Totuus

Käsittämättömällä tavalla YH-äitejä ylistetään kilpaa. Aina on juttua siitä, kuinka he onnistuvat käymään töissä ja samalla hoitamaan lapset ja siinä sivussa opiskelemaan kolmannen tutkinnon...

Käsittämätöntä skeidaa! Todellisuus on se, että kyseiset henkilöt ovat 1) pullauttaneet lapsia maailmalle liian aikaisin, 2) väärän henkilön kanssa, 3) eivätkä ole näin tehdessään miettineet lapsiensa etua, vaan pelkästään itseään.

Lapset kärsivät siitä, että heillä on vain toinen vanhemmista huoltajana. Tutkimus toisensä jälkeen todistaa siitä. Yksinhuoltajan päivä ei sisällä yhtään tuntia enempää, kuin muidenkaan. Jos he käyttävät töiden jälkeen vapaa-aikaansa muuhun kuin lapsien kanssa olemiseen, niin lapset ovat yksin tai jonkun toisen hoitovastuulla. Lapset maksavat "laskun" siitä, että nämä äidit kokivat ja kokevat edelleen olevansa vapaita tekemään mitä tahansa vain tahtovat. Kukaan lapsista ei itse päätä syntyä tähän maailmaan. YH-äideillä on niin kova halu saada lapsia itsekkäästi itselleen, että he tekevät niitä viis veisaamatta lasten eduista.

Todellisia sankareita ovat ne äidit, jotka ovat osanneet ensin järkevästi valita isäksi sopivan kumppanin (eivätkä peniksen koon perusteella baarista jotain äänekästä pullistelevaa karva-apinaa). He ovat saaneet parisuhteensa kestävälle pohjalle ja vasta sitten hankkineet yhdessä lapsia ehjään perheeseen, kuten jokaisen aina pitäisi. Lopulta he ovat työstäneet ongelmia pois parisuhteessa, sen sijaan että alkaisivat etsimään "unelmien kumppaniaan" aina uudestaan ensimmäisen särön jälkeen.

YH-äidit ovat heihin verrattuna pohjasakkaa!

nohnoh

eipäs nyt yleistetä kumpaankaan suuntaan.

LÖKJNB

Aivan samaa mieltä. Nehän on jo todistetusti luovuttajia eronsa ansiosta.

komppaan ap:tä

Aika totta tuo aloitus.

Onko niitä lapsia ihan pakko tehdä ensimmäisen vastaantulevan miehen kanssa?
Katselin aamulla maikkarin chattia tekstitv:ltä aamukahvia juodessa ja vähän laittoi kyllä mietityttämään kun siellä oli useitakin naisia ikähaarukalla 19-23v. jotka ilmoitti olevansa Yh:iä ja etsivänsä miestä.
Eikö nuoret ymmärrä mitään ehkäisystä vai miksi ihmeessä niitä kakaroita on pakko alkaa tunkea maailmaan kun itsekin on vielä ihan kehittymätön teini?

Romycat

Entäpä yksinhuoltajaisät? Entäpä ne joilta vaikkapa se toinen puolisko on kuollut, entä ne joilla ei ole ollut vaihtoehtoja kuin kasvattaa lapsensa yksin? Elämäntilanteet saattavat muuttua hetkessä rajusti ja siihen on paha tulla kenenkään jakamaan rajoittamatonta viisauttaan jostain puskista kuten ap tässä.

Huh.. säälittävä provo ap, mutta jos elämäsi siitä paranee että arvostelet ihmisiä (vaikkakin toivottavasti edes leikilläsi/provoamisen vuoksi?)joiden elämäntilanteesta et tiedä etkä voi tietääkään hevonhelvettiä niin by all means.. Osoitatpahan tietämättömyytesi ja typeryytesi sitten kaikille muille ja moni saa kustannuksellasi myös ilmaiset naurut :) Minä ainakin sain, edes osittain.

komppaan ap:tä

Arvasin melkein, että joku tulee vetämään tämän kortin. Suomessa on sitten melkoisen paljon naisia joiden puoliso on kuollut/elämäntilanteet muuttuneet rajusti.

On mielestäni jo hälyttävän paljon YH:iä joiden kahdella/kolmella/neljällä lapsella on kaikilla eri isä. Kaikkiko ne ovat kuolleet ja mullistavat elämäntilanteet olleet asialla?
Mielestäni pitäisi olla sen verran vastuuntuntoa, että lapsia aletaan tehdä vasta kun parisuhde on tosiaan varmalla pohjalla ja tutustuttu mieheen vähän paremmin. Jokaisen baari- tai nettideittituttavuuden kanssa ei ole kypsää ruveta lapsia pukkamaan maailmaan. Vaikka se mies sillä hetkellä kuinka vaikuttaisi Prinssiltä ja Mister Oikealta.

Minä en pitänyt AP:n aloitusta provona, vaan oli hyvinkin järkevä ja asiallinen kannanotto. Onko mielestäsi kunnollisen parisuhteen rakentaminen ja vasta siihen lasten hankinta joten provoa??

Hiisi.

Suomalainen nainen on aina oikeassa, ainakin omasta mielestään. Noita yh- äitejä on maa pullollaan, ja yleensä ovat itse itsensä hankkineet siihen tilaan. Tuo yh- isien mukaanveto tosi typerää. Naiset näitä eroja yleensä tehtailevat. Sitten on naisia, ketkä vaativat saada lapsen, mutta ilman lapsen isää omia itsekkäitä tarkoitusperiään varten.
Näitä yh-äitejä ilmoituksineen tyrkyllä treffipalstoilla, yh-äippä lapsineen, koirineen, vailla miesseuraa tositarkoituksella. Voi olla, ettei ihan helpolla saa vakimiestä lapsi, koirakatraansa isukiksi. Kertakäyttöseuraksi yh-äipät kelpaavat, kun sattuvat saamaan vapaata hoidokeistaan.
Kova on kohtalo yh-äideillä. Kaiken huippuna, että lesbo, homopareille lapsensaantioikeus. Ei ikuna. Noissa suhteissa ei normaalit kuviot onnistu lainkaan, ja mahdollisesta lapsesta kasvaa samanlainen poikkeava, vaikka muuten olisi enemmistöä. Seura tekee kaltaisekseen. Sanovat.

Hyvää päivänjatkoa.

Eihän sille mitään voi, että on niin paljon pohjasakkamiehiä joista ei ole mieheksi. Se on todellakin harmi, ettei niille saa lyötyä jotain pohjakastimerkkiä otsaan. Jos ap on on itse mies, niin tatuoi otsaasi " olen epäkelpo mies", tietävät naiset sitten varoa. Jos ap on nainen, niin älä koskaan hanki lapsia. Vaikka mies olisi kunnollinen, niin sekään ei pelasta ja suojele lasta tuolta järkyttävältä tyhmyyden määrältä. Jos ap:lla jo on lapsia, anna heidät pika påikaa adoptoitavaksi. Kukaan ei voi olla huonompi vaihtoehto vanhemmaksi kuin sinä,

Neiti

Valitettavasti joudun olemaan samaa mieltä ap:n ja muiden häntä komppaavien kanssa. Tunnen kolmen lapsen yh-äidin, jonka nuorimmaisella on eri isä kuin kahdella muulla lapsella. Tämä äiti on niin rakastava ja epäitsekäs, ettei kuulemma koskaan aio kertoa kyseisen lapsen isälle, että tällä on lapsi, eikä lapselle, kuka hänen isänsä on. Yllätys: lapsi oli täysi "vahinko". Tämä on niin väärin kuin vaan voi olla! :( Tällä naisella miehet muutenkin ennen vaihtuivat suht usein, viimeisimpien tietojeni mukaan on nykyään yksin ja hyvä niin!

Totta, täysin samaa mieltä. Näitä huithapeleita nykyään riittää, eikä mikään heille riitä. Lapsi on aina syytön vanhempiensa virheisiin. Yhtä hirveää kuin se, ettei lapselle koskaan kerrota hänen isästään, on se, että lasta käytetään kiristyksen välikappaleena, jotta puoliso ei jättäisi.

2000-luku on todellinen itsekkyyden aikakausi, jota elävät minä-minä-maassa asuvat ihmiset. Välillä sitä toivoo kyynisesti, että joku korkeampi voima räjäyttäisi planeetta Maan taivaan tuuliin, niin loppuisi kertaheitolla itsekkyys maailmasta, eivätkä varsinkaan lapset joutuisi kärsimään enää yhtään.

Neiti

Ikävä kyllä tästäkin löytyy esimerkki, jonka tiedän. Ystäväni sisko tuntee erään telkkaristakin tutun lesboparin, jonka elämä ei ole tosiaankaan nykyään niin auvoisaa kuin tv:stä saadun kuvan perusteella luulisi: lapset, lähes samanikäiset, ovat hunningolla ja hoitamatta, koti törkeässä kunnossa (tuskin parisuhdekaan kovin hyvällä mallilla).

Olen sen verran "vanhanaikainen", että ajattelen lapsen tarvitsevan sekä isän että äidin kehittyäkseen tasapainoiseksi ihmiseksi ja näinhän se on tutkimustenkin mukaan: lapsi tarvitsee sekä miehen että naisen mallin. Kaikki muilla tavoilla lapsen "hankkineet" (eli homo- ja lesboparit ja "sinkkuäidit" -> ah, niin glamouria tihkuva nimitys) ovat itsekkäitä pohjimmiltaan. Sori vaan.

Juu-juu!

Kyllähän lapsi mieluusti tarvitsee sekä isän että äidin, mutta mikä avuksi, kun vuosien jälkeen mies paljastuu petturiksi, patologiseksi valehtelijaksi ja lapsistaan eroon haluavaksi nuoren pimatsun "poikakaveriksi"? Kyllä saa sellainen miehenkuvatus mennä menojaan.

Paremmin kasvatan lapseni ilman tuota olentoa, joka itseään mieheksi kutsuu.

T: Äiti, jonka kk-tulot ovat 7800 €. (se ehkä onkin syynä tuon luuserin toimintaan, ei raukka kestä parempituloista, koulutettua naista.

huono yh-äiti

surettaa todella kun naiset täällä arvostelevat toisiaan ja nimenomaan aina sitä joka on vähän itseä heikompi. Ei kaikki voi olla yhtä täydellisiä kuin te olette. En ymmärrä mitä ylemmyyttä saatte toisten tuntemattomien ihmisryhmien moittimisesta. Kun ette oikeasti heidän elämästään mitään tiedä.

Minulle itselleni tuli itku kun luin teidän kirjoituksianne. Joten kyllä tekstinne osuu ja uppoaa.

Tässä on yksi todella aivoton huithapeli.
Olen "tehtaillut" kaksi lasta tähän maailmaan. Olen yksinhuoltaja. Lyökää vaan lisää, kyllä jokainen sana satuttaa, voitte olla onnellisia omassa erinomaisuudessanne.

Minä sain ensimmäisen lapseni "vahingossa". Olin 16 v, poikakaverini muutaman vuoden vanhempi. Yhdessä oltiin oltu 6 kk. Ensimmäisessä yhdynnässä kondomi meni varmaan rikki sählätessä koska raskaaksi tulin heti eka kerrasta. Seuraavaan kertaan näet oli yli 4 viikkoa.

En tehnyt aborttia, siksi kun en vaan pysty tappamaan ketään, en ainakaan omaa lastani.
Tästäkin saa antaa pyyhkeitä, aivoton raukka, ei mitään selkärankaa, se minä olen.

Poikakaveri meni menojaan saman tien. Ei ollut valmis isäksi "mistä sitä tietää onko lapsi edes hänen", tokaisulla. No oli hänen, mutta eipä ole koskaan isäntunteitaan näyttänyt. Tytär tietää kuka hänen isänsä on, mutta ei ole koskaan halunnut häntä tavata, vielä.
En hakenut elatusapua mieheltä enkä kunnaltakaan mitään.

Päivät opiskelin ammattikoulussa, muksu oli hoidossa naapurin jo eläkkeellä olevalla lapsettomalla rouvalla. Hän itse pyysi saada hoitaa. Maksoin 300 markkaa per kuukausi. Vein valmiit ruuat ja vaipat joka päivä. Hyvä ihminen, rakastaa tytärtäni kuin omaansa.

Illat siivosin kahta isoa autonkorjaus- ja metalliteollisuuden hallia lapsi mukanani. Elin itse kaurapuurolla ja näkkileivällä monta monituista viikkoa välillä peräkkäin kun lapselle piti ostaa esim. talvikengät ja talvihaalari.
Ikuisesti muistan kiitollisuudella sitä yrittäjää joka minulle työpaikan antoi iästäni ja viisiviikkoisesta vauvasta, joka kulki työssäni joka ilta mukana huolimatta. Ihana, ihana ihminen. Elämää nähnyt mies jolla oli sydän paikallaan. Ei koskaan moitteen sanaa. Jos en jotain osannut, neuvoi vaan että tee ensikerralla näin, tulee puhtaampaa. Hän oli toinen tukipilari minun nuoruuden elämässäni.

Pärjäsin yksin ilman omien vanhempieni tukea. Mitä kylvää, sitä niittää, sanoi uskovainen äitini.
Näkee lapsiani kerran vuodessa omana syntymäpäivänään. Naapurin rouva, rakas ystäväni, on sata kertaa rakkaampi tyttärilleni kuin oma äitini. Mitä kylvää, sitä niittää myös äitini.

Kun tyttäreni oli 7v, tapasin uuden miehen, tutun työkuvioista. Tapailtiin monta vuotta, mutta ei asuttu yhdessä koskaan. Mentiin naimisiin, kun tyttäreni oli 12v. Siitä kahden vuoden päästä syntyi nuorimmaiseni, haluttu ja toivottu toinen tytär.
Luulin tuntevani tämän miehen todella hyvin. Ihana, kiltti mies, ei koskaan riidellyt.
Enpä oikeasti tuntenut häntä lainkaan. Mies sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, söi lääkkeitä minulta salaa koko ajan. Luuli parantuneensa ja lopetti lääkkeiden oton jossain vaiheessa. Muuttui täysin toiseksi ihmiseksi. Melkein tappoi minut kuristamalla yhtenä yönä, noin vain. Hali joka meni vähän yli, en tarkoittanut.. sanoi hän. Mutta ei suostunut menemään lääkäriin.

En siis tuntenut häntäkään vaikka monta vuotta seurusteltiin. Minä tyhmä, aivoton idiootti.

Mitä minun olisi pitänyt tehdä?
Olla parisuhteessa vaikka en pystynyt nukkumaan öisin kun pelkäsin mitä meille kaikille voi sattua?
Kokeilkaapa joskus itse valvoa vaikkapa vain 10 yötä peräkkäin. Jos toinen kääntää kylkeä, kuuntelet onko hän valveilla vai ei, nouseeko ylös sängystä vai ei.
Minä käytännössä nukuin noin 5 kuukautta. Enkä koskaan uskaltanut jättää lapsia mieheni kanssa kahden enää sen tapahtuman jälkeen. Toisen tapahtuman jälkeen muutin samana yönä veljeni luokse asumaan.

Minä sanon teille arvostelijoille, että on helvetin helppo heitellä toisten niskaan paskaa nimettömänä.

Minä olen käynyt töissä 16 vuotiaasta. Elättänyt itseni ja lapseni, en saa elatusapua teiltä keneltäkään.
Olen se teidän paljon parjaama yksinhuoltaja joka on pullauttanut ensimmäisen lapsen maailmaan tyhmyttään ja toisen sellaisen henkilön kanssa jota ei ole oikeasti tuntenut lainkaan.

Jos sinä olisit nähnyt rakkaan miehesi, oman lapsesi isän, terveenä kiltin ja todella hellän miehen, pitävän puukkoa 2 vuotiaan kaulalla, voisitko sinä työstää sen ongelman pois ja jatkaa elämääsi noin vain sen ihmisen kanssa?

Minä en voi. Vieläkin herään välillä hiestä ihan litimärkänä ja tuntuu siltä että saan sydänkohtauksen ihan vaan pelosta. Vaikka tapahtumasta on jo yli 8 vuotta.

Lasteni "alkuperä" ei poista sitä tosiasiaa, että minä rakastan lapsiani ja elätän heidät omalla työlläni.

Olen se teidän paljon parjaama yh-äiti. Kaksi lasta eri isät. Valitettavasti minulla ei ole ollut kuin nuo kaksi miestä joiden kanssa olen ollut koskaan seksisuhteessa, niitähän pitäisi tietysti olla joka sormelle teidän mielestä.

Kolmatta lasta en uskalla hankkia maailmaan enää koskaan, vaikka rakastan lapsia. Koska en uskalla enää lähestyä yhtään miestä. Kun en kertakaikkiaan osaa valita oikeaa miestä.

Ja te olisitte valmiit ottamaan pois minulta nämä kaksikin lasta. Kelvoton äiti, heti eroamassa kun vähän ongelmia eteen tulee. Minua suoraan sanoen v***taa lukea teidän tekstejänne.

nohnoh

niin kuin jo sanoin aiemmassa vastauksessani, ihmisiä ei voi mustavalkoisesti kategorisoida. ikinä ei voi olla sataprosenttisen varma ettei itse eroa, vaikka olisi kuinka tehnyt töitä parisuhteen eteen ja yrittänyt tutustua kumppaniin ja on mielestään valinnut täysjärkisen miehen. itse en ainakaan ole valmis sietämään ihan mitä vain parisuhteessa sen takia, että eroaminen olisi sosiaalinen häpeä. aiemmin eroaminen oli lähes mahdotonta, vaikka olosuhteet olisi olleet millaiset (väkivalta, raiskaus parisuhteessa jne.). on kaksipiippuinen juttu, että eroaminen on tullut helpommaksi. on tilanteita, joissa on ero välttämätön ja paras ratkaisu, mutta on paljon turhia eroja myös. ja ennen kaikkea liian heppoisin perustein solmittuja parisuhteita.

itse olisin sitä mieltä, että ongelmana on lähinnä tämä ihmistyyppi, joka ei kykene ajattelemaan nenäänsä pidemmälle. ns. lähiötyyppi (kaikki lähiöissä asuvat eivät ole tällaisia). nämä maikkarin chateissa seuraa etsivät yh-äidit ovat juuri tätä ihmisryhmää.

on yleisempää, että nuorena (alle 23-v.) alkaneet parisuhteet ei kestä, sen takia olisikin niin tärkeää että nuorena ei tultaisi äidiksi. mutta vahinkoja voi aina sattua, vaikka kuinka olisi huolellinen ehkäisyn kanssa. mutta kyllä ongelmana on tämä, että usein nuorena äidiksi tulo ja nuorena eroaminen kulkee suvussa. jos ei ole ehjän perheen mallia, on vaikea itse luoda sellainen.

"Kaikkea muuta

ihminen katuu, muttei nuorena naimistaan!"

20-v. naimisiin, kolme lasta muutama vuosi myphemmin ja nyt, 30 v. myöhemmin, edelleen onnellisesti naimisiissa, saman miehen kanssa.

Ja avasinkin...

pitkän tauon jälkeen tämän keskustelupalstan. Nyt muistan, miksi aikoinaan poistuin.

Aloin voida liian pahoin siitä, että mitä vähemmän asioista oikeasti tiedetään, sitä jyrkemmin ja mustavalkoisemmin ja sitä järjettömämpiä ja käsittämättömämpiä yleistyksiä tehden niihin otetaan kantaa. Tämä aloitus, jossa on vedetty täysin hihasta täysin mielikuvituksellisia väitteitä ja yleistyksiä palautti sen heti mieleen.

Ai niin, yksi minun tuttunikin on sellainen ja tällainen ja toimii niin ja näin, joten kyllähän kaikki siinä elämäntilanteessa olevat ilman muuta samanlaisia ovat.

Mikä saa ihmiset oikein tekemään tuollaisia aloituksia ja ajatuksia, mikä saa ihmisen esittämään yleistyksiä vailla mitään kritiikkiä oman tiedon määrästä?


Suljen koneen. Tekee pahaa.

Niin

Hyvä kun toitte tämän surullisen puolen esille yh-äitien kokemuksista.
Todella surullista ja en soisi sitä kenenkään kokevan.
Omanlaista vahvuutta tuosta selviäminen vaatii.

Nyt itsekin osaan ajatella asiaa vähän erilailla.
Sillä varmaan kaikilta yh-äideiltä noita vaikeita erokokemuksia löytyy.

Olen minäkin ajatellut, miksiköhän eroamisia on paljon.
Ja olen myös sortunut ajattelemaan, eikö sitä avioliiton solmimista ajatella riittävällä vakavuudella.
Mutta näköjään se tilanne voi muuttua tosi radikaalisti, ja silloinhan on selvää, että joudutaan eroamaan.

Kuitenkin olen siinä samaamieltä aloittajan kanssa, että kaikille osapuolille olisi parasta liittojen kestäminen, jota hänkin peräänkuulutti.
Mutta miten tuohon päästäisiin onkin vaikeampi kysymys.

Sitten jäi yksi asia vielä mietityttämään, mutta siitä en nyt tässävaiheessa uskalla sanoa mitän.

Neiti

Olen pahoillani ja pyydän anteeksi, jos osaltani sain sinut itkemään. Se ei missään tapauksessa ollut tarkoitukseni.

Ethän sinä ole mikään huithapeli, kertomasi asiat voisivat tapahtua kelle tahansa seurustelevalle naiselle. Jotenkin arvelen, ettet sinäkään varmaan hyväksyisi sitä, ettei lapselle kerrota koskaan omasta isästään mitään eikä lapsen isälle lapsestaan. Se on itsekkyyttä miltä tahansa kannalta katsoen, kun mitään järkevää syytä tällaiseen käytökseen ei ole. Se täytyy myöntää, että se tuttu yh-äiti on muuten hoitanut lapsensa nähdäkseni aina ihan hyvin.

Itsekkäillä yh-äideillä tarkoitin sellaista ihmistyyppiä, jonka "nohnoh" kuvaili.

nohnoh

30v. sitten oli yleistä, että nuorena saatiin lapset ja solmittiin parisuhde. parisuhteen purku oli vaikeampaa osittain juridisesti ja osittain taloudellisista syistä ja se on osasyy siihen että oli vähemmän eroja.

nykyään sellaiset, jotka saa lapsia nuorena, on suureksi osaksi sellaisia, jotka ei osaa pitää huolta itsestään eivätkä lapsesta. nykyään ei myöskään ole sellaisia turvaverkkoja kuin entisaikaan, jolloin saman katon alla asui kolme sukupolvea. ihminen ei menetä mitään, vaikka odottaisi sen lapsenteon kanssa muutaman vuoden, noin 25-vuotiaaksi.

vela sivustaseuraaja

Entäs yh-äidin entinen mies, lasten isä? Sankari varmaan mielestänne?

No hero.

Tuskin kannattaa sankarin viittaa heittää kenenkään harteille. Turhan kevyesti hankitaan lapsi, ja turhan kevyesti erotaan. Moraali, vastuuntunto, mihin katoaa? Erolasten tulevaisuus on todennäköisesti synkempi, mitä ehjän perheen lapsen. Tarkoitan tavallista normaalilla riitelyllä varustettua perhettä, en mitään kauhujen taloa.
Monikin sivuun heivattu lapsen nuori isä haluaisi olla läsnä lapsen ja tämän äidin kanssa, muttei se aina onnistu syystä tai toisesta. Ovi suljetaan nenän edestä. Elatusmaksut ja muut sos,tuet kyllä kelpaavat yh:lle.

komppaan ap:tä

Omissani ja joidenkin muiden kommentoijien teksteissä tarkoitettiinkin näitä yh-äitejä, jotka pyörivät pitkin nettideittejä ja chattejä ja baareja etsimässä miestä, ja sellaisen saatuaan alkavat välittömästi pukata lapsia maailmaan. Kun tämä alkoholisoitunut ja muutenkin renttu mies sitten nostaa kytkintä, yh lähtee heti uuden miehen metsästykseen.

Sinunhan elämäntarinasi ei sovi mitenkään kyseiseen naismalliin, joten älähän turhaan mieltäsi pahoita. Jokainen järkevä ymmärtää tietenkin sen, että on ryhmä yh-äitejä joiden elämäntilanteet eivät välttämättä ole aina itsensä aiheuttamia ja jotka muutenkin ovat ihan vastuullisia ihmisiä. Heitä kukaan tämänkään ketjun kritiikkiä esittäneistä ei tietenkään moiti.

eikö????

komppaan ap:tä nimimerkki ja te muut

Tässä lainaus apn aloituksesta...
"Käsittämättömällä tavalla YH-äitejä ylistetään kilpaa. Aina on juttua siitä, kuinka he onnistuvat käymään töissä ja samalla hoitamaan lapset ja siinä sivussa opiskelemaan kolmannen tutkinnon...

Käsittämätöntä skeidaa! Todellisuus on se, että kyseiset henkilöt ovat 1) pullauttaneet lapsia maailmalle liian aikaisin, 2) väärän henkilön kanssa, 3) eivätkä ole näin tehdessään miettineet lapsiensa etua, vaan pelkästään itseään."


Ketä tässä haukutaan ryhmänä..
niitä YH-äitejä jotka ovat
1. pullauttaneet lapsia liian nuorena
2. menneet yhteen väärän henkilön kanssa ja pullauttaneet lapsia
3. olleet itsekkäitä, ajatelleet vain omaa etuaan

kyllä tuo osuu erittäin hyvin tuon nimimerkki "huono yh-äiti" nilkkaan, tai hänen tapauksessaan mieleen. Turha täällä on sitten kaunistella jälkikäteen, että onhan niitä ehkä joitakin kunnollisiakin.. mutta nuo kaikki muut yht ovat ...

Minä jättäisin muiden ihmisten lapsenteon heidän omaksi asiakseen. Teistä kukaan ei voi tietää miksi ja missä tilanteessa ja millä odotuksilla parisuhteesta ne lapset on tehty.
Ette myöskään tiedä syitä mitä jonkun toisen ihmisen eron taustalla voi olla.

Minä tunnen työympyröistä liki 20 yksinhuoltaja-äitiä/isää.
Erojen takana on pettämistä, lyömistä, jatkuvaa alistamista, jatkuvaa yksipuolista riitelyä, jatkuvaa lasten laiminlyöntiä, turhaa mustasukkaisuutta jne..

Onko teistä parempi olla sellaisessa suhteessa vuodesta toiseen jossa
1. isä tai äiti ei huomioi lastaan kuin satunnaisesti silloin tällöin vaikka asuu samassa asunnossa
2. isä tai äiti käy satunnaisesti panolla vieraissa, mutta toistuvasti kuitenkin
3. isä tai äiti juo joka viikonloppu itsensä umpihumalaan, joskus viikollakin, eikä hakeudu hoitoon
4. isä tai äiti lyö lasta/puolisoaan, tosin satunnaisesti, mutta lyö kuitenkin
5. isä tai äiti henkisesti pahoinpitelee, alistaa, mitätöi, väheksyy puolison, lapsen tekemisiä
6. puolisot eivät enää rakasta toisiaan. Ollaan kaksi tuttavaa saman katon alla
7. toinen puolisoista ei rakasta enää toista. Ei halua olla intiimissä kanssakäymisessä kuin joskus
harvoin jos silloinkaan. Liki yhtä usein tämä haluton on mies, ei aina se nainenkin.
8. puoliso ei puhu toiselle mitään, ei tavallisiakaan juttuja. Ei suostu kertomaan miksi ei.
Hiljaisuutta voi jatkua vuosia. "Mykkä" ei suostu perheterapiaan.

Tässä noita työympyröissä nähtyjä erojen syitä.
Ja näitä piisaa, voisi luetella loputtomiin asioita, jotka aiheuttavat parisuhteen päättymisen.

Elämä ei mene aina käsikirjoituksen mukaan. Jokaiselle voi tulla parisuhteessa ja yksinollessaankin eteen sellaisia tilanteita, että joku ihminen on parempi jättää taakseen, pois omasta lähipiiristä. Näin se vain on.
Ihmisen on erittäin vaikea yksin muuttaa parisuhdetta. Jos toinen osapuoli ei halua, niin ei halua.

Mitä chatti sun muihin treffipalveluihin tulee.. niistäkö te omat mielipiteenne rakennatte?
Mistä te tiedätte minkälainen ihminen siellä viestin takana on?
Otatteko te kontaktia jokaiseen ja selvitätte taustat?

Tai mistä sinä "komppaan aptä" tiedät, että jokainen alkoholisoituneen miehen jättävä lapsia saanut nainen menee metsästämään uutta miestä?
Kuinka monta sellaista naista tunnet?
Voidaksesi yleistää tuon koskemaan kaikkia yh-äitejä, niitä tuttuja sinulla pitäisi kyllä olla enemmän kuin 1 tai 10.

Tuomita on helppo ja puskasta heitellä kiviä jonkin ihmisryhmän päälle ja arvostella toisia.
Keskityttäisiin omaan elämään ja jätettäisiin muut elämään omaansa.

määpä sanon

Puhu sitten, kun olet itse elänyt yksinhuoltajana. Maili jonkun toisen ihmisen kengissä saattais avartaa vähän maailmaa. Kumpi onkaan arjen sankari: se joka jää yksin hoitamaan kolmea lastaan jättäen taakseen huonon suhteen vaiko se joka sinnittelee huonossa suhteessa vain siksi, ettei uskalla elää yksin ja ottaa vastuuta lapsistaan?

Ei voi yleistää, niputtaa tai pistää samalle viivalle kaikkien elämää. On yhtä monta tarinaa kuin on ihmisiäkin. On yhtä monta näkökulmaa. On olemassa huonoja yksinhuoltajia ja huonoja ydinperheitä. On olemassa hyviä ydinperheitä ja hyviä yksinhuoltajia.

Vai onko tämäkin aloitus joltain sellaiselta, joka salaa runkkaa tirkistellessään jotain naapurin yh-äitiä ovisilmästään ja vituttaa kun ei pääse pukille? Sen verran katkeralta tekstiltä vaikuttaa toi aloitus.

jjljlöjlöklklklkl

Tiedän hirveän paljon nuoria pissismäisiä yh-äitejä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa lastensa asiat. Siis ulkopuolisille annetaan ymmärtää, että tässä ollaan maailman parhaimpia äitejä ja kunnon marttyyreja, mutta kun eteen tulee tilanne, jossa pitäisi laittaa vastakkain kaikenlainen hauskanpito ja kosteat baari-illat niin kyllä lapsi jää kakkoseksi. Jo ulkomuodoltaan tällaiset yh:t tunnistaa: on minimekkoa, tupeerattua kampausta, seksikästä kaula-aukkoa. Baarista bongaillaan hyväuskoisia miehiä, jotka kustantavat seuraavan puolen vuoden elintason ja seksihän siinä usein toimii koukuttajana. Kyllä kaikkialla jaksetaan mainostaa, kuinka hyviä äitejä ollaan ja kuinka rankkaa on elämä. Tällaisilla tapauksilla on usein lapsia useamman miehen kanssa. Jotkut näistä ovat ihan oikeasti saaneet lapsia kilttien ja kunnollisten miesten kanssa, jotka kuitenkin jossakin vaiheessa lähtevät lätkimään kun eivät enää kestä pomottelua, narsistisia kiukkukohtauksia, itsekkyyttä, toisia miehiä jne. Näitä ne yh:t tuolla kylillä haukkuvat paskoiksi jätkiksi ja saavat itse maineen enkeleinä. Kun se sen mieskin oli niin kauhea, vaikka mies olisikin ollut erityisen rakastava. Estetään tapaamasta lapsia ja kerrotaan toisille, ettei se mies halua tavata heitä.

Sitten on niitä toisia yksinhuoltajia: leskeksi jääneitä, pitkän suhteen jälkeen mies/vaimo pettänyt, jättänyt, osoittautunut väkivaltaiseksi. He ovat asia erikseen. Heillä on usein oikeasti rankkaa. Tiedän sen, koska äitini on jäänyt leskeksi melko varhain. Nimitys YH ei mielestäni edes kuvaa heitä. YH:lla tänä päivänä tarkoitetaan tietynlaisia ihmisiä, siinä on tietty lataus. Yksinhuoltaja taas on neutraali ilmaus.

jännä juttu

minä taas en tiedä yhtään äitiä joka juoksisi ulkona miehiä metsästämässä.
Jännä juttu, asun suuressa kaupungissa, näen hiekkalaatikolla, päiväkodissa ja leikkipuistossa kymmeniä äitejä päivittäin.

Missähän ne miestä puolivuosittain vaihtavat ovat?
Eivät ainakaan meidän lähiössä.
Eikä kyllä näy niitä marttyyrejäkään, ihan tavallisia äitejä tavallisine lapsineen. Joillakin on mies, joillakin ei. Tuntemani äidit käyvät töissä, sosiaaliavun varassa ei ole yksikään.
Ei ole kiukkuisia pomottelijoita, tavallisia ihmisiä vain.

Mikä sun elämässä jjlj.. mättää kun noin katkeran sävyistä tekstiä tulee ulos?
Onko sulle sattunut se yksi pissis kohdalle joka estää sinua tapaamasta muksujasi ja joka juoksee jokaisen kaksilahkeisen perässä?