avuton reppana

Miten voi voittaa ihan järjettömän treffipelon!?

En tiedä edes yhtään mistä se johtuu, ei ole takana mitään ahdistavia tapaamisia tms, mutta pelkään vaan ihan sairaalloisesti treffeille menemistä. :D Tämä ei edes ole vitsi!
Olen tosi nätti ja tutussa porukassa suulas tyttö, en ole ikinä pitänyt sosiaalisia tilanteita millään lailla ahdistavina.
Aiemmat kaksi poikaystävääni ovat molemmat olleet ennestään tuttujani. Nyt olen ollut vuoden päivät sinkkuna ja tuuminut että kivahan se ois jonkun kainalossa olla, mutta ahdistun jo ajatuksesta mennä treffeille täysin vieraan ihmisen kanssa.

Minua on kyllä pyydetty useampaankin otteeseen treffeille tässä puolen vuoden kuluessa. Olen aina kieltäytynyt kohteliaasti. Okei, nämä ihmiset ei ehkä ole olleet aivan sellaista poikaystäväainesta mistä haaveilen, mutta luulen että päällimmäinen syy on vain se etten USKALLA. Olen nössö. Voinko olla oikeasti näin ujo, vaikken ole ikinä pitänyt itseäni pätkääkään ujona! En jotenki edes uskalla harkita lähteväni kahville jonkun kanssa, varsinkaan jos tyyppi on kiinnostava ja söpö... Pelkään että menen täydellisen lukkoon ja paniikkiin.

Jaa

No ehdota itse treffipaikkaa, lähde vaikka lenkille. Aikoinani nykyinen mieheni pyysi kahville, no en suostunut, mutta ehdotin koiran kanssa lenkille menoa. Omassa ympäristössä oli helppo tutustua ja koira toimi muurinmurtajana.

opitut ajatukset

Tilasi on korjattavissa, sillä se johtuu vain siitä, että olet lapsuudesta lähtien kopioinut ajatuksia ympäristöltäsi. Nämä ajatukset määrittelivät sinulle minkälainen sinun tulisi olla ja mitä sinun elämässäsi tulisi tehdä, joten ne asettuivat ulkoisiksi tahdoiksi oman tahtosi päälle. Toisin sanoen opitut ajatukset osittain ohjaavat ja osittain rajoittavat liikettäsi oman tahdon suunnassa.

Käytännössä tämä näkyy erittäin hyvin sinun tapauksessasi. Kuvittelet kaikenlaisten asioiden tapahtuvan, kuten esimerkiksi sen että olet deitillä kömpelö tai menet lukkoon, ja näiden kuvitelmien takia et uskalla toimia. Toisin sanoen kuvitelmat/ajatukset ohjaavat tai rajoittavat sinun elämääsi, eikä sinun oma tahtosi pääse toteutumaan. Tämä on vain yksi kohta missä ongelma näkyy, luultavasti tunnistat ilmiön muistakin tilanteista, jossa ajattelet joidenkin asioiden olevan "pakkoja" tai kauheita. Nuo ajatukset vaikuttavat elämämme kaikkiin valintoihin, ja niistä tulisi päästä mikäli haluaa saada liikevapautta omalle tahdolleen.

Olen lukenut erästä kirjaa, joka määrittelee tämän ongelman todella tarkalla tavalla, ja joka tarjoaa välineet ongelman ratkaisemiseen. Kirjan avulla oppii tarkastelemaan omaa henkilöänsä, ja myös tunnistamaan nämä opitut ajatukset silloin kun ne alkavat vaikuttaan toimintaan. Kun on aikansa tehnyt työtä oman henkilönsä kanssa, niin alkaa huomaamaan tulokset, jotka ovat mielen selkeys ja sisäinen hyvinvointi, sekä todellinen itsevarmuus. Tämä itsevarmuus tulee yksinkertaisesti siitä, että kovan työn jälkeen alkaa tietämään kuka oikeasti on. Kirja on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja. Suosittelen lämpimästi lukemaan sen. Kirja löytynee googlaamalla, itse löysin kirjan sivulta Alkuajatus

en ole ujo

Treffeille ei ole mikään pakko mennä jos ei se tunnu hyvältä. Ehkä et olekaan ujo, ehkä sisimmässäsi et tuntenut mitään syytä lähteä treffeille.

Kävin itse nuorena muutaman kerran treffeillä. Häiritsi että edes suostuin. Ne oli mulle hirveitä kokemuksia. Varmaan siksi, että tiesin jo ettei treffikaverista ole sen enempään. Tuntui aina teennäiseltä teatterilta. Sitten sopiva aika odottelua kun toinen soittaa ja ei löydy enää oikein aikaa jne.

Kun tapasin yhden kivan tyypin jonka kanssa synkkasi muutenkin, nin ei me treffeillä käyty. Enkä seuraavankaan kanssa, josta sitten tuli mieheni. Me vaan tavattiin jotenkin jossain, ei keksitty mitää teennäisiä "elokuviin" "kahville"-tyyppisiä juttuja. Paljon puhuttiin puhelimessakin. Kaikki tuntui niin luontevalta. Käytiin elokuvissakin vasta kun oltiin jo pitkään seurusteltu.

Erottuani en edelleenkään ole lähtenyt treffeille. Ei vaan ole mun juttu.

kettura

Otas parit näkäräiset ennen h-hetkeä ja olet jouheva kuin Jim Carrey. Treffeillä sitten pullo skumppaa kahteen pekkaan ja avot, jännitys on kaadettu.

-miia-

Mulla ihan sama ongelma kuin ap.lla. Olen saman ikäinenkin...

Minulla oli huvin vuoksi treffiprofiili netissä, ja tutustuin läheiseltä paikkakunnalta olevaan älyttömän mukavaan mieheen, joka on minua pari vuotta vanhempi. Hänen kanssaan olen jutellut nyt naamakirjassa päivittäin, ja hän vastaa hyvinkin paljon ihannekumppaniani, tälleen etänä ainakin. :D Eikä hän miltään pelimieheltä vaikuta vaan on hirmu herttainen.

Hän tuumasi vasta että olisi kiva nähdä ja käydä vaikka leffassa jne. Minä menin ihan häsään, tämä mies on nimittäin aivan järkyttävän hyvännäköinen. Pelkään ihan hitosti etten ole tarpeeksi hyvä hänelle, vaikka totta kai hän on nähnyt paljon kuvia minusta ja vaikka itse sanonkin niin olen tosi kaunis. En ymmärrä yhtään mistä tämä epävarmuus kun ei ole tavallaan aihetta, mutta ehkä mulla on sama kompleksi ku Sinkkuelämää-Mirandalla siinä yhdessä jaksossa jossa hän ryssi kaiken sen komean poliisin kanssa kun ajatteli että mitä tuo mies tekee tällaisen naisen kanssa...

En vaan uskalla :/ Vaikka pakkohan se on ottaa itteesä niskasta tuon upeen pakkauksen takia!

Onnistuva mies.

Mielestäni tuossa ei ole mitään pelättävää.

Eikä sitä pidä ottaa liian vakavasti, jos tapaamiset ei jatkuisikaan, koska se tilanne on kuitenkin jollainlailla opettavainen.
Jää siitä silti jokin hyvä muisto.

Ja jos ette millään uskalla yksin mennä, niin ottakaa tyttökaveri mukaan turvamieheksi.

planet c

Kolmas pyörä hyvä idea. Todella vittumoista olla. Ei kiva kenellekään.

planet c

Just näin. Parasta kun ei esitä mitään antaa mennä vaan. Parempi molemmille heti ekalla kerralla nähä millanen toinen on. Ei tarvitse väkisten leikkiä seukkaa pari kolme viikkoa ja todeta ettei meilä ole mitään yhteistä. Ajan hukkaa.

Onnistuva mies.

Ei välttämättä.

Kirjoitin kokemuksenpohjalta.

Minua on käynyt arka tyttö tapaamassa ensikerran äitinsä kanssa.
Lievensin tuota hiukan ja laitoin kaverin kuvioihin mukaan.

Tietysti kaverin pitää osata poistua paikalta sopivassa tilanteessa.

Toinen käytännön esimerkki elävästäelämästä, vaikka vähän eritilanteesta.

Nuorin poikamme halusi tuoda tyttöystävänsä kotona käymään.
Tyttö ei uskaltanut tulla muuten, kuin ottamalla tyttökaverinsa mukaan.

Ja mitä tiedän vaikka he liikkuisi kolmistaan muutenkin.

Tietysti se on niinkin, että helposti jännittää tapaamista etukäteen, mutta kun itse tilanne alkaa, niin jännitys häviää.

On hyvä myös miettiä etukäteen puheenaiheita, ettei se tapaaminen ole sitä ettei kumpikaan osaa sanoa juuri mitään.

M50-

Ensimmäisellä tapaamisella onnistuu, kun suhtautuu siihen toiseen osapuoleen kuin kaveriinsa. Ei kannata ladata liikaa odotuksia, vaan olla normaali oma itsensä. Voi myös kertoa, ettei yleensä jännitä näin paljon, muuta kuin uuden ihmisen seurassa.

ASD

Onneksesi olet sentään hyvännäköinen nainen, jolle ehdotetaan treffejä. Jos olisit samoista peloista kärsivä tavallisen näköinen mies, sinun pitäisi myös tehdä aloitteet ja kärsiä itsetunnon heikentymisestä joka kieltäytymisen kohdalla.

Ujouteen ei ole muuta lääkettä kuin se, että kivuliaasti pakottaa itseään vähitellen sieltä ujouden kuoresta ulos. Vähitellen siitä tulee helpompaa ja joistakin ujoista kehittyy joskus niitä häpeilemättömän rohkeita yksilöitä.

joonas 26

Minä ainakin pettyisin ja lopettaisin treffit siihen paikkaan jos treffiseura raahaa mukanaan esiliinoja. Sehän on suorastaan loukkaus sitä kohtaan joka on sitten näiden kahden silmätikkuna "miesehdokkaana"....

joonas 26

Esiliinoista pitäisi toki sopia etukäteen, mutta tuskin haluaisin edes tavata ihmistä joka ei kykene tulemaan paikalle yksin! Jännittäminen minua ei haittaa yhtään tai vaikka alussa käyttäytyisikin vähän hassusti jännityksen takia, mutta se on kestettävä- yksin. Olen itsekkin kova jännittämään, mutten ikinä edes harkitsisi ystävän mukaan ottamista sovituille treffeille(eri asia jos törmäisi sattumalta ja olisi kolmas pyörä mukana). Järkyttävä loukkaus ja absurdi idea!