dc

Moi. Ensimmäistä kertaa täällä palstalla. Täällähän onkin monta viestiä että sinkkunaisten voi olla haastavaa löytää baarien ulkopuolelta seuraa. Itse oon pikkuhiljaa tympääntynyt naisseuran etsimiseen baareista, kun tuntuu aina sattuvan oikeita bilehileitä kohdalle. Eli sitä oikeaa (= vähän rauhallisempi tyyppi, joka ei välttämättä edes käy baareissa) voisi etsiä muualta. Ja mieluiten kuitenkin kasvokkain heti alusta alkaen, siinä mun mielestä näkee ihmisen aidoimmillaan ja molemmat voi päättää välittömästi että jatkaako keskustelua/tutustumista pidemmälle vai ei (vrt. nettideittailu).

Alkuun siis kysymys: miten yleistä on että miehet tulee juttelemaan/iskemään baarin ulkopuolella? Kerran vuoteen, kerran kuukaudessa, päivittäin? (PK seudulla, muualla?). Empä ole tuollaista elämäni aikana tainnut koskaan todistaa (lähemmäs 30v ikää jo), et sen takia tuntuu vähän oudolle ajatukselle. Jos siis lähden tekemään tuttavuutta muualla kun baarissa, onko se "sosiaalisesti hyväksyttyä"? Mitä mieltä oot tuollaisesta, siis jatkaisitko juttelua vai lähetkö karkuun? :) Mitä aattelet miehestä joka noin tekee, voiko sellanen juttu jatkua pidemmälle?

Missäs tuttavuutta voi parhaiten tehdä / missä sua on isketty? Esimerkiksi kirjastossa, kaupassa, kadulla (??), bussipysäkillä, metroasemalla, liikennevaloissa, ... Ja missä ehdottomasti ei? Ainaki joku pimee lenkkipolku ja tyhjä katu iltahämärällä tulee mielee. Eli enemmänkii sellasissa paikoissa missä on aina muita ihmisiä (keskusta)? Vai aiheuttaako liika ihmismäärä sosiaalista painetta ja sen takia keskustelu voi jäädä puolitiehen?

Mä kyllä oikein innostuin jo ajatuksesta, josko tälleen löytää sellasen söpön tytön kainaloon syksyn iltoja lämmittämään! ... Kuka mahtaa olla se onnekas kenen kanssa törmätään ja vaihdetaan katseita ekan kerran ;)

Entinen sinkkunainen

Hei! Tässä eräs entinen sinkkunainen. Minun kokemukseni mukaan ei ole kovin yleistä, että miehet tulevat juttelemaan/iskemään muualla kuin baarissa. Kerran olen alkanut tapailla bussissa tapaamaani miestä, mutta kohtaaminen tapahtui vappuna ja kännissä, eikä sama toimisi normaaliolosuhteissa. (Mutta käytä ihmeessä vappu ym. poikkeuspäivät hyväksesi, silloin tuollainen on sosiaalisesti hyväksyttyä vaikka se muulloin ei ole! hehe). En muista kovin monta muuta julkisilla paikoilla tapahtunutta juttelu-/iskuyritystä. Ne ovat siis aika harvinaisia, mutta uskon kyllä, että jos vielä olisin sinkku ja harmittoman, normaalin ja täyspäisen oloinen mies tulisi juttelemaan esim. kirjastossa, niin ilman muuta jatkaisin keskustelua. Ehdottomasti vaatisin saada tietää koko nimen ja googlettaisin hänet ennen kuin lähtisin treffeille, ihan vaan tarkistaakseni, ettei hän ole sarjamurhaaja, mutta lähtisin kyllä treffeille, jos mies tuntuisi kiinnostavalta.

Yleisimpiä ja parhaita baarin ulkopuolisia paikkoja, joissa voi tehdä tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa, ovat mielestäni kotibileet ja harrastukset. Ellei sinulla ole laajaa tuttavapiiriä, josta saattaisit saada kutsuja esim. puolituttujen pikkujouluihin (joissa olisi kaverin kavereita eli kivoja naisia), niin mene vaikka työväenopiston teatteriryhmään, sekakuoroon tai italialaisen keittotaidon kurssille, tanssitunneille (aina huutava pula miehistä niin parisalsassa kuin lavatansseissakin!), tai tee hyvää ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi SPR:n, Unicefin tms toimintaan (esim. lipaskeräys, joulun tuotemyynti, varaston järjestely, kantaminen...), siellä liikkuu kilttejä naisia. Jos olet opiskelija, liity mihin tahansa opiskelijajärjestöön ja ota siellä itsellesi jokin luottamustehtävä, niin pääset piireihin ja tunnet yhtäkkiä kaikki. Onnea matkaan!

Alueellista taas?

Täällä toisessa päässä Suomea on kyllä ihan normaalia, että lähes jokainen juttelee jotain lähes jokaisen kanssa lähes missä tahansa. Täällä se on maan tapa. Ylitä kehäkolmonen, se kannattaa!

Elody

Hei!

Täällä ilmoittautuu sinkkunainen joka ei baareissa viihdy!

Olen juuri saanut erittäin pitkälinjaista korkeakoulutustani vastaavan työn, ja siinä ja harrastuksissa menee kaikki aikani. Kaupungilla, metrossa, ja kaupoissa liikkuessani näen jatlkuvasti miehiä jotka katsovat kiinnostuneina pitkään, kuin haluaisivat sanoa jotakin, mutta eivät uskalla. Tämä on pikkuhiljaa aiheuttanut myös sen, että en enää ns katsele ympärilleni, en enää ole sillä tavalla ehkä avoimen oloinen, koska en edes kuvittele että mitään kontaktia otettaisiin. On sääli kun huomaan kiinnostavan miehen, joka sitten livahtaa bussinovesta, tai itse joudun vaihtamaan paikkaa, eikä mitään tapahdu.

Jos mies katsoo minua, vastaan hymyllä, ja muutaman vaihdetun sanasen jälkeen joko vaikutan kiinnostuneelta, tai sitten katson pois ja olen hiljaa (mikä on vinkki miehelle, että EI jatkaisi tutustelua). Lähestyä voi missä tahansa julkisella paikalla, jossa on muitakin ihmisiä.

Mutta, kurjaa on myös epätoivotut lähestymisyritykset, eli miehet, jos nainen välttelee katsettasi, ei juuri hymyile, eikä vaikuta innostuneelta jutusteluun, ANTAKAA olla, naista ei silloin kiinnosta. On siis hyvä aloittaa varovasti tunnustellen.

Voi kumpa joku ihanuus minut pian poimisi!! :)

?????

Mikä estää itseäsi olemasta aloitteellinen?

dc

Heti alkuun edelliselle vastaajalle, se nyt vaan on miesten homma tehdä aloite, nykyaikanakin! :)

Kyllähän kiinnostava neito päät kääntää! Harmillista vaan että suomessa tuollaiset spontaanit keskustelut eivät ole kovin yleisiä.

Tämä jäi epäselväksi... haluatko että mies tulee juttelemaan *vasta* hymyn jälkeen, vai että jos keskustelun aikana merkit on selvät, kannattaa keskustelu lopettaa sikseen.

Muutenkin hymyilystä (kaupungilla): onko hymy (aina?) merkki siitä että keskustelu voisi kiinnostaa? Itse kun olen saanut ja jakanut hymyä kaupungilla, useita kertoja päivässäkin. Ihan vaan siltä pohjalta että siitä tulee hyvälle mielelle :)

Toki yksi asia mikä vielä mietityttää, on muut ihmiset. Esimerkiksi ruuhkabussissa keskustelun aloittaminen tuntuu ajatuksena, noh, muut kuulee sen keskustelun. Häiritseekö tuollaisessa tilanteessa keskustelu, vai toisinpäin (esim. tuo iloisen olon, että muut huomaa kuinka tuntematon mies huomioi).

jetsky

Tosi hyvä juttuaihe. Mua kans kiinnostaisi jotenkin oppia "hyödyntämään" tilaisuuksia ihan kaupungilla ollessa. Selvin päin jutellessa saa paljon realistisemman kuvan toisesta ihmisestä. Ja jos joku on selvin päin ollessaan ystävällinen ja mielenkiintoista juttuseuraa, on se jo tosi positiivista :) tänäänkin sai tosi lämpimän ja ystävällisen hymyn kauniilta kassatytöltä ostoskamoja pakatessa... eikä edes ollu kassa josta ostokseni tein =P jälkeenpäin ajatellen aika järkevä lähestymistapa olis ollu pakata kamat ja käydä kysymässä "moi, tunnetaanko me jostain?".. tuota aihetta pystyy yleensä jatkamaan jonkun aikaa.

Noita tilanteita pitää varmaan vaan oppia hyödyntämään. Olen itse myös kohta kolmekymppinen sinkkumies, eikä baareissa konttaaminen maistu monestakaan syystä. Siellä jutustelu tulkitaan aina pyrkyröinniksi, ja yleensä jos joku ventovieras nainen "lämpenee" kännissä niin järjellä ajateltuna ei taida silläkään olla korvien välissä kaikki kunnossa... muutenkin haluaisin säilyttää maksan ja pernan muuhun hyötykäyttöön.

Mulla on ittellä vähän sellanen kutina että ennen kaikkea pitää antaa turvallinen kuva itsestään. Siksi lähestyminen on järkevämpää jos itsellä on kavereita seurassa, ja nainen on nähnyt jo tämän porukan, esimerkiksi jossain kahvilassa istuskellessa, tai esimerkiksi vaikka keilaradalla ollessa. Kavereiden olemassaolo yleensä poissulkee antisosiaalisen psykopatologian. Oma ongelmani tuppaa olemaan se että kaikki kaverit on jo pariutuneet, eikä niitä ihmisiä enää kiinnosta tehdä mitään sinkkumiehen seurassa, edes paremmat puoliskot mukaan otettuaan.

Ota kaverit mukaan ja lähde harrastamaan asioita päiväsaikaan. Sitä voi tulla yllättäviä kohtaamisia. Muista vaan se 5 sekunnin sääntö =P pitää avata suu melkein heti kun spottaa tilanteen.

aloitenainen

Aika vanhanaikainen käsitys, itse en tuota kannata tai allekirjoita ja olen nainen. Itse aloitteen tekemällä ainakin minä olen onnistunut saamaan ne miehet, joita itse haluan ja välttänyt ne epäkiinnostavat, jotka minua piirittävät.

Onnistuva mies.

Miksi ette voi jutella vastakkaisensukupuolen kanssa ensin ihan tavallisista asioista.
Kyllähän sen huomaa melkopian kiinnostuuko vastapuoli jutuistanne.
Samoin teidänkin on kiinnostuttava teidän jutuista.
Tilannekomiikka ja leikkimieli auttaa tutustumisessa yllättävän paljon.

Esimerkiksi kirjoittamalla täällä voitte harjoitella, mistä asioista vastapuoli kiinnostuu.
Niitä aiheita voitte hyödyntää live-elämässä, tai voitte tutustua kirjoittelukumppaniin.

Olen testannut tämän toimivuuden, ja nykyään saan helposti vastauksen kirjoituksiin.
Yhden henkilön kanssa lähettelemme jopa yksityisviestejä, kun rekkautuneilla on siihen mahdollisuus.

Veikkaan, että tähänkin viestiin saan vastauksen.

Kaupassa

Minua yritetään iskeä usen ruokakaupassa. Lähdin kerran kahville mukavan miehen kanssa kun hän tuli juttelemaan hedelmäosastolla. Homma ei toiminut pidemmän päälle, mutta pisteet rohkeudesta hän joka tapauksessa sai :)

Elody

Sen enempää ulkonäköäni erittelemättä voin sanoa, että minussa on jotakin sellaista, että miehet usein jäävät vain vilkuilemaan, eivätkä sitten kuitenkaan uskaltaudu juttelemaan. Minulla on ilmeisesti aika itsevarma olemus, olen pitkä, ja entisenä mallina joku jopa sanonut että ns fiinin oloinen. Mutta sisäisesti en ole sellainen lainkaan!

Jos mies, joka on ystävällinen ja asiallinen, ja ennenkaikkea fiksu (eli ymmärtää toisen sanattomia viestejä, ja kuinka tulee joko edetä tai antaa olla), olen hyvinkin avoin jutustelemaan ihan arkisista asioista, ja siinä samalla sitten selviää onko mitään yhteistä olemassa. Miehellä ei siis olisi mitään pelättävää suhteeni!

Vaikka en periaatteessa ole naisen tekemiä aloitteita vastaan, itse kokisin _erittäin_ epäluonnolliseksi mennä jonkun miehen luo hänelle juttelemaan! Siksi en sitä tee, kokisin olevani tyrkky ja mielestäni muutoinkin olisi outoa jos nainen olisi niin ns epätoivoinen että aktiivisesti iskisi miehiä arjessa. Sanan voi toki vaihtaa esim kauppajonossa jos on lähekkäin tms. Muutoin itse vastaan katseeseen, ja hymyilen, ja se on omalla kohdallani sitä avointa viestintää.

Koska en usko siihen että minun tällaisen asian takia tulisi hirveästi miettiä olemustani, ja miten sitä muuttaa jotta voisin tavata kiinnostavia miehiä ihan arjessakin, niin haluan sen sijaan kannustaa miehiä varovaiseen yhteydenottoon rohkeammin, jos vain nainen tuntuu kiinnostavalta. Carpe diem!

whereismybabe

Minusta tuokin on naiselle riittävää että on aktiivisen näköinen ja hymyileee kiinnostavalle miehelle ja osoittaa sanattomasti kiinnostusta. Sekin on jo kohtuullisen rohkeaa.

Minusta sinäkin kuulostat kuitenkin vähän huonoitsetuntoiselta kun ajattelet että arkielämässä miehiä lähestyvät naiset olisivat tyrkkyjä. Voihan heistä joku ollakin epätoivoinenkin, mutta todennäköisempää on että he ovat harvinaisen itsevarmoja ja tekevät juuri niinkuin itse haluavat.

?????

Toiset varmasti elää vieläkin tuossa maailmassa.

Viimeeksi tein eilen aloitteen kirjamessuilla ja treffit sovittiin kiinnostavan miehen kanssa tiistaiksi.

?????

^ Tarkennuksena, että itse aloin juttelemaan, mutta mies ehdotti treffejä ja pyysi puhelinnumeroani.

maxmax28

Mielenkiintoinen keskustelunaihe kieltämättä. Täytyy itsekkin kokeilla tätä. Jotenkin tuntuu että meneekö suomalaiset naiset jotenkin hämilleen jos päiväsaikaan menee juttua heittämään vaikka kadulla tai ruokakaupassa.. Tällä tavalla voisi tavata naisia jotka eivät yökerhoissa pyöri. Sieltä seuran löytäminen ei kyllä tuota mulle ongelmia, en vain ole tuollaista baarien ulkopuolelta hommaa koskaan kokeillut.
Mulle tulee kyllä baareissa naiset juttelemaan, olen hyvännäköinen ja hyvin pukeutuva mies. Mutta ei kyllä baarien ulkopuolella. Hymyä ja flirttiä kyllä tulee mutta ei enempää.

Alueellisesti kummastunut

Ilmankos joskus jossain tulee väärinkäsityksiä, että ollaan iskemässä, kun ihan tavallisesti juttelee toisten ihmisten kanssa, jos se jossain on noin outoa ja harvinaista ja vaikeaa. Hyvä jyssäys!

Samaa mieltä

Olen miehenä sitä mieltä, että olisi jotenkin tyrkky ja epäluonnollinen olo mikäli minun pitäisi mennä tekemään tuttavuutta. Saatan vastata katseeseen ja ehkä jopa vähän hymyillä, jos olen villinä. Se on sitä avointa ja aktiivista kontaktin luomista.

Saatan ehkä pari sanaa sanoa, jos joku on ihan vieressä mutta en muuten aloita keskusteluja tai vie niitä eteenpäin. Naisen joka tulee keskustelemaan kanssani pitää sitten huomata ne eleet, joilla vihjaan haluanko jatkaa tutustumista vai en. Minua inhottaa mikäli nainen ei huomaa näitä hienovaraisia vihjeitäni.

Tulisipa ihana kaunis nainen jo poimimaan minut pian!

Haha

Tämä oli ihan paras :)

M50-

Onneksi on syksy, niin voi vältellä poimimishaluisia kauniita naisia pimeyden turvin. Jos voi kuitenkin tulla yllätetyksi, silloin nainen saattaa keksiä jonkin asian, joka on pielessä kotonaan. Kun menet näin taitavasti naamioituun tapaamiseen, niin eikös naisella satukin olemaan nimipäivä, halin paikka eikö niin? Pidä pääsi kylmänä olet jo heikoilla...

Mies 50

Juu, meillä täällä suomessa vielä pääsee kauniita naisia syksyisin pakoon pimeyteen. Mutta tuolla muissa maissa, sanotaan ulkomailla, auta armias, se vasta onkin vaikeaa. Siellä kun tulevat hymyillen ihan jo iholle............... Saattavat puhua paukauttaakin jotain varsin ihanaa ja villiä. Siinä on suomipojalla piilopaikat vähissä.