Kevyesti

Näin kevyenä välipalana tällainen.

Kyllä se mieli vielä muuttuu! Niinhän se joskus muuttuu, myös/varsinkin ehdottomina koettujen asioiden suhteen. Minkä asioiden suhteen olet muuttanut mielesi?

Minä yllätin itseni viime vuonna sitomalla itseni kuntosalijäsenyyteen. Ehdoton ei-mielipide kääntyi 180 astetta.

Harkinnassa

Olen alkanut miettiä, jos sittenkin yksi lapsi. En ole vielä varma, mutta ajatus on alkanut itää eli joillakin mieli tosiaan muuttuu kolmenkympin jälkeen.

Poppis

Olen hoitanut välillä perheellisten tuttavieni lapsia. Lapset ovat olleet luonani esim. viikonlopun tai vanhemmat ovat pääseet illalla syömään + leffaan yhdessä. Enää en sitä tee, kun huomasin olevani "vakilastenhoitaja", jota alettiin huhuilla aina kun apua tarvittiin. Vastavuoroisuutta toiselta suunnalta ei ollut.

Lapsettomana pidän kyllä lapsista, mutten enää halua käyttää omaa aikaani toisten hyväksi.

Velamies 42

Kehittyvä ihminen muuttuu jatkuvasti ja ymmärtää ettei omilla mielipiteillä ole mitään tekemistä totuuden kanssa, vain yksinkertaiset ihmiset eivät muutu. Olemme kaikki toistemme peilejä.

Riitta 45

Nelikymppisenä jostain vain kumpusi ajatus, että ehkä koira voisi olla kiva (en ollut aiemmin edes pitänyt koirista!) Mieskin lämpeni ajatukselle ja nyt noita ihanuuksia on jo kaksi ja kolmannesta haaveillaan :)

HerneNenässä*

Piti oikein pysähtyä miettimään. En keksi mitään. En ole koskaan tainnut olla ehdoton minkään asian suhteen (paitsi tämän lapsettomuuteni ja siinä en ole kelkkaani kääntänyt), vaan aina ajatellut, että mistäs minä kaksikymppisenä tiedän, mitä kolmekymppisenä ajattelen -- ja mistäs minä nyt, 37-vuotiaana, tiedän mitä ajattelen kymmenen vuoden päästä.

Ainoa asia, mitä mieleen tulee, on sinihomejuuston syöminen. Vannoin joskus, etten koskaan koske moiseen sontaan. Ja nyt laitan homejuustoa lähes kaikkiin ruokiin.

No jopas oli pieni muutos elämässä... :)

nuori vela

14-vuotiaana vannoin, etten ikinä hommaa kännykkää. Ei mennyt kuin vuosi, kun sellaisen sitten sain lahjaksi (kun sitä kovasti toivoin). Pari vuotta sitten vannoin pöytäkoneen nimeen, mutta nyt istun läppäri sylissä. Muutama vuosi sitten en olisi missään nimessä halunnut työskennellä asiakaspalvelutyössä, mutta nyt työni on juuri sitä.
Teinistä asti olen tiennyt, etten halua lapsia ja tähän mennessä asia on vain vahvistunut. Toivottavasti sen suhteen ei mieli tule muuttumaan. Tai ainakin jos mieli muuttuu, niin toivon, etten sitä sitten tule katumaan.

reg

Ostin toppahousut. Luovuin hiustenpidennyksistä. Maistoin oliiveja. Aloin syödä lihaa. Lihoin yli 60-kiloiseksi.

Edelleenkään en ole tehnyt lapsia tai liittynyt Facebookiin. Näistä pidän kiinni.

Bete

Eipä tule mitään merkittävää mielenmuutosta mieleen. Korkeintaan tuollaisia ruoka-asioita. Ennemminkin monia asioita, joista olen ollut aina ehdoton ja olen edelleenkin. Kaikista muista asioista ajatukseni onkin sitten, että en ainakaan toistaiseksi/tähän mennessä ole toiminut tietyllä tavalla.

vähän kaikkea

Teininä olin vakaasti sitä mieltä, että ei seksiä ennen avioliittoa. No, ei "onnistunut", mutta eipä mennyt neitsyys liian aikaisinkaan ja väärän ihmisen kanssa.

Exäni ei halunnut lapsia. Itse olin pitkään sitä mieltä, että ihan periaatteesta pitää/kuuluu hankkia ainakin yksi mutta vuosien mittaan kallistuin lapsettomuuden kannalle. Nyt 30+ sinkkuna välillä on käynyt mielessä hankkia se yksi lapsi ihan yksikseen, mutta aika näyttää..

Nuorempana varattuihin miehiin sekaantuminen oli ehdoton nounou, mutta näin pirteänä uussinkkuna en luultavasti antaisi statuksen häiritä liikaa jos mukava mies sattuu kohdalle, sori vaan siskot.

Ylipäätään olen vuosikausia ajatellut ja tehnyt asioita ihan liikaa sillä periaatteella, mitä muut minusta ajattelevat. Tästä olen alkanut opetella pois vaihtelevalla menestyksellä.

Muuttuu kun muuttuu..

Mulla on aika monikin mielipide muuttunut matkanvarrella. Lähinnä suurimmat jotain "no en ainakaan halua asua paikkakunnalla x" ja lopulta löydän itteni juuri sieltä asumasta...

Lapsiasia on ainoa joka pysyy vahvana - tai jos tarkkoja ollaan, onhan sekin muuttunut: alle kaksikymppisenä "lapset on vaan pakollinen paha" muuttui kun tajusin ettei ole mikään pakko, tajusin etten todellakaan haaveile lapsiarjesta ja nuorempana oli todella ruusuinen kuva lastenkasvatuksesta, kuin mitä se todellisuudessa on. Sen jälkeen se on vaan vahvistunut päivä päivältä.

Mutta tuommoset kevyemmät kelkanmuutokset eivät pahemmin ole haitanneet, naurattaa vaan jälkeenpäin.

Hoivavietitön?

Aika monen, jos lasketaan teini-iästä lähtien. Kaikkein suurin takinkääntö koskee siviilisäätyä, olin nuorena ihan varma, etten koskaan mene naimisiin. Parhaan ystävän kanssa haaveiltiin, kuinka meistä tulee itsenäisiä uranaisia, jotka eivät miestä tarvitse.

No, molemmat ovat olleet naimisissa lähes 40 vuotta, ystävällä on lapsikin.

Inhosin koulussa liikuntaa ja käsitöitä ja vannoin, etten koskaan tee kumpaakaan vapaaehtoisesti. Aikuisena olen viisastunut sen verran, että ymmärrän liikunnan välttämättömyyden toimintakyvyn säilyttämiselle. Nykyisin liikun päivittäin, ainakin kotijumpan ja kävelyn verran.

Ommella en osaa vieläkään, en omista edes ompelukonetta, mutta neulomisesta tuli rakas harrastus 80-luvun ajaksi. Senkin jälkeen olen aina välillä kaivanut puikot esiin, toissa talvena neuloin kahdeksan paria sukkia, kun päätin saada kaikki jämälangat käytetyksi.

Eniten kelkankääntöjä on varmaan tapahtunut kulttuurissa. Olin lukioikäisenä varsinainen snobi, joka halveksi kaikkea, mikä vähänkään haiskahti "viihteelle". Sittemmin olen oppinut, että sopiva määrä eskapismia tekee hyvää mielenterveydelle ja nautin vaikkapa dekkareista ja englantilaisista epookkisarjoista.

Nuorena on mustavalkoinen ja ehdoton, kun ei elämästä mitään tiedä. Vanhemmiten oppii, että useimmat asiat eivät ole joko/tai, vaan sekä/että.

jästipää?

Pikkujutuissa olen muuttanut aiempaa mielipidettä, ja tietysti kerännyt paljon kaikkea uutta kivaa, uusia näkemyksiä ja uusia kokemuksia elämän varrella :) Mutta tämmöiset asiat jotka tuntui teini-iässä mun jutuilta, pitävät yhä tässä 5-kymppiä lähestyessä:

- En mene naimisiin
- En tee lapsia
- Kuuntelen heviä forever ;) (kuuntelen toki muutakin, mutta heviä myös)
- En liity kirkkoon
- En äänestä kokoomuslaista (onneksi Haavisto pääsi 2. kierrokselle, huh!)

Eivätkä nämä ole mitään lapsellisia "haluaisin muuttua, mutta piru vie en kiukullakaan tee niin" -periaatteita, vaan ihan aidosti olen yhä tällä kannalla :)

Bete

Mulla oli nuorena lastenhankinnasta ajatus, että "en tiedä tulenko joskus haluamaan lapsia vai en". Nykyisin se on tietysti ehdoton ei.

hipuli

Olin ennen ehdottomasti uskottomuutta vastaan ja ajattelin aiheesta erittäin mustavalkoisesti. Elämähän sittemmin opetti niistä kuuluisista harmaan sävyistä.

salakala

Tämä ei ole kelkan kääntämistä, mutta olen huomannut, että olen oppinut suhtautumaan lapsiin rennommin. Ennen jo lapsen tai parin näkeminen bussissa sai ärtyneeksi, nykyään he eivät hetkauta sen enempää kuin muutkaan ihmiset.
Uskon, että se johtui siitä, että eräät ihmiset painostivat minua yhdessä vaiheessa aika voimakkaasti hankkimaan lapsia, jolloin ajattelin vaistomaisesti aina, että "tuollaisiako minun pitäisi hankkia". Nyt kun painostajat ovat alistuneet eikä painostusta ei enää juuri ole, lapset eivät herätä mitään ihmeellisiä emootioita.

Velatäti

Näissä olen kääntänyt kelkkani.
- feta on hyvää
- aurajuusto on hyvää
- rucola on hyvää
- oliivit on hyvää
- punaviini on useimmiten hyvää
- balleriinat+leggingsit+lyhyt farkkuhame on jees ja löytyy omastakin kaapista

Eli tälläisiä pieniä juttuja.

Velamies

Etkö ole koskaan kokenut tuollaista ajattelutapaa rajoittavaksi?

asuinpaikka

Itselläni ehkä ainoa muuttunut asia on asuinpaikka. Ennen en halunnut liian isoon kaupunkiin asumaan, mutta halusin silti asua kaupungissa. Sittemmin muutin isoon kaupunkiin enkä missään nimessä voinut kuvitella itseäni asumaan maalle. Sitten muutin maalle, enkä enää halua kaupunkiin.

Muut "periaatteet" on pysyneet, esim. pettänyt en ole koskaan enkä sitä hyväksy.

Velatäti

Koska tuolta osin olen vähän samoilla linjoilla kuin Bete niin vastaan omalta osaltani.
Se, että en ole muuttanut mieltäni isoissa asioissa johtuu pitkälti luonteestani. Etenkin isoissa asioissa teen päätökset todellakin järjellä harkiten huolella asiaa makustellen. Itsetuntemukseni on aika hyvä ja se helpottaa päätösten tekoa. Jos jotain tekee kerran huolella niin harvemmin sitä tarvii kelkkaansa kääntää. Tästä syystä en myöskään hakkaa kiveen mielipidettäni mikäli asiassa ei ole pakko/välttämätöntä ottaa jotain tiettyä kantaa ja jos huomaan ettei asia ole niin yksiselitteinen. En vain roiskaise ilmoille jotain hätäistä mielipidettä vain siksi, että jokin mielipide olisi. Voin rehellisesti myöntää, jos jostain asiasta en ole selkeää mielipidettä muodostanut.
Voisi sanoa, että en ole kovin jyrkkä ja mustavalkoinen, mutta jos jostain olen perillä ja päätökseni tehnyt siihen on olemassa hyvät perusteet ja asia on huolella harkittu.
Joten omalta osaltani tämä ei ole alkuunkaan rajoittavaa vaan itseasiassa aika vapauttavaa, kun ei yritä änkeä itseään johonkin tiettyyn lokeroon joka asiassa ja todeta vähän väliä ettei sitten sopinutkaan siihen muottiin ja änkeytyä taas toiseen.

Velamies

Ihminen on muuttuva olento, eletty elämä tuo asioihin kerroksia joista ei nuorempana ollut edes hajua, se että ottaa jostain asiasta perusteellisesti selvää ja muodostaa vasta sitten mielipiteensä on vain silmänlumetta, jokainen meistä kun on ohjelmoitu katsomaan asioita omasta hyvin rajoittuneesta näkökulmasta, totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Se on totta että elämä voi olla hyvinkin vapauttavaa kun ei muuta mielipidettään, tosin tuollaiset ihmiset ovat yleensä hyvin rajoittuneita, turvallisuudenhakuisia ja tylsiä. Kaikki mielipiteet muodostuvat muita ihmisiä peilaamalla ja jos olisimme olleet tekemisissä eri ihmisten kanssa olisi mielipiteemmekin tyystin erilaisia. Yksi suurimmista ihmisen harhoista on että tuntisimme itsemme, se ei ole mahdollista vaikka kuinka niin haluaisimmekin. Muodostamme toki haluamiamme mielipiteitä itsestämme ja kuvittelemme niiden pitävän paikkaansa.

self

minä taas väitän tuntevani itseni todella hyvin.
Muodostan mielipiteeni toisista ihmisistä ensi minuuteilla enkä yleensä enää mielipidettäni vaihda.

Lapsiin liittyen, kelkkani olen kääntänyt vain kerran tähän mennessä. Kiitos veljeni Sini-tyttärelle tästä. Voin rehellisesti sanoa, että häntä minä rakastan. Ja se on kyllä niin suuri muutos minussa, että siitä täytyy laittaa erikseen iso ruksi seinään.

Velatäti

Ihmisen persoona ei muutu elämän aikana kovinkaan radikaalisti, ellei sitten iske jokin vakava sairaus joka muuttaa persoonallisuuden täysin toiseksi.
Jokainen katsoo maailmaa omasta näkökulmastaan omien kokemusten kautta, mutta myös omien tuntemusten kautta. Omat tuntemuksethan ovat juuri se totuus itselle. Ei kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan, että tuntemuksesi on väärä, koska se ei ole sama kuin mulla.
Vapauttavaa, jos ei muuta mielipidettään? Eihän sitä mielipidettä tarvi muuttaa, jos ei näe siihen mitään syytä. Mikäli se mielipide on alunperin huolella muodostunut ei tule tehtyä hätiköityjä ratkaisuja. Ja kuten aikaisemmin sanoin, ei kaikesta ole pakko muodostaa sitä mielipidettä. Joten silloinhan sitä ei voi muuttaa, jos sitä ei jossain asiassa ole.
Ja mitä tarkoitat tällä:"Kaikki mielipiteet muodostuvat muita ihmisiä peilaamalla ja jos olisimme olleet tekemisissä eri ihmisten kanssa olisi mielipiteemmekin tyystin erilaisia."
Tästä saa sen kuvan, että esim. minulla ei olisi omia mielipiteitä vaan olisin omaksunut muiden ihmisten mielipiteet itselleni. Sehän on täysin ristiriitaista. Noin tekevät ihmiset, jotka ovat epävarmoja itsestään, haluavat miellyttää muita ja "kääntävät kelkkaansa" jatkuvasti juuri siksi, että ovat tekemisissä eri ihmisten kanssa ja vaihtavat sen mukaan mielipiteitään.
He eivät tunne itseään tai eivät uskalla tuoda sitä omaa persoonallisuuttaan esille. Se nimenomaan on vaupauttavaa, kun voi olla oma itsenstä eikä tarvitse olla samaa mieltä kenen kanssa kulloinkin sattuu keskustelemaan. Toki muiden ihmisten mielipiteitä ja nimen omaan perusteluja on mielenkiintoista kuunnella. Joskus niillä voi olla jotain merkitystä oman mielipiteen muodostumiselle ja joskus se vain kertoo syyt miksi joku ihminen suhtautuu asiaan ko. tavalla.

Jos ihmisen ei ole mahdollista tuntea edes itseään miten kukaan voi sitten tuntea ketään toistakaan ihmistä oikeasti? Joku tuntee itsensä parmmin ja joku vähän heikommin.

Velamies

Näin sanovat eivät useimmiten tunne itseään lainkaan, mitä enemmän opettelee itsensä tuntemista sitä paremmin ymmärtää sen vaikeuden. Se että muodostaa ihmisistä mielipiteen ensi minuuteilla eikä ole halukas muuttamaan näkemyksiään kertoo vain hyvin rajoittuneesta mielestä :(