Airfailarinn

Mitä mieltä velat ovat feminismistä?

Itse olen ylpeästi feministi kaikessa sen positiivisissa merkityksissä, eli tasa-arvohakuisuudessa, kriittisessä yhteiskuntakeskustelussa, hierarkioiden purkamisessa ja ihmisoikeuksissa. Feminismi on aina ollut minulle hyvän ja avoimen elämän rakennusmateriaali, innoituksen lähde ja opas terveisiin ihmissuhteisiin. Se on tuonut ulottuvilleni paljon sellaisia arvokkaita asioita ja kokemuksia, jotka mieskeskeisestä ja siten naisen näkökulmasta ottaen melko köyhähköstä maailmankuvasta puuttuvat.

Minua inhottaa suunnattomasti nykyisin niin muodikas feminisminvastainen keskustelu, jossa kaikki feministit leimataan hulluiksi miestenvihaajiksi ja yritetään mitätöidä kaikki se hyvä, mitä feministit ovat yhteiskunnassa saaneet aikaan. Samaan syssyyn mitätöidään myös vanhaan tuttuun tyyliin kaikki naiset alempiarvoisiksi ihmisiksi, joiden on vain syytä tyytyä statistin rooliinsa.

En pidä feminisminä yksittäisten mentaalitapausten silmitöntä miesvihaa tai pahansuopia toiveita hierarkiasuhteiden keikahtamisesta päälaelleen, vaikka ymmärränkin että silmiinpistävästi miesten kontolle kasautuneet pahat teot herättävät naisissa katkeruutta ja kostofantasioita.

Minusta sellainen mies tai nainen, joka toitottaa suurta feminisminvastaisuuttaan, on jollain tavalla jälkeenjäänyt ja asioista selvää ottamaton vanhoillinen tapaus. Jos nainen selittää rinta rottingilla että "minä en sitten ole mikään feministi", niin mielestäni hän ilmoittaa samalla nuolevansa parempina ihmisinä pitämiensä miesten peppua.

Mutta näin minun mielestäni. Kuinkas muilla?

ainokainen

Minulle feminismi on aina ollut aika läheinen aate, mutta ei filosofisessa mielessä, vaan enemmän käytännön tasolla. Koen olevani ruohonjuuritason feministi. Minulle parasta feminismiä on se, että toteutan tasa-arvoa omassa elämässäni. Tähän kuuluu se, että en anna kenenkään kohdella itseäni huonosti sukupuoleni vuoksi enkä mistään muustakaan syystä. Siitä se lähtee.

Oikeastaan olen sellainen wanhanajan naisasianainen. Vierastan vähän akateemista feminismiä, koska se jää jotenkin niin kauas oikeasta elämästä. Minua kiinnostaa enemmän se, miten naiset elävät päivästä päivään, minkälaisia valintoja tekevät, mitä odottavat elämältä.

Glowing

“feminismi on lakisääteistä”:
Näin ilmoittaa feministi Kevät Nousianen,
http://www.vihreatnaiset.fi/wp-content/syojatar/syojatar1_2006.pdf

Onneksi tuo lakisääteinen feminismi tuo vapautta ja onnea myös miehille:

“Erikoistutkija Jouni Varanka STM:n
tasa-arvoyksiköstä valotti sitä, miksi
miehen kannattaa olla feministi. – Feminismin
ansiosta jokainen mies voi
olla juuri sellainen kuin haluaa”


- ongelmallisena poikkeuksena lienevät sitten ne sian lailla hikoilevat miesasiamiehet, jotka eivät osaa tai halua olla sellaisia kuin feministi-Jouni haluaisi heidän olevan.
Ovat ilmeisesti lainrikkojia naisoikeuden professuuria tavoittelevan Nousiaisen mielestä?
Odottelemme mielenkiinnolla Suomen lakiin tulevia lisäyksiä antifeministisen toiminnan rangaistavuudesta…

Samasta läpyskästä löytyy aivan mainiota läppää lisääkin:

“Keskustelu naisiin
kohdistuvasta väkivallasta
helpottaa
keskustelua miesten
kokemasta väkivallasta.”

- Jess! Helpotetaanpa lisää keskustelua miesten kokemasta väkivallasta:
!Suomessa miehet tappavat naisia läjäpäin! (Anne Moilanen)
….Näin me keskustelimme taas.

sasae ei kirj.

Feminismihän nimenomaan taistelee sellaisia luutuneita käsityksiä vastaan, että on olemassa joku "luontainen" tapa olla nainen, johon kuuluvat äitiys, mieluiten kotiäitiys, heteroseksuaalisuus, kunnianhitomottuus jne. Eli kyllä feminismi on meille veloille luonnostaan sisaraate.

Ehkä feministisen liikkeen, tai naistutkimuksen sisällä ongelmapaikkoja ovat olleet sen teollisuusmaakeskeisyys, jolloin on unohdettu kehitysmaiden naisten keskeiset ongelmat, joista tiskivuorojen tasan jakaminen on varmasti viimeisenä listalla.

trew

Feministi/tunnettu bloginpitäjä, kirjailija Minttu Hapuli Selibaattipäiväkirjassaan luvussa 88 toteaa:
Kotona lähisuhteessa hakatuksi tai tapetuksi tuleminen on väkivallan laji, jossa 98%:sti naiset ovat uhreja ja miehet väkivallantekijöitä.


- 98% on kyllä suurin luku mihin minä olen koskaan törmännyt, tuskin kuitenkaan ylittämätön.

Heidi Hautala: "Keskittymällä nimenomaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan ei väheksytä muiden ryhmien kokemuksia, vaan tavoitellaan myös tehokkuutta."

Näitä kun vuodesta toiseen lukee tiedotusvälineistä ja reagoi niihin kirjoittamalla niin tulee leimatuksi "mieshäiriköksi", tarjotaan "tulta munille" ja susanna salokanteleet vastaavat: "Mitä auttaa laskea prosentteja, epäillä tilastoja...?
Suht. perushumaanina 40+ miehenä olen pyrkinyt tasa-arvoon niin yksityiselämässäni kuin yleisemminkin, voin todeta että feminismi ei todellakaan täytä Heidi Hautalan määritelmää feminismi = tasa-arvo.
Suuret kiitokset muuten Moilaselle, joka antoi kasvot feminismille. http://bp2.blogger.com/_-LhMHv4Y7dY/SCSgGxDlt6I/AAAAAAAAADw/XntxO-_Na6w/...


ja se todellisuus:
"Kuten useimmat ovat viimeisen kymmenen vuoden ajan väkivaltakeskustelusta ja -kampanjoinnista voineet todeta, naisten väkivalta parisuhteessa on nähty marginaalisena. Useimmiten väitetään, että osuus olisi 10 prosentin luokkaa.

Lähes sensaatiomaista on, että lasten vastauksissa äitien ja isien keskinäinen väkivaltaisuus jakautuukin noin suhteessa 40-60. Tutkijat totesivat tuloksen olevan selkeässä ristiriidassa tähänastisen väkivaltaopin kanssa."




Feministinen "totuus":
"Vuoden 2009 feministi on huolestunut myös naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja vaatii, että väkivallasta puhutaan nimenomaan sukupuolittuneena ilmiönä. Suomi on läntisen Euroopan väkivaltaisin maa, jossa miehet hakkaavat ja tappavat omia puolisoitaan läjäpäin."

Tasa-arvoa, ei nykyistä naisfeminismiä

En ole varma mikä on feminismin "virallinen" määritelmä, mutta ainakin tämä nykyinen rusinat pullasta -feminismi on jotain mitä vastustan. Jos se olisikin kaikkien yksilöiden tasa-arvoisuuteen pyrkimistä, niin sitä kannattaisin - mutta nyt näytään keskittyvän vain typeriin hokemiin kuten "naisen euro on 80 senttiä" tai juuri tuo "perheväkivalta tarkoittaa sitä kun mies hakkaa naista". Naisille pitäisi antaa sitä ja tätä, kaikki on miesten syytä jne. Kun oikeastihan miehilläkin on tasa-arvo ongelmia (huoltajuuskysymykset, asevelvollisuus, jne), ja naiset itse ovat myös vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Nykyisenkaltaisella feminismillä tehdäänkin mielestäni vain hallaa sukupuolten tasa-arvoiselle kohtelulle. Se alentaa naiset osaamittomiksi raukoiksi, jotka eivät itse osaa valita ammattiaan, neuvotella palkkaansa, valita puolisoaan jne. Samalla se antaa naisista kuvan tyhminä kanoina, jotka vain hokevat virheellisiä iskulauseita (esim. juuri noita edellä mainittuja) ja niiden turvin sulkevat silmänsä ja korvansa kaikelta pahalta mitä miehet joutuvat kokemaan.

Feminismi myös painottaa sukupuolen merkitystä, kun sen mielestäni pitäisi nimenomaan yrittää opettaa ihmisille ettei sukupuolella ole väliä. Puhutaan naisjohtajista ja naisaloista jne. Ihan kuin NAISjohtajia pitäisi kohdella jotenkin erilailla kuin miesjohtajia, sillä eiväthän ne raukat selviä samalla leikkikentällä miesten kanssa...

Mayte ei kirj.

Itse kyllä vierastan feminismiä. Syy siihen on se, että sen väitetään olevan tasa-arvoaate. En vain näe, miten jo sanana niin sukupuolittunut "feminismi" sopii kuvastamaan molempien sukupuolten tasavertaisen aseman tavoittelua. Aikoinaan, kun naisten asema oli nostettava sieltä pohjamudista, oli feminismi aate paikallaan, mutta mielestäni feminismi on nykypäivänä jo jokseenkin vanhentunut aate, sillä nyt olisi sekä naisten että miesten asemassa kummassakin aika tasavertaisesti parannettavaa. Nyt ei voida siis tasa-arvoa ajettaessa lähteä pelkästään naissukupuolen lähtökohdista. Feminismi on pelkkä puolikas tasa-arvoaate, sillä se on kiinnostunut vain toisen sukupuolen asioista. Ei se ole yleisellä tasolla kiinnostunut miesnäkökulmasta.

Eli en ole mikään feministi, mutta se ei tarkoita ettenkö kannattaisi tasa-arvoa. Haluan vain ottaa molemmat sukupuolet huomioon. Kyllä, naisen asemassa on vielä parannettavaa, mutta niin on miestenkin. Enkä halua suosia vain yhtä sukupuolta, olen molempien puolella.

ainokainen

Erittäin hyvät kirjoitukset kahdella edellisellä kirjoittajalla! Olen ihan samaa mieltä.

Tasa-arvoa kehiin

Ehdottomasti komppaan!

glaaglaa

Niin pitkään kun naiseus määritetään niin vahvasti äitiyden kautta että minulle vittuillaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, katson aiheelliseksi olla feministi. :D

No juu, kärjistys. Mutta tuo toisaalta esille sen olennaisen. Minulle feminismi on sitä että saan olla sellainen nainen kuin haluan, en sellainen kuin yhteiskunnassa yleisesti odotetaan tai sellainen mitä jotkin ääriryhmät odottavat (myös äärifeministit.) Kannatan tasa-arvoa ja muistuttaisin että erinäöisten muidenkin sorsittujen ihmisryhmien kohteluun on vaikutettu feministien taholta - ei vain naisten.

naistutkija

yllä oleva sekä trewin postaus ovat malliesimerkkejä siitä, miten puhutaan asioista, joista ei paljonkaan tiedetä ja päädytään näin toistelemaan faktoina stereotyyppisiä käsityksiä ja muita ääriesimerkkejä, joilla ei ole juurikaan tekemistä valtavirtafeminismin sen paremmin kuin esim. naistutkimuksenkaan kanssa.

kyse on samanlaisesta äärimmäisyyksien esiinnostamisesta ja kärjistämisestä, kuin vaikkapa jos lestadiolaisuutta pidettäisiin yleensäkin luterilaisuuden ja sitämyötä keskimääräisen suomalaisen elämänmenon mittana & määränä ;)

kun unohdetaan ilmiselvät ylilyönnit ja yksittäisiin lauseisiin juuttuminen, pitäisi käydä selväksi että feminismi (ja naistutkimus) ajaa ja pyrkii edistämään tasa-arvoista yhteiskuntaa *ihan kaikille*.

gogo x

Ehdottomasti feministi! tosin pieni tarkennus paikallaan: olen seksuaaliradikaali feministi.
Minulle feminismi tarkoittaa päivittäisessä elämässä sitä että voin pukeutua kuten haluan, voin elää ilman lapsia, olla naimaton ja ansaita oman elantoni. Suurin oikeuteni on voida sanoa ei asioille joita en halua (lapset, avioliitto, seksi jos en itse halua) Nuo ovat asioiota jotka eivät toteudu ihan maailman joka kolkassa edelleenkään.

En tietenkään halua että miehiä, lapsia, vammaisia tai muitakaan ihmisryhmiä sorsitaan- tasa-arvoa kaikille tasaisesti, se on toiveeni ja tavoitteeni.

Tasa-arvoa, ei nykyistä naisfeminismiä

Mutta tuollaisenahan nykyinen feminismi nimenomaan julkisuudessa näyttäytyy! Itsehän myös mainitsin, että en tiedä mikä on se virallinen määritelmä, eli en väitäkään että tuo olisi se oikea feminismin idea. En ole ainakaan nähnyt medioissa feministien huolen ilmaisuja miesten huonoista oikeuksista huoltajuusasioista, tai keskustelua siitä, kuinka epätasa-arvoista vain toista sukupuolta koskeva asevelvollisuus on. Aina kun feminismi mainitaan, on puheena joko palkkatasa-arvo ( => naisaloille lisää palkkaa), naisten kokema välivalta tai joku naisjohtajuus tms.

Kertoisitko siis kun kerran asiasta enemmän tiedät, että kuinka se "oikea" feminismi sitten sitä tasa-arvoista yhteiskuntaa on edistämässä? Mitä konkreettisia toimia sen eteen on tehty tai pitäisi heidän mielestään tehdä? Miten tutkimus, joka on ihan nimetty NAIS-etuliitteellä voi missään määrin olla tasa-arvoista?

noin

Feminismin kritiikissä yksi heikoimmin perusteltuja mielipiteitä näyttäisi olevan se, että feminismi ajaa vain naisten asioita ja jättää miehet huomioimatta.

Ensinnäkin on syytä miettiä sitä, että feminismi syntyi juuri siihen tarpeeseen, että miehet eivät juurikaan ajaneet naisten oikeuksia, vaan pitivät naiset erittäin mielellään orjinaan ja alemman luokan väkenä, jolla ei ollut oikeuksia. Tässä naisten ihmisoikeuksien puutteiden paikkaamisessa on ollut niin runsaasti sarkaa nykypäivään asti, että perinteisesti etuoikeutettujen miesten ongelmat eivät varmaankaan ole tuntuneet niiltä tärkeimmiltä asioilta, joihin feministit olisivat ensimmäiseksi puuttuneet.

Toisekseen miehillä on keskinäinen kunniaperinne siitä, että ongelmista vaietaan. Uroksilla näyttäisi olevan tapana, että omaa heikkoutta ja vaikeuksia ei sovi näyttää toisille, vaan mieluummin vaikka tapetaan itsensä kuin pyydetään apua. Lähdepä siinä sitten korjaamaan ongelmia, joista miehet eivät suostu puhumaan edes läheisilleen. Naisilla on joskus suunnattomia vaikeuksia saada edes sairas puolisonsa lääkärikäynnille.

Kolmanneksi, fiksuja miesaktivisteja ja miesasiamiehiä saa etsiä suurennuslasin kanssa. Monet itseään miesaktivisteiksi kutsuvat hankkivat meriittejä pelkästään haukkumalla feministejä siitä, että nämä haluavat parantaa VAIN naisen asemaa. He ovat täysin kuuroja keskustelulle ja pyrkivät innokkaasti siihen, että feministiset äänet saataisiin mieluiten vaiennettua kokonaan yhteiskunnasta. Monien miesaktivistien energia tuntuu menevän kokonaan feministien parjaamiseen, mutta ei sitten kuitenkaan tehdä mitään käytännön tekoja miesten omien ongelmien korjaamiseksi. (Feministit ovat puolestaan onnistuneet lukuisissa lainkohtien muuttamisissa naisten oikeuksien turvaamiseksi.) Kannattaisi muistaa, että feminismi on sysännyt liikkeelle myös ajatuksen miestutkimuksen tarpeellisuudesta ja tuonut esille monia miesten ongelmia. Näyttäisi siltä, että vähä kerrassaan on onneksi alkanut syntyä myös miesten ongelmiin pureutuvaa asiallista ja maltillista tutkimusta, joka ei revittele tuloksillaan skandaalijulkisuudessa.

Neljänneksi feministien miehiä hyödyttävistä aikaansaannoksista ollaan aina hyvin hiljaa. Feministikriitikoille ei näytä merkitsevän mitään se, että feministit ovat hankkineet naisille oikeuden ja mahdollisuuden tehdä tasavertaisesti työtä puolisonsa rinnalla, sen sijaan että olisi tämän elätettävänä. Ihan hiljaa ollaan siitä, että nykyään myös miehellä on mahdollisuus osallistua jälkeläisensä vanhemmuuteen muutenkin kuin pelkkänä tilipussin tuojana. Koskaan ei kuulu kiitoksen sanaa siitä, että patriarkaalisista "seksi on hävettävää" -valheista vapautuneet naiset uskaltavat tehdä sängyssä muutakin maata lahnana silmät kiinni. Kukaan mies ei tunnu haluavan taputtaa käsiään iloisena siitä, että puoliso on tasavertainen älyllinen olento, eikä pelkkä nöyrä huonepalvelija.

Viidenneksi harva kriitikko näyttää millään tavalla edes tutustuneen feminismiin, kunhan vain kritisoi ja määkii laumassa niitä ikivanhoja ennakkoluulojaan. Itse olen saanut naistutkimuksesta paljon enemmän humaaneja eväitä toisten ihmisten kohteluun ja ymmärtämiseen kuin mistään muusta oppialasta. Feminismi on juurikin opettanut minua välttämään rusinoiden pullasta poimimista nolona ja vaatimaan että minua ei kohdella etuoikeuksilla tai helpotuksilla naiseuteni takia. Pärjään aivan varmasti siinä missä miehetkin, kunhan vain puntari jolla meitä mitataan, on oikeudenmukainen, eikä oletusarvoisesti miesten eduksi säädetty.

naistutkija

> Mutta tuollaisenahan nykyinen feminismi nimenomaan julkisuudessa näyttäytyy!

niin näyttäytyykin. mutta se mitä mediassa sanotaan asiasta x ei ole totuus asiasta x. nykyään media on yhä kohuhakuisempaa, josta seuraa taipumus kärjistyksiin ja stereotyyppien toisteluun. niinpä esim. juuri feminismistä ja/tai naistutkimuksesta puhuttaessa näitä edustamaan pääsevät useimmiten ne, jotka päästelevät suurimpia sammakoita suustaan ja tarjoavat aineista kunnon lööpeille.

>En ole ainakaan nähnyt medioissa feministien huolen ilmaisuja miesten huonoista oikeuksista >huoltajuusasioista, tai keskustelua siitä, kuinka epätasa-arvoista vain toista sukupuolta koskeva >asevelvollisuus on.

ks. ed. vastaus. jostain syystä millään ei taho mennä läpi se viesti, että feministeillä / naistutkijoilla voi olla jotain sanomista myös miessukupuolta koskeviin tasa-arvon ongelmakohtiin. jos ei edes kysytä, niin vastauksia harvemmin saa mediaan esille.

miesasiamiehiltä kysyttäessä puolestaan eniten palstatilaa tuntuvat saavan ne, joiden mielestä tasa-arvo on jotenkin määrämitallista siten, että se mitä yhdet saavat on toisilta suoraan pois. eli jos naisten asema jossain kohdin paranee, niin miesten asema vastaavasti huononee. tai että feminismi jotenkin automaattisesti tarkoittaa miesvihamielisyyttä tms. typeryyttä. näinhän ei ole, mutta kun tätä tarpeeksi toitotetaan niin siihen on ryhdytty uskomaan.

>Aina kun feminismi mainitaan, on puheena joko palkkatasa-arvo ( => naisaloille lisää palkkaa), >naisten kokema välivalta tai joku naisjohtajuus tms.

ehkäpä tämä kertoo enemmän mainitsijoista, kuin mainituista. minkä sille voi jos feminismi / naistutkimus tulee toimittajille mieleen tasan silloin kun kyse on näistä puhkikalutuista aiheista?

> kuinka se "oikea" feminismi sitten sitä tasa-arvoista yhteiskuntaa on edistämässä?

noin yleisesti ottaen feminismi tarkoittaa aatetta, jonka ytimessä on ihan kaikkia koskevan laajasti ymmärretyn tasa-arvon tavoittelu. tasa-arvo ei siis ole jotain jota ajetaan *vain* naisille, vaan ihan oikeasti kaikille. ikävästi tämä vain ei saa samassa määrin näkyvyyttä kuin kärjistetymmät lausumat.

se, miten yksittäiset henkilöt oman feminisminsä määrittävät onkin jo ihan eri asia. tässä, kuten muissakin ismeissä löytyy ääripäitä ääriajatuksineen.

>Mitä konkreettisia toimia sen eteen on tehty tai pitäisi heidän mielestään tehdä?

siis minkä eteen? tasa-arvon vai tarkoitatko nimenomaan miesten tasa-arvoa?

mutta esim. se, että feminismi / naistutkimus pyrkii purkamaan sukupuolittuneita itsestäänselvyyksiä, rooleja ja stereotyyppejä on työtä tasa-arvoisemman maailman puolesta, koska siten saadaan tilaa myös vaihtoehdoille. esimerkiksi sille, että mies on yhtälailla hyvä lastensa hoitaja kuin nainenkin tai että nainen voi olla vaikkapa hitsari siinä missä mieskin. esimerkiksi nämä nykyään itsestäänselvyksiltä tuntuvat ja selkeästi tasa-arvoon liittyvät asiat ovat mahdollistuneet mm. feministien sitkeän tasa-arvotyön takia.

Miten tutkimus, joka on ihan nimetty NAIS-etuliitteellä voi missään määrin olla tasa-arvoista?

tässä on (nykyään) kyseessä lähinnä kieliongelma.

alunperin feminismissä / naistutkimuksessa oli todellakin kyse nimenomaan naisten tasa-arvon ajamisesta ja naiserityisten asioiden tutkimisesta. tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että naiset olivat selkeästi epätasa-arvoisia suhteessa miehiin ja tieteen piirissä naisia ei ollut olemassa, vaan ihminen = mies.

tästä on edistytty huimasti ja tasa-arvokeskustelu on yhä enemmän siirtynyt koskemaan sekä mies- että naiserityisiä ongelmia ja kysymyksiä. niinpä vaikkapa mainitsemasi asevelvollisuutta ja huoltajuuskysymyksiä koskevat kysymykset nähdään hyvin yleisesti ongelmina feministien piirissä. tämä näkemys ei vain tahdo saada kuuluvuutta.

myös naistutkimuksen piirissä tehdään nykyään runsainmitoin miestutkimusta/sukupuolen tutkimusta. niinpä yhä yleisemmin puhutaan englanniksi oppiaineesta nimeltä 'gender studies' eikä enää niinkään 'women's studies' -nimellä.

ja tässä tulee se kieliongelma: sana gender kääntyy suomeksi 'sosiaalinen sukupuoli' eikä siitä saa sujuvaa tutkimusalan nimeä mitenkään. niinpä ollaan tilanteessa, jossa alan nimitys ei ollenkaan kuvaa sitä tutkimuksen kirjoa, jota sen piirissä tehdään. nimenvaihdosta käydään keskustelua juuri tälläkin hetkellä ja tilanne pyritään korjaamaan.

lopuksi: toivoisin kovasti, että näkyvyyttä saisi asenne, jossa minkään sukupuolen tasa-arvopyrkimykset eivät ole poissa muilta, vaan tasa-arvon lisääntyminen nähtäisiin arvona sinänsä. kun samassa veneessä tässä kaikki kuitenkin viimekädessä ollaan.

Tasa-arvoa, ei nykyistä naisfeminismiä

Tarkoititko minua? Jos, niin toistan vielä kerran: puhun vain siitä kuvasta, minkä "julkifeministisyydestä" saa! Kun kerran tämä on se (noin:n mukaan väärä) kuva mikä hyvin monelle on muodostunut, miksi feministit itse eivät tuo esille niitä muita puolia? Ns. suuri yleisö tuskin lähtee itse hakemaan tietoa feminismistä tai naistutkimuksesta, vaan on ihan tuon julkisen kuvan varassa. Ja kun äänessä ovat aina nuo telaketju-miesvihaaja-femakot, niin ihmekös tuo ettei todellinen tasa-arvon kannattaja halua tulla samaistetuksi sellaiseksi.

Ei hirveästi muuten paranna feministien kuvaa, jos vastine kritiikkiin on tuollaista olkiukko tyyliä ja muutenkin hyökkäävä...

Ps. Mikä on feministien virallinen kanta esim. tuohon "naisen euro on 80 senttiä" hokemaan? Onko se oikean feminismin linjan mukainen? Tai puhuminen naisjohtajista / -poliitikoista /jne ? Miksi puhut "miesfeministien" vähyydestä, ja perustelet sillä sitä, ettei miehiin kohdistuvia epäkohtia ole nostettu esille yhtä paljon kuin naisiin? Jos ja kun sukupuolella ei pitäisi olla mitään merkitystä, miksi pitäisi olla mies ajaakseen miesten asiaa?

Tasa-arvoa, ei nykyistä naisfeminismiä

Kiitos naistutkijalle selkeästä vastauksesta, se valoittikin asioita ja vastasi moniin kysymyksiin :).

sasae eik.

Naistutkijan vastaus oli kaikki asiaa.

HSssä ja sen verkkoliitteessä oli muuten erinomainen juttu siitä, tarvitaanko naistutkimusta yliopistossa. Enemmistö oli sitä mieltä, että tarvitaan - mukana paljon miehiä. Samassa jutussa pohdittiin tuota oppiaineen nimitysasiaa: monen mielestä esim. sukupuolitutkimus olisi parempi, koska naistutkimuksen parissa on tutkittu mm. homoja, miehiä jne.

Monet nuoremmat nykynaiset ottavat feministien heille taistelemat oikeudet itsestäänselvyyksinä, ajattelematta, että eivät ne ole itsestään tipahtaneet syliin, vaan joku on älynnyt vaatia niitä. On omituista, miten negatiivisen leiman sana feminismi on Suomessa saanut. USAssa erään tutkimuksen mukaan 35% naisista mieltää itsensä feministeiksi, samoin Ruotsissa sanalla on paljon positiivisempi kaiku kuin Suomessa. Olisikin mielenkiintoista pohtia, mistä usein Suomessa aistimani naisvihamielisyys (ulkosuomalaisena vasdta aloin tajuta sen) oikein kumpuaa.

Lisäksi pieni huomautus: olisi kiva, jos ihmiset oppisivat käyttämään oikein otsikko- ja nimimerkkirivejä täällä Elleissä.

noin

Naisilla feminismin vastustaminen kumpuaa usein siitä, että halutaan olla mielin kielin miehille, eikä suinkaan tasavertaisia miesten kanssa. ("En mä oo mikään pelottava feministiakka, mä oon vaan tämmöinen pehmoinen, avuton ja aivoton pikku kissanpentu, jonka ainoa funktio olemassaoloon on söpöily ja miehille kehrääminen, pliis silitä mua")

Monia naisia myös pelottaa se, että feminismi tuokin heidän eteensä haasteita ja vapautta enemmän kuin he ehkä uskaltavat vastaanottaa. On niin paljon helpompaa ja vaivattomampaa alistua perinteisiin naisrooleihin ja pysytellä taka-alalla miesten palveluskuntana, kuin käyttää itse valtaa maailmassa. Kyse on häkkilinnun ja vapaan linnun erosta.

Miehillä feminismin pelko johtuu siitä, että on aina niin kovin ikävää, kun oma valta-asema ja etuoikeuden käyvät kapenemaan. Olen huomannut monien miesten menevän ihan tolaltaan, kun nainen tekee heille selväksi että haluaa pitää ohjakset tiukasti omissa käsissään.

Kannattaa muistaa, että kyllä orjuudenkin lakkauttamista vastustettiin aikoinaan kiivaasti ja taistelu rasismia vastaan jatkuu edelleen.

ei-vela

Kannatan todellista feminismiä, joka pyrkii kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuteen. Valitettavasti kovaääniset "feministit" pilaavat tuon hyvän aatteen maineen. Nuo äärimmäiset pää punaisena huutajat eivät tajua, että itseasiassa juuri he polkevat naisten arvoja törkeästi arvostelemalla mm. äitejä, alemman koulutusasteen saaneita naisia, hyvin naisellisia ( ja sitä korostavia) naisia yms. Eikö feminismin idea juuri ole sukupuolten oikeus elää elämäänsä haluammallaan tavalla? Tarkoittaen esim. myös oikeutta haluta lapsia ja hoitaa niitä kotona? Tai vaikka hankkia silikonirinnat ja olla tyytyväinen niistä?

Itse olen akateeminen, ja valitettavasti nähnyt liikaa noita "feministejä" työkuvioissani. Eniten he jaksavat paasata kuinka tyhmiä kaikki ei-akateemiset naiset ovatkaan. Suomessa naisella, kuten miehelläkin, on vapaus valita koulutuksensa, ammattinsa ja perherakenteensa/yksinolo. Se on hyvin pitkälti oikean feminismin ansiota. Ikävää että jotkut "muka-feministit"yrittävät tätä asiaa heikentää alentamalla ne naiset, jotka eivät tee valintojaan kuten heidän mielestään pitäisi.

Paljon on toki vielä epäkohtia tasa-arvoisuudessa, sekä miehiä että naisia koskien. Onneksi on edelleen olemassa oikeaa feminismiä, joka ajaa noiden epäkohtien poistamista, eikä keskity naisten mollaamiseen.

Tasa-arvoa, ei nykyistä naisfeminismiä

Kertoisitko missä/mistä tuon mainitsemasi naisvihamielisyyden huomaa? Itse kun en ole vielä tähän ikään (30) mennessä sellaiseen törmännyt.

sasae ei kirj.

Ei-velalle: Feministisessä teoriassa jätettiin jo parikymmentä vuotta sitten taakse se vaihe, jolloin esim. kotiäitiyttä arvosteltiin. Alettiin siis painottaa erilaisia tapoja olla nainen. Lisäksi on koulukuntasuuntaus: karkeasti jakaen angloamerikkalainen oli aika pitkälle tuota naisten on päästävä samaan kuin miehet (esim työpaikalla) -koulukuntaa, ranskalainen koulukunta taas pohti enemmän teoreettisesti naisen toiseutta, eikä asettanut malleja. Luulen, että tapaamasi punanaamaiset huutajat eivät mitään feministejä olekaan, oman asiansa pyrkyreitä lähinnä.

Herra/Rouva/Neiti Tasa-arvoa...: Halventavina nimityksinä, äijien saunaseuroina, yleensä jättämisenä keskustelun ulkopuolelle, mielettömänä yhteiskunnan pornoistumisena (Suomessa hyvin voimakasta verrattuna moneen muuhun maahan), raiskauksesta ja lapseensekaantumisesta saanut erittäin vähäiset tuomiot, jopa ministeritasolle yltävä naisten seksuaalinen häiritseminen jne jne...Sitä on hieman vaikea panna sanoiksi, mutta oltuani nyt kymmenisen vuotta pois kahdessa eri maassa, huomaan sen kyllä selkeästi.

Mayte (ei kirj.)

Niin, olen kyllä kiitollinen aiemmille feministeille, voisinkin ajaa feminismiä jos eläisin jonain varhaisempana aikakautena (tai vaihtoehtoisesti nykypäivänä jossain maassa, jossa naisten asema on valovuosia miesten asemaa jäljessä). Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että nykypäivänä olisi terveellisempää nimetä tasa-arvoaate uudestaan. Näin osoitettaisiin selkeästi kaikille, että tässä ollaan ajamassa muidenkin ryhmien etuja kuin vain naisten.

totta tietysti

Totta kai olen feministi. Globaalisti ajatellen feminismillä on yleisen tasa-arvon ajamisen ohella yhä myös se perinteinen, naisen oikeuksia ajava tehtävä. Meillä alkaa ehkä asiat olla pikkuhiljaa ok, mutta suurimmassa osassa maailmaa naiset ovat edelleen miesten mielivallan alaisia.

Kannattaisi ehkä lukea muutakin kuin Iltsua ja Seiskaa...

å'åä

Mitään hyväähän ei ole saaneet aikaan. Naiset ei myöskään ole alempiarvoisia kuin miehet, vaan naisten työt on aivan yhtä arvokkaita kuin miesten vaikkei samoja hommia tekisikään. :)