Minä olen mies

Tunnen jo vuosien takaa naisen, josta olen aina tykännyt. Emme ole juurikaan tapailleet vuosien varrella, mutta nyt pitkästä aikaa kävimme kahvilla vaihtamassa kuulumiset. Sen jälkeen viesteilimme ja tajusimme, että olemme ihastuneet toisiimme. Erityisesti tuo nainen minuun. Ongelmallisen tilanteesta tekee se, että hän on naimisissa. Suhteessaan vaikeita aikoja ja miettinyt paljon eroa. Ylitimme vähän rajoja kun menimme sänkyyn. Nyt olemme päättäneet ottaa rauhallisesti ja nainen tutkailee tuntemuksiaan, samoin minä. Joku osa minusta haluaisi katsoa, mitä tästä voi tulla. Samalla tuo, että hän on naimisissa, häiritsee tietysti tutustumista. Onko täällä kokemusta vastaavasta kenelläkään?

ghosts

Itse en ainakaan pystyisi luottamaan pätkääkään ihmiseen, joka vehtaa aviopuolisonsa selän takana. Saattaa sama kohtalo olla sinullakin, jos ryhdyt mihinkään vakavaan.

kysäisen

Siis kävittekö te nyt kahvilla ja olette panneet aikaisemmin, ennen naisen suhdetta? Vai paneskelitte nyt?

Jos nainen kiksii sinun kanssasi miehensä selän takana niin mitä sä semmoisella naisella tekisit?

Vastaus sulle

Oltiin sängyssä nyt ja sitä ennen kahvilla.

next

Ok, eli sänkyyn meni varattuna.

Kannattaa ehdottomasti skipata se nainen. Tuohon rakoon (no pun intended) ei kannattane vääntäytyä. Jos jää satunnaistapailuksi niin ei maksa vaivaa satuttaa miestään. Jos tulisi vakava suhde niin hirveä vääntö - ajattele miten mukavan vaikutelman sinusta saa anoppi ym. Ja naisella työstäminen erossaan ym.

Unohda koko nainen. Ystävä voi olla mutta onnistuuko?

Elämää kokenut mies

Niin, nainen hyppäs sänkyyn kanssasi ollessaan parisuhteessa.
On varsin tervettä ajatella ettet suinkaan ole ainoa jonka kanssa hän rakastelee suhteensa ulkopuolella. Missään tapauksessa en lähtisi sotkemaan kuvioita lisää alkaen kanssaan mihinkään vakisuhteeseen. Niin erikoista miestä ei olekkaan että nainen alkaisi jotenkin juuri sinun kanssasi luottamukselliseen, toista kunnioittavaan suhteeseen. Jos hän tekee tuota nyt, hän tekee sitä myös tulevassa elämässään.

Eskonen

Oma suhteeni alkoi niin, että vaimoni oli tahollaan naimisissa,mInä juuri eronnut. Emme päässeet heti yhteen, mutta kyllä siinä alusta saakka oli se tunne että meistä tulee jotakin enemmän ja kun annettiin asioille aikaa, niin ero tuli hänellä luontevasti. Minä yritin siinä ennen hänen eroaan vähän tapailla muita mutta en vakavasti pystnyt tai halunnutkaan. Hän oli käynyt eroansa läpi jo niin paljon ettei se oikeastaan meihin vaiuttanut kun alettin olla yhdessä, lapsia heillä ei ollut. Ei ole tullut mieleen että hän minua pettäisi, ei hän olisi varmasti pettänyt entistääkään, mutta meidän tuneet olivat suuria ja hän tiesi että olen hänen elämänsä mies. Mustasukkaisuus on tuommoisessa turhaa, elämässä muutenkin. Varma ei voi jokainen olla kuin itsestään.

Vipppe

Kukaan ei voi sanoa varmaksi miten teidän käy. Jos teillä on tunteita toisianne kohtaan niin voi onnistuakin.Minä rakastuin naimisissa olevana vapaaseen mieheen. Olimme olleet sängyssä tämän miehen kanss.a Ehkä olen huono nainen, mutta oma suhde oli ollut huono jo pitkään. Ehkä tämä uusi mies toimi lopullisena herättäjänä että elämässä voi olla ja tulla muutakin. Jätin aviomieheni vaikka en kyllä ihan heti kun kaikki ei ollutkaan niin helposti järjesteltävissä omaisuudejaot ym. ,mutta olemme olleet jo 10 vuotta yhdessä tämän uuden miehen kanssa. olen onnellinen etten jäänyt vanhaan suhteeseeni.

vippelle

^ Kyllä vain, olet huono nainen siinä mielessä, ette ole luottamuksen arvoinen parisuhteessa. Muuten voit olla miten hyvä ihminen vaan.

Haittaisko sua muuten jos me vähän paneskeltais sun miehen kanssa? Ihan sillei kokeilumielessä?

sdf

Aika rajun yleistäviä kommentteja täällä. Totuus on, että hyvin moni pettää , osa tietoisesti, osa jotekin vahingossa (jos se voi olla vahinko?) tai se nyt joka tapauksessa tapahtuu. Harva haluaa loukata toista, tuskin kukaan. Jotkut ihmiset päätyvät yhteen senkin jälkeen, että suhde on alkanut pettämisellä jomman kumman toimesta eli että jotakin on alkanut niin, että toinen on ollut varattu. Se on yksi mahdollisuus. Mitä itse tekisitte, jos se elämän rakkaus tulisikin vastaan sillä tavalla. Periaatteita on hyvä olla, mutta elämä ei ole aina yksioikoista.

Sattuu tosielämässä

Samaa mieltä, että kovasti ovat ihmiset musta-valkoisia. Uskon, että monet periaatteen ihmiset
ovat kovin nuoria ja kokemattomia tai sitten elämäänsä katkeroituneita jätettyjä. Elämä opettaa sanotaan. Itselleni kävi juuri niin, että naimisissa oleva perhetuttava oli juuri se ihminen, joka olikin tarkoitettu elämään elämäänsä minun kanssani. Erosimme tahoillamme ja olemme olleet yhdessä kohta 20 vuotta. Asia oli itsestään selvä alusta alkaen. On helppoa puhua, että järki matkaan ja tunteet taskuun kun asiat eivät vain aina mene niin. Luottamuksesta vielä sen verran, että mielestäni henkilö, joka on joskus kadottanut luottamuksen osaa arvostaa ja ymmärtää 100% sen merkityksen.

ei mikään lapsi

No minä olen 42-vuotias ja tuomitsen pettämisen ihan täysin. Pettäjä on pelkuri. Tunteilleen ei ihminen mitään voi, teoilleen kyllä.

Jos on varattu ja kokee rakastuneensa toiseen, on se oikea tapa lopettaa ensimmäinen suhde ja sitten vasta aloittaa uusi parisuhde. Jos ollaan aviossa niin harkinta-aikahan on oltava lain silmissä, mutta jos on puolison (sen josta ollaan eroamassa) kanssa peli selvä ja asiat puhuttu, niin minusta voi jo aloittaa sen uuden suhteen vaikka olisi virallista harkinta-aikaa jäljellä. Eli muotoseikoista viis, kunhan on avointa jätettäville ja ollaan sovittu asioista.

En luota pettäjiin edes ystävinä.

ei mikään lapsi II

Täydennän vielä: minua ei ole petetty (ainakaan en tiedä) enkä itse ole pettänyt. Eli sikäli en ole katkeroitunut.

MItäs jos?

"Jos on varattu ja kokee rakastuneensa toiseen, on se oikea tapa lopettaa ensimmäinen suhde ja sitten vasta aloittaa uusi parisuhde." --> Eli suoraan parisuhteesta vaan ns. tyhjän päälle rakkauden huumassa ilman, että oikeasti tietää, onko tuosta toisesta kumppaniksi vai onko kyseessä rakastuminen vs. rakkaus, kannattaako avioliitosta erota, vaikka onkin toiseen rakastunut, ja mitä oikeasti kannattaa tehdä. Jos jokainen toiseen rakastunut hyppäisi heti yksikseen tai uuteen suhteeseen, niin kyllä niitä eroja olisi vielä enemmän. Aika moni varmaan myös harkitsee, ja siihen on oikeus, olkoot miten "pahiksia" tahansa toisten mielestä nämä rakastujat.

QQ

Suuri osa pettäjistä on sellaisia oman edun valvojia, jotka oman puolison selän takana rakentavat toista suhdetta ja kokeilevat miten se toimii. Jos toimii hyvin, niin sitten ehkä otetaan ero tai vasta siinä vaiheessa, kun jää kiinni. Jos uusi suhde ei toimi, niin lopetetaan se suhde kaikessa hiljaisuudessa, ei hiiskuta mitään kokeilusta vaan jatketaan vanhassa.

Tosi raukkamaista. Samaan aikaan uskotellaan omalle puolisolle, että kyllähän me aina yhdessä pysytään ja kaikki on hyvin ei tässä mitään ongelmia ja vedetään tekohymy päälle. Pelkona tietysti se, että muuten voisi itse tulla jätetyksi ja jäädä tyhjän päälle.

Tuli mieleen oma tyttöystävä, jonka kanssa joskus tuli puhuttua siitä miten meidänkään suhteessa ei ole takuuta sen kestämisestä aina ja ikuisesti. Siihen hänen kantansa oli se, että mikäli ero joskus tulee niin hän kyllä haluaa olla sitten se joka ehtii ensimmäisenä jättämään mikäli suhde alkaa mennä huonoksi.

ei mikään lapsi III

No minusta moraalisesti oikeat valinnat olisivat

a) ihastumisen/rakastumisen ohittaminen ja siihen jo olemassaolevaan parisuhteeseen panostaminen

b) nykysuhteen lopettaminen, sen jälkeen ihan yksin puntarointia ja tuumailua.

Oikein superitsekästä on se, että halutaan olla hyysättävänä suhteessa ja sen turvasta tutkailla että mitäs haluan noilta muilta kumppaneilta. Hyi hitto, sellaiset ne vasta raukkojen raukkoja on.

Zimsalabim

Käsi ylös, kuinka moni täällä suoraselkäisesti lopettaa avioliiton ihastumisen ja rakastumisen takia niin, että on sitten ihan yksin ja puntaroi eikä ala siihen uuteen suhteeseen?