vol. 105

Eli oma syysi tai omat syysi, lyhyesti ja ytimekkäästi.

Aloittaja vastaa

- Minun ja miehen suhteessa ei ole tilaa muille, olemme täydellisiä kahdestaan. Kolmas pyörä pilaisi kaiken, ja olemme asiasta samaa mieltä koska emme voi sietää lapsia. Ei tuttujen eikä sukulaisten jälkikasvuja. Emme osaa olla lasten seurassa tippaakaan.

Lisäksi:
- Synnyttäminen eli koko pihallepuskemistoiminta ajatuksena kuvottava, ja olisi minulle kuin kuolemaan johtava kidutustoimenpide, en kestäisi sitä vaan tappaisin mieluummin itseni jollain muulla tavoin

Foxxxxx

En ole vielä keksinyt yhtään tarpeeksi hyvää syytä siihen. Ei vaan yhtään kiinnosta. Pidän elämästäni juuri tällaisena. En silti tarkoita että junnaisin samanlaista elämää loppuikäni. Tulevaisuuden haaveita on mutta ne eivät liity lapsiin.
Olen 31, toki vielä on "aikaa muuttaa mieli", niinkuin kaikki sanovat,
mutta saas nähdä. Miehenkin toivottavasti on samaa mieltä. Kyllä, asiasta on puhuttu mutta eihän sitä toisesta koskaan tiedä.

Ehdotus

En halua, koska en vaan halua. Teen muutkin päätökset sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. On joitakin velvollisuuksia, mitkä pitää tehdä, (töissä käynti, veroilmoituksen tarkastaminen, laskujen maksut), mutta lasten teko ei kuulu näihin.

En halua mitään lieveilmiötä joka liittyy lapsen tekoon. En halua isoa mahaa, koetan nytkin treenata. En halua lihoa. En halua yhtään ylimääräistä stressiä elämääni, koetan vähentää sitä. En halua kuluttaa yhtään ylimääräistä rahaa. En siedä ylimääräistä meteliä. En osta isompaa asuntoa. En siedä hösläämistä ja suurta teatteria. En tarvitse muiden apua, enkä halua, että muutkaan pyytävät meiltä yhtään mitään.

Haluan omaa rauhaa, vapautta, unta ja lepoa.

Annikki

- Ei ole koskaan kiinnostanut.
- Olisin varmasti surkea äiti.
- Olen introvertti. Tarvitsen yksinoloa ladatakseni akkuni. Jos joudun olemaan jotain 12 tuntia ihmisten seurassa pimahdan eikä se ole kaunista katseltavaa.
- Tupakoin.
- Entäs jos inhoaisin lastani? Entäs jos lapsellani olisi huono maku tai se olisi ruma?
- Koko raskaus-juttu on ällöttävä.

vela kai minäkin

Vauva tai alakouluikäinen vielä jotenkin menisi itselleni, mutta en voi sietää itsekeskeisiä murkkuja. Mulla on hitusen kokemusta koulukiusaamisen kohteena olemisesta, voi olla siltäkin ajalta antipatiaa.

Nykynuoriin menee sitä paitsi aivan järjettömiä summia rahaa, kun pitää saada satoja euroja rippilahjaksi (minä sain hopearistin ja ruusuja aikoinaan), kaikki hilavitkuttimet jne.

jepp

Näin juuri. Kaikki muu (vapaus, riittävä lepo, rauhallinen koti jne) on vain positiivista seurausta lapsihaluttomuudesta, eivät sen syitä.

Ehdotus

Olen hieman eri mieltä tuosta, että vapaus, riittävä lepo, rauhallinen koti on seurausta lapsihaluttomuudesta, koska mulla ei ole mieheni kanssa lapsia ja en ole vieläkään saavuttanut näitä kolmea.

Saavuttaisin kai kaikki nämä, jos mulle tulisi lottovoitto, ja sitä kautta saisin pitää pitkän loman. Oikeasti auttaisi, jos oppisimme sanomaan "ei" sukulaisille, jotka pyytävät apua, tai sukulaiset unohtaisivat numeromme ja oppisivat hoitamaan itse asiansa, kuten me olemme oppineet mieheni kanssa.

Vapaus, riittävä lepo ja rauhallinen koti on haaveena vielä vuosia.

yksin maailmassa

Ehdotus, raha ja sukulaisten poistuminen elämästäsi, toisivat sinulle vapauden, mahdollisuuden tehdä mitä tahansa ja riittävän levon.

Jos saisit muutaman miljoonan, sen myötä vapauden tehdä ihan mitä haluat, unohtaisitko sukulaisesi ja olisit kaksin miehesi kanssa loppuelämäsi?

Entä jos jompi kumpi teistä sairastuu vakavasti tai loukkaantuu liikenneonnettomuudessa?
Entä jos sukulaisesi sanovat sinulle silloin "ei, hoida itse omat ongelmasi"?

Mieti vähän mitä toivot. Ehkä käykin niin, että toiveesi kuullaan.

Ehdotus

Miksihän koet tarpeelliseksi toivoa mulle jotain sairastumista tai onnettomuutta? Ja miksi kuvittelet, että tämän tapahtuessa esim. omalla kohdallasi sukulaisista olisi sullekaan automaattisesti apua?

Odotatko, että he tulisivat katsomaan sua sairaalaan tai että he auttavat kunnolla konkreettisesti, siivoavat teillä, jättävät omat elämänsä, ja lainaavat rahaa? Ovat aina valmiina tulemaan teille, jos sun lapsille, puolisolle tapahtuu jotain?

Jos sun jalka murtuu, kai saat kipsin. Et kai odota, että siskosi / veljesi passaa sulle ruoat kaupasta vähintään 3 kertaa viikossa sanotaan 3 kuukauden ajan? Sitähän tämä tarkoittaa, tämä sukulaisten apua onnettomuustilanteessa, ei se satunnainen sairaalakäynti mitään apua ole.

Kai teillä on vakuutukset kunnossa ja rahaa tilillä, vakaa asunto, ettei sitä mikään onnettomuus kaada?

Jos saisimme muutaman miljoonan, niin mies olisi heti varaamassa lentoliput jonnekin oikein kauas. Emme olisi kaksin mieheni kanssa loppuelämäämme. Tosin, olisi ihanaa, jos sukulaiset unohtaisivat avunpyytelyn vaikka seuraavaksi 6 kk. Muuten voisivat soittaa, mutta ei tarvitse meiltä apua pyytää. Ei se autohuolto, ja koiran hoito lomalla (kennel on vaihtoehto) mitään niin ylivoimainen ongelma ole.

Tämä yksinolo olisi ilmeisesti sinun kohdallasi aivan kauhea kohtalo, koska sinulle ne sukulaiset ovat varmaan tosi tärkeitä. Etkö halua viettää aikaa puolisosi kanssa kahden, pitempää aikaa?

Et hyväksy sukulaisten dissailua missään nimessä koska niistä voi olla hyötyä, onnettomuustilanteessa.

Itse olen tekemisissä sukulaisten kanssa silloin kuin itse haluan, enkä pidä heitä minään automaattisena turvaverkkona, jonka Kuuluu auttaa.

migreeninen Elli

En yksinkertaisesti vaan siedä mitään lapsiin liittyvää.
En niiden ääniä, en niiden ravaamista, en niiden naamoja.

Jos joku henki ilmestyisi ja kertoisi että maailmasta voisi poistaa jonkun asian toivomalla, niin toivoisin että kaikki lapset katoaisivat ns. jaloista pois.

Siksi.

1234

Lyhyesti: en halua altistaa ketään viatonta ja puolustuskyvytöntä ihmisen alkua mielenterveysongelmilleni.

Sora

-Eettiset periaatesyyt.
-Kapina asioita vastaan jotka ovat tuoneet minulle ahdistusta ja pahaa mieltä lastenteon taholta.
-Kiinnostus itsetehtyjä fantasiapelejä kohtaan ja toisinaan jatkuva turhautuminen kun luovuutta vaan ei tunnu olevan tarpeeksi.
-Hoidan asiat jotka on pakko hoitaa mutta olen laiska ottamaan lisävastuuta jos ei ole pakko.
Paitsi silloin kun on inspiraatiota. Vauvan hoito ei inspiroi vaan on vain pakollista.

Yritän terapialla saada itseni kuntoon jotta olen valmis koska 50% on mahdollista, että lapsi tulee.

Jihhuu

Ne puhuvat limaisella äänellä nenän kautta, vaikkei flunssasta olisi tietoakaan.

pli

Kun ette käytä ehkäisyä, veikkaan että todennäköisyys on aika paljon suurempi kuin 50%.

rosa-m

En ole äiti-ihminen enkä pidä suurimmasta osasta lapsista enkä halua hoitaa niitä. Ei ole vielä tullut halua saada lapsia, ja vaikka vannomatta paras niin voin silti vannoa että niitä lapsia ei minun kotiini ilmesty :) Ei omia, ja harvemmin niitä muidenkaan

miuuu

1. En halua
2. Ei ole mitään syytä, miksi hankkisin
3. Haluan nauttia elämäni kahdestaan mieheni kanssa, ja hänkään ei halua kolmatta pyörää.

muikku

No kun minä rakastan elämääni ilman lapsia ja mulle tulee ihan hirveän paha mieli, jos edes yritän kuvitella itseäni äitinä. Minun on vaikea viihtyä huomiota vaativien lasten seurassa kovinkaan pitkään, enkä siedä edes toisilta aikuisilta sitä, että minun ei anneta keskittyä rauhassa omiin juttuihini. Tällainen olen ollut niin kauan kuin jaksan muistaa.

Sitten tämä velaidentiteetin rakentaminen ja velaudesta iloitseminen - olen jotenkin jäänyt koukkuun näihin vapautumisfiiliksiin ja niiden jakamiseen kaltaisteni kanssa. Saan ihan ihme ilokohtauksia siitä, kun välillä oivallan miten vapaata ja spontaania elämäni on parhaimmillaan. Sen kun vaan toteutan päähänpistoni, kun sellaisen satun saamaan (ei ole ketään, joka ei selviäisi hengissä jos olenkin yhtäkkiä poissa muutaman viikon). Minusta on myös kivaa kirjoitella velana olemisesta ja vähän jopa kiusallani provota niitä, jotka yrittävät pilata iloni.

Hedonismia ja itsekästä kyllä, mutta en ole ainakaan vielä huomannut siitä olevan mitään vahinkoa itselleni tai toisille.

Bete

Minä en halua lapsia siksi, että satun olemaan sen tyyppinen henkilö, jota lasten hoitaminen tai seura ei kiinnosta. Olen siis ns. syntynyt vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Se on syy, miksi en halua lapsia. Toimin siis vain, kuten itselleni on luonnollista. Ja koska en halua lapsia, niin en niitä myöskään hanki.

lap(a)seton

En ole vielä ainakaan keksinyt yhtään syytä miksi tahtoisin ikinä lapsia. Lienee tarpeeksi yksinkertainen ja tyhjentävä vastaus.

nieW

- Hoitaakseni työni tarvitsen keskeyttämätöntä aikaa ajatella ja suunnitella asioita. Tarvitsen myös yksinäisyyttä, ilman kenenkään seuraa. Miehelle voi ilmoittaa etten ole nyt tavattavissa, mutta tämä ei käyne jälkikasvulle.
- En kestä meteliä. Jatkuva meteli ja huomioni hakeminen tekee minut hulluksi. Kärsin metelistä jo itse ollessani päiväkodissa/koulussa, joten tämä tuskin tekee minusta itsekästä aikuista.
- Haluan pitää itseni kuosissa, niin fyysisesti kuin ammatillisestikin. Jos jossain puolella maailmaa on jotain minulle ammatillisesti kiinnostavaa, haluan varata itselleni oikeuden lähteä sinne vaikka viiden minuutin sisällä. Jos taas puhutaan fyysisestä kunnosta, käyn jouksulenkillä joka päivä ja punnitsen itseni. En tiedä miten pystyisin suhtautumaan itseeni jos lihoisin 20kg, kun jo normaalipainoisena tekee tiukkaa ja olen jatkuvalla dieetillä. Minua voi aivan vapaasti pitää neuroottisena. Kun ei ole lapsia, elämäntyylini ylläpitämisestä ole mitään haittaa kenellekään.
-En halua sitoutua kehenkään mieheen niin täyspainoisesti, että olisin valmis tekemään lapsen hänen kanssaan. Lapsi seuraa naista lopun ikää, mutta niin seuraa mieskin jos isyys on tunnustettu.
- Jos lapsi on päiväkodissa tai koulussa, pitää muiden vanhempien ja opettajien kanssa toimia yhteistyössä. Minua koko ajatus ärsyttää, joten antaa olla.

Tässä siis muutama syy. Sori jo etukäteen.

Freakshow!

Siksi koska ne haisevat, kuolaavat ja näyttävät pelottavilta etenkin kaljuina ja hampaattomina!!!!

Neitopeikko

Heh..Iltalehdessä oli kuvasarja synnytyksestä. Katsoin ensin, että mikä ihmeen vaaleanpunainen otus oli naisen sylissä. :D Tuli ihan Eraserhead mieleen.

vastaan silti

En kai ole sopiva vastaamaan tähän. Minä nimittäin oikeastaan haluaisin lapsia. Olen silti päättänyt - vapaaehtoisesti - jäädä lapsettomaksi. Miehelläni on parantumaton sairaus, joka saattaa viedä hänen henkensä kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden päästä. Olen itse taipuvainen masennukseen ja (lievään, periodiseen) alkoholismiin. Juuri nyt olen terve ja kuivilla, mutta tulevasta en tiedä koskaan. Me yritämme nauttia jäljellä olevan yhteisen ajan toisistamme ja antaa kummilapsillemme kaiken sen hyvän, minkä olisimme voineet tarjota omille lapsille.

Huhhuh!

Aika suurena syynä koen sen, että en saisi olla RAUHASSA. Suunnilleen ikinä.
Olen kauhulla kuunnellut lapsiperheellisten tuttavieni kertomuksia siitä, että ainakaan ensimmäiseen puoleen vuoteen ei voi juuri hetkeäkään olla vauvasta erossa. Hyvä kun voi vessassa käydä rauhassa. Ja miten ei olla kahteen vuoteen oltu miehen kanssa iltaa kahdestaan tai viiteen vuoteen käyty ulkomailla.. Jokaisen henkilökohtainen asia on miten järjestää oman aikansa, mutta pari ystävääkin jotka lapsettomina ja vieläpä raskaana ollessaankin vakuuttivat, ettei lapsi muuta kovin paljon arkea,
eivät nyt voi edes kahville lähteä ilman sitä kersaa.
Kuulostaa painajaiselta!
En halua menettää vapauttani mennä ja tulla ja olla halutessani iltakahdeksaan töissä tai nukkua sunnuntaisin puoleenpäivään. Toki olen naimisissa joten en nyt voi tehdä "ihan mitä haluan", kyllä myös miehen kanssa sovitaan ja suunnitellaan menot. Mutta lapsen kanssa kaikki menot ja päivien aikataulut menisivät vain lapsen ehdoilla. Juu ja myönnän, olen itsekäs ;)