Plääh

Olen kolmen lapsen nuori äiti, en yh, mutta lapset kuitenkin asuvat luonani, isäänsä tapaavat pari kertaa kuussa. Erosta on jo pari vuotta, ja tänä aikana olen tapaillut 4 miestä, mutta kaikki ovat lopahtaneet ennen seurustelutasolle pääsyä. Syy on aina ollut miesten puolella, ja kaikilta lähestulkoon samat laulut. Olen kiinnostava, ihana ja kaikkea, mutta mutta. Mutta mutta mutta, sitten on ollut "sitoutumiskammoa" ja kaikkea muuta. Yksi alkoi keksimään minusta huonoja puolia, ja käyttäytymään solvaavasti, kait kun en muuten tajunnut jättää, kun ei halunnut sitä itsekään tehdä. Mä en tajuu mikä näitä miehiä on alkanut aina pelottamaan! Ehkä ne lapset ja ajatus uusioperheestä?

Nyt elämääni on ilmaantunut ykskaks mies, joka on todella kiinnostunut, ehkä liiankin (?) kiinnostunut jopa, iloinen, häntä ei lapset tunnu haittaavan, on avoin ja tahtoo tutustua paremmin, on koko ajan yhteydessä. Mutta minusta on tullut skeptinen. Minä olen kyllä kiinnostunut myöskin, mutta mietin, voiko oikeasti ollakaan että hän on tosissaan! Olen tehnyt selväksi, etten ole yhden illan tyyppejä enkä seksiseuralainen, vaan ihan tositarkoituksella, ja että pitää ottaa koko paketti.

Äh, saikohan tästä mitään selkoa. Mietin vaan, että mikähän tässä on tällä kertaa koira haudattuna? Vai olenko se minä, joka on haudannu oman pääni, ja kuoletan kaiken sillä kun haluan olla varma toisen motiiveista, eikä yli-innokkaat oikein nappaa. Vai onko se merkki juurikin siitä, että ei ole puhtaat jauhot pussissa? Auttakee mua..

helppo vastaus

No ainakin se vika, että olet harkitsemattomasti vääntänyt kolme kakaraa nuorella iällä. Kuka haluaa naista, joka lisääntyy leväperäisesti joka taholle, eikä osaa edes käyttää ehkäisyä? Todennäköisesti sinusta huokuu myös vahvasti epätoivo, olethan jo tänä syksynä yrittänyt tyrkyttää itseäsi jo ainakin viidelle taholle. Lisäksi tavarasi on löystynyt.

Plääh

No olipas hyvä ja asiallinen vastaus! Kiitos siitä!

Kyllä lapset on ollut harkittuja, äläpäs luule tietäväsi siellä. Ja ehkäisyä käytän. Enkä todella tyrkytä itseäni yhtään missään! Ja eipä ole tavarani löystynytkään, koska en ole alakautta synnyttänyt. Ja mistäs päättelet, että olen tänä syksynä viittä miestä ehtinyt tapailemaan? :D erosta on pari vuotta, kuten sanoin, ja siihen nähden 4 miehen tapailu ei mielestäni ole paljoa. Tämä viimeisin, eli nyt sitten viides, en ole edes tapaillut, etkä vastannut itse kysymykseeni.

Staire

Minkä ikäinen tarkalleen ottaen olet? Jos olet esim 24v, niin sitten ymmärrän että voi olla hankalaa löytää kumppani, koska on niin paljon lapsettomiakin naisia sen ikäisissä. Jos uuden tosissaan olevan kumppanin haluat, on todennäköistä, että myös miehellä on lapsia. Niin se vaan menee, että lapseton harvoin haluaa lapsellisen kumppanin, siis tosimielessä. Kannattaisi myös varmaan keskustella raha-asioista sulhasehdokkaiden kanssa, eli mitä odotat rahallisesti mieheltä, odotatko että hän osallistuu lastesi menoihin minkä verran jne.

mr x

Siis, kuka oikeasti haluaa naisen jolla jo kolme sinappikonetta??!! Sitä saa vieraat lapset ja isän tai jopa isät "kaverikseen". Siis aivan vieraan ihmisen jonka kanssa on oltava tekemisissä, halusi tai ei. Kiitos, mutta ei kiitos!!!

ASd

Jos haluaa omia lapsia, eikä niitä vielä ole niin ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen ottaa jonkun toisen miehen 3 lasta hoidettavakseen. Luultavasti ap ei halua lisää lapsia? Joten hänelle sopivan miehen tulisi hyväksyä se ja samalla hänelle pitäisi olla ok toisen miehen sinappikoneiden kasvattaminen.

Ei kovin hyvä tilanne. Tehkää lapset vasta, kun olette sitoutuneet pysymään avioliitossa huonojenkin vaiheiden läpi.

Mestari

No eihän tuo paras mahdollinen asetelma ole. Itsekin vähän mietin että voisinko seurustella lapsellisen ihmisen kanssa, vaikka olen itse 36 ja minullakin on yksi lapsi. Mutta ihan lupaavaa on että on kuitenkin säätöä, kyllä niistä miehistä jonkun saa jäämään.

vvcv

No ne 3 sinappikonetta!!

Lapset

Kolme lasta on todella paljon joten eiköhän se ole se ongelma...valitettavasti. Vaikka eihän sitä tiedä, jos nykyinen tapailumiehesi pitäisi lapsista. Harva haluaa kuitenkaan lähteä tosissaan mukaan viiden ihmisen perhehärdelliin, jossa kolme ihmistä tulee pyytämättä kaupanpäälle. Jos sellaisen miehen löydät joka on halukas, niin pidä siitä kovaa kiinni!

Plääh

Olettaisin, että te vastaajat olette lapsettomia miehiä, jotka itse etsitte luonnollisesti lapsetonta naista. Tuo aloitukseni oli vähän tökerö ja sekava, mutta pointti oli siis se, että nyt kun olen edellisten tapauksien jälkeen löytänyt miehen, joka tuntuu hurjan kiinnostuneelta, ja myös minä yhtälailla hänestä, uskaltaisinko luottaa, että tämä olisi tällä kertaa pysyvää. Kun kaikki edellisetkin ovat päättyneet syystä tai toisesta. Mikä vika mussa on -aloituksessa tarkoitin ajatuksiani, miksi on niin vaikea luottaa.

Lapsettomat miehet eivät minua kiinnosta, eikä näiden edellisten miesten suhteen ole suhteen eteneminen lapsista kiinni, ja he ovat itse myös kaikki olleet lapsellisia. Todellakin yhdyn teihin, ettei ketään lapsetonta nuorta miestä voisi varmasti vähempää kiinnostaa kolmen lapsen äiti, sehän on melkein itsestäänselvyys. Ainakin ihmettelisin syvästi, jos joku niin väittäisi ;) Mutta ei se minua haittaa, eihän minuakaan he kiinnosta. Iältäni olen lähemmäs 30, mielestäni nuori vielä :) ja saman ikäsiä tai muutamaa vuotta vanhempia olen tapaillut.

pirjo olkapää

Miksi ei voi ottaa suhdetta päivä kerrallaan ja nauttia siit päivä kerrallaan? Miksi pitää tuijottaa tulevaisuuteen, että suhteen pitää johtaa johonkin? Miksi ihmiset miettii miehen ja naisen välistä suhdetta mustavalkoisesti: joko ollaan tiiviisti parisuhteessa eli väh. asutaan yhdessä (avoliitto), tai tavoitteena avioliitto. Kiinteä yhteiselo kuitenkin. Toinen vaihtoehto, että ei ole mitään. Se tarkoittaa, että jos ei "kohtuullisessa" ajassa olla muuttamassa yhteen, on parempi erota. Tietysti tuo kohtuullisuus on jokaisella eri aika. Hätäisimmät hermostuu parissa kuukaudessa, kun jollekin 2-3 vuotta on ihan normaali etäseurusteluaika. Kun sitten kaksi eri oletuksin varustettua yrittää seurustella, ei siitä mitään tule. Etenkin mitä enemmän jätetyksi tulemisen kokemuksia on, voi sitoutumisaika pidentyä. Haluaa olla todella varma, että sitten kun antaa itsensä peliin se myös kestää. Että on jo koettu ne pahimmat vaikeudet, kun oli takaporttikin olemassa eli oma erillinen koti. Niitä kutsutaan helposti sitoutumiskammoisiksi. Se on typerää. Yhtälailla nopeasti sitoutuvia voisi sanoa läheisriippuvaisiksi. Kun alkaa kumppaniaan nimittelemään loukkaavilla sanoilla, voi todeta se suhde on ohi, ei ole rakkautta. Sitten on ihmisiä (usein naisia) jotka toivoo mieheltä aloitteellisuutta yhteen muutosta ja yhteiselämästä. Nainen tuntee olevansa valmis, ja odottaa mieheltä vastakaikua. Kun mies ei sitä anna, nainen pitää itseään varoavaisena ja miestä sitoutumiskammoisena. Miksi ei voi avoimesti puhua omista tuntemuksistaan, mutta samalla hyväksyä toisen varovaisuus. Voi sitä silti suhdetta jatkaa kevyemmällä tasolla toista painostamatta.

Aloittajan ongelmiin en osaa sanoa yhtään mitään.
Olen vain huomannut, nainen kun olen ja naisia paljon ystävinä, että monet naiset luulee miehen tietävän tai ymmärtävän naisen tunnetilat, ja odottaa miehen kulkevan samaa tahtia. Ja jos ei kulje, on vika miehessä - vaikka sitten helposti ääneen alkaa itseään soimaamaan. Sillä soimaamisella hakee tietysti kavereilta tukea "ei sussa vikaa ole kun miehissä". En enää sellaista tukea anna edes ystävilleni. Vika ei ole kenessäkään, on vain erilaisia odotuksia ja erilaisia elämänkokemuksia, ja vaikea ymmärtää muita kuin itseään. Nainen sitä paitsi herkästi luulee tietävänsä mikä olisi miehelle paras. Miehet on paljon yksioikoisempia. Kun tunnen näitä ystävättärieni miehiäkin, on oppinut katsomaan asioita monesta vinkkelistä. Nainen tekee asiat hirvittävän vaikeiksi ja haluaa puhua ja puhua. Miksi ei voi ottaa suhdetta päivä kerrallaan ja nauttia siitä päivä kerrallaan? Niin ne miehetki tekee.

pirjo olkapää

On yksi asia kyllä aloittajalle: älä sulje elämästäsi ulos lapsettomia miehiä. Ota miehet yksilöinä, eikä mitä edustavat. Kun olet laittanut miehille kriteerejä olet saattanut sulkea elämästäsi kenties jonkun kivan ja mukavan, joskin lapsettoman.

Ja kyllä, minulla on lapsia ja olen sinkku (leski).

bb

nainen jolla on lapsia, ei voi olla sinkku. Olet YH äiti. Sinkku on vapaa lapseton henkilö.

Ap

että tämä juttu näyttää nyt erittäin lupaavalta tämän miehen kanssa, josta aloituksen tein ;) Ehkäpä pelkoni karisee tässä pikkuhiljaa matkan varrella. Minusta tuntuu, että hän on tullut jäädäkseen, ja ehkäpä sitä tosirakkautta onkin vielä olemassa! Kiitos kaikille vastanneille kuitenkin ja lämmintä joulun odotusta! ;)