41v nainen

Onko niin, että kun nainen täyttää 40, hänestä tulee näkymätön? Kohdallani vaikuttaisi näin käyneen. Kuitenkin moni jopa kuusikymppinen löytää uuden kumppanin, mikä vika minussa on? En ole lihonut, olen muutenkin pitänyt itseni kondiksessa, pukeudun hyvin, käyn kampaajalla ja kuntosalilla ja pelaan tennistä. Olen toimeentuleva ja koulutettu eikä ole lapsiakaan enää jaloissa kun tytär on jo 21v ja asuu omillaan.

Mikä ominaisuus naiselle tulee nelikymppisenä? Aiemmin kyllä herraseuraa riitti kyllästymiseen asti. Olen ollut 10v yksin.

Samassa veneessä?

Olen samoja ikiä kuin sinä, ei lapsia. Olen ollut jo vuosikausia yksin.
Mielestäni olen ihan tavallinen 40+ nainen, itsenäinen, tykkään keskustella ts. en mikään tuppisuu. Paljon hyviä ominaisuuksia jos toki varmasti niitä ei niin hyviäkin.
Ulkonäköni miellyttää yhtä, toista ei. Käsittääkseni en ole ihan vastenmielisimmästäkään päästä...
Olen hyvin vahvasti sitä mieltä että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, ts. "oikeat" ihmiset eivät pariudu syystä tai toisesta.
Kai sitä herraseuraa olisi saatavilla; sitä vaan kun on ollut niin kauan yksin niin kynnys on korkea =/ On ikäänkuin pudonnut kyydistä.

ap.

Itselläni se rima ei ole pilvissä asti, mitä miehiin tulee. Tosin mielelläni hän saisi olla sellainen jolla lapset olisivat jo aikuisia tai sitten lapsia ei olisi lainkaan. Tykkään matkustella, mennä ja tulla, ja se ei onnistu jos on joka toinen viikonloppu pienet lapset luonamme. Saat uskoa että näitä "lapsiin kahlittuja" viikonloppuja on tässä ollut. Niin ihana kuin tytär onkin. Eli en halua enää mitään pikkulapsielämää.

Samassa veneessä?

Minullakaan ei ole rima korkealla siten, että olisi jotain tarkkoja vaatimuksia esim. ulkonäön suhteen. Lähinnä kynnys aloittaa uutta on korkealla koska edellisestä suhteesta on niin kauan aikaa.
Tervejärkinen mies, jolla on elämänkokemusta ja on sen kanssa sinut. Aikuiset lapset tai ei lapsia, työssäkäyvä, jalat maassa. Onko tuossa sitten liikaa vaatimuksia?
Olen vakuuttunut myöskin siitä että tulen olemaan loppuikäni yksin; tällä hetkellä on hyvin valoton olo tämän ajatuksen kanssa...

Ikä ei ole ongelma

Ei 41 vuotias todellakan liian vanha ole. En usko että iällä tuossa tilanteesa on kovin suurta merkitystä. Minä tapasin nykyisen mieheni 41 vuotiaana, ja menimme naimisiin muutama vuosi sen jälkeen. Tapasimme netissä. Todennäköisesti kyse on juuri tuosta kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta. Tarvitset ehkä uusia tutustumiskanavia. Itse ajattelin nettiin kirjautuessani että haluan lähinnä harjoitella pitkän avioliiton jälkeen deittailua ja miehiin tutustumista uudestaan. Halusin tavata uusia ihmisiä, käydä syömässä ja elokuvissa ja vaihtaa mielipiteitä. En ajatellut tai edes halunnut mitään vakavampaa siinä vaiheessa. Tuleva mieheni ja minä vain satuimme molemmat olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mutta jos meistä kumpikin ei olisi tehnyt aloitetta kirjautua nettiin seurustelupalveluun, emme olisi koskaan tavanneet, sen verran eri piireissä me muuten liikuimme.

Muuten yhtä asiaa olen ajatellut paljon. En ehtinyt olla sinkkuna kovin kauaa, mutta nautin kovasti sinkkuuden hyvistä puolista sen verran kuin ehdin. Oli kerta kaikkiaan ihanaa luksusta saada tehdä mitä mieleen juolahtaa joutumatta ottamaan ketään muuta huomioon. Jos halusin matkalle, menin ja matkustin muiden aikatauluja kyselemättä. Jos halusin syödä pelkkiä muroja päivälliseksi niin kukaan ei sitä kummastellut. Jos halusin katsella vahoja elokuvia neljään asti aamulla viikonloppuisin en valvottanut sillä ketään muuta. Sinkkuna ei aina muista että pariutuessaan on taas pystyttävä kompromisseihin ja että oman pään pitäminen joka tilanteessa on sula mahdottomuus. Sinkkuudesta kaipaan juuri tuota päätöksenteon vapautta.

samma här

Ihan samaa täällä. Viimeinen suhdeyritys oli tuossa n. 42-veenä, nyt olen jo 50+ ja eipä vaan ketään näy. En minäkään kuvittelisi olevani ihan mahdoton tapaus, vaikken itseäni minään lottovoittona kenellekään mainostaisi. Lapsia ei ole, omilla töilläni tulen joten kuten toimeen, koulutettu ja kielitaitoinen, hoikka ja liikuntaa harrastava. Ei näy jonoa oven takana.

outi*

Mitä olen katsellut ympärilleni, niin persaukisia tyhjätaskujuntteja pubit on täynnä, sieltä vaan miestä etsimään. Rimaa kannattaa alentaa paljon, mutta jokaiselle miestä haluavalle naiselle varmasti löytyy mies. Asunnon tarpeessa olevia alkoholisoituneita juntteja on pilvin pimein. Sori suora puhe, mutta tätä ne monien yli neli-viiskymppisten uusiomiehet ovat.

outi*

Ja kannattaa valita lapseton mies jos sellainen helmi löytyy, tai naisena saat alkaa makselemaan miehen ruokkojakin.

kaalipiirakka

Olen kanssasi samaa mieltä. Kävin aamulla hakemassa päivän ilmaislehden telineestä ja eläkeläispapat turisivat aamun juttujaan vakiintuneeseen tyyliinsä. Lähdin nousemaan rappusia juna-asemalle ja korviini kantautui repliikki "olen täällä naisia katselemassa."

Minulle riittää ihan hyvin, että vanhat papat katselevat meikäläistä pakon sanelemina aamulla
lehtijonossa. Mutta pubissa kaljamukin takaa tiirailevia eronneita, karanneita tai muuten vain olevia miehiä en kaipaa.

Kun on päässyt elämässään näin hyville päiville miksi enää katsoa uusintanäytöstä.
Näköjään tämä puheenaihe on ellien vakiokamaa. Ollako vai eikö olla siinä pulma.

Samassa veneessä?

Jäi sanomatta itsestäänselvyys että en haluaisi miestä joka viettää päivänsä kaljakuppilassa istuen, mieluiten töitä tehden.
Lieneekö rima siis sittenkin liian korkealla... En usko.

Mutta ei 40+ voi olla liian vanha tai yli-ikäinen 'suhdemarkkinoille' (siltä se joskus tuntuu!). Sehän on nainen parhaassa iässä... Elämää on jo takana mutta edessäkin (jos Luoja suo), sinut itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa, kokeilunhalua tallella, mielipiteitä...
Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, niin sen on oltava.

30 v. sinkku

työpaikallani on muutama yli nelikymppinen sinkkumies. keskimääräiset tai hiukan paremmat tulot. muutamilla on aikuisia lapsia, joku täysin lapseton. näillä miehillä taitaa olla kriteerit korkealla mahdollisen puolison suhteen, eli ovat hiukan joustamattomia luonteeltaan ja sen takia varmaan ovat sinkkuja. mutta kyllä niitä varteenotettavia puolisoehdokkaita löytyy, mutta niiden löytäminen saattaa olla vaikeaa.

looginen

Jotain tapahtuu iän ja kokemuksen myötä jokaiselle ja täytyy tapahtuakin. Olisi virhe ajatella että tapahtuisi vain itselle, omalle sukupuolelle tai vain toisille. Häivähdyksiä siitä voi huomata tästäkin ketjusta. Sitä samaa tuttuakin kerrontaa kuin missä tahansa muuallakin, vaikka sitten treffi-ilmoissa. Asenteita, odotuksia ja jopa vaatimuksia tai muka ehkä ei.
__________________________________________________ _______________________

Kiva jos löytyis seuraks toinen sohvaperuna. Ei mikään kermaperuna vaan tosiperuna!
Sellanen joka ei yrittäis hiillostaa musta sellasta uuniperunaa tai jauhois joutavia. Et iteki osais olla kevyesti, niinku hiutaleina lempeässä tuulessa. Elettäis suikale kerrallaan ettei olis niin kamalan raastavaa.

Käytäis vaikka Rivieeralla paistumassa, välillä uitais ku lastut laineilla. Sit oltais niinku hianommatki ranskalaiset, niin daideellisii et ruvettais vaikka toisillemme muusiks.
Naurettais välillä ihan lohkot kipeinä tai jos surettais ni vetäydyttäis hetkeks kuoreen.

Jos taas oikeenki potuttaa alkais ni käytäis vaikka Janssonia kiusaamassa, mut valkosipuli vois olla se meidän juttu sillon ku haluttais vähän lisämaustetta. Eiks semmosses elämäs ois jo jotain ituakin? Mukulat on sit viel asia erikseen.

mustikkakeitto

Totta. Ja jos on kyseessä joku muutaman pienen lapsen isä, jonka ex on heittänyt ulos, en näkisi kovin todennäköisenä että suhde tämänlaisen miehen kanssa tulisi onnistumaan. Kukaan nainen ei heitä tuossa elämäntilanteessa perheenisää ulos, vaikka olisi vähän jo suhde laimentunutkin. Ei, kyllä siinä on vakavammat syyt eivätkä ne näy heti edes päälle, ja jos näkyy, ei kannata puhelinnumeroita vaihtaa.

hämmästynyt

Olen hiukan yli 42 vja kävin viime keväänä pitkästä aikaa Vaakunassa. Siellä miehet peräti jonottivat tanssimaan hakua. Valitsin komeimman. Kyllä vientiä oli. Korostakaa naisellisuutta, kiharat hiuksissa ja hame leninki päällä. Kyllä huvitti, kukaan ei suuttunut. Tanssitin kyllä muitakin jonossa olevia, ettei tarvinnu ilman jäädä.

pubiruusu

Se on vaan vähän eri asia saada seuraa kapakissa illaksi kuin elämänkumppaniksi :(

Niinkuin joku tuolla totesi, jos nainen haluaa saada miestä/miesseuraa, hän sitä varmasti saa, mutta jos rima on ylempänä kun Tulisuudelman viskijonon valikoima, asia muuttuu.

hipsukkainen

Aivan totta. Yhdeksi yöksi saa seuraa niistä varatuista, hyvin toimeentulevista miehistä, joilla ei ole munaa parantaa omaa avioliittoaan, vaan katsovat oikeudekseen hypellä kukasta kukkaan. Toki jos ei miehestä muuta halua kuin yhden yön juttua, niin mikäpä siinä, mutta aviomiesainesta noista pubeista on vaikea saada. Moni mukava sinkkumies on samassa paikassa mieluiten kuin minäkin eli ikiomassa kodissaan!!!

Jäin sinkuksi 35-v ikäisenä ja silloin oli vientiä vaikka kuinka. Avainsanana oli se, että kerroin nettipalstalla, että voisin ehkä haluta vielä yhden lapsen (oli silloin itselläni pari lasta jo ennestään). Sain satoja yhteydenottoja tosi kivoilta miehiltä.

Nyt kun olen jo vähän päälle 40-v, niin en kelpaa kenellekään. Painoa on tullut n. 15 kg lisää ja samat lapset on edelleen kuvioissa, mutta isompina ja kohta maailmalle lähdössä. Netti-ilmoituskin on samantyyppinen (tosin en niitä lapsia enää tässä iässä viitsi tehdä lisää, josko enää onnistuiskaan), mutta vastauksia tuli vain muutamia ja niistäkään asiallisia ei ollut oikeastaan ollenkaan.

Jos olet yli 40-v etkä halua lasta ja jos olet ylipainoinen, niin kunnon miestä et saa, koska kunnon miehet haluavat nuorta naista. Jos kelpuutat eläkeikäisen miehen, mielenterveysongelmaisen, alkoholistin tai varattoman, niin työssä käyvä omillaan toimeentuleva mukava nainen kyllä saa miehen lähiöpubista, mutta moniko oikeasti haluaa esim. 20 vuotta itseään vanhemman eläkeläispapan tai alkoholistin?

marine

Mä huomasin olevani näkymätön, kun täytin 50 ja erosin..kun olin naimisissa miehet kulkivat perässäni "kuola valuen" ja tekivät kuumia ehdotuksia..nyt tuntuu et suorastaan pelkäävät, jos lankean pieneen flirttailuun...

minä vain

Aika jännä että miehet halusivat tehdä kanssasi lisää niitä lapsia, vaikka sulla ja miehilläkin niitä jo ennestään on. Yleensähän miehet kammoavat näitä tikittäviä biologisia kelloja.

minä vain

Tuo +15 kg varmasti myös tekee hallaa :( ehkä enemmän kuin joku ettet voi enää saada lapsia.

Samassa veneessä?

Nyt ei lannistuta. Eikä vertailla ääripäitä tyyliin 40 vee ihan ok-mies vs. alkoholisoitunut eläkeläinen.
Uskokaa nyt hyvät ihmiset että on kunnon miehiä ja kunnon naisia mutta mikä hitto siinä on ettemme me kohtaa?!? Mitä SILLE asialle olis tehtävissä.
Jokainen ihminen on erilainen ja pitää erilaisista ihmisistä, varmasti jokaiselle on 'tarjolla' jotain eikä sen tarvitse olla mitään "kunhan nyt on vaan joku"-tyyliä.

Itse ainakin HALUAISIN tavata jonkun mukavan miehen. Uskon että mulla olis paljon annettavaa suhteessa. Haluaisin jakamista, en mitään äkkirakkautta. Edetä hiljalleen.
Ts. pitäisi varmaan siirtyä tuonne ulkomaailmaan...
Päät pystyyn nyt kuitenkin ja hymyilemään vastaantulijoille. Nyt on hyvä sanpa näin, kun alkuviikko meni ihan murehtiessa. Mut niin se elämä heittelee ihmisen mielialojakin...

realismia

Mutta karu totuus on se että yli kolmekymppisissä miehissä on harva helmi enää sinkkuna. Poispotkittuja sen sijaan on, heillä on yleensä monenlaisia ongelmia, joista alkoholi on suurin, sitten on vastuuttomuutta, ym. Nelikymppiset naiset heivaavat nämä ongelmat ulos elämästään ja sellainenko pitäisi minun sitten huolia, elareineen, ulosottoineen, tyhjine taskuineen ja ääliömäisine kavereineen karvoineen? Ei. Se ei mene niin. Jos jossain on joku leskeksi nuorena jäänyt, näkisin että nämä ovat ainoita vastuullisia fiksuja miehiä.

yks nainen

Kyllä niitä on fiksuja miehiä muitakin, ei vaan leskeksi jääneitä. Kyllä se riippuu niin ihmisestä, että minkalainen on. Naisiakin on vaikka minkalaisia, laidasta laitaan.

Cleopatra

Tilastojen mukaan asia on todellakin niin että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Myöskin on niin että useimmiten koulutetut ja hyvintoimeentulevat miehet ovat suurin osa varattuja koska miehille riittää useimmiten nuoruus ja kauneus - koulutuksesta, sivistyksestä yms. viis. Naiset taas puolestaan hakevat hyvinkoulutettua ja mahdollisesti hyvässä asemassa olevaa miestä - ulkonäkö on siis vähemmän tärkeä. Eli, hyvinkoulutettuja naisia on vapailla markkinoilla pilvin pimein samoin kuin reppuperselooseri-miehiä. Eli, jos et halua sitä reppuperseluuseria niin valinnanmahdollisuudet ovat suht vähissä. Olen ollut ahkera netissä surffailija mutta nyt kokemuksen perusteella näyttää valitettavasti siltä ettei sitä(kään) kautta ketään varteenotettavaa löydy. Ja sanoisin vielä etten asu Suomessa vaan olen asunut useammassa maassa. Eli ongelma ei ole vain suomi-tyttöjen vaan ihan yleismaailmallinen. Mutta, kärsä pystyyn, elämä on täynnä yllätyksiä eikä koskaan tieda millä oksalla se piru istuu ;-).

dd

Pitäisi kai lukea Anne Perhon kirja. Hän jutteli ihan mukavia Radio Aallon jutussa.
Hävettää tunnustaa, että otin tuoksunäytteen Hello Kitty-pullosta ja ostin joku aika sitten
Prisman alesta Hello Kitty nilkkasukat. Sellaiset tummat ei pinkit kuitenkaan.

Näin tänä aamuna juna-asemalla erittäin tyylikkään miehen. Mietin miksi hän pyörii noilla seuduilla.
Keksin monta vaihtoehtoa selitykseksi. Olisi tavallaan tylsää, jos junaan nousisi vain liituraitamiehiä. Kyllä sittenkin on lokoisampaa matkustaa kantajengin kanssa. Korvani ovat jo tottuneet kaikkeen maan ja taivaan välillä. Olisi kulttuurishokki tottua hienostuneeseen puheeseen.

eräs sinkku

ymmärrän sen ettei nyt ihan mitään alkoholisoitunutta linnakundia halua, mutta ehkä naistenkin pitäisi miettiä joitakin kriteereitä uusiksi. eli kelpaako esim. kunnollinen mökkeilystä ja kalastuksesta pitävä duunari, jolla olisi ollut edellytyksiä kouluttautua, mutta halusi kuitenkin perustyöhön jo nuorena? voi olla eronnut, ja itse ymmärrän eron paremmin siinä tapauksessa ettei ole lapsia, kuin että perheenisä olisi eronnut. ja tuo omistusasunto-juttu...täällä oli vähän aikaa sitten juttua, etten miehellä pitää ehdottomasti olla omistusasunto. jos on pätevät kriteerit miksei ole, en näe tätäkään ongelmana.

kouluttautuneissakin on monenlaista sakkia, joten en itse pidä koulutusta minään ehdottomana edellytyksenä parisuhdettä ajatellen, vaikka itse olen maisteri.