Plazan keskustelut etusivu
» Rekisteröidy käyttäjäksi
» Unohditko tunnuksesi?
Mene takaisin   Plazan keskustelut – Plaza > Ellit > Ihmissuhteet > Sinkun elämää
Plazan keskustelualusta on uudistunut - katso ohjeet


Kirjoita viesti
 
Työkalut Hae ketjusta
02.03.10, 19:46   #1 (linkki)
sydänseppä
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Rohkaisevia sanoja kaivataan

Moi, ihmiset!

Oon tässä vähän allapäin ja kaipaisin pientä rohkaisua kauniimman sukupuolen edustajilta. Tai no, kaipaisinhan mä vähän enemmänkin, läheisyyttä ja rakkautta, mutta pysytäänpä realisteina :)

Sain tuossa nimittäin juuri tänään ensimmäiset oikeat pakit tänä vuonna. Tyttö oli fiksu ja nätti, ja hänellä oli harvinaisen samankaltainen huumorintaju. Kerran oltiin käyty kahveilla, mutta neiti arvioi ettei ole sittenkään vielä valmis treffailemaan edellisen suhteen jäljiltä. Todellinen syy tai tekosyy, väliäkö tuolla, päätän uskoa.

Olen vajaa kolmekymppinen mies, kouluttautunut, töissä. En erityisen komea, joskaan en kai rumakaan - en käännä naisten katseita muualla kuin uimahallissa, jossa olen alkanut käymään vasta viime aikoina. En ennen osannut kuvitellakaan, kuinka syrjäsilmällä huomattu tuntemattoman naisen katse voi boostata itsetuntoa. Ei, en ole erityisen lihaksikas, mutta ne vähät lihakset erottuvat selvästi pienen rasvaprosentin ansiosta, ja päivittäinen hyötyliikunta pitää pakarat kiinteinä. Eikä uimahousuissakaan pullota sen enempää kuin keskivertomiehellä. Parta ajettuna on monesti luultu vuosia nuoremmaksi. Mutta vaatteet päällä ei katseita koskaan tule.

Mitä tulee sisäpuoleen... Olen romantikko, mikä on kai vähän miinusta. En ole koskaan etsinyt yhdenyönjuttuja, sillä pelkkään tunteettomaan seksuaaliseen tyydytykseen mulle riittää kolmen kimppa neiti vasemman ja oikean kanssa. Ei, olen aina etsinyt rakkautta, yhteenkuuluvuutta, läheisyyttä. En mitään täydellistä, vaan ainoastaan syvää, merkittävää, kestävää. Olen etsinyt mukavaa, fiksua ja perusnättiä (perusnättejä on minusta yli puolet naisista) tyttöä, jonka kanssa huumorintaju, arvomaailma ja tunteet kohtaisivat. Kavereina tällaisia on paljon, mutta ne on onnellisesti varattuja.

Että näin. Kertokaahan, naiset, mistä mun pitäis oikein etsiä. Ja sanokaa myös, ettei toivo ole mennyt vaikka kohta tulee kolmekymmentä kierrosta auringon ympäri täyteen.
  Vastaa viestiin


02.03.10, 19:56   #2 (linkki)
mies29
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Ei kunnon naisia enää löydä mistään, baareista ainakaan. Tässä iässä kaikki parhaat naiset ovat varattuja jo eli samassa veneessä ollaan toveri.
  Vastaa viestiin
04.03.10, 15:49   #3 (linkki)
sokerihumalainen
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Maailma on ihmisiä täynnä ja yhteydenpito onnistuu helposti vaikka sinne missä pippuri kasvaa.
Silti kumppania on yhä vaikeampi löytää.

Lohdutusta:
ei se mitään, vaikka kaikki parhaat naiset olisivatkin jo varattuja. Tulee nimittäin se toinen kierros vielä. Osa niistä naisita kun on rakastunut renttuihin.

Jossain vaheessa täytyy päättää, kelpaako neljänneksi paras vai onko kokonaan ilman.
En usko, että vaatimuksissasi olisi jotain vikaa tai sinussa itsessäsi. Minussa ei ainakaan ole mitään vikaaaaa, vaikka olenkin ilman.
  Vastaa viestiin
05.03.10, 09:33   #4 (linkki)
ei viallinen
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja sydänseppä Näytä viesti
Sain tuossa nimittäin juuri tänään ensimmäiset oikeat pakit tänä vuonna. Tyttö oli fiksu ja nätti, ja hänellä oli harvinaisen samankaltainen huumorintaju. Kerran oltiin käyty kahveilla, mutta neiti arvioi ettei ole sittenkään vielä valmis treffailemaan edellisen suhteen jäljiltä. Todellinen syy tai tekosyy, väliäkö tuolla, päätän uskoa.
Ei kannata masentua, jos käyt yksillä treffeillä ja toinen ei kiinnostu sinusta samalla tavalla kuin sinä hänestä. Muuten saat masistella koko ajan. Olen sinua kymmenisen vuotta vanhempi nainen ja olen itse käynyt kaksilla treffeillä tänä vuonna, olen myös saanut kahdet pakit. Molemmat tyypit olivat sellaisia, että olisin voinut tavata heidät uudestaankin, tuskin mitään suuria ihastuksia kumminkaan loppujen lopuksi, tai enhän voi tietää... Meidän väliltämme vain puuttui oikeanlaista kemiaa, jota on muuten todella harvoin tarjolla.

Itse olen käynyt todella monilla treffeillä varmaan ainakin sadan miehen kanssa kaikkina sinkkuvuosinani. Alle 10 % heistä on ollut niin kiinnostavia, että on tapailtu enemmän, seurusteltu tai jopa oltu avoliitossa. Muutkin eneimmäkseen ihan mukavia tyyppejä, mutta kiinnostus on useimmiten ollut yksipuolista, jos sitä on ollut, enkä itse ole suinkaan aina ole ollut se, joka on ollut kiinnostuneempi.

Itse ainakin ajattelen niin, että minussa ei ole mitään vikaa, eikä kyllä treffikumppaneissakaan, mutta niitä sopivia ja oikeita ei vain kasva joka oksalla. Sille ei voi mitään, täytyy vain säilyttää positiivisuutensa ja uskonsa siihen, että oikea henkilö kyllä saapuu paikalle silloin kun hjänen aikansa on. Itse ainakin ajattelen sinkkuvuosistani niin, että minun täytyy oppia jotain asioita elämästä ja itsestäni, niin olen sitten valmis suureen rakkauteen ja parisuhteeseen oiken miehen kanssa.

Siispä pää pystyyn ja ajattele, että jossain on sinulle juuri sopiva nainen. Tämä treffikumppanisi ei sitä ollut.
  Vastaa viestiin
05.03.10, 18:48   #5 (linkki)
sydänseppä
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja ei viallinen Näytä viesti
Ei kannata masentua, jos käyt yksillä treffeillä ja toinen ei kiinnostu sinusta samalla tavalla kuin sinä hänestä.
Eihän nuo vuoden ensimmäiset treffit olleet, vaan toinen tyttö kyseessä tänä vuonna... Ensimmäinen, jonka vein kahveille, ei antanut kunnon pakkeja, sen kohdalla ymmärsin pienistä vihjeistä antaa olla.

Lainaus:
Itse olen käynyt todella monilla treffeillä varmaan ainakin sadan miehen kanssa kaikkina sinkkuvuosinani.
Itsellä on moinen luku vielä kaukana :) Aloitteita on kyllä tullut vuosien mittaan tehtyä varmaan toista sataa, mutta niitä tyttöjä, jotka on kahville suostuneet, on ollut vasta vähän vajaa kymmenen. Itse asiassa olin 27-vuotias, kun ensimmäisen kerran sain houkuteltua tytön lähtemään seurakseni muuten kuin kaverina.

Lainaus:
Siispä pää pystyyn ja ajattele, että jossain on sinulle juuri sopiva nainen. Tämä treffikumppanisi ei sitä ollut.
Kiitos näistä sanoista :) Mieliala oli jo kohonnut, mutta kyllä näilläkin pientä positiivista vaikutusta on.

Mutta sanokaas mulle, että miten normaalia on, että ainoastaan miehet kysyy multa joskus, että onko mulla vaimoa/tyttöystävää? Tänäänkin eräs mies jostain syystä oletti mun olevan naimisissa :D Vaikka paljon monien naisten kanssa tulee jutusteltua päivittäin, yksikään nainen ei ole ikinä moista multa kysynyt.
  Vastaa viestiin
05.03.10, 21:17   #6 (linkki)
nainen
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Lainaus:
Mutta sanokaas mulle, että miten normaalia on, että ainoastaan miehet kysyy multa joskus, että onko mulla vaimoa/tyttöystävää? Tänäänkin eräs mies jostain syystä oletti mun olevan naimisissa :D Vaikka paljon monien naisten kanssa tulee jutusteltua päivittäin, yksikään nainen ei ole ikinä moista multa kysynyt.

Sinussa varmastikaan ole mitään ulkoista "vikaa", minkä vuoksi (ja ikäsi vuoksi, ja hekä tasapainoisuutesi vuoksi?) miehet uskovat, että olet naimisissa. Eli he ajattelevat ennemminkin, mikset olisi. Naiset taas saattavat heti tunnistaa sinusta ujon, vetäytyvän, reppanan tms. piirteen, joka ei heti saa naista kiinnostumaan sinusta.

Sinusta saattaa siis puuttua se pahan pojan ulottuvuus. Ei sinun oikeasti tarvitse sellainen olla, mutta tietty itsevarmuus kyllä saa naiset kiinnostumaan. Ehkä tavoittelemaan. Tsemppiä, kyllä normaalilla miehellä on varmasti helpompaa löytää kumppani kuin normaalin naisen! Näin ainakin kaupungissa, jonne suosittelen sinua muuttamaan.
  Vastaa viestiin
06.03.10, 00:43   #7 (linkki)
sydänseppä
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja nainen Näytä viesti
Sinussa varmastikaan ole mitään ulkoista "vikaa", minkä vuoksi (ja ikäsi vuoksi, ja hekä tasapainoisuutesi vuoksi?) miehet uskovat, että olet naimisissa. Eli he ajattelevat ennemminkin, mikset olisi. Naiset taas saattavat heti tunnistaa sinusta ujon, vetäytyvän, reppanan tms. piirteen, joka ei heti saa naista kiinnostumaan sinusta.

Sinusta saattaa siis puuttua se pahan pojan ulottuvuus. Ei sinun oikeasti tarvitse sellainen olla, mutta tietty itsevarmuus kyllä saa naiset kiinnostumaan. Ehkä tavoittelemaan. Tsemppiä, kyllä normaalilla miehellä on varmasti helpompaa löytää kumppani kuin normaalin naisen! Näin ainakin kaupungissa, jonne suosittelen sinua muuttamaan.
Ai siis mihin kaupunkiin suosittelet muuttamaan? Työni on sen verran erikoistuneella alalla, ettei alan töitä ole läheskään kaikissa kaupungeissa.

Mun on kyllä vaikea uskoa, että parin löytäminen olis normaalille naiselle vaikeampaa kuin normaalille miehelle, ainakin kun tuttavapiirissäni naisista kukaan ei ole sinkkuna vaikka moni mies on, ja tunnen melko lailla yhtä paljon molempia.

Olis kiva jos voisit vähän paremmin kuvata, mitä meinaat "pahan pojan ulottuvuudella".
  Vastaa viestiin
06.03.10, 22:19   #8 (linkki)
elli
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja sydänseppä Näytä viesti
Ai siis mihin kaupunkiin suosittelet muuttamaan? Työni on sen verran erikoistuneella alalla, ettei alan töitä ole läheskään kaikissa kaupungeissa.

Mun on kyllä vaikea uskoa, että parin löytäminen olis normaalille naiselle vaikeampaa kuin normaalille miehelle, ainakin kun tuttavapiirissäni naisista kukaan ei ole sinkkuna vaikka moni mies on, ja tunnen melko lailla yhtä paljon molempia.

Olis kiva jos voisit vähän paremmin kuvata, mitä meinaat "pahan pojan ulottuvuudella".

Veikkaisin, että aika moni keskivertoelli ajattelee tuolla "pahan pojan ulottuvuudella" sitä, että voi kokea olevansa turvassa miehen kanssa. Esim. jos joku öykkäri alkaa aukoa päätänsä, tietää olevansa kuitenkin turvassa. Itse en ainakaan toivo miehen sortuvan väkivaltaan, mutta napakka olemus ja kyky selvittää tilanne muuten saa tuntemaan itsensä suojelluksi. Vähän alkukantaista joo, mutta jotenkin romanttista. Lisättäköön vielä, että kyse ei ole siitä, ettei nainen voisi itse pärjätä tilanteessa vaan myös kohteliaisuudesta. Toki on sitten näitä naisia, joita ehkä kiinnostaa rentut ja vankilakundit, mutta se on asia erikseen. Itse miellän pahan pojan ulottuvuuden aika miedolla tavalla :)
  Vastaa viestiin
07.03.10, 12:05   #9 (linkki)
Dita
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Pahat pojat...

Tässä yhden naisen käsitys nk. "pahan pojan ulottuvuudesta":

Kun tapasin nykyisen mieheni, asetelmamme oli sellainen, että hänestä näkyi kilometrien päähän, miten innoissaan ja ihastunut hän oli. Tämä siis oli toki periaatteessa ihanaa, mutta olen varmaankin sen verran "kieroon kasvanut" että tarvitsen hieman haastetta miehen kanssa.
Itse en ollut aluksi aivan yhtä varma hänestä tai vielä mitenkään palavasti rakastunut, ja sen vuoksi hänen ihastumisestaan johtuva "koiranpentumainen" asenteensa ahdisti hieman.
Kun olimme hetken aikaa tapailleet ja hän uskalsi vihdoin näyttää minulle itsestään myös rosoisemman puolen, olin täysin myyty! Ja "rosoisuudella" tarkoitan sitä, että uskaltaa olla täysin oma itsensä, olla myös eri mieltä ja seisoa muutenkin tukevasti omilla jaloillaan.

Naiset sanovat usein, että haluaisivat itselleen romanttisen ja hellän miehen, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että nainen tarvitsee vastapainoksi miehessä myös vahvuutta ja pikkuisen haastettakin (anna naiselle mahdollisuus jahdata sinua).
  Vastaa viestiin
08.03.10, 09:17   #10 (linkki)
Kysytty, mutta varattu
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Kokemusta keski-ikäiseltä mieheltä

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja sydänseppä Näytä viesti
Ai siis mihin kaupunkiin suosittelet muuttamaan? Työni on sen verran erikoistuneella alalla, ettei alan töitä ole läheskään kaikissa kaupungeissa.

Mun on kyllä vaikea uskoa, että parin löytäminen olis normaalille naiselle vaikeampaa kuin normaalille miehelle, ainakin kun tuttavapiirissäni naisista kukaan ei ole sinkkuna vaikka moni mies on, ja tunnen melko lailla yhtä paljon molempia.

Olis kiva jos voisit vähän paremmin kuvata, mitä meinaat "pahan pojan ulottuvuudella".

1. Isoissa kaupungeissa; Täyssinän rauhan rajan Länsi-puoli.

2. Ihan totta on samanlaista molemmille.

3. Lainaus pikkuneidiltä: "Mutta vanhat papat ne on ihan eri maata. Oksennukselta ja kuselta haistaan ja kaljakassi kilisee. Vanhat löysät verkkarit ja kaatistakki. Sitten sitä ollaan niin komeita ja tullaan tytöille tarjoamaan rahaa ja käydään vaikka kiinni. Bussin penkillä istutaan viereen vaikka muuallakin oisi tilaa ja ehdotellaan yökyläilyä ja käydään käsiksi. Naisihmisellä on täysityö yrittää irrottaa itsestään ukkoa joka hönkii naamaan ja yrittää pusia. Ikä näköjään vie kaiken itsekritiikin ja kyvyn katsoa peiliin."

Jätä kuitenkin kaljakassi, haju ja verkkarit kotiin äläkä tarjoa rahaa. Kanattaa hankkia uusia vaatteita ja huolehtia ulkonäöstään (töissä olevalla on varmaankin varaa), ennenkuin lähtee "haku päälle". Tuolloin on itsellä paljon varmempi olo ja siihen itsevarmuuteen naiset haksahtavat:)
  Vastaa viestiin
25.02.11, 11:16   #11 (linkki)
naisenergiaa
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Elävä löytää

Olen sitä mieltä, että kannattaa rakentaa elämä sydämmellään mieluisaksi ja tehdä niitä asioita, joita todella arvostaa. Sieltä rakkaitten asioitten muasta sitten voi se syvä yhteys vastakkaisen sukupuolen edustajaan löytyä. Olen ainakin itse kokenut ravintolat ja baarit usein tyhjyyden täyttämiksi ja tottapuhuenhan sieltä löytää ihan randomihmisiä. Sieltä voi ehkä kohdata läheiseksi muuttuvia ihmisiä, mutta maailmankuvasta tai harrastuksista ym. ravintolassa käynti ei kerro.

Mutta aikamme pääkulttuuri on mielestäni kovaa ja liikaa seksuaalisuutta oman itsensä takia korostavaa ja johtaa sitäkautta ihmisiä harhaan ja kokemaan yhä suurempaa tyhjyyttä. Meidän jotka haluamme olla luomassa syvempiä arvoja ja ihmisten välistä yhteisöllisyyttä ja yhteyttä niinkuin itse haluan on luotava uutta kulttuuria.

Lämpimin ajatuksin toivotan sinulle rauhallista mieltä ja paljon elämänkirjon kohtaamista
- kuullostat olevan todella henkinen ihminen. Henkisyyden pohjalle on hyvä rakentaa myös ihmissuhteita, sitäkin kestävää parisuhdetta.







Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja sydänseppä Näytä viesti
Moi, ihmiset!

Oon tässä vähän allapäin ja kaipaisin pientä rohkaisua kauniimman sukupuolen edustajilta. Tai no, kaipaisinhan mä vähän enemmänkin, läheisyyttä ja rakkautta, mutta pysytäänpä realisteina :)

Sain tuossa nimittäin juuri tänään ensimmäiset oikeat pakit tänä vuonna. Tyttö oli fiksu ja nätti, ja hänellä oli harvinaisen samankaltainen huumorintaju. Kerran oltiin käyty kahveilla, mutta neiti arvioi ettei ole sittenkään vielä valmis treffailemaan edellisen suhteen jäljiltä. Todellinen syy tai tekosyy, väliäkö tuolla, päätän uskoa.

Olen vajaa kolmekymppinen mies, kouluttautunut, töissä. En erityisen komea, joskaan en kai rumakaan - en käännä naisten katseita muualla kuin uimahallissa, jossa olen alkanut käymään vasta viime aikoina. En ennen osannut kuvitellakaan, kuinka syrjäsilmällä huomattu tuntemattoman naisen katse voi boostata itsetuntoa. Ei, en ole erityisen lihaksikas, mutta ne vähät lihakset erottuvat selvästi pienen rasvaprosentin ansiosta, ja päivittäinen hyötyliikunta pitää pakarat kiinteinä. Eikä uimahousuissakaan pullota sen enempää kuin keskivertomiehellä. Parta ajettuna on monesti luultu vuosia nuoremmaksi. Mutta vaatteet päällä ei katseita koskaan tule.

Mitä tulee sisäpuoleen... Olen romantikko, mikä on kai vähän miinusta. En ole koskaan etsinyt yhdenyönjuttuja, sillä pelkkään tunteettomaan seksuaaliseen tyydytykseen mulle riittää kolmen kimppa neiti vasemman ja oikean kanssa. Ei, olen aina etsinyt rakkautta, yhteenkuuluvuutta, läheisyyttä. En mitään täydellistä, vaan ainoastaan syvää, merkittävää, kestävää. Olen etsinyt mukavaa, fiksua ja perusnättiä (perusnättejä on minusta yli puolet naisista) tyttöä, jonka kanssa huumorintaju, arvomaailma ja tunteet kohtaisivat. Kavereina tällaisia on paljon, mutta ne on onnellisesti varattuja.

Että näin. Kertokaahan, naiset, mistä mun pitäis oikein etsiä. Ja sanokaa myös, ettei toivo ole mennyt vaikka kohta tulee kolmekymmentä kierrosta auringon ympäri täyteen.
  Vastaa viestiin
25.02.11, 14:40   #12 (linkki)
Je
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Minä olen Helsingissä asuva 28-vuotias nainen, kauniiksi ja älykkääksi kehuttu. Silti olen sinkkuna ja olen oikeastaan aina ollutkin. Kavereita minulla on, töitä ja oma asuntokin. Joten kyllä niitä hyviä naisia on vielä "tässäkin iässä" yksin. Tietysti vähemmistönä, mutta loukkaa tosi paljon kun sanotaan että hyvät ovat jo varattuja.

Ja mä kyllä olen oikeasti kaunis ja älykäs, niin moni mies on sitä sanonut. Oli sitten syy mikä lie, että olen jäänyt yksin enkä pidempään suhteeseen ketään löydä.
  Vastaa viestiin
24.03.11, 12:45   #13 (linkki)
Roxas
(Vierailija)
 
Viestejä: -
naisen neuvo

Netistä löytää sinkkunaisia. Mene treipalstalle. Tiedät ainakin, että ovat vapaita.

En tiedä mitä naisille puhelet, mutta pikku vinkki. Älä puhu muista naisista kun tapaat kivan naisen. Älä puhu, että sinulla on naispuolisia kavereita äläkä puhele äidistäsikään tai kerro ongelmistasi tai ylistä toisia naisia. Keskity vain siihen naiseen jonka tapaat ja ole kuin hän oisi ainut nainen elämässäsi. Jos nainen kyselee existäsi niin sano, että onhan sitä pari juttua ollut, mutta siitä on aikaa etkä oikein osaa sanoa niistä mitään. Älä innostu kertomaan mitään muista naisista.


Älä ole liian innokas ja varma, että teistä tulee mitään. Huomioi nainen ihmisenä äläkä mahdollisuutena seksiin. Ota hänet ja hänen tunteensa huomioon. Älä kysele liikoja tai intä mistään asiasta. Tarkkaile hänen ilmeitään ja eleitään ja pistä suusi kiinni jos hän näyttää vaivaantuneelta.

Kiinnitä vaatteillasi uomiota. Pue jotain hauskaa ja persoonallista, mutta varo olemasta kauhea muotihomo. Jos näytät siltä, että jalat katkeaa kun otat naisen syliin niin syö hiukka enemmän, että näytät vahvemmalta. Hirveän sirot miehet saavat naiset tuntemaan itsensä rumiksi möhkäleiksi ja vaatteet yllä laihat miehet näyttää kuin oisivat luuta ja nahkaa.

Mutta muista, että ei se ulkonäkö vaan sinä olet tärkeä. Nainen joka ei rakasta sinua sinun vuoksesi ei rakasta sinua lainkaan.
  Vastaa viestiin
24.03.11, 13:58   #14 (linkki)
ole reipas
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Miten mies isketään?

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Roxas Näytä viesti
Keskity vain siihen naiseen jonka tapaat ja ole kuin hän oisi ainut nainen elämässäsi.
__________

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja roxas Näytä viesti
Kaikki ihmiset on erilaisia. Et voi saada ihmisiä käyttäytymään eri tavalla kuin he käyttäytyisivät muuten. Ne jotka haluavat sinut yhdeksi yöksi niin he häipyvät aamulla ja ne jotka etsivät vakavaa suhdetta niin heidän kanssaan voit sellaisen saada. Ei kannata alkaa manipuloimaan ihmisiä tai etukäteen päättämään mikä heille on tärkeää. Jos et kelpaa omana itsenäsi niin suhde tulee kaatumaan muutamassa päivässä jollei jo viidessä minuutissa.


Jos puhut politiikasta ja urheilusta ihmisen kanssa joka ei esim itse seuraa niin hän jää kuuntelemaan sinua ja kun olisit ulkoa oppimasi kertonut niin miten jatkaisit kun toinen tuijottaa kuuntelevasti. Lainattu loiste loppuu nopeasti. Jos deittailu kestää kauan niin mitäs kun unohtelet etukäteen keksittyjä juttuja. Otatko mukaan lunttilaput ja mitäs jos toinen aloittaa uuden aiheen josta et tiedä mitään. tai tietää puhumastasi aiheesta enemmän ja huomaa, ettet ole oikeasti perehtynyt koko asiaan. Miten esität älykkäämpää kuin olet kun aihe menee alueille johon et ole valmistautunut?

Miten toimit jos deitti onkin kiinnostunut kun puhut jostain vaikkapa urheilusta ja hän haluaakin tavata sinut uudestaan koska luulee sinun olevan aidosti kiinnostunut jostakin samasta asiasta. Kuinka kauan pystyy valehtelemaan?

Mitäs jos olisit oikeasti tosi mielenkiintoinen ja ihana ihminen jonkun kivan mielestä joka sopii sinulle, mutta hän ei kiinnostukkaan koska luulee sinun olevan joku jota esität ja hän lähtee pois ja jättää sinut yksin teatterisi kanssa. Menet ehkä ristiin ihmisen kanssa joka oli juuri sinun tasoisesi ja samalla aaltopituudella. Hän olisi ollut kiinnostunut niistä asioista mistä sinäkin oikeasti olisit ollut.

Ulkonäöstä on ihan hyvä pitää huolta, mutta mitäs jos laihdutat löytääksesi sen oikean ja olet syömättä. Elät kahvin voimalla laihtuaksesi tarpeeksi ja kun tapaat sen joka ihailee hoikkuuttasi niin mitäs sitten? Alat tapailla ja menet suhteeseen. Olet rakastunut ja sitten lihot vähän niin rakkaasi työntää sinut pois sylistään ja sanoo, että eiköhän tämä ollut tässä. Tuolla ohi meni hoikempi tyttö. Taidan kiinnostua hänestä.

Jos vain tietyn näköiset ihmiset seurustelisivat niin ihmisiä oisi aika vähän ja koko ihmislaji oisi kehittynyt jo aikoja sitten vain tietyn näköiseksi niin, että ihmisiä oisi vaikea erottaa toisistaan.
Ihmiskanta vähenisi maailmasta jatkuvasti ja luultavasti tähän vuoteen asti olisimme jo sukupuutossa.
  Vastaa viestiin
24.03.11, 14:13   #15 (linkki)
jepjep
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Muistathan, että sinkkunaiset on kriittisempiä kuin ns. parisuhdepirkot. Heillä ei ole pakonomaista tarvetta olla jonkun kanssa.Toisaalta naisia kiinnostaa aina ns. vaikea pala, itsekin aikoinaan menin emotionaalisesti täysin sekaisin miehestä, joka ei ollut kiinnostunut minusta tippaakaan. Ulkonäkö miehellä oli vaatteita myöten hieman junttimainen, edes kroppa ei ollut sellainen, jota uimahallissa kääntyisi katsomaan (päinvastoin). Silti, jessus sentään, vielä vuosienkin jälkeen muisteleminen sattuu....:(
eli ripaus semi-alfaa, itsetietoisuutta, sopivaa kiinnostusta naisesta, klassiset ovien avaamiset jne. niin johan alkaa tipahtaa.
  Vastaa viestiin
28.03.11, 21:37   #16 (linkki)
Alice in Wonderland
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Samaa mieltä edellsen kirjoittajan kanssa. Pidempään sinkkuna olleet naiset eivät tarvitse miestä tekemään töitä tai hoitamaan asioita, vaan enemmän kaivataan henkistä puolta ja kanssakäymistä. Itse ainakin koen näin 10 vuoden sinkkuilun jälkeen.

Duunissani on miesylivoima, joten olen tottunut olemaan miesten seurassa ilman tunteiden ylivaltaa. Voisi sanoa, että miehet ovat sukupuolettomia työkavereita :) Se, että joku kaveri erottautuu tuosta harmaasta massasta, hänessä täytyy olla jotain erikoista, joka saa mielenkiintoni heräämään. Valitettavasti näin käy liian harvoin.

Viimeisin ihastuminen tapahtui ihan äskettäin, siihen ei tarvittu kuin todella verbaalisesti lahjakas mies. Ulkonäkö on aika erilainen mitä voisin ihannemiehelleni kuvitella, mutta tässä tapauksessa sisäinen kauneus vie voiton. Valitettavasti tämä ihastus taitaa jäädä ihastuksen tasolle, vaikka kipinöitä lensikin molemmin puolin. Luultavasti kipinät sammuvat, kun välimatkaa on pian yli 1500 kilometriä. Jotain hyvää tästäkin seurasi, oli hyvä tietää, etten ole kokonaan menettänyt kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen ja joku voi jopa kiinnostua minustakin.
  Vastaa viestiin
29.03.11, 19:31   #17 (linkki)
sydänseppä
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Roxas Näytä viesti
Netistä löytää sinkkunaisia. Mene treipalstalle. Tiedät ainakin, että ovat vapaita.

En tiedä mitä naisille puhelet, mutta pikku vinkki. Älä puhu muista naisista kun tapaat kivan naisen. Älä puhu, että sinulla on naispuolisia kavereita äläkä puhele äidistäsikään tai kerro ongelmistasi tai ylistä toisia naisia. Keskity vain siihen naiseen jonka tapaat ja ole kuin hän oisi ainut nainen elämässäsi. Jos nainen kyselee existäsi niin sano, että onhan sitä pari juttua ollut, mutta siitä on aikaa etkä oikein osaa sanoa niistä mitään. Älä innostu kertomaan mitään muista naisista.


Älä ole liian innokas ja varma, että teistä tulee mitään. Huomioi nainen ihmisenä äläkä mahdollisuutena seksiin. Ota hänet ja hänen tunteensa huomioon. Älä kysele liikoja tai intä mistään asiasta. Tarkkaile hänen ilmeitään ja eleitään ja pistä suusi kiinni jos hän näyttää vaivaantuneelta.

Kiinnitä vaatteillasi uomiota. Pue jotain hauskaa ja persoonallista, mutta varo olemasta kauhea muotihomo. Jos näytät siltä, että jalat katkeaa kun otat naisen syliin niin syö hiukka enemmän, että näytät vahvemmalta. Hirveän sirot miehet saavat naiset tuntemaan itsensä rumiksi möhkäleiksi ja vaatteet yllä laihat miehet näyttää kuin oisivat luuta ja nahkaa.

Mutta muista, että ei se ulkonäkö vaan sinä olet tärkeä. Nainen joka ei rakasta sinua sinun vuoksesi ei rakasta sinua lainkaan.
Onhan sitä nettideittejäkin tullut kokeiltua, mutta aika laihoin tuloksin: Jos vastausta tulee ja päädytään kahveille, yleensä on nainen lähtenyt toisenkin kerran. Kuitenkin 2-4 tapaamisen jälkeen nuo naiset ovat kyllästyneet. Etenen kai liian hitaasti, kun en käy heti kiinni ja ala vonkaamaan sänkyyn.

Otetaan nyt tyypilliseksi esimerkiksi viimeisin, kiva, fiksu ja nätti opiskelijatyttö muutaman viikon takaa. Sovimme ensimmäisen tapaamisen kahvilaan. Pukeuduin siistiin kauluspaitaan, kävin suihkussa, pesin hampaani ja ajoin partani (kuten aina ennen treffejä, vaikken noita kahveja vielä varsinaisiksi treffeiksi laskekaan). Olin viitisen minuuttia etuajassa paikalla, ja tunnistaessani lähestyvän naisen nousin seisomaan ja käteltiin. Tarjosin kahvit, aloitin kyselemällä kuinka päivä oli mennyt ja keskustelu lähti polveilemaan siitä luonnollisesti eteenpäin, yhtäkkiä huomasimme että kahvila oli menossa kiinni. Poistuessamme avasin luonnollisesti oven ja kysyin ulkona, tahtoisiko tyttö tavata toistekin. Vastaus oli myönteinen, joten lupasin soittaa.

Seuraavana päivänä laitoin tekstiviestin, jossa kiitin viehättävästä seurasta, ja pari päivää myöhemmin soitin ja sovin toisen tapaamisen. Ehdotin päiväkävelyä, mutta olin järjestänyt pienen (halvan, mutta mielikuvituksellisen) yllätyksen paikkaan, jonne naisen johdattelin, ja hän tuntui viihtyvän. Juttelimme, hän istui kainalossani, tuntui nauravan huonoillekin jutuilleni ja ajattelin, että hyvin menee. Treffit päättyivät halaukseen.

Kolmas tapaaminen: Nainen käyttäytyi heti alusta asti hieman etäisesti. Kävimme aluksi kahvilla (tarjosin taas), lähdimme sitten kiertelemään kaupungille. Muutamaa tuntia myöhemmin päädyimme istumaan puistonpenkille, jossa huomasin, että hän piti minuun hieman etäisyyttä eikä istunutkaan kainalooni. Kysyin mahdollisimman hienotunteisesti, millaisia ajatuksia hänellä oli tapailustamme - haluaisiko hän jatkaa tutustumista, vai jättää tuon viimeiseksi tapaamiseksi. Voitte arvata vastauksen. Erosimme halaten ja toivotimme toisillemme hyvää jatkoa ja onnea etsintään. Vielä tuolloinkin hän mainitsi, miten kukaan mies ei ollut järjestänyt hänelle vastaavaa yllätystä kuin minä edelliselle tapaamiselle.

Yleisemmin on alkanut tuntua, että ehkä mussa on vikana juuri se, että ajattelen liikaa sydämellä ja liian vähän jalkovälillä, ja siksi ei ole naisonnea. Liikaa tohtori Jekylliä ja liian vähän herra Hydea.
  Vastaa viestiin
29.03.11, 20:52   #18 (linkki)
 
Rekisteröitynyt: 03/2011
Sijainti: Etelä-Suomi
Viestejä: 588
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja sydänseppä Näytä viesti
Onhan sitä nettideittejäkin tullut kokeiltua, mutta aika laihoin tuloksin: Jos vastausta tulee ja päädytään kahveille, yleensä on nainen lähtenyt toisenkin kerran. Kuitenkin 2-4 tapaamisen jälkeen nuo naiset ovat kyllästyneet. Etenen kai liian hitaasti, kun en käy heti kiinni ja ala vonkaamaan sänkyyn.

Otetaan nyt tyypilliseksi esimerkiksi viimeisin, kiva, fiksu ja nätti opiskelijatyttö muutaman viikon takaa. Sovimme ensimmäisen tapaamisen kahvilaan. Pukeuduin siistiin kauluspaitaan, kävin suihkussa, pesin hampaani ja ajoin partani (kuten aina ennen treffejä, vaikken noita kahveja vielä varsinaisiksi treffeiksi laskekaan). Olin viitisen minuuttia etuajassa paikalla, ja tunnistaessani lähestyvän naisen nousin seisomaan ja käteltiin. Tarjosin kahvit, aloitin kyselemällä kuinka päivä oli mennyt ja keskustelu lähti polveilemaan siitä luonnollisesti eteenpäin, yhtäkkiä huomasimme että kahvila oli menossa kiinni. Poistuessamme avasin luonnollisesti oven ja kysyin ulkona, tahtoisiko tyttö tavata toistekin. Vastaus oli myönteinen, joten lupasin soittaa.

Seuraavana päivänä laitoin tekstiviestin, jossa kiitin viehättävästä seurasta, ja pari päivää myöhemmin soitin ja sovin toisen tapaamisen. Ehdotin päiväkävelyä, mutta olin järjestänyt pienen (halvan, mutta mielikuvituksellisen) yllätyksen paikkaan, jonne naisen johdattelin, ja hän tuntui viihtyvän. Juttelimme, hän istui kainalossani, tuntui nauravan huonoillekin jutuilleni ja ajattelin, että hyvin menee. Treffit päättyivät halaukseen.

Kolmas tapaaminen: Nainen käyttäytyi heti alusta asti hieman etäisesti. Kävimme aluksi kahvilla (tarjosin taas), lähdimme sitten kiertelemään kaupungille. Muutamaa tuntia myöhemmin päädyimme istumaan puistonpenkille, jossa huomasin, että hän piti minuun hieman etäisyyttä eikä istunutkaan kainalooni. Kysyin mahdollisimman hienotunteisesti, millaisia ajatuksia hänellä oli tapailustamme - haluaisiko hän jatkaa tutustumista, vai jättää tuon viimeiseksi tapaamiseksi. Voitte arvata vastauksen. Erosimme halaten ja toivotimme toisillemme hyvää jatkoa ja onnea etsintään. Vielä tuolloinkin hän mainitsi, miten kukaan mies ei ollut järjestänyt hänelle vastaavaa yllätystä kuin minä edelliselle tapaamiselle.

Yleisemmin on alkanut tuntua, että ehkä mussa on vikana juuri se, että ajattelen liikaa sydämellä ja liian vähän jalkovälillä, ja siksi ei ole naisonnea. Liikaa tohtori Jekylliä ja liian vähän herra Hydea.
Todella hienosti käyttäytyvä mies olette.

Sydämmestäni toivon, että löydätte arvoisenne naisen.

Onnea etsintään.
  Vastaa viestiin
29.03.11, 22:35   #19 (linkki)
looginen
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Pidättyneenä todennäköisin syin

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja sydänseppä Näytä viesti
Onhan sitä nettideittejäkin tullut kokeiltua, mutta aika laihoin tuloksin: Jos vastausta tulee ja päädytään kahveille, yleensä on nainen lähtenyt toisenkin kerran. Kuitenkin 2-4 tapaamisen jälkeen nuo naiset ovat kyllästyneet.
Olethan lueskellut näistä ketjuista niitä tunnettuja kliseitä muunnoksineen:
Ei ole sitä jotain, ei iske, ei kemiaa, ei vaan kolahda…
Sitä jaksetaan herutella tuon 2-4 tapaamiskertaa. Hätäisimmät tietää sen parissa sekunnissa. Sitä jaksetaan odotella pitkiä vuosia, muttei pitkiä minuutteja, sitä elämää suurempaa tunnetta — rakastumista.

Lainaus:
Otetaan nyt tyypilliseksi esimerkiksi viimeisin, kiva, fiksu ja nätti opiskelijatyttö muutaman viikon takaa. Sovimme ensimmäisen tapaamisen kahvilaan.
Ensin innoissaan ja toiveet korkealla soitellen sovitaan. Jos se tapahtuukin sitten kun ensikertaa nähdään, kuka sitä tietää, kannattaa mieluummin panostaa ja tavata pian ennenkuin on liian myöhäistä — jospa hän onkin HÄN!

Lainaus:
Pukeuduin siistiin kauluspaitaan, kävin suihkussa, pesin hampaani ja ajoin partani (kuten aina ennen treffejä, vaikken noita kahveja vielä varsinaisiksi treffeiksi laskekaan). Olin viitisen minuuttia etuajassa paikalla, ja tunnistaessani lähestyvän naisen nousin seisomaan ja käteltiin. Tarjosin kahvit, aloitin kyselemällä kuinka päivä oli mennyt ja keskustelu lähti polveilemaan siitä luonnollisesti eteenpäin, yhtäkkiä huomasimme että kahvila oli menossa kiinni. Poistuessamme avasin luonnollisesti oven ja kysyin ulkona, tahtoisiko tyttö tavata toistekin. Vastaus oli myönteinen, joten lupasin soittaa.
Huolellinen valmistautuminen ei sitä aiheuta, mutta eipähän tarvitse tieten tahtoen hommaa mokatakaan. Alkuhämmennyksen jälkeen vielä viihtyy ja kaikki hyvin, ainakin luulisi. Eihän se aina ala ensisilmäyksellä ja voihan hyvinkin olla että tunteet syvenevät piankin. Panostetaan lisää ja osoitetaan siis kiinnostusta jottei kiinostus lopahda.

Lainaus:
Seuraavana päivänä laitoin tekstiviestin, jossa kiitin viehättävästä seurasta, ja pari päivää myöhemmin soitin ja sovin toisen tapaamisen. Ehdotin päiväkävelyä, mutta olin järjestänyt pienen (halvan, mutta mielikuvituksellisen) yllätyksen paikkaan, jonne naisen johdattelin, ja hän tuntui viihtyvän. Juttelimme, hän istui kainalossani, tuntui nauravan huonoillekin jutuilleni ja ajattelin, että hyvin menee. Treffit päättyivät halaukseen.
Se onnistuu hienosti mitä tehdään, viihdytään ja fiilistellään. Oikein hyvän tilaisuuden tullen koitetaan tunteita herutella kainalossa asti, yritetään kovasti rakastua, mutta mutta…

Miksei tapahdu sitä mitä pitäisi vaikka kaikki pitäisi kaiken järjen mukaan olla niinkuin pitäisikin???

Kysytään ehkä netistä miksei juttu onnistu niinkuin pitäisi ja kannattaako jatkaa.
Saadaan vastauksina ehkä niitä neuvoa-antavia kliseitä.
Jos ei ole sitä jotain niin ei kannata! Kun ei iske niin ei iske, niin se vaan menee. Ilman kunnon kemiaa ihan turha yrittää mitään, koettu on. Jos ei vaan parilla kerralla kolahda niin ei kolahda myöhemminkään.
Joukossa ehkä muutama kannuste pysyä lujana ja sitkeästi vain jatkaa deittailua edelleen. Lippu korkealla mutta uutta ehdokasta kehiin niinku olis jo, hopi hopi!

Lainaus:
Kolmas tapaaminen: Nainen käyttäytyi heti alusta asti hieman etäisesti.
Asenne on tietysti muuttunut ja on tyyppiä: katsotaan nyt vielä tämä kerta jos jotain tapahtuisi, mutta jos ei niin ei anneta vääriä signaaleja, ei tueta turhia odotuksia, sillä sehän olisi vallan väärin.
Sopivalla hetkellä sitten yritetään täysillä mutta mahdollisimman nätisti puhella, ettei tästä mitään suurempaa synny, tämähän oli siis tässä ja ollan niinku vaikka kavereita ja niin poispäin…

Lainaus:
Kävimme aluksi kahvilla (tarjosin taas), lähdimme sitten kiertelemään kaupungille. Muutamaa tuntia myöhemmin päädyimme istumaan puistonpenkille, jossa huomasin, että hän piti minuun hieman etäisyyttä eikä istunutkaan kainalooni. Kysyin mahdollisimman hienotunteisesti, millaisia ajatuksia hänellä oli tapailustamme - haluaisiko hän jatkaa tutustumista, vai jättää tuon viimeiseksi tapaamiseksi. Voitte arvata vastauksen.
Onni onnettomuudessa kun ei tarvitse itse yksin loiskauttaa sitä ämpärillistä kylmää vettä toisen niskaan.

Lainaus:
Erosimme halaten ja toivotimme toisillemme hyvää jatkoa ja onnea etsintään. Vielä tuolloinkin hän mainitsi, miten kukaan mies ei ollut järjestänyt hänelle vastaavaa yllätystä kuin minä edelliselle tapaamiselle.
Jotain erityisen hyvää oli, mutta se ei riitä, kuten usein ajatellaan. Mukavaa niin kauan kuin sitä riitti. Urheasti kestetty! Taiteen sääntöjen mukaan hartiat taas kasaan ja reippaasti eri teille haavoja nuolemaan.

Lainaus:
Yleisemmin on alkanut tuntua, että ehkä mussa on vikana juuri se, että ajattelen liikaa sydämellä ja liian vähän jalkovälillä, ja siksi ei ole naisonnea. Liikaa tohtori Jekylliä ja liian vähän herra Hydea.
Ohi on koettelemus ja loppupäätelmien aika. Molemmat miettivät: Mikä minussa on vikana?

Siinä ei ole mitään henkilökohtaista. Rakastumisen edellytykset puuttuvat. Alberonin mukaan:
Kukaan ei rakastu, jos hän on jotenkuten tyytyväinen siihen mitä hänellä on ja mikä hän on.
  Vastaa viestiin
22.08.11, 16:50   #20 (linkki)
sydänseppä
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Moi, ihmiset,

Tuli tässä sattumalta mieleeni joskus tänne kirjoittamani viestit ja päätin hetken mielijohteesta kaivaa esiin tämän palstan ja ketjun ja kertoa kuinka tarinani on sitten maaliskuun jatkunut.

Sain työtarjouksen Yhdysvalloista, joten muutin Pohjois-Amerikkaan osittain myös erilaisen deittailukulttuurin houkuttelemana. Täällä on nyt vietetty kuukausi, ja kolmen naisen kanssa on jo tullut käytyä treffeillä. Kahden kanssa heistä useammin kuin kerran. Otos on pieni, mutta halusin jakaa kanssanne tähänastiset havaintoni.

Treffailukulttuuri tuntuu selvästi kehittyneemmälle kuin Suomessa, treffeille lähdetään helpommin ja naiset eivät tunnu ottavan niitä niin kuolemanvakavasti. Suomalainen ok-kunnossa (ei erityisen timmissä muttei vararengasta vyölläkään) oleva "dirty blonde" perusmies tunnutaan näkevän sopivan eksoottisena otuksena. Suomi maana ei yllättävää kyllä olekaan täällä niin tuntematon kuin kuvittelin, ja vaikka aksentin huomaakin heti kun avaan suuni, sitä ei pidetä mitenkään outona tai junttimaisena. Amerikkalaisesta kulttuurista neuvojen kysyminen on suomalaiselle helppo tapa avata keskustelu. Naiset eivät tunnu ihannoivan äijäkulttuuria kuten Suomessa, vaan moderni romantikkotyyppi vaikuttaa kiinnostavan paljon useampia.

Ulkonäön puolesta ainakin tällä seudulla näkee suhteessa paljon enemmän huomattavan ylipainoisia ja vastaavasti langanlaihoja naisia kuin Suomessa. Mun mielestä noin keskimäärin suomalaiset naiset ovat selvästi kauniimpia. Toisaalta en kuitenkaan ole etsimässä elämääni kuin yhtä naista ja ulkonäkö on vain yksi asia muiden joukossa, joten keskiarvoilla ei ole paljon väliä. Etenkin kun ihmisiä ja siten myös naisia on paljon enemmän, ja ihan yhtä perusnättejä naisia täällä on seuraksi saanut kuin Suomessa.

Kerron kokemusten kartuttua täältä lisää, jos muistan. Kaltaisilleni suomalaisille koulutetuille ikisinkkumiehille haluan vain sanoa, että rohkeasti maailmalle, jos tuntuu ettei Suomessa onnista. En tiedä jäänkö tänne, muutanko toiseen maahan vai palaanko Suomeen seuraavan kerran työpaikkaa vaihtaessani, mutta ulkomaille muutto on kaikessa stressaavuudessa ja paperisodassaankin kokemisen arvoinen juttu.
  Vastaa viestiin
22.08.11, 22:09   #21 (linkki)
willbethere
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja sydänseppä Näytä viesti
Moi, ihmiset,

Tuli tässä sattumalta mieleeni joskus tänne kirjoittamani viestit ja päätin hetken mielijohteesta kaivaa esiin tämän palstan ja ketjun ja kertoa kuinka tarinani on sitten maaliskuun jatkunut.

Sain työtarjouksen Yhdysvalloista, joten muutin Pohjois-Amerikkaan osittain myös erilaisen deittailukulttuurin houkuttelemana. Täällä on nyt vietetty kuukausi, ja kolmen naisen kanssa on jo tullut käytyä treffeillä. Kahden kanssa heistä useammin kuin kerran. Otos on pieni, mutta Kerron kokemusten kartuttua täältä lisää, jos muistan. Kaltaisilleni suomalaisille koulutetuille ikisinkkumiehille haluan vain sanoa, että rohkeasti maailmalle, jos tuntuu ettei Suomessa onnista. En tiedä jäänkö tänne, muutanko toiseen maahan vai palaanko Suomeen seuraavan kerran työpaikkaa vaihtaessani, mutta ulkomaille muutto on kaikessa stressaavuudessa ja paperisodassaankin kokemisen arvoinen juttu.

Hieno juttu että olet saanut uutta virtaa elämääsi. Tuossa kun luin juttujasi niin oman kokemukseni perusteella sinun pitää vain luottaa itseesi enemmän ja edetä rohkeammin naisten kanssa niin hyvä tulee.

Naisilla on järjettömän huono itsetunto ja he antavat mieluusti miehen tehdä kaikki päätökset. Tähän voi tulla nyt lauma feministinaisia väittämään vastaan, mutta kuten tunnettua naiset sanovat yhtä ja tekevät toista.

Ennemmin tai myöhemmin löydät juuri sinun naisesi. Hauskoja deittejä siihen asti.
  Vastaa viestiin
23.08.11, 14:09   #22 (linkki)
Entinen ikisinkku
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Kiva kuulla, että sinulla menee siellä hyvin! Luin vanhat viestisi ja kuulostat kivalta mieheltä. Monet naiset eivät tajua, mitä menettävät kun vaan haluavat niitä itsevarmoja pahoja poikia. Oikeasti pehmomiehet ovat paljon ihanampia seurustelukumppaneita. En minä halua lapsilleni isäksi mitään pahaa poikaa, vaan kiltin miehen, joka leikkii lastensa kanssa. Tämän olen tajunnut vasta kohdattuani pehmomiehen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! No mutta takaisin sinuun. Halusin oikeastaan kommentoida sitä, että treffailukulttuuri Suomessa on nähdäkseni aika latautunutta: treffeiltä odotetaan hirveästi, niitä jännitetään, ja niitä pidetään yleisesti ottaen isona juttuna. Kaltaisesi huomaavaiset miehet järjestelevät naisille shamppanjapiknikin tyyppisiä yllätyksiä treffeille. Ne ovat toki kivoja, mutta minusta ne eivät ole tarpeen. Treffeissä, etenkin sokkotreffeissähän, on ideana yksinkertaisesti viettää aikaa mukavasti yhdessä ja tutustua toisiinsa. Minusta siihen riittää ihan normaali kahvilassa käynti, syömässä käynti, keilailu, kävelyretki tms. Ei siihen tarvita mitään sen suurempaa. Paras, mitä treffeillä voi tapahtua, on että "klikkaa" treffikumppanin kanssa. Shamppanja tai mansikat eivät koskaan voi ylittää sitä, eikä niillä kompensoida sitä, jos treffikumppani ei vaan miellytä. Paras neuvo kaikille treffailijoille, niin miehille kuin naisillekin, olisi mielestäni että ei pidä esittää mitään erilaista kuin millainen on, ja pitää keskittyä olemaan tilanteessa läsnä aidosti. Tietenkin alussa vähän jännittää ja jokainen pyrkii tuomaan esille parhaita puoliaan, ja niin sen pitää ollakin, mutta treffeistä ei kuitenkaan saisi tulla mikään show, jossa viihdytetään toista kaikenlaisilla tempuilla, vaan viihteeksi pitäisi riittää ihan oma seura.
Olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitäsi näihin kommentteihini! Onko treffailu siellä Atlantin toisella puolella mielestäsi rennompaa kuin meillä, vai jännittävätkö ihmiset siellä ihan yhtä paljon tai enemmänkin?
  Vastaa viestiin
23.08.11, 15:07   #23 (linkki)
Fiona83
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Luin viestisi, jossa kerroit siitä minkälainen olit treffeillä ja muistutit niin paljon rakasta avomiestäni, että oli pakko kirjoittaa. Hän on kaltaisesi kultainen ja sydämellinen mies. En voisi olla onnellisempi ja olen aivan varma, että sinäkin löydät vielä sopivan naisen, joka osaa arvostaa sinua. Tsemppiä treffailuun!
  Vastaa viestiin
24.08.11, 02:31   #24 (linkki)
sydänseppä
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Entinen ikisinkku Näytä viesti
Olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitäsi näihin kommentteihini! Onko treffailu siellä Atlantin toisella puolella mielestäsi rennompaa kuin meillä, vai jännittävätkö ihmiset siellä ihan yhtä paljon tai enemmänkin?
Aika vähän on kokemusta mulla vielä tältä puolelta Atlanttia, joten tämä vastaukseni kannattaa ottaa hieman varauksella.

Kyllä treffailu tuntuu huomattavasti rennommalle täällä, odotuksia ei tunnuta lataavan vaan asenne on enemmänkin, että mennään tekemään jotain kivaa mukavan miehen kanssa ja jos hyvä tuuri käy, niin kemiat saattaa kohdata. Treffejä ei siis tunnuta pitävän epäonnistuneina jos kemiat ei kohtaakaan, vaan riittää että on kivaa. Tällaisen terveen asenteen soisi yleistyvän Suomessakin.

Silti oon saanut sellaisen kuvan, että kyllä naisia(kin) jännittää jonkin verran treffit täälläkin. Tyypillisesti treffeillä kuulemma mennään kahville, syömään tai esim. minigolfia pelaamaan, joten siinä ei Suomeen eroa ole. Odotin, että treffailuun pätisivät tiukemmat säännöt tyyliin "miehen tulee tarjota ja tulla hakemaan autolla kotiovelta", mutta mihinkään sellaiseen en ole ainakaan vielä törmännyt. Olen toki tarjonnut (keskihintaisissa paikoissa, tippeineenkin hieman halvempaa kuin Suomessa), mutta olen antanut myös naisen tulla hakemaan kotiovelta hienolla urheiluautollaan (ei mikään rikas tyttö, ainoastaan autoharrastaja). Pukeutuminenkaan treffeillä ei ole ollut sen erikoisempaa kuin Suomessakaan, tunsin olevani siistissä kauluspaidassa ja farkuissa kerran jopa melkein ylipukeutunut. Mutta tämä voi johtua ihan vaan siitä, että kiinnostun tavallisista naapurintytöistä enkä niinkään trendikkäistä citysinkuista. (Ja alue jolla asun on keskikokoinen kaupunki etelässä, ei mikään suurkaupunki muttei pikkukyläkään.)

Huomenna olisi töiden jälkeen toiset treffit edessä kivan punapäisen opiskelijatytön kanssa, joka lupasi esitellä vähän kampustaan. Mitään sirkustempputreffejä ei siis ole luvassa :) Kävelyä, keskustelua ja ehkä kahvit tms. Improvisoin tilanteen mukaan. Sydäntä ei ole menetetty, mutta yllättävän paljon yhteistä on löytynyt. Odotuksia ei ole.

Yritän muistaa kertoilla lisää joskus.

Ai niin, ja täytyy muistaa että täällä olen ulkomaalainen, joten treffailu voi olla mulle helpompaa kuin paikallisille. Eksotiikasta on luultavasti ainakin pientä etua.
  Vastaa viestiin
24.08.11, 15:33   #25 (linkki)
kiva kuulla
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Mukava kuulla että menee hyvin! Mahdollisesti Suomeen palatessasi (jos palaat) saattaa myös sujua paremmin treffimarkkinoilla, yleensä ulkomailla asuminen tuo varmuutta ihmisten olemukseen joka viehättää. Ja on ainakin yksi mielenkiintoinen puheenaihe deiteillä (ulkomailla asuminen siis). Tosin joitakin olen tavannut, jotka ovat ylpistyneet ja pitäneet itseään parempana kuin muita palattuaan Suomeen, mutta toivottavasti sinä pysyt mukavana miehenä. Ja jos ei naista löydykään, niin elämänkokemuksena varmasti mahtava.
  Vastaa viestiin
Kirjoita viesti

Tagit
Tyhjä


>Työkalut Hae ketjusta
>
Hae ketjusta:

Laajennettu haku