Resalik

Noniin, sivarit ja totaalit, vapiskaa! :)

Tein juuri hieman yhteenvetoa tuttavista ja tulin samaan lopputulokseen kuin mitä jo armeijassa sanottiin eli reservin johtajat pärjäävät ja menestyvät elämässään miehistöä paremmin. Työ- ja perhe-elämä on johtajilla paremmassa otteessa kuin miehistön lusmulla.

Huomasin jo alokasaikana, että toiset selviävät. Esim. hyökkäysharjoituksen aikana ase meni helposti jumiin johtuen paukkupatruunoiden asetta voimakkaasti likaavasta vaikutuksesta. Tuleva johtaja osasi poteron tai kuopan pohjalla selällään purkaa ja koota aseen, kun taas tuleva miehistön luuseri jäi ongelmaa ihmettelemään, vaikka olisi osannut poistaa häiriön ihan yhtä hyvin. Erot syntyvät tositilanteessa.

Aliupseerikoulun puolustusammuntojen jälkeen Porin prikaatissa ammuntoja johtanut upseeri alkoi ylistämään kuinka hienosti johtajat osaavat toimia, vaikka ilma on täynnä mutaa, tulta, savua ja räjähdyksiä. Hän kertoi, että miehistö jää rinteen ilmaan räjäyttävien tulenkuvauspanosten räjähdettyä poteron pohjalle kusemaan housuun ja antaa vihollisen rynnäköidä asemiin. Saimme huipppisteet, vaikka erikois-AUK:issa ampumaharjoitukset jäivät todella vähiin.

Kerran eräs varusmies pyörtyi ja alkoi kaatumaan. Onneksi hänen takanaan oli alikersanttitason mies, joka koppasi varusmiehen kiinni ja laittoi siististi maahan. Miehistön jäsenet olivat kauhusta kankeina. Samanlainen ilmiö oli selvästi havaittavissa, kun työelämässä tapahtui työtapaturma; miehistöön kuuluneet hyppivät seinille tai katosivat paikalta reservin johtajien aloittaessa ensiavun parhaan kykynsä mukaan.

Lisäksi johtajakoulutukseen sisältyy mm. kansalaiskasvatuksen kurssi, mihin ainakin minun AUK-aikana sisältyi mm. hieno illallinen viineineen. Opeteltiin korrekteja käytöstapoja ja viinejä.

Naisten kielellä tämä tarkoittaa sitä, että naisen kannattaa valita mies joka on saanut armeijassa johtajakoulutuksen. Jos mies on käynyt AUK1:n ja AUK2:n tai RUK:n hyväksytysti, on kyse valiomiehestä. Kaksi kolmannesta armeijaan kelpuutetuista miehistä ei pääse johtajakoulutukseen. Osa haluaa, mutta ei pääse. Tilalle voidaan jopa pakottaa parempi, mutta motivaatioltaan heikompi aines. Naisille ongelmaksi muodostuu vain se yksinkertainen tosiasia, että moni johtajakoulutuksen saanut mies on jo ehtinyt aloittaa vakinaisen parisuhteen ja ehkäpä perustaa perheenkin.

Se mitä haluan sanoa on se, ettei armeija tee miestä, vaan valikoi ja luokittelee heidät.

Kokemuksesta

Hieno kirjoitus ja olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Hyvää jatkoa t. everstinna

reservin kapteeni

Huudas mun sotilasarvoo!!! :)

Kieltämättä sotilasjohtajat ovat pääsääntöisesti ihan asiallista porukkaa, kunhan ikää tulee enemmän ja simputushalukkuudet katoavat. Tokihan miehistössäkin on valioyksilöitä, eli haluavat minimipalveluksella. Lisäksi esim. sotilaspoliisit jne. muuta erikoiskoulutuksen saaneet miehet ovat ihan kovia ja täyspäisiä miehiä ja naisia myöskin.

joku vaan

Sotahullut taas vauhdissa. Itse olen sivari ja toimari ja vältän palkkaamasta inttiä arvostavia hourupäitä.

ulkosuomal.

Ei koske minua. Olen naimisissa amerikkalaisen kanssa ja USAssa ei ole yleistä asevelvollisuutta.

Rami-64

USA:n arvostetuin presidentti Abraham Lincoln oli "vain" miehistön jäsen armeijassa.
Hän pelasti myöhemmin koko valtakunnan. Historioitsijat sanovat, että eliittikoulujen miehet eivät olisi uskaltaneet tehdä niin radikaaleja ratkaisuja, kuin hän teki.

Löylyä lisää

Herra kapteeni on huomioitava vielä yksi seikka. Kuuluuko henkilö niihin komeimpiin, harvoimpiin vai yleisimpiin, eikö?

onneksi

Jokainen löytää etsimänsä? Itse en ottaisi auktoriteettiuskovaista miehekseni. Enkä pätemistarpeista päsmäriä.

Entäpä jos

Ajatteleppa asiaa hieman toisesta näkövinkkelistä. Jos mies on tottunut noudattamaan selkeää ohjeistusta ja ylempiään, niin hän voi olla todella kuuliainen ja jopa häntäänsä heiluttava kiltti puudeli vaimolleen. Työminä voi olla aivan muuta kuin se tohvelisankari siellä kotona vaimon komennettavana.

turun tyttö

Nämä hyvät miehet taitavat loppua kohta kokonaan, viittaus tuohon varuskuntien lakkauttamiseen.
Paappa oli aikoinaan venäjän ja suomen rajalla Lapin rajavartiostossa töissä.Vuodesta 1921-1939 ja talvisodan aikana ja jatkot päälle. Tuli tutuksi venäläisten, kuin saksalaisten sotilaiden sodan käynti, omien lisäksi. On niitä arkalan miehiä ollut päällystössäkin. Mutta ne vaiettiin. Eipä ihminen ole jalostunut niistä ajoista paremmaksi.
Toinen paappa ampui tarkampujana monta "ryssää" hirveätä aikaa, sama juttu oli mieheni isä joutui 17v rintamalle vuosia kertyi 1939-1945 lapinsodan loppuun. Jo, oli nuoren miehen kasvunvuodet.

Nyky poikaitten sotaleikit kasarmeilla on poikasten leikkejä. Verrattuna siihen mitä nämä sotaveteraanit saivat kokea.

Tuohon nykyiseen simputukseen. Monet keskustelut isän kanssa tuosta "vääräopista" jossa alistetaan varusmiehiä monenlaiseen aliupseerien huvitukseen. Tuntuu, että nykyään sinne varuskuntiin päälystöksi oikein hakeutuu pikkunilkkejä. En yhtään ihmettele, jos varuskuntia lakkautetaan. Kun miehiä ei riitä ja kiinnostus suomenpuollustukseen on hiipunut. Kukapa haluaa puollustaa tätä maata kuumemittari perseessä.

Yksinkertaista?

Käytännössä reservin miehistö ei pääse sotilasvirkoihin, enintään sopimussotilaaksi todellisia hanttihommia tekemään. Ja palkka on sen mukainen...

Kaikkiin oikeisiin sotilastehtäviin vaatimuksena on hyväksytysti suoritettu AUK.

Reservin alikersantin palvelusarvo on insinööriluutnantti, jos hän menee sotilasinsinöörin virkaan.
Diplomi-insinööri voi saada kaulaan insinööriyliluutnantin nappulat, jos tehtävän vaativuus puhuu tämän puolesta. Todella arvostettuja ja vaikutusvaltaisia herroja (kokemusta on) ja ansiot sen mukaisia. Tietysti palvelusarvo nousee uran edetessä ja reservin ylennyksiäkin tippuu.

Reservin vänrikin palvelusarvo on vain ylikersantti, jos hänellä ei ole ammatillista korkeakoulutusta. Silloin kyse on ns. apukouluttajasta ja homma ei ole kovin vaativaa ja palkka sen mukainen.

Helppoa, eikö?

res. miehistön jäsen

Mielenkiintoinen kirjoitus. Ennen ajattelin, että niin monilla alikersanteilla on jumalaton pätemisen tarve koska eivät päässeet RUKkiin, nyt tulee mieleen että ehkä se tosiaan onkin armeija joka valikoi ja luokittelee pätemisen tarpeessa olevat aliupseereiksi. Uhota osaavat, mutta etenkin vastuunottokyky tuntui monilta oman varusmiesaikani alikessuilta puuttuvan totaalisesti. Poikkeuksiakin oli tosin muutama, eli ehkä se luokittelu ei ihan nappiin mennyt, kun pari fiksua suoraselkäistä jätkääkin niissä oli vähemmistönä.

Mutta myönnettäköön, etten tiedä mitä niistä on sittemmin tosielämässä tullut. Vapaaehtoisissa kertauksissa kun uteliaisuuttani kävin ei ainakaan yhtään alikersanttia yksiköstäni nähty, jonkin verran miehistöä vaan, eikä varsinaisia kertauksia ole järjestetty ja tuskin enää järjestetään, yli kymmenen vuotta kun on kertauttamatta kulunut.

Pasifistinainen

Kiinnostava näkökulma. Kokemusteni mukaan esittämässäsi väitteessä on jotain perää. Sen verran kun olen armeijan johtajakoulutuksen saaneita miehiä tavannut, he ovat olleet aikaansaavia, vastuullisia ihmisiä, sellaisia yhteiskunnan tukipilari -tyyppejä, ja lisäksi pärjänneet myös sosiaalisissa tilanteissa hyvin. Eli hyviä tyyppejä on tosiaan luokiteltu sinne johtajakoulutukseen.

Mutta. Ihmisillä on noiden luonteenpiirteiden lisäksi myös erilaisia arvomaailmoja. Joku saattaa olla luonteenominaisuuksiltaan aivan sovelias ja loistavaa upseerimateriaalia, paitsi että arvomaailma painottaa sellaisia asioita kuin rauha, ehdoton tappamisen välttäminen... Joten on olemassa miehiä, jotka hakeutuvat siviilipalvelukseen koska he eivät vaan halua olla osa sitä koneistoa. Ehkä osa jopa katsoo voivansa hyödyttää isänmaata paremmin siivilipalveluksella kuin rauhanajan armeijankäymisellä.

En väitä, että kaikki siviilipalvelusmiehet olisivat näitä hienoja tyyppejä. Joukossa on myös kaikenmaailman lusmuja. Mutta haluaisin lisätä tuohon nasevaan tiivistykseesi, että armeija luokittelee ne miehet, jotka ovat valinneet armeijan. Siviilipalveluksen tekevät eivät ole sen "huonompia" miehiä kuin armeijan käyvät, vaan he ovat erilaisia. Eri asteikko. Ehkä joku voisi tehdä vastaavan leikkimielisen luokittelun siitä, miten sivarissa näkyy, ketkä ovat jyviä ja ketkä akanoita... ;)

Vai niin

Mä en edes tiedä mikä on mieheni sotilasarvo. Ymmärtääkseni intti on hoidettu vähän sinne päin.

Iloinen nainen

Varmaan ovat niitä yhteiskunnan peruspilareita, mutta myös hyvin huumorintajuttomia ja paikasta a paikkaan b meneviä. Nuoruudessani seurustelin tällaisen kanssa, ja kaikki olisi pitänyt tehdä kuten Herra upseeriherra haluaa, kompromisseja ei tehty. Sopii herttaisille ja kilteille naisille, tekevät kauniita lapsia, jotka jatkaa isänsä jalanjäljissä. Eikö erota ennen kuin lapset on isoja. Joten allekirjoitan kyllä ap:n tekstin, mutta ei armeijaherrat kaikille naisille ole niitä perfect -miehiä.

Aikuinen nainen

Ei voisi vähempää kiinnostaa, mikä mieheni on sotilasarvoltaan. Kaikenkaikkiaan mielestäni armeija on typerääkin typerämpi paikka, jossa ainoastaan opitaan tottelemaan omia aivoja käyttämättä. Nähdäkseni ei ole mitään mieltä tuhlata siellä yhtään enempää aikaa kuin on pakko; jos sitäkään.