ilkeä toisia luokitteleva

mielestäni YH ei ole oikea termi kuvaamaan näitä ihmisiä, minusta YH:ita on monenlaisia. sen sijaan white trash-YH on osuvampi, joskin ilkeä, nimitys. ja nämä ihmiset siis ovat niitä joilla ei tosiaan ole huono onni mukana, vaan itse sotkemalla sotkevat elämänsä. vain sen perusteella, että ihminen on yh, ei voi tehdä mitään luokitusta.

En ole yh, mutta...

Sinua ap kehottaisin hankkimaan vaikka harrastuksen. Kirjoitelmasi perusteella sinulla on liikaa aikaa.

Jokaisella ihmisellä on oikeus elää elämänsä parhaansa mukaan. Ne jotka toisia arvostelevat ovat yleensä itse elämässään reppanoita. Sitten on meitä, jotka elämme vain elämää, teemme yrityksiä ja erehdyksiä ja nousemme taas nokka kohti uusia haasteita. On helppo osoitella pelaajia kentällä kun itse istuu elämän aitiossa.

Sinäkin Ap tulet varmasti kohtaamaan elämässäsi pettymyksiä. En silti tule sinua niistä ilkkumaan, tyhmyydestäsi tai keskeneräisyydestäsi haukkumaan. Jokaisella on oma risti kannettavanaan.
Minulla on nyt mies. Olen onnekas, liittomme on hyvä. Mitään taetta tulevaisuudesta ei kuitenkaan ole. Ei ole taetta ettenkö voisi päätyä yh-äidiksi. Voin myös olla päätymättä.

Annetaan toisten elää elämäänsä, jokaisella on oma kasvunsa kasvettavana ja erehdykset elettävänä. Voimme tehdä vain parhaamme.

Hyvää jatkoa kaikille, yh-äideille sekä muille! Meillä varmasti kaikilla on yhteinen tavoite; elää elämämme niin hyvin kuin taidamme, rakastaen, kokien, tuntien, oppien.

EEiiiii!

Suurkaupungissa ei voi nähdä kaikkea, toisin kuin pikkukaupungissa. Suurkaupunkiin mahtuu monenlaisia sukankuluttajia, joista ei ole mitään tietoa. Näitä yh-äitejäkin on suuremmissa kaupungeissa monen sorttisia.

joo

ja niin pn äitejä, isiä, lapsettomia pareja ja ilman parisuhdetta olevia sinkkujakin!
Kaikenlaisia ihmisiä maailmaan mahtuu.

Joten eipä yleistetä niinkuin täällä on väitettu juuri että, kaikki nuoret yksinhuoltajanaiset olisivat miestä puolivuosittain miestä vaihtavia, elättäjää hakevia, lapsistaan vähät välittäviä juoppohuoria.
Se kun ei ole totuus. Ton tyyppisiä ihmisiä löytyy, mutta he ovat murto-osa yh-äideistä.

Ihan niinkuin joka ilta eri miestä/naista kiksauttavat sinkutkin. Tai huorissa käyvät parisuhteessa elävät. Joten ei yleistetä. Otetaan ihmiset yksilöinä ja jätetään tämä tuntemattomien ihmisten mahdollisten tekemisten vatvominen tähän.
Vai oletteko te itse olleet kymmenien/satojen yh-äitien panopuina, kun noin hyvin heidän asiat tiedätte, että pystytte yleistämään mielipiteenne koskemaan kaikkia yh-äitejä?

Omakehu

Kuulostat kyllä itse siltä, että arvostelet ap:tä ja samalla kehut itseäsi. Eikö oma neuvo kelpaa?

Toinen ketjua seurannut

No olihan tuo ap:n aloitus kyllä niin järkyttävä, että jos siitä hieman yskäisee, ei se vielä ole suuren suurta arvostelua....

au-äiti

Lapseni ovat jo 43 ja 36 v olen aikoinaan tehnyt sen päätöksen olla naimatta heidän isäänsä.
Joten uskon sen olevan muillakin valinta. Ero olisi kuitenkin tullut. Miehet oli väärät ja luotin ehkäisyyn.
Siihen aikaan ei ollut noita sosiaalisia etuja. Töissä kävin joka päivä, vein lapset tarhaan ruokin ja vaatetin. Miehet luisti vastuuta. Nyt he molemmat ovat jo kuolleet.
Lapsilla on oma elämä ja vaikka ei ole maisterin paperita, myönnän jotenkin onnistuneeni. Minun aikaan ei ollut yh mainintaa. Itse kannan titteliä AU = avioliiton ulkopuolella. Suurin osahan noistakin on oikeasti au äitejä.
Tunnen miehiä jota hoitavat työssäkäyden useamman lapsen ihan pienestä aikuiseksi kun äiti on esim.lähtent ulkomalaisen matkaan.
Vanhempani kuolivat kun olin vauva, joten siltäkään suunnalta ei tullut apua, ei sukua, ei turvaa, itse oli päätökset tehtävä.

noooooh

Vahinko ja vahinko. Mikä pakko niitä vahinkoja on maailmaan pykätä? Jos vahinko sattuu, tehdään abortti ja ollaan seuraavalla kerralla huolellisempia. Ei luulisi olevan mahdotonta typerimmällekään pissulissulle.

Lapsi ei liene syypää

Kaikista ei ole murhaajiksi, by the way.

ehdotus

Sikiö ei ole lapsi ja abortti ei ole murha, vaan lääketieteellinen toimenpide.

Toinen ehdotus

Joku voi ajatella noin, joku toinen ei voi. Oman näkemyksensä mukaan on tuossa saatava toimia, koska itse sen kanssa on myös elettävä. Siinä on turha jonkun sivusta jupista muuta.

KYLLÄ OVAT!

Höpö Höpö... ihan selvästi MIEHEN kirjoittama PROVO-JUTTU!
Todellisia sankareita ovat ne äidit, jotka ovat osanneet ensin järkevästi valita isäksi sopivan kumppanin (eivätkä peniksen koon perusteella baarista jotain äänekästä pullistelevaa karva-apinaa).

Ihmiset muuttuvat iän ja ajan mukana, kasvavat henkisesti, kukaan ei pysy sellaisena kuin'
oli seurustelun alussa.!!!!!!!! KATSO katkeroitunut erotettu mies PEILIIN! Tai sit kusipää
ämmä!

ei ap

Taisi osua jotain säälittävää yh-lumppua oikein lujaa, kun noin kimmastui :D :D

Eikä kukaan muukaan

Itse tunnen kymmeniä yksinhuoltajia, arjen pyörityksen sankareita. Yhtään lumppua en tunne, mitä nyt siivouskomerosta luutupinosta.

Tunnen.

Olen tavannut muutamia yksinhuoltajaäitejä. Sen sanon, ei ole heilläkään helppoa.

Niinpä...

Kyllä on naivia touhua. Jos on jokaista yh-naista uskominen, tietysti jokainen on jättänyt taakseen huonon suhteen ja paskan miehen. Tätä mantraahan muistetaan hokea joka kerta.

Realiteetti on vain se, että moni nainen ei kykene myöntämään tekemiään virheitä. Ei edes sitä, että on alunperin tullut valittua täysin väärä kumppani mitä ihmeellisimmillä kriteereillä, tai sitten yksinhuoltajuus on tulos omasta huolimattomuudesta.

Kyllä minua ainakin joka kerta naurattaa, kun naiset kovaan ääneen toteavat, kuinka nainen valitsee miehen eli kuinka naisilla on ns. valta parisuhdemarkkinoilla. Hetkeä myöhemmin naiset valittavat, kuinka ero tuli miehen ollessa täysin paska runkkari. Silloin ei enään muisteta kuka sen kumppanin hetkeä aikaisemmin valitsi ? Vinkki: vastaus löytyy peiliin katsomalla...

Toinen realiteetti on se, että harvalla naisella se yksinhuoltajuus on esimerkiksi leskeksi jäämisen tulosta. Monella naisella yksinhuoltajuus on täysin tietoinen valinta, ja yksinhuoltajuus voi olla jopa oman käyttäytymisen aikaansaannosta.

En ole koskaan kiinnostunut näistä uusioperhehelveteistä tai siitä, että joku nainen saisi minusta kätevän elatusmaksukoneen. En pidä irtosuhteista, tai ylipäätänsä sekstailusta täysin tuntemattomien naisten kanssa. Arvostan parisuhdetta ja ydinperhettä sen verran paljon, että lapsia en aio hankkia, ellei kohdalle osu naista, jonka kanssa on molemminpuolinen halu elää yhteistä tulevaisuutta. Lapsia koitetaan hankkia vasta sitten, kun niille on olemassa turvalliset puitteet ja välittävät vanhemmat.

T: Mainitsemasi "runkkari" poikamies

takuuta ei

vaikka kuinka uskot, että nyt on kaikki niinkuin pitää, ehkä nyt on mutta entäpä viiden tai kymmenen vuoden päästä. Kun vanhemmat kasvavat ja muuttuvat lasten ja perheen myötä, eikä välttämättä parempaan suuntaan vaan erilleen.
Se on niin helppo puhua kokemattomana, käytäntö on sitten ihan eri juttu!

sxx

Täytyypä tulla tänne tunnustamaan syntinsä ja ilmoittautumaan syylliseksi mitä ap.kirjoitti.

Olen itse tehnyt lapseni liian heppoisin perustein vielä toistaiseksi nykyisen mieheni kanssa. Olin umpirakastunut, hurmoksen vallassa, leijuin pilvilinnoissa ja vaikka mikään asia lähestulkoon ei mennyt sinnepäinkään kuten olisi pitänyt, olin yltiöoptimistisen sinisilmäinen naiivi idiootti ja halusin silti tämän miehen kanssa rakkauden hedelmän. "kyllä meistä vielä tulee onnellinen perhe, kunhan jaksan vielä tehdä lisää ja lisää töitä tämän suhteemme eteen".

Tiedetään, todella typerää ja idioottimaista toimintaa. Se on helppoa olla jälkiviisas ja miettiä että olisi pitänyt antaa vaan jo heti alkuun olla koko homman kun miehen ensimmäiset narsistiset piirteet nostivat päätään. Mutta kun en siihen pystynyt enkä jälkeenpäin itsekään pysty ymmärtämään omaa toimintaani.

Nyt olemme asumuserossa ja miehen ilkeys on rauhoittunut joten olemme harkinta ajalla. Takana on elämäni rankimmat 4 vuotta ja olen todella saanut rangaistukseni tyhmyydestäni.

Siitä huolimatta olen onnellinen tyttärestäni ja hän on paras asia elämässäni. En koe yhtään häpeälliseksi asiaksi mikäli päädymme jäämään kahden asumaan hänen kanssaan. Olen kuitenkin joitain asioita elämässäni osannut hoitaa oikeinkin sillä olen kouluni käynyt ja hyvässä työssä, minulla on paljon ystäviä ja perhe lähellä. Lapseni ympärillä on kävi miten kävi paljon rakastavia ihmisiä sekä äiti ja isä. Isäänsä hän tulee tapaamaan joka tapauksessa sillä isä haluaa hänet luokseen säännöllisesti ja on luvannut aina olla mukana lapsemme elämässä.

Vaikka tekee vääriä asioita, voi toimimalla oikein sen tajuttuaan pelastaa aika paljon. Ei lapsen tarvitse kärsiä jos asiat hoitaa oikein.

Kiitos

voimia ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen!

ääliö

Kuule, ääliö. Miten mun tuttavapiirissä on MONTA NAIMISISSA OLEVAA NAISTA, JOTKA PUKEUTUU PALJASTAVASTI JA LÄHTEE VIIKONLOPPUISIN DOKAAMAAN JA MIES JÄÄ KOTIIN HOITAAN LAPSIA. Kun taas mun tuntemat yh:lla ei oo mielenkiintoo vastaavaan ja pukeutuvat mukavasti ja käytännöllisesti. Vittu mitä pellejä täällä nettiavaruudessa on

Juttiinsa juu

Eli että todellinen sankari on nainen, jolla oli kristallipallo ja selvännäkijän kyvyt sekä ennustamisen taito pitkälle tulevaisuuteen. Siis kuten ap.

Liitto kuin liitto, ihmisillä kuin ihmisillä voi päätyä eroon. Ihan vain tiedoksesi. Elämänviisautesi ja kypsyytesi ei ole vielä ehtinyt kovin korkealle tasolle. Surullista.

Ja mikään ryhmä ei kerro kenestäkään mitään. Jokainen ryhmä koostuu yksilöistä, joista jokainen on täysin erilainen ihminen täysin erilaisessa tilanteessaan täysin erilaisine historioineen. Sellaista se elämä vaan kuule on. Pahoittelen.

Voi hyvä pyhä Sylvi näitä netti-ihmisiä.

t. ei yksinhuoltaja

jrhtrhjtrjhytjyt

Toivoisin, että kaikki ap:n lailla ajattelevat miehet toisivat arvomaailmansa ilmi heti ensimmäisessä tervehdyslauseessa, jotta tietäisin välttää heitä. Ap kuulostaa niin katkeralta, että hän on tainnut tulla itse naisen jättämäksi tai ei kelpaa edes lyhyeen parisuhteeseen ihailemansa naisen kanssa, joka näemmä on yksinhuoltaja purkauksen suunnasta päätellen.

Tunnen paljon yksinhuoltajia ja olen itsekin sellainen. Yksikään ei ole saanut lapsia useamman miehen kanssa tai poikkea muutenkaan muista kansalaisista. Kaikki ovat akateemisia ja omillaan toimeentulevia, eivätkä edes etsi uutta miestä aktiivisesti. Kaikki ovat erinomaisia äitejä sekä sellaisia naisia, joille olisi kyllä ottajia, mutta eivät nyt vain satu ketä tahansa miestä elämäänsä kelpuuttamaan.

Oikeilla yksinuoltajilla on elämässä lapsi etusijalla eivätkä he ole niitä, jotka baareissa liikkuvat. Siellä on vain joko lapsettomia naisia tai _yhteis_huoltajia, joilla ex-mies toimii myös osa-aikaisesti huoltajana. Todellisuudessa yksinhuoltaja löytyy siis yleensä kotoa lastensa luota, eikä voi käydä edes liikuntaharrastuksissa kuten pariskunnat, koska lapsilla ei ole kotona toista hoitajaa. On vaikea kuvitella mitään enemmän lapsilleen omistautuvaa ihmisryhmää nykyaikana, kun aikuisilla on yleensä iltamenoja tai -harrastuksia joka viikko.

Kaikenlaist nähny

Tunnen kahdenlaisia yh-äitejä, ja lisäksi yhteishuoltajaäitejä jotka tosin kutsuu itseään yh-äideiksi...

Ne yh-naiset jotka on hankkineet lapsen ilman aikoimustakaan elää myös miehen kanssa, ovat jaksaneet kantaa vastuunsa vaikka helppoa ja mutkatonta se ei ole ollut. Kyllä hekin on kertoneet välillä miten raskasta, mutta eivät syyttele yhteiskuntaa ei lasten isiä eikä ketään muutakaan. Avun pyytäminenkin tuntuu olevan kiven takana. Ehkä kokevat sen noloksi. Apua on kyllä annettu jos on edes vaikuttanut siltä että olis tarvetta.

Eron takia yh:t sen sijaan tuntuu heikommilta. He tarvitsevat enemmän apua, syyttelevät miehiä, yhteiskuntaa ja lähipiiriä kun ei apua tuputeta. Mikään ei koskaan ole hyvin, avustukset ja tuet liian pieniä jne. eikä omaa aikaa koskaan. Eihän sellaisa ihmisiä kukaan jaksa kuunnellakaan. Sanoisin, että helpommalla eräskin olisi päässyt jos vaan olisi hyväksynyt miehen lastensa yhteishuoltajaksi, olisi lapsilla isovanhemmatkin elämässä ja äidin apuna. Mutta itseriittoisuus on suurempi ja piti oikein osoittaa koko maailmalle kuinka vähäpätöisenä ja kelvottomana piti sitä miestä ja sitten on itse kusessa.

Ihmettelen sitten miksi jotkut kutsuu itseään yh:ksi vaikka laset on yhteishuollossa isän kanssa. Joka toinen vikonloppu vähintään isällä ja lomilla ja isät hoitaa harrastukset jne. Silti marmatetaan kuinka on raskasta ja kallista.

Edelliselle

Erota kuitenkin teoria ja käytäntö. Tuo viimeksi mainitsemasi voi olla laki tai ihanne. Ei se tarkoita sitä, että se käytännössä kovin monella noin toimisi. Lapsi on joskus koston väline, välillä vaarassa sen toisen puolison luona, olosuhteet sellaiset, ettei lasta voi sinne laittaa, henkisesti tai muuten, eikä se ole harvinaista, että yhteishuolto on vain kaunis sana, ja lapsen edusta ja hyvinvoinnista se toinen osapuoli veisaa todellisuudessa viis. Vehkeilyä on niin tuhannen sorttista moneen lähtöön. Eli tuo oli ihanne. Todellisuus on eri maailmassa.

ljlbkibbbbbbbbbbbbbbb

Toi on muuten totta. Varmaan on kyse siitä, että jos yksinhuoltajuus on oma valinta, niin sen kokee vähemmän raskaaksi ja tavallaan seisoo reippaasti päätöpi paikka.

Itse olen yh ja olen puistoissa tutustunut moniin kahden vanhemman perheeseen. En ole koskaan, ikinä näiden vuosien aikana valittanut yksinhuoltajuudesta, eli kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään. Jotenkin ei ole tarvettakaan, eli kyse ei ole marttyyriasenteesta, olen vain tosi onnellninen, että minulla on lapsi ja mahdollisuus nähdä hänen kasvavan. Elämänvaiheet ja tietty luopuminen omista asioista lapsen puolesta kuuluu kypsään elämään.

Sen sijaan monesti käy korvaan, kun naimisissa olevat äidit valittavat kovaan ääneen, kuinka toivottoman raskasta on, kun mies on viikon matkalla. Se on ihmeen yleistä puistossa. Siis että aviovaimot valittavat, miten sietämättömän raskasta on olla suorastaan viikko yksin lapsen kanssa! Sitä en voi oikein käsittää, tekisi mieli todeta, että jutellaanko tuosta sitten, kun olet ollut oikeasti yksinhuoltaja x vuotta. Itse olen ollut yksin aivan synnytyssairaalasta lähtien, joten en tosiaan ymmärrä noita pienestä valittajia.

Samaan perustuu havaintoni, että tosi monella vanhemmalla on paljon harrastuksia, tennistä ja golfia pelataan 3 kertaa viikossa ja jumpataan muina iltoina ja viikonloppuisin käydään ravintoloissa ystävättärien kanssa, tai viikonloppumatkoilla. Hyvähän se on, että vanhemmat jakavat hoitovastuita arjessa, mutta tosiasia on silti, etteivät he näe lapsiaan hereillä kuin tunnin tai pari päivässä, jos aina sitäkään.

Usein eniten uraa luovat "kunnialliset" naimisissa olevat pariskunnat viettävät vähiten aikaa lastensa kanssa, mutta oletteko koskaan nähneet siitä puhuttavan missään? Ei, yleensä huonon vanhemmuuden leima annetaan yksinhuoltajalle, vaikka tilanne voi olla aivan päinvastainen todellisuudessa.