Lievää apeutta ilmassa

Olen hieman apeana ja ymmälläni... Kysynpä neuvoja.

Kuinka toimit, mikäli saat treffikutsun, mutta suhdestatuksesi on sitten viime näkemän muuttunut? Eli kyseessä olisi siis jo aiemmin tuttu ihminen, ei ensitreffit.
a) Kerrot olevasi suhteessa ja kieltäydyt treffeistä?
b) Lupaudut treffeille, mutta teet oharit?
c) Jokin muu vaihtoehto, mikä?


Itselle kävi vaihtoehto b).

Ehdotin tapaamista miehelle, jonka kanssa tapailumme ja yhteydenpitomme on ollut satunnaista. Mies vastasi treffiviestiini myöntävästi iloisesti hymiöiden kera, mutta tarkemmasta kellonajasta piti sopia lähempänä. Olimme treffejä edeltävänä päivänä yhteydessä ja hänelle aika sopi kuulemma mainiosti. Asumme eri paikkakunnilla, mutta olemme nähneet, mikäli on muutenkin ollut reissua sille toiselle paikkakunnalle.

Treffeille siis! Surukseni havaitsin, että mies teki minulle oharit. Soitin hänelle ja hän kertoi äkillisestä työesteestä. Siinä hän vielä ehdotti, että näkisimme myöhemmällä, muttei osannut sanoa milloin töistä pääsee. Sanoin lähteväni kotiin seuraavalla junalla. Junassa ollessani hän soitti. Puhelun aikana selvisi, että hänellä tosiaan oli kuulumisia... Merkittävimpänä se, että hän on tulossa isäksi! Siihen en osannut sanoa muuta kuin kiittää, että hän ilmoitti. Edellinen tapaamisemme oli ollut muutama kuukausi sitten. Selvästikin lyhyessäkin ajassa ehtii tapahtua paljonkin!

Oikeasti olisin toivonut, että hän olisi kertonut suhteestaan jo silloin kun ehdotin tapaamista! Kyllä aikuinen nainen pakit kestää, vaikka kirpaiseehan sekin. Ikää on molemmilla päälle kolmenkymmenen ja alta neljänkymmenen. Tunsin itseni täydeksi hölmöksi, että olin mielessäni odottanut ilolla useita päiväiä tapaamistamme ja tälläytynyt sinne treffeillekin.

Kehtaanko enää ehdottaa treffejä kellekään? Jos joku mies seuraavalla kerralla vaikuttaa ilahtuvan treffipyynnöstäni, onko se vain merkki siitä, ettei hän ollut kysyttäessä kehdannut kieltäytyäkään, mutta treffeille saapumisesta ei ole takeita? Vai pitäisikö sittenkin vain elää passiivista sinkkunaisen elämää ja odotella miesten treffikutsuja? (Kuten jossain viestiketjussa oltiin mieltä.)

Asiana oharit on varmasti pienimpiä mahdollisia, joista voi tulla hetkellisesti surkeaksi. Tosin ehkä tällaisella sinkkupalstalla kehtaan tämänkin kertoa...

Joopajoo

Ei miehellä ole välttämättä suhdetta naisen kanssa, joka on hänen tulevan lapsensa äiti. Munaton mies silti kun ei kehdannut heti kertoa, jos siis tiesi jo aikaisemmin asiasta, eikä saanut vain puhelinsoittoa asiasta.

Noh noh

No no, älä nyt lannistu. Tuo mieshän käyttäytyi ihan hölmösti. Tietenkin hänen olisi pitänyt valita vaihtoehto a ja kertoa sinulle heti kun olit ottanut yhteyttä, että hänellä on tilanne muuttunut eikä hän ole enää vapaa treffailemaan. Ehkä hän ajatteli, että olisi kiva nähdä sinua kaverina, vanhana tuttuna, mutta ethän sinä osaa lukea ajatuksia, joten hänen olisi todellakin pitänyt kertoa sinulle aiemmin. Ei toista pidä päästää tilanteeseen, jossa toinen luulee tulevansa treffeille ja sitten tiedossa onkin tällainen isku.

Mutta siis, taidat itsekin fiksun kuuloisena ihmisenä tajuta, ettei tämän perusteella voi tehdä yleistyksiä koko miessukupuolesta. Sinulla ei ole mitään syytä passivoitua ja odotella, että unelmiesi mies hakee sinut kotoa. Useimmat miehet ilahtuvat treffipyynnöistä ja vastaavat niihin ihan samalla logiikalla kuin muutkin ihmiset (lue: naiset). Eli yritä kääntää asia huumoriksi, ja jatka aktiivista elämääsi, niin löydät jonkun paremman. Tsemppiä ja hyvää syksynjatkoa!

Lievää apeutta ilmassa

Niin. En tätä tilannetta täysin tiedä, että onko heillä suhde vai ei.

Mies nimittäin sanoi vielä soittavansa minulle ja kertovansa tarkemmin. Olin kai aika sanaton sekä ohareista että siihen liittyvästä syystä. Kuvittelisin hänen tienneen aiemminkin asiasta. Tai mistäpä tätä tietää...

Lievää apeutta ilmassa

Kiitos tsemppauksesta! Mukavaa että sinäkin olet sitä mieltä, ettei ketään pitäisi pitää siinä luulossa, että on tulossa treffeille!

Toisaalta mietin sitäkin vaihtoehtoa, että hän tosiaankin olisi tullut paikalle ja kertonut asian kasvotusten. Ehkä siihen verrattuna oharit on parempi. Tietysti kaikista parasta olisi olisi ollut, että olisi aluksikin vain kieltäytynyt.

Sen kummempia yleistyksiä en taida uskaltaa miessukupuolesta tehdä, vaikka olinkin aika maassa. No joo. Aiemminkin olen pyytänyt miehiä treffeille tai jos on ollut tapailusta tms. kyse, ovat molemmat niitä pyyntöjä tehneet. Tietty voisin tästä lähtien alkaa treffipyyntöni yhteydessä kysyä, että oletko jo löytänyt elämäsi rakkauden vai haluaisitko vielä tavata minua?

Oikeasti melkein nolottaa, kun olin suunnilleen kyynel silmässä eilen ja hieman tänäänkin. Osa harmistuksesta on sitäkin, että kuvittelin jo jotenkin tuntevani häntä ja viime viikko meni ajatellessa, että onpa kivat treffit tiedossa.

Totta ja ehkä ei

Jos on sopinut tulevansa jonnekin, eikä tule, eikä ilmoita etukäteen, se on törkeää käytöstä. Oli sitten tulossa ihan minne ja miksi tahansa.

Mutta oliko mies varmasti tulossa treffeille samassa mielessä kun sinä? Jos olette pitäneet tapana tavata, kun olette samalla paikkakunnalla, ettekä ole sen kummemmin puhuneet seurustelusta tai treffailusta 'parisuhdemielessä', millään lailla, pitääkö hän teitä ehkä vain kavereina? Itselläni on miespuoleisia kavereita ja ystäviä, joiden kanssa varmaan tavataan samalla paikkakunnalla käydessä, jossain on tutustuttu joskus, mutta ei ole koskaan parisuhteiltu. Sellaista ajattelee vain, no, ihmissuhteena. Ihan niinkuin tapaisi samaa sukupuolta olevankin kanssa. Eli ajatteletteko varmasti ollenkaan samaan tyyliin tapailustanne? Varmista asia!

Sehän selittäisi sen, miksi hän ei välttämättä ole maininnut - hän ei ehkä ole ajatellut, että olisi kyse jostain vaihtoehtoihmissuhteesta teidän tuttavuudellenne, vaan uutinen olisi uutinen siinä missä vaikka työpaikan vaihdos.

Lievää apeutta ilmassa

Kyllähän oharit on onneksi aika harvinaista käytöstä kännyköiden aikana ja vaikka tulisikin äkillinen työmeno, ehtii sitä ennen treffit vaikka perumaan... Ja varsinkin kun mistään teineistä ei ole kyse.

Voit olla oikeassa, että mies on voinut pitää meitä vain kavereina. Tosin nämä meidän tapaamisemme eivät siis olleet platonisia. Ja olin jo aluksi kysellyt häneltä, onko hänellä tyttöystävää, mutta kuulemma ei ollut. Näköjään tilanteet muuttuu nopeastikin tai sitten hänellä on ollut tämä suhde jo silloin kun olen häntä tavannut...

Jos kuulen hänestä, niin ihan ok. Sen sijaan itse en enää ajatellut oma-aloitteisesti olla häneen yhteyksissä.

Sen verran olen aiemmin osannut miesten käytöstä tulkita, että jos treffiehdotukseen tulee vastaukseksi "kiireitä" tai muita menoja, ei miestä selvästikään kiinnosta tavata enkä silloin ole sen kummemmin heitä vaivannut. Sen vuoksi tulinkin yllätetyksi, kun oharit tapahtuivat näin.

Kyllä tämä tästä. Nyt ajattelen, että onpa hyvä että asumme eri paikkakunnilla! Toisaalta oli hyväkin, että tämä päättyi, jolloin voi alkaa ajatella itsekin uusia suuntia.

Lievää apeutta ilmassa

Niin. Mies ei soittanut, vaikka sunnuntaina näin sanoi tekevänsä, kun äimistyneenä kuuntelin hänen "työkiireistään". Tosin ehkei sillä ole enää mitään merkitystä. Olisiko ollut mitään puhuttavaakaan? Kyllähän tässä tuli selväksi, että hänellä on jo muut kuviot. Sinänsä pieni asia koko episodi, mutta on se vieläkin ajatuksissa ollut.

Luulia

Ei tällaista tapaa! Voihan olla muitakin syitä, miksi ei halua treffeille. Riittäisi minusta ihan tuo jälkimmäinen kysymys.

Itselläni on nimittäin entinen treffikumppani, jonka kanssa on-off nähtiin joskus vuosien ajan, kun kummallekin sopi elämäntilanteeseen. Koska itse en ole seurustelevaa tyyppiä, minua harmitti kovasti, että hänellä on ollut tapana laittaa juuri tuon tyyppinen kysymys. Jos tapaamisen sopimiseen liittyy liikaa säätämistä ja ohareita, niin en itse jaksa sellaista, mutta miehelle se ei tuntunut kelpaavan syyksi millään.

Saanko olla edes

numero kaksi, lauloi Alatalon Mikko.

"Oletko jo löytänyt elämäsi rakkauden vai haluaisitko vielä tavata minua?"

Huh. Voiko enää nöyremmin ja surkeammin kerjätä? Missä itsetunto?!?!!

ap

Yritin olla ironinen, mutta epäonnistuin. Tuota kirjoittaessani varmasti myös se itsetuntokin oli maassa.

ap

Minustakin parasta, että tapaamisista jättää pois turhan säätämisen. Selkeintä sanoa suoraan, että aika sopii tai ei sovi. Ja ilmaantua paikalle, mikäli on luvannut.

Luulia

Näin on.

Itsellä tosin muutama kuukausi tapaamatta on sen verran pitkä aika, ettei välttämättä ole luontevaa jatkaa ihan vain siitä, mihin juttu jäi, joten jonkinlainen tiedustelu toisen ajatuksista / tilanteesta on ihan paikallaan.

ap

Sen opin, että tilanteet muuttuvat, vaikka aiemminkin oli saattanut olla taukoa ja välillä näimme useammin. Kuvittelin, että mies olisi kieltäytynyt treffeistä ja sanonut tilanteestaan heti. Kun viikolla ennen treffejä olimme yhteyksissä, hän kertoili lähinnä rasittavista työmatkoistaan ;)

No joo. Vaikka teinkin aiheesta ketjun Elleihin, ei nelikymppisen miehen tekemät oharit mikään maailman suurin juttu ole. Suuntaan ajatukseni täysin uusiin seikkailuihin. Kiva kuitenkin, että sain asiasta kommentteja!

sillat poikki?

Tuossa voi olla ihan sekin, että millä mielellä nähdään. Olisitko sinä siis halunnut sarven varteen treffeillä? Ja teitkö sen selväksi kun ehdotit treffejä? Mitä pitkällä aikavälillä odotit suhteeltanne?

En minä ainakaan torppaa kahvilla käyntiä miespuolisen tutun kanssa vaikka olen äiti-ihminen. Seksitreffeille en menisi mutta ei ole ehdoteltukaan. Jos mies silloin ajatteli että on kyse ihan vaan oikeasti kahveista ja sitten alkoi aavistella että jospa haluatkin enemmän. Pelkäsi että tulee kiusallinen tilanne jos sinä ilmaiset että buduaarin puolelle panemaan ja mies aikoo kaivaa ultrakuvia pienokaisestaan...

Osa tuttavuuksista säilyy elämäntilanteen muutoksissa, osa ei.

ap

Miehen aavisteluista en tiedä, mutta ei hän olisi ollut vaarassa joutua kiusalliseen tilanteeseen, mikäli olisi kertonut etukäteen elämäntilanteensa muuttumisesta tai kieltäytynyt treffeistä. Ohareista jää kuitenkin hieman outo sivumaku.

oharit = no no

Joo totta on se, ettei ohareille ole puolustelua.