Onnistuva mies.

Onko kivaa koskettelua olemassa?

Vaikkapa puolivahingossa käsivarsi hellästi koskettaa.
Eikä sillä ole senkummempaa tarkoitusta.
Minä ainakin tykkään sellaisista.

SINKKU sinkkuna

Mikä tää onnistuva mies muka on ? Jossaan antaa ymmärtää olevansa naimisissa viittaa vaimoon. Kuitenkin kirjottelee sinkkuosastolle. Avioliitossa elävä ei ole sinkun asemassa. Ei mitenkään. Ehkä se on joku pervo sinkkubongari. Yltäkylläsyydessä elävän ei kannattais kommentoida nälkää näkevien palstoilla ensinkään. Ylimielistä vttuilua sanon.

hille2

Minäkin ihmettelen. Kyselee ympäri ämpäri palstoja, että miltä se naisista tuntuu kun klittaa koskettaa tmsentyylistä. Eli liekö lainkaan koskaan yhdeltäkään naiselta edes saanut?

Ja mitä hempattia sitä pohtimaan, miltä jostain tuntemattomasta ulkopuolisesta tuntuu kun vahingossa koskettaa. Minä ainakin mutisen anteeks tai sori jos vahingossa johonkin törmäilen ja siinä se. Ei ole jäänyt pohdituttamaan, että miltähän tuostakin tuo tuntui...varmaan eivät hekään muista 5 sekuntia pidempään koko kohtausta.

Onnistuva mies.

Laiskuus teettää kaikkea.

Tämä on vanha ketju, jonka hakukoneella etsin.
Itsekin mietin, että taitaa mennä väärälle palstalle, ja niin kävi.

Toivottavasti en sekoittanut kaikkia sinkkumarkkinoita.

Reagtio kertoi kuitenkin sen ettei kosketus juuri kiinnosta.

hille2

Reaktio?

Mitä tarkoitat sillä, ettei kosketus kiinnosta? Kai se useimpia kiinnostaa, itse esim. halaan hyvät ystävät ja sukulaiset. Kosketukselle täytyy tottakai olla molemminpuolinen hyväksyntä - ihmiset yleensä koskettavat tarkoituksella vain itselleen läheisiä, merkitseviä ihmisiä, eivätkä heitäkään aina, jos tietävät, ettei ao. ihminen kauheasti ole halihalityyppiä tai hän tulee kulttuurista, jossa ei halailla kadulla ystäviä (olen kerran erehtynyt halaamaan ihanaa kiinalaisnaista, ja tajusin hänen jäykistyvästä vartalostaan heti, että tuli tehtyä kulttuurinen moka).

Onnistuva mies.

No ei ainakaan ensi kiinnostanut vastata asiallisesti.
Tämä toinen viesti korjasi tilanteen täydellisesti.

Eli teidän tapauksessa vaan läheisten koskettelu on miellyttävää.

Minulle on myös vieraidenkin kosketus miellyttävää.

Esimerkiksi tungoksessa liikkuminen tuo niitä tahattomia kosketuksia mukavasti.
Kaupan kassakin saattaa joskus hipaista kättä, kun antaa vaihtorahoja.
Ne vaan on kivan tuntuisia eikä sen enempää.
Taas joku kuvittelee joksikin pervoksi, mutta ei niissä mitään seksuaalisia ajatuksia ole mukana.

hille2

No olet kyllä aika väärässä ketjussa, ensinnäkin ukkomiehenä sinkkupalstalla ja toisekseen ap:n aloituksessa oli kyse siitä, että hänellä sinkkuna ei ole kotona ketään, jonka kanssa olla lähekkäin. Ei hän mitään vieraiden, tuntemattomien ihmisten vahinkokosketuksia ollut vailla. Jos sellaiset riittää, ei muuta kuin lentolippu Tokioon ja ruuhkajunaan siellä.

Väärin!!!

Läheisyys, sen kaipuu ja antaminen ovat ihmisen perustarpeita jotka säilyvät ihmisellä kuolemaan saakka.
Toimeen voi kyllä tulla ja pakko joidenkin (monen) tulla mutta surullista se on. Vaan ei kaikille kaikkea; joku elämän laki?

E. Dannat

Olen lukenut muutamasta aiheesta keskusteluja ja en vain ymmärrä sinua. En tiedä oletko jollain tapaa ns. vanhanaikainen (mikä ei välttämättä ole aina paha juttu).
En mahda mitään että minulle tulee sinusta hieman kieroutunut käsitys, olen pahoillani jos menen ihan metsään. Esim. tuo tungoksessa / kaupan kassan kosketus... Jossain vanhemmassa ketjussa kirjoitit jopa lapsen sylissä liekuttelun tuvan jonkunlaista mielihyvää.
En tiedä kuka meistä elää vääristyneessä maailmassa, täällä luemme vain rivejä ja ennen kaikkea niiden väjelä. Suutari pysyköön lestissään?

Muutoin: jokaisella meillä on oma reviiri; esim jollekin olkapää voi olla liian intiimi alue. Tai koskettaminen yleensä.
Homoseksuaalisuudesta: jokaisessa meissä asuu pieni homoseksuaalinen puoli (näin se on tulkittu yhden tutkimuksen mukaan). Se ilmenee samaa sukupuolta olevien välisenä olalle taputteluna, halailuina yms., tervejärkinen ymmärtää 'minkälainen kosketus kaverille sopii'. Luultavasti joku saa kiinni tästä ajatuksestani?

se väärä

Onpa ihmeellisiä hyökkäyksiä Onnistuvaa miestä kohtaan! Vaikka tämä onkin sinkkupalsta, niin kyllä tänne silti saa kirjoittaa ihan kuka vain, oli sinkku tai ei.

Koskettamisesta sen verran, että jokainen ihminen, vaikka muuta väittäisi, tarvitsee toisen ihmisen kosketusta. Ihan jokainen. Jos ei ole omaa rakastettua, lasta, vanhempia tai muita läheisiä, niin ymmärrän hyvin, että vieraan ihmisen satunnainen kosketus tuntuu hyvältä ja sitä tarvitsee. Jollekin ihmiselle kaupan kassan tai tungoksessa olevien ihmisten kosketus voi olla ainoa fyysinen kontakti pitkiin aikoihin ja siksi tarpeellinen.

Älkää siis tuomitko, kun ette tiedä!

Reviirintarpeinen

Aivan, ja useinhan sanotaan ihmisten (ei kaikkien, mutta ison osan) käyvän kampaajalla tai hierojalla myös siksi, että kosketus tuntuu hyvältä. Tiedostamattaankin ehkä, ja moni sen kyllä tiedostaakin. Aika moni sinkku tai muuten ilman kosketusta elävä paikkaa varmaan asiaa noin. Toisilla kosketuksen ja läheisyyden tarvetta vaan on enemmän, toisilla vähemmän, ja sitä paitsi se vaihtelee luultavasti paljonkin elämänvaiheen ja yleisen fiiliksen mukaan, sekä lyhyinä että pitkinä sykleinä. Ja riippuu kai siitäkin, mihin on ehtinyt jo tottua; muutos on aina vähän kriisi.

Oli aika, jolloin itse sain usein melkein inhoshokin halaamisesta, eikä se oleellisinta minua ole vieläkään muutenkin suuren reviirin tarvitsijana, mutta kyllä nykyään halaan ainakin harvoin näkemiäni kavereita tavatessa tai hyvästellessä, tai surussa lohduttaessa, jotenkin se on muuttunut iän myötä helpommaksi ja luontevammaksi. Parisuhteessakin läheisyys on minusta seksiä tärkeämpää, vaikka tärkeää sekin, mutta ovat ne jotenkin vähän eri asioita, kuuluvat yhteen ja silti molemmilla on myös oma tonttinsa. Hyvään seurustelusuhteeseen kuuluvat aina molemmat, mielestäni, ja kuvittelisin, että seurustelun loputtua juuri sitä läheisyyttä on se kipeä kaipuu ajoittain. Seksiähän maailmassa aina saa, mutta ei se aina oikein korvaa sitä kaivattua, saati kaivatun oikean ihmisen läheisyyttä. Ja kyllä se läheisyys minusta on ihmisen perustarve. Jopa tällaisena harvoin kosketusta kaipaavana perusyksinolijana arvelen niin.

Ja veikkaan, että läheisyyttä ihan vain läheisyytenä, ilman aina jatkoa seksinä, moni tarvitsee siksikin, että se torjuu tunteen 'vain välineenä olosta', antaa ihmiselle arvon ja turvallisuuden tunteen ihan itsenään, koko ihmisenä, ei vain jonkun tarpeiden täyttäjänä. Siksikin se on tärkeää. Sitä hyväksymisen tunnetta, mitä toisen pelkkä lähelläolo tuo, tarvinnee jokainen, ainakin ajoittain. Eihän toisen kainalossa aina edes halua kokea muuta kuin juuri läheisyyden ja hyväksynnän tunteen; moni sanoo etsivänsä juuri sitä myös yhden yön keikoista. Monesti vain se riittäisikin, mutta eihän sitä ole niistä oikein muotia eikä sallittua hakea. Eikä tietenkään aina haetakaan, mutta pitäisi vissiin olla kyltti kaulassa, mitä kukakin hakee, että samaa etsivät päätyisivät sieltä baarista sitten samaan petiin. Joillakinhan sellainen lähekkäin loikominen kuuluu ystävyyteen, mutta taitaa se ajan saatossa usein mennä hankalaksi taiteluksi sekin. Riippuu ihmisistä. Joillakin ystävilläni on juuri tuollaisia hali-ystävyyksiä, eri sukupuolta olevia.

Jokusen kerran olen muuten nähnyt unta, jossa joku ihminen, jopa täysin yllättävä todellisen elämän vinkkelistä on halannut tai ollut lähellä, ihan ilman mitään seksuaalista tunnetta. Silloin olen herättyäni ajatellut, että mieli taitaa nyt paikata oikeasta elämästä niinä aikoina puuttuvaa läheisyyttä, vaikka en itse edes ole välttämättä tajunnut sellaista puuttuvaksi enkä osannut kaivata. Jossain kai se silti silloin on. Unethat ovat pään tapa korjata päivää.

Minä ymmärrän, mitä Onnistuva mies ajaa takaa: ei tuollainen kosketus, joka tulee vahingossa esim. väkijoukossa ja tuntuu hyvältä yleensä sisällä yhtään mitään seksuaalista tunnetta tai tarvetta. Ihmisillä on vain tarve heti tukkia seksuaalinen selitys joka asiaan. Silloin se monesti menisikin jo pilalle, tuntuisi vain lääppimiseltä. Mutta kai ihminen eläinlajina tarvitsee tunteen, että heimoveljiä on olemassa, että kuuluu yhteisöön. Se on perustarve. Kyllä koiratkin menevät samaan kasaan nukkumaan välillä, ihan sisätiloissa, eli eivät siis kylmän takia, ja monet muut eläimet, vaikka tilaa olisi mielin, määrin. Sama turvallinen toisen läsnäolon kokemisen tarve, hyvä olo kosketuksesta siinäkin näyttää pelaavan. Onhan aikuisessakin varmaan aina sisällä se pieni lapsi, joka menee isän ja äidin väliin nukkumaan, kun siinä on turvallista ja hyvä olla, eikä se sisällä seksuaalisuutta. Se sisältää ihmisen perustarpeen siitä, että iho aina välillä osuu johonkuhun. Ehkä meillä ihmisillä on voimakkaampia ja heikompia ihoaisteja, ihan samoin kuin joku kokee maailman enemmän ääninä ja joku taas muistaa ja huomaa näköaistilla asiat, ja kiinnittyy kuvien kautta ympäristöönsä. Joku saa jo perimässä ja varsinkin varhaislapsuudessa vain kaipaavamman ihon kuin toinen?? Varmaan liittyy paljolti siihen, minkä verran kosketusta ja sitä kautta turvallisuutta on saanut ihan pienenä lapsena, onko iho tuttu asia, vai onko se turvallisuuden ja kosketuksen kaipuu pitänyt jostain syystä kieltää selvitäkseen elämässä. Apinakokeetkinhan sen kertovat. Anteeksi nyt vertaus, mutta elukoita ollaan!

Ymmärrän silti niitäkin, joista se tuntuu pahalta, siihen on varmaan joku voimakkaampi elämässä aiheutunut syy, joka saa hälytyskellot palamaan jonkun tullessa tontille, ja ainakin sen hetken elämänvaiheessa se ylittää voimakkuudeltaan tuon perustarpeen. Jollakulla pelko, tai epäluulo, tai tunne 'vain vonkaamisesta' jonkun historian tai maailmankuva-asian takia, tai tunne, että yritetään tukahduttaa, tai jotain. Voi olla kyse täysin kosketukseen liittymättömästä historiasta, että on helposti kävelty yli henkisesti, rajoitettu, viety puheenvuoro, 'ääni', jotain sellaista. Minä voisin kuvitella, että sellainenkin vaikuttaa aikuisena vielä tarpeeseen saada pitää oma tilansa itsellään myös fyysisesti.

Onnistuva mies.

Kiitos hyvistä kirjoituksista.

Ehkä minä olen liian herkkä tunteiteni suhteen.

Olen miettinyt, olisiko viisasta yrittää tukahduttaa tunteet, kai siihenkin pystyy, jos oikein yrittää.

hille2

Ehkä tajusin väärin tämän onnettoman miehen. Minulle vain jäivät soimaan päähän nämä hänen kirjoittamansa:

"Onko kivaa koskettelua olemassa?
Vaikkapa puolivahingossa käsivarsi hellästi koskettaa."

"Esimerkiksi tungoksessa liikkuminen tuo niitä tahattomia kosketuksia mukavasti."

Minulle tuli jotenkin mielikuva jostain puolipervosta, joka tahallaan tunkee julkisella paikalla lähelle tuntemattomia päästäkseen muka vahingossa hiplaamaan heitä. Olen nimittäin itse joutunut tällaisen uhriksi, ja se on oksettava tilanne. Jos mielikuvani on väärä, pyydän anteeksi.

Näinkin voi elää

Vanha tätini saattoi aikoinaan vaikkapa silittää ohimennessään väsyneeltä näyttävän myyjän hiuksia ja sanoa, että "Saa aikuisiakin joskus silittää." Helsingissä tuosta saisi varmaan poliisin kimppuunsa, mutta pienellä paikkakunnalla tiedettiin, että tapa oli nimenomaan äärimmäisen hyväntahtoinen, kuten hänen suhtautumisensa ihmisiin aina muutenkin, ja se perustui juuri tuohon ajatukseen, että ihminen tarvitsee kontaktia toiseen ihmiseen, läheisyyttä ja sellaista henkistä kantamista hetkissä. Ja kun se noin tuli niin selvän huumorin kautta, hyvän tahdon tajusi sieltä takaa. Hän nyt huomioi kyllä kaikenlaisella pienellä ympäristönsä ihmisiä muutenkin, aikuisia ja varsinkin lapsia, oli se sitten vaikka paperinuken leikkuuta tuntemattomille lapsille junassa. Otti kontaktia, koska hänen maailmankuvassaan ihmisten välinen yhteys, vaikka edes pienen hetken, oli tärkeää myös tuntemattomien välillä, hetken kontakti, sellainen pitemmälle päivään kantava sekunti, voimien antaminen toiselle vaikka vain pienenä hetken lämpimänä hymynä ohitettaessa. Se yhteyden syntymisen tunne, että kaikki me täällä arjessamme taaplaamme ja yritämme toisiamme tukea.

Nainen_45 vuotta

No ehkä minä olen sitten jotenkin epänormaali, koska en erityisesti kaipaa hellyyttä tai toisen ihmisen kosketusta. Iltaisin nukkumaan mennessä en kaipaa ketään siihen viereen. Seksi on eri asia, siinä ei tarvitse olla tunnetta tai sitoutumista - pelkkä akti joka johtaa orgasmiin. Olin naimisissa vuosia ja sittemmin eronnut eli pystyn kyllä ihmissuhteeseen. Jos kohdalle sattuu mukava mies joka antaa hellyttä tai läheisyyttä niin se on ok, mutta se ei ole asia jota kaipaan tai tunnen olevani vailla.

Onnistuva mies.

No mielikuva on väärä.
No ei se mitään, kun mielikuva on nyt korjaantunut.
En minä ketään yritä hiplata.
Selvennyksenä vielä sanon, että paras tilanne on se, kun joku koskettaa minua.

Onnistuva mies.

Juuri tuollaisia tätejä soisi olevan enemmän.

Eräällä työpaikalla olen törmännyt samantyyliseen henkilöön.
En itse ollut siellä töissä, vaan kävin sillointällöin työn merkeissä.
Hän todella osasi laittaa kätensä olkapäälleni ja muutenkin kosketteli.
Eikä siitä mitään seksuaalista oloa syntynyt, mutta muuten oli mukavaa.
Todella huumorintajuinen oli hän.

jokuvainen

Mulle koskettelun tai kosketetuksi tuleminen oli todella kiusallista lapsena ja nuorena. Vanhemmat eivät ollenkaan opettaneet kosketuskulttuuriin ja sain kokea sekä nähdä väkivaltaa liikaa.

Nuorena tyttökaverini (itsekin olen nainen ja en tarkoita tyttökavereilla seurustelua) alkoivat halailemaan minua aina kun tavattiin. Lisäksi he joskus kampasivat ja letittivät tukkaani. Estoni alkoivat vähenemään.

Tutustuin seksiin vasta täysi-ikäisenä ja lapsia aikani hoidettuani opin nauttimaan ihmisten läheisyydestä ja kosketuksesta. Onneksi lapsuus ei leimaa koko tulevaisuutta ja elämää.

Edelleenkään en ole kovin innokas kosketuksiin, mutta jos niitä sopivasti annostelee, niin mukavaahan se on. Tykkään myös makoilla toisen ihmisen (vaikka lapsen tai ystävän) vieressä, ilman että kosketamme toisiamme. Läheisyyskin jo pelkästään lämmittää ja rauhoittaa. Varmaan myös lemmikkieläimen kanssa sama tunne voisi tulla.