|
Kai se riippuu paljolti myös elämäntilanteesta. Itselläni on aika vaativa työ, on lapsia edellisestä liitosta ja asuntolainaa, joten totta kai minun pitää hoitaa velvollisuuteni. En voi enkä edes halua lähteä maailmanympärimatkaan kuukauden päästä tuosta noin vaan, koska velvollisuudet pitää hoitaa.
Uskoisin, että omalla kohdallani käy kuten vanhemmillani eli kun lapset muuttavat kodista, asuntolainan saa maksettua ja työn osalta pystyy ottamaan esim. vuorotteluvapaata tai tehdä osa-aikaeläkkeellä töitä, niin siinä vaiheessa menojalka alkaa uudelleen vipattamaan.
Toisaalta en ole koskaan ollut benji- tai base-hyppäämisestä innostunut, en halua uusia elämyksiä huumeita käyttämällä enkä koe tarvetta valloittaa Kilimandzaroa sen paremmin kuin harrastaa syvänmeren sukellusta. Jos joku on sellaisesta kiinnostunut, niin mikäs siinä, mutta luulenpa, että valtaosa ihmisistä kuuntelee kiinnostuneina sellaisia juttuja tai katsoo niitä telkkarista, mutta se on niin kaukana omasta elämästä, ettei oikein tunnu tavoittelemisen arvoiselta. On kai niitä vieläkin esim. Keski-Euroopassa niitä hiihtopummeja tai vaikka moottoripyöräjengiläisiä, jotka etsivät erilaista elämäntapaa ja vapautta haluamatta elää taviselämää.
Minulle omassa elämässä haastetta riittää ihan arkisemmissa asioissa. Kehitän itseäni ja yritän venyttää rajojani esim. lenkkeilyssä, mutta en tarvitse mitään extremeä, jotta voisin tuntea olevani vapaa ja todella elossa.
| 
