voi jeesustelijat

Se, että ärsyyntyy _ilmiselvästi_ löysästä kasvatusotteesta (naureskellaan vaan jos lapsi esim. lyö, potkii tai rikkoo paikkoja, ei tajuta viedä kirkuvaa vauvaa ulos kirkosta hääseremonian aikana ym.) on lapsivihamielisyyttä???

Aika jännää, moni mun tuntema äitikin on siis lapsivihamielinen! :))

Lupu

Missä vaiheessa termistä lapseton tuli lapsivihamielinen?

Minä en vihaa lapsia, minulla ei vain ole tuntemuksia heitä kohtaan normaalitilanteessa. Useimmiten lapse ovat siis 'ilmaa', mutta äänekkäällä häiriökäyttäytymisellä ne kiinnittävät huomioni.

Samoin voisin kommentoida 'eikölle', että lapselliset tällä palstalla eivät lainkaan pyri ymmärtämään lapsettomien näkökantoja, vaan nimenomaan pyrkivät vahvistamaan käsityksiä yhdestä ainoasta oikeasta tavasta elää -siitä lapsellisesta. Kuulostaako tutulta?

En halua yleistää edellisellä kommentillani. Tällä palstalla käy myös paljon fiksuja, avarakatseisia äitejä, jotka pystyvät perustelemaan hyvin mielipiteitään, eivät ole täysin ahdasmielisyytensä vankeja ja eritoten he pystyvät antamaan myös itselleen rakentavaa kritiikkiä. Vaatii paljon itsetuntoa myöntää oma vajavaisuutensa kasvattajana.

eikö

Lapsi, joka lyö minua tai perhettäni, pääsee heti syliin jos on riittävän pieni tai saa napakan komennuksen, jos on riittävän suuri - ei siinä ole koskaan lapsen vanhempia tarvittu. eikä näitä tilanteitataan ole ollut kuin hetkinä, jolloin lapset ovat ryhtyneet taistelemaan pikkuapinoiden tavoin lauman johtajuudesta.

Olen toistaiseksi nähnyt vain niitä vanhempia, jotka ovat vieneet kiljuvan lapsen ulos enkä epäröisi tarjota apuani, jos vieressäni joku ei itse asiaa ymmärtäisi - tosin monelle tottumattomalle jo pieni ylimääräinen ääni on liikaa.

Lapsivihamielisyyden vastakohta on aktiivinen aikuisuus.

voi jeesustelijat

""Lapsi, joka lyö minua tai perhettäni, pääsee heti syliin jos on riittävän pieni tai saa napakan komennuksen, jos on riittävän suuri - ei siinä ole koskaan lapsen vanhempia tarvittu.""

Haloo? Tälläkin palstalla näkee sen, että sivullinen (etenkin lapseton) EI TAJUA ja KÄSITTÄÄ VÄÄRIN ja LIIOITTELEE ja ties mitä, vaikka vieras lapsi käyttäytyisi miten huonosti tahansa. Jos minä poimisin vaikkapa hiekkarannalla rääkyvän, hiekkaa potkivan riehujan syliini, sen mamma olisi takuulla tuotapikaa minun rinnuksissani kiinni. Tahi jos komentaisin napakasti, seuraavaksi saisinkin riidellä äitylin kanssa (tämä on ihan tositilanteessa kokeiltu ja todeksi havaittu). Useimmiten sivullisten asiaan puuttumisella on tällainen seuraus, koska ""eihän meidän kullannuput"" koskaan huonosti käyttäydy, ne on vaan niin vilkkaita!

eikö

Mikähän olisi lapsettomien omaa rakentavaa kritiikkiä tällä lapsivihamieliselle (joskaan ei välttämättä lapsia vihaavalle) tavalle suhtautua elämään? Oletko nähnyt sitä tällä palstalla?

Toki lapselliset myös kritisoivat toisiaan - mutta surullisen usein siinäkin on vain kyse siitä, ettei uskota, että omasta poikkeavalla arvopohjalla voi kasvattaa hyviä ihmisiä. Jospa me ymmärtäisimme, että rakkaus on ainoa välttämätön vaatimus vanhemmuudelle - kaikki muu on toissijaista.

Lupu

""Lapsivihamielisyyden vastakohta on aktiivinen aikuisuus. ""

Määrittelisitkö kommenttisi tarkemmin: aktiivisen aikuisuuden vastakohta EI puolestaan ole lapsivihamielisyys, jolloin väitteesi ei voi olla totta.

Tuo oli mielenkiintoinen kommentti. Ensin väität, ettet ole koskaan nähnyt kaupassa häiriköiviä lapsia ja nyt väität, että olet nähnyt vain vanhempia, jotka vievät kiljuvia lapsia ulos. Mistä? Oletko sinä siis nähnyt häiriköiviä lapsia vai et?

Heti perään olet väittämässä, että tottumattomalle pienikin ylimääräinen ääni on liikaa. Miten sinä määrittelet pienen ylimääräisen äänen ja mistä tiedät, kuinka matala ärsyyntymiskynnys ihmisillä on? Tiedätkö varmasti, ärsyyntyvätkö lapsettomat pienestä ynähdyksestä vai ärsyyntyvätkö lapsettomat vasta sadan desibelin korviahyytävästä minuutteja kestävästä kiljunnasta?

Onkohan koskaan muuten tehty tutkimusta, onko pienten lasten vanhempien kuulo heikentynyt verrattuna lapsettomaan väestöön... tuli vaan mieleen. Ihmisen korvahan mukautuu ääniin -viimeistään fyysisten vaurioiden muodossa.

eikö

Riippuu tilanteesta, kuka on sivullinen. Sanoinkin, jos potkisi minua tai perhettäni - ei se, jota potkitaan ole sivullinen. En minäkään puutu asioihin, joissa en ole mukana eikä kukaan ole hengenvaarassa.

Lupu

Edelleenkin...

""Mikähän olisi lapsettomien omaa rakentavaa kritiikkiä tällä lapsivihamieliselle (joskaan ei välttämättä lapsia vihaavalle) tavalle suhtautua elämään? Oletko nähnyt sitä tällä palstalla?""

Käsitätkö lapsivihamieliseksi sen, että ainakin näin lapsettomana olisin vaatimassa hyvää käytöstä myös lapsilta? Eikö sen vaatiminen ole pikemminkin lapsiin myönteisesti suhtautuva teko? Tapa, jolla asia esitetään, voi olla karski, mutta taka-ajatus on kaikkia osapuolia hyödyntävä.

Totta kai olemme nähneet rakentavaa kritiikkiä myös lapsettomien puolelta. Et ehkä vain halua nähdä sellaisen olemassa oloa, joten sivuutat sen yhtä tehokkaasti mielessäsi, kuin minäkin sivuutan lasten olemassa olon siinä normaalitilanteessa.

voi jeesustelijat

""Toki lapselliset myös kritisoivat toisiaan - mutta surullisen usein siinäkin on vain kyse siitä, ettei uskota, että omasta poikkeavalla arvopohjalla voi kasvattaa hyviä ihmisiä.""

Voilá! Lapsellisilla on siis _vähintään_ yhtä subjektiiviset näkemykset ""oikeasta"", ""väärästä"", ""hyvästä"" ja ""huonosta"" kasvatuksesta kuin lapsettomilla.
Mutta vain lapsia alapäästään puskeneella on oikeus kritisoida, niinkö? Vaikka korvat olisi huutamisesta lukossa? Tai lukemisesta ei tulisi yhtään mitään, kuten kävi tässä päivänä eräänä minulle kirjastossa (kirjastotäti kyllä onneksi lopulta pyysi äitiä viemään petonsa ulos huutamaan, mutta kyräilyähän siitäkin seurasi)?

eikö

Tietysti lapsellisilla on subjektiivisia ja toisia ymmrärtämättömiä näkemyksiä - lapsettomien näkemykset vain ovat erityisen armottomia, sillä niitä ei pehmennä minkäänlainen omakohtainen kokemus siitä, mitä on kasvattaa itselle rakasta muttei itsen kaltaista lapsipersoonaa.

Jättäisit sikseen tällaiset ilmaisut kuin alapäästään puskeneet ja huutavat pedot - ne kertovat niin selvästi siitä, millä tavoin suhtaudut meihin lapsellsiin ja meidän lapsiimme. Ja samalla itse kaivaudut syvemmälle vastenmielisyyteesi...

eikö

Hyvä käytös lapsilla ei voi olla samaa kuin hyvä käytös aikuisilla.

Minäkin odotan lapsilta hyvää käytöstä. Pääosin lapset käyttäytyvätkin hyvin. Eritysien vaikeasti opittavia asioita on juuri tuo pettymysten sieto, harvoin toistuvien juhlien etiketti ja sitten toveripiirissä reilu käytös, kun aikuisia ei ole läsnä.

Mikään ei ole kauheampaa kuin se, että lapsi käyttäytyy huonosti kavereitaan kohtaan - ja silti niin tekee ihan jokainen lapsi, vielä nekin, joiden kohdalla asiaa on käyty uudelleen ja uudelleen läpi. Sillä meissä on erittäin vahva apinapuoli, joka vaatii kostamaan, ottamaan omaa tilaa, nostamaan omaa arvoa ja mitätöimään toisia.

Ja se apinapuoli minusta näkyy näille nettipalstoilla vielä aikuisissakin vaikka ehkä arjessa sen osaamme tehokkaasti peittää.

ero

Oletteko huomanneet, että tahattomasti lapsettomien ja vapaaehtoislapsettomien kritiikki vanhempia kohtaan on usein päinvastaista? Tahattomasti lapsettomat valittavat sitä, että vanhemmat eivät tunnu rakastavan ja hellivän tarpeeksi lapsiaan. Vapaaehtoislapsettomat taas valittavat sitä, että vanhemmat eivät pidä lapsilleen tarpeeksi kuria.

voi jeesustelijat

""lapsettomien näkemykset vain ovat erityisen armottomia, sillä niitä ei pehmennä minkäänlainen omakohtainen kokemus siitä, mitä on kasvattaa itselle rakasta muttei itsen kaltaista lapsipersoonaa.""

Tälläkin palstalla on paljon lapsettomia, jotka pitävät lapsista ja jopa työskentelevät heidän parissaan. Joten äläpäs yleistä.
Ymmärrän kyllä että lapset saattaa riehua ja metelöidä, hyväksynkin sen, mutta sitä en kerta kaikkiaan SUOSTU ymmärtämään että vanhemmat eivät puutu asiaan silloin kun riehuminen selvästi häiritsee muita ihmisiä. Myöskin ärsyttää se lähes automaationa tapahtuva vähättely, jonka jokainen lapseton (etenkin tällä palstalla) kohtaa jos kertoo em.laisesta tilanteesta. Kyllä jokainen ymmärtää mikä itseä ärsyttää, ja sillehän ei lapseton mahda mitään, että pikkulasten vanhempien aistiärsykekynnys on noussut räystäiden tasolle jatkuvan altistuksen seurauksena.

""Jättäisit sikseen tällaiset ilmaisut kuin alapäästään puskeneet ja huutavat pedot""

Voi hellanlettas kun taas käytti ilkeä lapsellinen rumia sanoja. Lapsi syntyy alapään kautta ja yleensä se vaatii melkoista puskemista. Enkä sano KAIKKIA lapsia huutaviksi pedoiksi, ainoastaan niitä jotka sellaisia on :D

voi jeesustelijat

Hih, liian nopeaa tekstiä - piti tietysti sanoa ""ilkeä lapseton"" :D

eikö

Ilkeät sanat kuitenkin tekevät keskustelusta jotenkin alatyylistä ja houkuttavat yhä rumempii ilmaisuihin puolin ja toisin - tosin olen niin kauan tehnyt töitä murrosikäisten parissa, että minua on vaikea provosoida sanoilla.

Tiedän hyvin, että jotkut vanhemmat ovat kauheita - tiedän senkin, että useimmat vanhemmat tekevät jossain asiassa lapselleen karhunpalveluksen joko korostamalla kuria liikaa tai liian vähän. Kuri on aika lailla tilannekohtaista. Joku ei patista lastaan tekemään läksyjä mutta vaatii ehdotonta tottelevaisuutta esim. isän/äidin ryyppyreissujen aikana. Toinen ohjaa hyvin tekemään töitä mutta eivät anna riittävästi kokemuksia siitä, miten pettymyksiä kohdataan.

Olen vahvasti sitä mieltä, ettei vanhemmuudessa täydellinen suoritus ole edes mahdollsita - on pakko hyväksyä inhimillinen puutteellisuus tavalla tai toisella. tunnekylmyyttä sen sijaan ei ole pakko hyväksyä.

Lapsettomilla olisi ehkä parhaat edellytykset kohdata lapset yksilöinä ja kohdata jo varjaom tulevaa aikuista heistä. Ehkä tässä mielessä lapsettomuus on jopa etu. Itse olen tehnyt paljon töitä lasten kanssa sekä ennen että jälkeen omia lapsia. Täytyy myöntää, että oman lapsen myötä aloin ymmärtää paremmin ennen kaikkea lasten vanhempia.

seuralilja

nähtävästi kyllä osui ja uppos.

Kumartakaa tätä täydellistä naista! Hänen sanansa ovat viisaita! Tätä ennen emme tienneet mitä on Oikea Elämä! Kiitos ja hallelujaa, raamattu taisi saada lisäosia!

;)

hohhoijaa

""on pakko hyväksyä inhimillinen puutteellisuus tavalla tai toisella. tunnekylmyyttä sen sijaan ei ole pakko hyväksyä.""

Eikös tunnekylmyyskin ole inhimillistä puutteellisuutta?
Hyväksyt tai et, tällä palstalla ja muuallakin Suomessa on sananvapaus. Voitte te hurskaat pyhät mammat saarnata naamanne siniseksi, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa että joitakin ihmisiä huonosti käyttäytyvät lapset ärsyttää (myös sellaisia joilla on itsellä lapsia!)

;)

Sananvapaus ei ole mikään puolustus epäloogisille kommenteille ja pelkälle ilkeilylle...

Murrosikäisen mamma

Se mikä näitä mammoja ärsyttää tässä keskutelussa on se, että lapsettomat ovat kertoneet omia kokemuksia kohtaamisista lasten ja erityisesti heidän vanhempiensa kanssa. Kyse ei ole lastenvihaajista, kuten joku halusi leimata lapsettomat. Huonosti käyttäytyvä lapsihan on yleensä tulos huonosta kasvatuksesta. Mitä sitä tosiasiaa kieltämään. Tuskin lapsi niinkään itse itseään kasvattaa. Se on vanhemman tehtävä ensisijaisesti. Ja lapsihan kertoo millaiset vanhemmat hänellä on. Lapsen suustahan sen totuuden kuulee miksei näkisi käyttäytymisestäkin, kuten vanha kansansanonta kuuluu.

Hiekkalaatikolla ei kannata puuttua siihen, jos jonkun muun lapsi takoo lapiolla toisen lasta päähän, koska jos kiellät lasta takomasta toista tilanne tulee olemaan se, että kyseisen lapsen mamma on sitten arvostelemassa sinua siitä, kuinka saatoit sanoa noin rumasti hänen kullannupulleen. Hän on ainoa joka saa kieltää lastaan tekemästä jotain. Näin on käynyt myös minulle.

Taas jotkut mammat on sitä mieltä, että on hyvä että oma lapsi osaa antaa turpaan toisille ja se todistaa vain sen, että hänen lapsensa tulee pärjäämään elämässä. Joten lapsi antakoon turpaan muille minkä ehtii. Mitä sitä kieltämään. Ja toisessa lapsessa se vika on, sillä varmasti provosoi niin että oma kullannuppu antoi vain aiheesta turpaan.Tämänkin nähny.

Nykyään yhä useampi lapsi on koulussa erityisryhmässä ja terapiassa, sillä yhä useampi lapsi häiritsee muita lapsia tunnilla ja käyttäytyy väkivaltaisesti, niin ettei opetuksesta tullut mitään. ADHD:sta ei ole aina kyse, vaikka sitä lapsen vanhemmat yrittävät epätoivoisesti tarjota selitykseksi niin sukulaisillekkin ja ystäville. Koulua ja opettajiakin syytetty, kun oma lapsi on joutunut erityisryhmään. Toivottavasti tuosta ADHD:sta ei tule muoti-ilmiötä ja selitystä, jolla vanhemmat yrittävät peitellä omaa huonon kasvatuksensa tulosta.

#Meidän Pekka on vähän villi, kun luultavasti hällä on tuo ADHD, ja sillehän ei voi mitään, pitää vaan ymmärtää ja paijata päähän ilman arvostelua, vaikka hän nyt haistattelisi pitkin naamaa ja heiluisi puukon kanssa#

Lopuksi näihin keskusteluihin: Mammat...peili on olemassa ja siihen olisi nyt syytä katsoa.

Terveisin: Murrosikäisen mamma, joka katsoi peiliin hieman muidenkin mammojen puolesta. Yllätys?

adhd:stä

Ensinkin ADHD ei ole haluttu leima - päinvastoin. Koulun ongelma on se, että vaikka lapselle on kyseinen diagnoosi annettu, vanhemmat salaavat sen. Tietoja ei tarvitse luovuttaa lääkäriltä koululle eikä edes koulusta toiseen. Vanhemmat edelleen luulevat, että koulussa lasta kohdellaan vähemmän kunnioittavasti, jos tuollainen diagnoosi on olemassa.

ADHD lasten vanhemmat eivät missään nimessä ole jokin huonojen kasvattajien ryhmä - heissä on aivan sama vanhempien kirjo kuin muidenkin lasten vanhemmissa.

ADHD-lasten ongelma on se, että he tekevät ensin ja ajattelevat vasta sitten. He eivät yleensä ole pahantahtoisia eivätkä kieroja, vaan katuvat aidosti kaikkea vahinkoa, mitä ovat tehneet. Moni saa impulsiivisyyteen apua lääkityksestä, vaikka lääkitys jotenkin pahalta kuulostaakin.

Miksi ADHD:t ovat lisääntyneet - en tiedä, en edes tiedä ovatko lisääntyneet vai ainoastaan nyt tulleet ilmi. Tutkijat täydentäkööt.

oivoi

Kirjoittajan nimenomaan kommentoi sitä, että
NORMAALIN huonosti käyttäytyvän lapsen vanhemmat käyttävät ADHD:ta tekosyynä lapsensa häiriökäyttäytymiselle.'

Kumman luulet olevan vanhemmille helpompaa: tunnustaa oma puuttellisuutensa, eli tunnustaa olevansa huono kasvattaja VAI syyttää lapensa ""sairautta""?

Oma mielipiteeni tosin on, että nykyään keksitään jokaiselle luonteenpiirteelle ja persoonalle sairauden tunnusmerkit. Siksi nykyään on niin paljon esimerkiksi ADHD-tapauksia. Ennen vain tunnustettiin, että kyseessä on kuriton kakara ja nykyään vedotaan ""kun sillä taitaa olla se ADHD...""

mamma 2

""Se mikä näitä mammoja ärsyttää tässä keskutelussa on se, että lapsettomat ovat kertoneet omia kokemuksia kohtaamisista lasten ja erityisesti heidän vanhempiensa kanssa. Kyse ei ole lastenvihaajista, kuten joku halusi leimata lapsettomat. Huonosti käyttäytyvä lapsihan on yleensä tulos huonosta kasvatuksesta. ""

Mutta kun nämä tarinat eivät ole sellaisia tilanteita, joissa voisi todella puhua huonosta kasvatuksesta.

Esimerkiksi se, että on kohdannut lapsen huutoa useamman palvelutiskin edessä, ei todellakaan kerro siitä, että nuo lapset olisivat huonosti kasvatettuja tai että vanhemmat ovat arvioineet väärin sen, mihin lapsia voisi ottaa mukaan. Lapsen itku kuuluu elämään - tosin toivon, ettei kukaan turhaan lapsiaan itketä.

Ja esimerkiksi se, että väittää tuttujen lasten tulevan kotiinsa rikkomaan ja piirtelemään seiniin, on aivan uskomatonta. Eihän kukaan lapsiperhe antaisi toisten lasten tulla kotiinsa sotkemaan - sotkevia perheitä en tunne ainuttakaan. Jos sellainen tuttavapiiriini osuisi, puuttuisin hommaan heti ja napakasti ja niin että vanhemmatkin ymmärtäisivät.

Minusta nämä jutut eivät kerro muusta kuin lyhyestä pinnasta ja väritetystä totuudesta ja avuttomuudesta.

""Hiekkalaatikolla ei kannata puuttua siihen, jos jonkun muun lapsi takoo lapiolla toisen lasta päähän, koska jos kiellät lasta takomasta toista tilanne tulee olemaan se, että kyseisen lapsen mamma on sitten arvostelemassa sinua siitä, kuinka saatoit sanoa noin rumasti hänen kullannupulleen.""

Todellisia esimerkkejä huonosta kasvatuksesta ovat juuri nuo kiusaamistilanteet. Tosin omassa ympäristössäni olemme vanhempien kanssa vetäneet näissä asioissa yhtä köyttä, eikä kukaan ole saanut kiusata toista jonkun puuttumatta. Itse puutun kiusaamiseen vaikkapa kadulla, jos ohi kulkee lapsijoukko, joka näyttää kiusaavan jotakuta.

Tietysti on välillä aikuisia, jotka elävät voimakkaasti oman lapsuutensa arvomaailmassa, jossa on opetettu antamaan takaisin ja pitämään puolensa - mutta hekin ovat olleet järkipuhein tavoitettavissa. Tietysti aina on lähdettävä siitä, että toiselle vanhemmalle on osoitettava kunnioitusta ja häntä lähestytään pahoitellen.

Varsinaisia tosi vaikeita vanhempia on hiukan asuinalueesta riippuen noin yksi koululuokkaa kohden (ei osu joka luokalle, toisinaan osuu kaksikin). Heidän lapsensa eivät kuitenkaan ole näitä busseissa kohdattuja itkijöitä vaan useimmiten vanhempiaan pelkääviä ja tuuliajolla olevan oloisia. Kyse ei ole siis pilalle hemmottelevista vanhemmista vaan laiminlyövistä vanhemmista, joilla on omat ongelmansa. Kyse ei ole minkään tietyn sosiaaliryhmän ongelmista vaan mitä ilmeisimmin luonteesta.

Mutta näitä ongelmatapauksia täällä ei käsitellä - ne eivät lapsettomat arkeen näy kuin korkeintaan nuorisorikollisuutena.

huu

mamma 2 taas selvittää että lapsetonhan ei voi missään koskaan kohdata oikeasti huonosti käyttäytyvää lasta.

Piste, aamen, lukko kiinni ja avain taivaassa, hihihi.

?

Mutta jos lapseton olisikin kohdannut oikeasti huonosti kasvatetun (tai jopa häiriintyneen) lapsen - mitä hän haluaa sillä kokemuksella todistaa tällä palstalla?

Minäkin olen kohdannut yhden tosi tyhmän lapsettoman, mutten käy raportoimassa siitä mammapalstoilla saati täällä.

Eiköhän lapsettomien napinan takana ole halu todistaa, että TAAS tuli vastaan huonosti kasvatettu lapsi ja miten voikin olla, että lapsia on niin vaikea kasvattaa: huonoja ovat sekä lapset että niiden vanhemmat...

!?

Mammapalstojakin joskus joutessani lukevana voisin kysyä, miksi mamit ruotii kohtaamiaan huonosti kasvatettuja lapsia?
Tai miksi joku kirjoittaa keskustelufoorumille kiukkunsa kun joku on kolhaissut hänen autoaan ja lähtenyt lipettiin? Tai kun naapurin koira on taas kerran ollut irrallaan, hyppinyt kuraisilla tassuilla vaatteet likaisiksi, eikä omistaja muuta kun hymyilee vaikka sille huomauttaa asiasta?
Koska ihmisillä nyt vaan on tarve purkaa kiukkuaan, ja harmittomin tapahan tietysti on kirjoittaa koko tilanteesta anonyymisti anonyymipalstalle.
Ja lapsettomien palstalla voi tietysti myös ajatella, että siihen sisältyy joillakin henkilöillä syvä sisäinen onnenhuokaus - ONNEKSI minun kotonani ei ole kauhukakaraa ;)