huolestunut Elli

Lähes jatkuvasti joutuu lukemaan juttuja jostain ostoskeskusräjäyttäjistä, kouluampujista ja muista snaippaajista (kuten tämä Hyvinkään muutaman päivän takainen juttu), perheenisistä jotka teurastavat koko perheen (vuoden aikana 7 vai 8 tapausta), mielenterveyspotilaista jotka tappavat nuoria naisia saadakseen hoitoa, kuskeista jotka ajavat vastaantulijoiden kaistaa tappaakseen itsensä ja vievät toisten hengen samalla jne.
Pian joutuu pelkäämään jopa kun liikkuu ulkona kun ei tiedä mikä mielenvikainen tai lääkkeensä unohtanut tulee vastaan!

Suomi on tunnetusti maailman väkivaltaisin maa väkilukuunsa nähden, ja itsemurhatilastojen kärkipäässä. Sen nyt varmaan jo tiesittekin.
Vieläkö suomalaiset kokevat että täytyy lisääntyä tänne takapajulaan? Vai pistääköhän monia miettimään että kannattaako, oikeasti? Väistyykö itsekkyys aidon tilannetajun vuoksi?

Jos joku tuttu saa tänä päivänä lapsen niin tulee mieleen että otan osaa, onnitteluiden sijasta :( Lapsi raukka tuodaan tällaiseen julmaan maailmankolkkaan.
Toista se oli meidän nuoruudessa kun maailma oli vielä hyvin viaton verrattuna nykyiseen.

Mistä tämä etenkin suomalaisten väkivaltaisuus ja itsetuhoisuus ym. voi johtua? Mitä mieltä te muut lapsettomat?
Äidit ja isät saavat tietysti myös vastata.
Sisäsiittoisuuden mukana tuomista heikoista geeneistä, huonosta yleiskasvatuksesta, yleisestä välinpitämättömyydestä, kuvitellaan että koulu kasvattaa ja itse ei tarvitse tehdä mitään, suorituspaineista koulussa ja elämässä yleensä?

Asuin muutaman vuoden toisessa maassa, mutta kun palasin niin tuntuu vaan siltä että hullummaksi mennyt tämä touhu täällä Suomessa viime vuosina ja että etenkin nuoret voivat täällä todella huonosti ja henkinen paine lienee heillä kova ja raaka.

Hoivavietitön?

Suomi on kaukana maailman kärjestä väkivaltarikosten määrässä. Sen sijaan olemme EUROOPAN huippua, sikäli kuin oikein muistan. En nyt löytänyt tilastoja tukemaan muistiani, mutta kyllähän esimerkiksi USA:ssa tapahtuu väkilukuun nähden väkivaltarikoksia paljon enemmän kuin meillä. Itsemurhissa taidamme olla edelleen kolmen "parhaan" joukossa.

Eivät lapsen hankintaa harkitsevat ajattele rikollisuustilannetta, vaan uskovat optimistisesti välttyvänsä väkivaltarikoksilta. Niin kuin oikein onkin, sillä valtaosa kansalaisista ei koskaan joudu henkilökohtaisesti tekemisiin muiden kuin korkeintaan lievien omaisuusrikosten kanssa.

En ole koskaan ymmärtänyt perhesurmia, minusta ihminen, joka tuntee elämänsä niin toivottomaksi, ettei halua sitä jatkaa, saa kaikin mokomin tappaa ITSENSÄ, mutta hänellä ei ole mitään oikeutta riistää läheistensä henkeä. Ei sittenkään, vaikka hän ajattelisi "säästävänsä heidät häpeältä/huolelta/köyhyydeltä" tai muulta pahalta.

Useinhan taustalla on erokiistoja ja taloudellisia ongelmia, mutta aika kieroutunut ajattelutapa täytyy olla sillä, joka "kostoksi" entiselle puolisolle tappaa omat lapsensa.

Joukkosurmat lisääntyvät osittain mallioppimisen kautta. Kun ihmisellä on taipumusta väkivaltaisiin tekoihin (vaikkei hän aikaisemmin olisi taipumustaan toteuttanutkaan), hän saa julkisuudesta esimerkin omalle teolleen. Osa tekijöistä on sillä tavalla kieroutuneita, että he nauttivat (etukäteen, jälkikäteenhän useimmat eivät enää ole sitä näkemässä) kuuluisuuden ajatuksesta.

Suomalaisten väkivaltaisuus ei ole mikään uusi asia, lue vaikkapa Heikki Ylikankaan kirjoja tai historiaa muuten. On ollut puukkojunkkareita ja muita riehujia maailman sivu. Nyt vain tapaukset tulevat nopeammin ja laajemmin kaikkien tietoon.

Tuhannen taalan kysymys onkin, miksi joidenkin huono olo purkautuu näin kammottavalla tavalla. Osittain voi syyttää kasvatusta siitä, että nuori ei ole oppinut yhtään kestämään pettymyksiä, mutta iso osansa on yhteiskunnan yleisellä ilmapiirillä, joka arvostaa vain menestyjiä.

Uskoisin, että monilla tekijöillä on myös todellisuudentaju hämärtynyt. Omat vastoinkäymiset saavat järisyttävät mittasuhteet. Tässä viimeisimmässä tapauksessa voi olla käynyt niin, että värikuulapelien harrastajan huuruiseen mieleen on juolahtanut "leikkiä" samaa leikkiä vähän toisenlaisilla aseilla. Oletettavasti hän on hämmästynyt tekojensa tuloksesta: "Oho, kuoleeko ihminen oikeasti, kun sitä ammutaan?"

Väkivaltaviihdettä ei suoraan voi syyttää rikoksista, mutta kyllä se jonkin verran vaikuttaa siihen suuntaan, että nuoret eivät ymmärrä, mitä väkivalta oikeasti uhrilleen tekee. Kykenemättömyys asettua toisen asemaan voi olla sekä luonteenpiirre että kasvatuksen tulos.

Rikollisuuden taustoista kiinnostuneille voin suositella Hannu Lauerman kirjaa "Pahuuden anatomia". Syyt kieroutuneiden, pahojen tekojen taustalla eivät ole yksinkertaisia.

vela-84

Jos Suomi on takapajula, niin mikähän sitten on se maapallon keskipiste, johon meitä verrataan? Ja onko siellä sitten asiat niin paljon paremmin? Eihän elämä missään ole tämän kummoisempaa, joka paikassa on omat ongelmansa; jossain väkivalta, toisaalla taas huumeet, sota, kuivuus ja nälänhätä, taudit, korruptio, ihmiskauppa tai köyhyys...

Eikä maailma meidän nuoruudessamme ollut sen viattomampi kuin nytkään. Pahoja asioita tapahtui silloinkin, ero on vain siinä, että nykyään tieto kulkee niin paljon nopeammin ja tehokkaammin ja maailma on niin paljon pienempi kuin ennen. Ne pahat asiat, jotka tapahtuvat toisella puolella maata, voisivat yhtä hyvin tapahtua omalla kotiovella, koska nykyinen kehittynyt tiedonkulku tuo ne sinne pienintä yksityiskohtaa myöten, ja siksi ne tuntuvat paljon todellisemmilta ja uhkaavammilta kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten.

Molli

Niin, suomalainen luonteenlaatuhan se varmasti on iso osatekijä. Me ei noin yleisesti olla kovinkaan vapaamielisiä emmekä asioita kevyesti ottavia. Jo suomenruotsalaiset poikkeaa mentaliteetiltaan meistä huomattavasti.

Me ollaan aika mustasukkaista ja vetäytyvää kansaa. Lisäksi meillä on se sisäänrakennettu käsitys, että pitää pärjätä omillaan. Jos ei pärjää, sitä ei ainakaan saa tuoda esiin.

Asiaa ei yhtään auta se, että se osa kansasta, joka sitten pärjää hyvin, tuo sen myös julki hyvinkin kärkkäästi. Esitetään ja pöyhkeillään: minä minä minä. Se on uusi, nousukasmainen elämäntyyli, joka on meille tullut vasta viime vuosina tai vuosikymmeninä.

Lisäksi meidän alkoholikäyttäytymisemme on aivan takalistosta. Suomalaisilla on huono viinapää ja meillä alkoholisoidutaankin helposti. Alkoholista on tullut hirveän iso juttu, sitä tarjotaan ja tuodaan esille joka paikassa. Sitä juodaan nimenomaan humaltumismielessä. Näin tekevät sekä nuoret että aikuiset, nykyään jo jopa vanhukset. Olutterasseja nousee kuin sieniä sateella joka jumalan kadun kulmaan ja siinä sitä juodaan ihan estottomasti kaikkien ohikulkijoiden nähden. Ja sitten sanotaan, että julkinen juominen ei ole soveliasta, ainakin joskus se on ollut jopa kiellettyä. No nyt voidaan ryypätä ihan vapaasti jalkakaytävällä, siihen on tuotu sitä varten oikein tuolit ja pöydät.

Monessa suhteessa Suomi on aivan ihana maa, ja sitten taas monessa asiassa aivan peestä. Olenkin ajatellut, että ei ole ollenkaan huono juttu tuo, että miehet tuo tänne aasialaisia ja venäläisiä naisia ja tekee heidän kanssaan lapsia. Aasialaiset on työteliäitä ja ystävällisiä, venäläiset iloisia. Jospa se vähitellen vaikuttaisi edes hitusen verran tähän suomalaiseen synkkyyteen.

Suomi vs Ruotsi

Minun isäni asuu Suomessa ja äitini Ruotsissa.

Aina kun menen Ruotsiin lomilla ja joskus pidennettyinä viikonloppuina niin minusta tulee sosiaalisempi, iloisempi, elämänmyönteisempi ja rennompi.

Aina kun palaan Suomeen niin minusta tulee sulkeutuneempi, hiljaisempi, tuntuu etten jaksa tai viitsi mitään, ja välillä tuntuu siltä että vihaan kaikkea ja kaikkia.

Uskomatonta mutta totta, näin se ympäristö vaan vaikuttaa.

Alkoholikulttuurimme

Siis missään muussa maassa kuin Suomessa ei ihmiset vedä sitä alkoholia kuin viimeistä päivää ja pelkäävät AINA että se viina voisi loppua kesken! :-o Oli sitten firman pikkujoulujuhlissa, tai kavereiden kanssa baarissa.

Sitten tämä kaksinaismoralistinen alkoholikulttuuri vielä kaiken lisäksi; moni pitää alkoholistina sellaista joka ottaa esim. lasin punaviiniä joka toinen päivä ruuan kanssa, mutta itse kuvitellaan olevan parempi ihminen ja turvallisemmalla tiellä jos vetää kaksi kossupulloa perjantaisin ja lauantaisin, ja joskus myös keskiviikkoisin.

Eli tuleeko meistä koskaan eurooppalaistyylisiä alkoholinkuluttajia jotka juovat vähemmän, mutta tyylillä, eikä örveltäjiä juuri näy katukuvassa (no, paitsi Briteissä)?

Tsirlei

Ei tule, tällä menolla ei milloinkaan.

No, kyllä ainakin Venäjällä juodaan samaan tahtiin, ja alkoholisteja on siellä joka niemet ja notkot täynnä. Onhan siinä heidän juomistavoissaan eroja meihin verrattuna kyllä.

Meillä aina vedotaan kieltolakiin ja siitä mukamas johtuu meidän suhtautumiseme alkoholiin, siitä on tullut kuulemma houkutteleva "kielletty hedelmä." Eiköhän noista ajoista ole kuitenkin kulunut jo nin paljon aikaa, että ei luulisi sillä olevan enää merkitystä. Ja kun ei se alkoholi ole enää mikään kielletty hedelmä, päinvastoin sitä saa liiankin helposti ja sen juomisesta on tullut aivan normaalia ja yleistä.

Kännikulttuuria

Outoa etten ole koskaan nähnyt humalaisia känniääliöitä Pariisissa, Wienissä, Münchenissä, New Yorkissa, Los Angelesissa tai Kööpenhaminassa, vaikka olen asunut niissä kaikissa.

Venäläisistä en osaa sanoa koska ei kokemusta Venäjällä käymisestä tai asumisesta.

Ainoat känniääliöt jotka tulleet vastaan jossain lomakohteissa, ovat sitä paitsi olleet suomalaisia.

finxi

Oletko tosiaan sitä mieltä että Suomi on erityisen väkivaltainen, vaarallinen ja julma maailmankolkka? Et ole varmaankaan paljoa matkustanut? Tai sitten sinun mielestäsi suurinta osaa maailmasta ei vaan lasketa...

Asian vierestä

No tuota, ainakin Nykissä ja Köpiksessä on näkynyt...

Hoivavietitön?

"Ihmiset"... "aina"...

Ettet nyt vain ihan pikkuisen yleistäisi? Tiedän ihmisiä, jotka käyttäytyvät kuvaamallasi tavalla, mutta heitä on esimerkiksi omassa tuttavapiirissäni ehkä yksi sadasta. Varsinkin oma ikäluokkani, 60+, on raitistunut huomattavasti omasta nuoruudestaan. Voi olla, että kuvaamasi käyttäytyminen on yleisempää alle 30-vuotiaiden keskuudessa, mutta en oikein usko, että kaikki hekään aina käyttäytyisivät noin.

Monet kulkevat juhlissakin omalla autolla. Osa porukasta harrastaa liikuntaa niin tosissaan, että seuraavan päivän treenejä ei haluta pilata liialla ryyppäämisellä. Jotkut eivät koskaan ole olleet kiinnostuneita "kaksin käsin" juomisesta. Osa on iän myötä oppinut omat rajansa. Jotkut ryyppäävät liikaa, kyllä, mutta useimmat eivät.

Suoma Laine

Kyllä minustakin suurin osa suomalaisista on ihan terveitä. Lähipiirissä ei ole väkivaltaisia alkoholisteja. Emme vedä viinaa kuin viimeistä päivää, emme tappele puukot heiluen verissäpäin, emmekä ammuskele ympäriinä sokean raivon vallassa. Hirveitä nuo väkivallanteot ovat, mutten menisi yleistämään, että suomalaiset ovat tuollaisia. Se, mistä nuo väkivallanteot sitten johtuvat, onkin iso kysymys, jota monet yrittävät selvittää. Ei siihen varmaan mitään yhtä, selkeää kaaviota löydy, mutta varmasti monen pieleen menneen asian seurausta.

man

nuorten tekemät väkivallanteot johtuvat siitä, kun kaikilla on nykyään niin helevetinmoinen kiire.

On kiire mennä heti töihin muksun synnyttyä ettei tipu uraputkesta.

On kiire työntää penska harrastuksiin heti sen synnyttyä, ettei se vaan tipu pois 20 vuoden päästä tulevasta uraputkesta. Harrastuksia lisätään iän karttuessa ja muksu on kotona vaan yömyöhällä, jos silloinkaan sitten teini-ikäisenä.

On kiire juosta omissa harrastuksissa, ettei vaan vanhingossakaan tipu pois sosiaalisista piireistä ja jää ulkopuoliseksi.

On niin kiire tehdä omia juttuja joten kersat jätetään tietsikalle tai telkkarin eteen.
Mitä pidempään ne siinä viihtyy, sen parempi itselle.

Jokainen perheenjäsen syö yksikseen mikroaterioita seisalteen kiireidensä välissä. Jotkut muksut ovat viikonlopun jälkeen maanantaina koulussa niin nälkäisiä, että söisivät varmaan pienen hevosen. Ruokaa menee kaksinkertainen määrä muihin päiviin nähden.

Ystävillä ja sukulaisilla, isovanhemmilla on myös kiire elää, touhuta ja harrastaa. Ei lapset heidän elämäänsäkään enää mahdu kuin tunniksi pariksi puolivuosittain.

Rahaa ja tavaraa tyrkkästään synttäri- ja joululahjoina läsnäolemisen sijaan jo alle kouluikäisillekin kersoille.

Ohimennessä kysyä huiskastaan, mitäs sitä "lassille" kuuluu ja saman tien touhotetaan eteenpäin kuuntelematta edes vastausta.

Eletään hosuelämää.
Ei olla koskaan yhdessä koko perheenä eikä isovanhempien kanssa. Ei köllötellä tuntikausia samassa sängyssä niitä näitä höpötellen, ei tehdä ruokaa, eikä siivota yhdessä. Ei kävellä pitkin pientareita kesäisin ja jutella syntyjä syviä. Ei veistellä pajupillejä eikä kaarnaveneitä ukin/vaarin kanssa tuntikausia. Ei vietetä rauhallisia koti-iltoja ja viikonloppuja. Ei syödä saman ruokapöydän ääressä.
Suoritetaan vaan niin maan perusteellisesti kaikkea, kaikkialla.
Kun tarvitaan rahaa tähän ja tuohon.. elämä on kallista kaikkialla, on pakko.

Sitten hups ... mitenkäs se meidän pikku "lassi" teki tuolleen..sillähän on ollut pienestä pitäen kaikkea...

Näin Suomessa

^ Se on just tota! Pentuja murjotaan alapäästä maailmaan ja kuvitellaan että koulu ja yhteiskunta kasvattaa heidät, eikä itse tarvitse tehdä mitään muuta kuin rahaa.

TÄSSÄ TULOS:

"-Suomessa kuolee lapsi tai nuori joka kolmas päivä tapaturman, väkivallan tai itsemurhan takia, kertoo tuore eurooppalainen vertailu.

-Vertailun mukaan Suomi on melko turvaton maa lapsille ja nuorille.

-Lasten ja nuorten kuolleisuus on kaksi kertaa suurempaa kuin Hollannissa, joka on yksi Euroopan turvallisimmista maista."

Järkyttävä tilasto: Vuosittain Suomessa kuolee tapaturmissa 90 lasta ja nuorta | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

Eli turha yrittää himosynnytellä ja hurmosmammastella ja lisätä tämän maan väkilukua, kun totuus on tuo!