin hänet elämääni.

Ankelika

Kävin tänään Prismassa ja ostin eurolla Me Naiset-lehden. Tunnettu naisnäyttelijä kertoi asuvansa yksin ja kokevansa elämänsä vapauttavana. Hän ei kuitenkaan vannonut jäävänsä yksin. Kukapa meistä tulevaisuutensa tietää.

On hyvä asia ettei tiedäkään. Se on juuri elämän suola.

Samassa lehdessä on myös juttu maahamme rantautuneesta nettideittipalvelusta.
Sivusto on yllättävän suosittu ja toimittaja arveli, että suurin osa jäsenistä on puolisonsa kyttääjiä.

On ihana elää ikälopun ellin elämää. En kaipaa tuollaista säpinää elämääni.

Bravda

On käynyt niin, että olen ihastunut, lähes rakastunut venäläiseen naiseen. Reilusti yli viiskymppiä, muttei päällepäin uskoisi. Aivan ihastuttava eronnut nainen. Mitä tehdä, vaikuttaa, että tunne on molemminpuoleinen, mutta, täytyy vielä tuumata, etten nolaa itteeni.
Tämä viehättävä nainen kyläilee silloin tällöin naapurissani.
Yhteinen kieli on Englanti.

loner

Olet tietyllä tapaa oikeassa molemmissa asioissa. On niin helppoa sanoa, ettei minusta kiinnostuta, mutta ihan rehellisesti ja vailla minkäänlaista katkeruutta voin sanoa, etteivät kaikki voi miellyttää kaikkia, riippumatta siitä kuinka iloinen ja ulospäin suuntautunut on. Se on kai sitä kipinää. Toinen ihminen herättää sen, toinen ei. Niinhän sen kuuluu mennäkin. Ei asiaa silti kyllä auta, että valittaa. Siinä olet oikeassa. Kukaan ei kiinnostu, jos vain marmattaa siitä, miten "kun kukaan ei huomaa mua, vaikka mä olen tässä".

Kannattaa myös opetella olemaan miellyttävä, kohtelias ja huomaavainen. Pätee naisiin kuin miehiinkin. Olisin silti tarkkana tuon miellyttämisen kanssa. Ei pidä miellyttää ketään vain jonkun saadakseen. Samaan aikaan pitää olla rehellinen itselleen. Loppujen lopuksi sellaista ihmistä on helpompi kunnioittaa, joka kunnioittaa itseään terveellä tavalla. Näin ainakin meikäläisen näkökulmasta.

mietteitä merkuriuksesta

Allekirjoitan tämän. Ihastumisvaiheessa miellyttämistarve tosin syntyy luonnostaan. Siihen on hirvittävän vaikea puuttua. Sitä tekee kaikki eläimet: liehittelee, koristautuu, on kohtelias, vaikuttaa viksummalta kuin on (yllättää itsensäkin), jne.

Yrittäessään ylpeyttään estää poikkeavan käytöksen, helposti käyttäytyykin äärimmäisen päinvastoin ja onnistuu olemaan jopa lopullisesti luotaantyöntävä.

Ehkä parhaat suhteet syntyy kuin huomaamatta. Kun ollaan luontevasti omia itsejämme, kiintyy aitoon ihmiseen ja siitä se lähtee.

Jos taas puolin ja toisin on flirttailulla ja pörhistelyllä päästy alkuun, totuttu toisen olemassaoloon, ei enää jaksakaan keskittyä miellyttämiseen vaan oma luonto puskee kummallakin esiin. Sitten se on sota ja ero. Mitä pidemmälle on tottumisvaiheessa päästy kuten avioliitto, lapset, korvia myöten yhteisveloissa, sen vaikeampi eroa on hyväksyä. Helposti syyttelee toista milloin mistäkin, kun itse on syyllistynyt samaan. Eikä itse edes huomaa. Tämä ei sitten liity tälle palstalle;)

Ylipäätään elämässä hyvät käytöstavat johtaa pidemmälle kuin itsekeskeinen moukkamaisuus ja välinpitämättömyys. Jotkut pitää jälkimmäistä hyvänä itsetunnon todisteena, mutta ei se oikeasti ole. Tekomiellyttämisen haluisia ihmisiä inhoan vaikka en sitä heille näytä. Lipevät miehet on yöks, paitsi jollei se ole huumorimielessä veisteltyä.

Onnistuva mies.

No sitten se miellyttäminen on taitolaji.
Onhan se selvää, että liiallisuuksiin ei pidä mennä.

Mutta eikö kuitenkin miellyttävänoloinen henkilö ole kiinnostava?

weird

Miten olla miellytävä, olematta lipova? Se on kyllä aika monelle meistä vaikeaa, ellei tosi vaikeaa.

Helposti se miellyttävyys menee "juu-juu, kaikki käy" jutuksi, jolloin tarkoitus on vain miellyttää toista. En tuollaista monikaan tahdo kauaa kuunnella. En minä ainakaan.

Nykyisin ihmiset pärjäävät omillaan. Ei tarvita samalla tavalla elättäjää itselle tai perheelle, kuten ennen. Minä ainakin olen mielummin sitten yksin, kun huonon kaverin kanssa.
Tulen toimeen joten kuten hoitajan palkallani. Siivoan omat jälkeni ja maksan laskuni. Kumppanilla pitäisi olla jotain muuta tarjolla, että innostuisin. Sitä on nyt sitten odoteltu...