hepuliskukkuu

En kyllä ymmärrä miksi yksinäisen joulun pitäisi muka olla surkea, ja miksi muutama esittää asian nenä nuupallaan vaikka saa täydellistä rauhaa ja lepoa, ja kaikki tapahtuu juuri niin kuin hän itse haluaa. Ei ole välttämättä kiirettä ja stressiä, minnekään ei ole pakko mennä eikä mitään ole pakko tehdä, voi vain kuunnella mielimusiikkiaan ja rentoutua rauhassa. Nauttia niitä ruokia mistä itse pitää, ja käydä siellä missä haluaa tai voi olla käymättä. Kirjoja ja jotain hyvää, muutama elokuva ehkä. Toiminnan ihmiselle on konsertteja, kirkkoa, talviurheilua, maaseutulomia, kylpylöitä, tansseja, kaikkea laidasta laitaan. Jos ei aikuinen osaa itselleen mitään mieluisaa järjestää on syytä hävetä. Nykyisin lienee jouluna yksinäisyyttä tuntevillekin jotain ryhmiä ja yhteisöjä, pitää vain ottaa selvää.

herätys

Kaikki eivät ole siinä onnellisessa asemassa että voisivat valita mitä tekevät tai edes mitä syövät jouluna. Köyhät/työttömät joutuvat pakosta rajoittamaan tekemisiään ja syömisiään. Ei puhettakaan mässäilystä.

Häpeä itse kun syyllistät toisia. Kaikki ei ole mahdollista kaikille.

alone but not always

Eihän tuossa mitään syyllistetty. Täyttä asiaa vain.

Jokainen viettää joulua kuten pystyy/haluaa. Itse vietin joulun yksin, omasta halustani. Kävin katsomassa joulurauhan julistuksen, joulupäivänä kirkossa...jne. Eikä maksanut mitää.

Vaikka olisihan minulla ollut varaa mihin vain. Toki söin vähän paremmin mitä arkena, mutta ei se mikään "vaatimus" joulussani ollut. Muutama vuosi sitten olin omasta halustani töissä. Hyvät rahat sai. Vaikka kuulunkin kirkkoon ja joulu on mielestä rauhoittumisen aikaa, niin silti se on oikeastaan minulle päivä muiden joukossa.

Tämä joulu menee ehkä jopa parhaimpiin viettämiini jouluihin (jos lapsuusajan jouluja ei lasketa, silloin halusi vain lahjoja). En ollut koskaan aikaisemmin käynyt edes joulukirkossa. Saati katsomassa joulurauhan julistusta.

Mirjami67

Olen nyt niin monta Joulua viettänyt yksin että tällä kertaa tilaan seuralaisen Jouluksi :)

Omenahotelli

jotain tähän tyyliin, että mieluummin olla yksin kuin viettää joulua huonossa seurassa.

On aivan ihanaa viettää pari päivää vain omassa seurassa ja tuntea, että olen ihan hyvä ihminen. Kelpaan itselleni, mutta en niin monelle muulle.

JouluKaksin

Onkohan tästä paikasta kokemuksia kenelläkään: http://www.seuralaiset.net/

Kun saisikin!

Olen perheenäiti ja tehnyt joka vuosi meille perhejoulun, ostanut lahjat, laittanut ruuat, katsellut lastenohjelmat ja koristellut kuuset ja leikkinyt joulupukkileikit, kuten lapsiperheeseen kuuluukin. Ja pidän joulusta, juoluruoka on hyvää ja nautin leipomisesta. Mutta voi miten kaipaisinkaan yksinäistä joulua! Toki kaipaan myös yksinäistä arkea. Haluaisin passittaa perheeni hornan tuuttiin vaikka viikoksi ja olla ihan vaan yksin kotona. Mutta joulu se vasta jotakin olisi! Söisin silloin kun tahtoisin ja sitä mitä tahtoisin, katsoisin telkkarista mitä haluan tai kuuntelisin radiosta. Ei tarvitsisi kuunnella muiden ääniä ja valitsemia jouluohjelmia. Menisin ehkä kirkkoon, kävisin yksin kävelyllä. Kotona olisi vielä siistiä kun tulen lenkiltä takaisin. Joulusaunaan pääsisin ensimmäisenä... kaipaan hiljaisuutta ja yksinoloa niin kovin, että se oikein ahdistaa.

oma lomaviikko

Ymmärrän sinua hyvin! Tee joskus kuten minä - ota yksi lomaviikko silloin kun muut ovat koulussa ja töissä. Tein sen yhtenä syksynä ja nautin suunnattomasti olostani. Aamulla kyllä passasin lapset kouluun ja miehen työhön, mutta sitten katoin itselleni aamiaistarjottimen, palasin sänkyyn ja nautin aamiaiseni hyvän kirjan kera.

Päivän elelin omaan tahtiini, kävin kävelyllä, katsoin teeveen päiväohjelmia (joita en sen koommin ole katsonut), shoppailin, laiskottelin kotona, luin ja vielä kerran luin. Sitten olikin kummasti puhtia laittaa ruokaa kotiin palaavalle perheelle. Tällaisia päiviä viisi peräkkäin oli yhtä juhlaa.

Nyt olen suunnitellut samaa, mutta niin että vietän sen ystävättäreni tyhjässä asunnossa Helsingissä. Eli saan myös aamut, illat ja yön itselleni. Odotan jo malttamattomasti.

Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta joskus pitää päästä ihan omiin oloihin ja elää täysin oman aikataulun mukaan. Minulla on kyllä ihana perhe, koti ja antoisa työ - itsellekin pitää kuitenkin edes kerran kymmenessä vuodessa olla aikaa.

Katkaise kaamos

ja siellä kerrottiin, että erilaisiin auttaviin puhelimiin tulee Jouluna paljon puheluita, koska ihmiset tuntevat olevansa jouluna yksinäisiä.

Monella yksinäisyys kärjistyy Jouluna itsetuhoisuuteen saakka, ja joillekin Joulun yksinäisyys on mitä ihaninta aikaa.

Onneksi tämä aika sallii erilaisia Jouluja. Yksinolojouluja, perhejouluja, joulun ravintolassa tutussa seurassa, discojoulun, kuten työpaikkani seinässä olevassa flyerissä mainostettiin.

Joulu on ihan ok. kukkineen, kuusineen, valoineen, jos se ei aiheuta paineita kenellekään. Jos joulu aiheuttaa ahdistusta ihmisissä, niin se on kauhea reliikki jäänne, joka inhottaa!

Parhaimmillaan Joulu on valon juhla, josta kaikkien pitäisi voida nauttia!

aim

Niinpä niin,mutta kun niitä ysinäisiä jouluja ja arkia on ollut vuodesta toiseen....ei ne enää jaksa innostaa,se on vaan sitä samaa vuodesta toiseen....eipä se ruokakaan maistu yksin oikein miltään...tänäänkin lämmitin joululaatikot vain mikrossa,enkä jaksanut pöytää kattaa,eikä salaattia tehdä,siellä olisi raakaaineet ollut jääkaapissa.Ei vaan huvita yksin,eikä tunnu edes joululta,ei ole tuntunut 20vuoteen...olisi paljon enemmän puhtia,jos joku läheinen läheellä olisi...ja luulen,että joulukin joululta tuntuisi????

Single but not alone

Tietenkin jos useita vuosia ollut yksin niin ymmärrän. Päivällä tuli oltua katsomassa joulurauhan julistusta ja siinä sitten pyöri joku tyttönen yksinään. Ajattelin mennä juttelemaan, mutta kun oli kuitenkin muita suunnitelmia niin päätin jättää väliin.

Pitkä vapaa + joululahjat, tekemistä riittää. Samoin jalka mennyt joten ei viitsi lenkilläkään käydä niin hetken ihan kokonaan yksin kotosalla tekee hyvää. Hieman vain harmittaa se tyttönen kun sattui katsomaan perään kun autolla lähdin pois. Tai sitten katsoi että onpas likainen auto :)

Loppujen lopuksi tuntuu vain että tämä on asennekysymys. Toisinaan tulee oltua töissä (enkä ole ainoa) tai sitten on normaalia pidemmät vapaat.

yksin itkeskellyt

Ennen vanhaan vietettiin joulua mieheni, minun vanhemmat, miehen tytär (miesystävineen) ja mieheni äiti (isä kuollut). Ja sitä ennen vietin joulua vanhempieni ja sukulaisteni kanssa kunnes tapasin (ex)mieheni.

Äitini kuoli 10 vuotta sitten. Isä alkoi viettää jouluja veljensä perheen luona. Minulle vieraita ihmisiä. Miehen tytär muutti ulkomaille. Oltiin mieheni kanssa aatot kahdestaan vaikka parit tutut ja sukulaiset aattona iltapäivällä kierrettiin tervehtimässä. Traditio. Joulupäivänä yleensä tuli ruokavieraita, ja joskus meidät kutsuttiin vierasille. Ne oli vielä mukavia jouluja.

Erottiin 4 vuotta sitten. Sen jälkeen en autottomana ole aattotervehdyksiä käynyt kiertämässä eikä kukaan minun luona. Isäni kieltäytyi muuttamasta traditioitaan eikä siis olla vietetty aattoja yhdessä. Hän asuu 400 km päässä. Joulupäiväksi kahtena erovuotena koitin kutsua luokseni ruokavieraita niitä samoja ketä ennenkin, kun kuitenkin jouluruuat halusin valmistaa ja syödä ja yhdelle sitä on liikaa. Kenellekään ei sopinut, eikä kukaan kutsunut minua - ex-mieheni kanssa oli ehditty jo sopia. Joten olen ollut neljä joulua yksin.

Yksinäistä se on. Kehtaan sanoa sen ääneenkin, ja olen sen sanonutkin. Erittäin yksinäistä ja paskamaista. Kännykkä piippaa tervehdyksiä ja suoraan sanottuna ne ärsyttää, muistuttaa yksinäisyydestä "hei Me täällä porukalla vietetään joulua mitä Sinun jouluusi kuuluu" - juuri niiltä jotka tietää miten tähän suhtaudun. Loppuisi, koska en ole heille vastaillut. Kännykkäläheisyys ei houkuttele. Jos ihmiset ei muuten halua olla tekemisissä, niin en ala teeskentelemään muutakaan, enkä halua vastata "itkettää ja vituttaa mutta muuten mukava joulu". Joulukortit toki olen lähettänyt.

Isä on vielä hyvässä kunnossa mutta ei kauaa. Ehdotinkin jo että ensi jouluna voisin käydä edes tervehtimässä, eihän minun tarvitse hänen luona yöpyä olen vaikka hotellissa, mutta hän sanoi ehkä lähtevänsä ulkomaille kun veljensä lähtee ehkä myös. Ajattelin että koska isä nyt ei viime vuosina ole ollut kovinkaan aktiivinen muutenkaan yhteyksiä pitämään, että enpä taida enää häntä hirveästi elämässään häiritä. Sekin itkettää, menettää äidin lisäksi isä. Äidin kanssa oltiin hyvin läheisiä ja tehtiin joulu aina yhdessä. Hänen menetys on ollut elämässäni pahinta - joskin luonnollista. Siitäkin sentään läheisten tuella ja ajan kanssa selvisin.

Olen ollut jouluihminen, ja olen edelleen. Tykkään joulutunnelmasta ja koristeista ja jouluruuasta. Lahjojakin olen tykännyt antaa. Eron jälkeen yritin kolmena vuotena luoda joulutunnelmaa koristeinkin mutta se vain itketti. Päätin että tätä joulua en vietä itkemällä yksinäisyydestä enkä siis ole muuta kuin tehnyt jouluruokia, tosin hyvin niukasti. Laatikon tekeminenkin itketti. Mutta kokonaisuutena olen itkeskellyt hyvin vähän ;)
Syksyllä harkitsin lähteä jouluksi ulkomaille, mutta olisin varmaan itkenyt sielläkin. Halvemmalla sitä itkee kotona. Mahdollisesti vaihdevuosienkin tuomaa hormonioireilua, mutta ei ne fiilikset siitä miksikään muutu.

Uusi vuosi sentään sujuu hyvin yksinkin. Juon pullon skumppaa, katson telkkaria tai leffoja ja menen nukkumaan heti kun nukuttaa. Viime vuonna jo ennen puolta yötä. Sosiaalinen elämä jatkuu taas loppiaisen jälkeen.

ei pakkojoulua

Muistakaa nyt toki että joulu on vain yksi juhla monien joukossa. Jos ihminen tuntee olevansa elämäntilanteensa takia kovin yksin jouluna tai juhannuksena, kannattaa varmasti jotain kautta etsiä seuraa itselleen, vaikka seurakunnan kautta apua jos ei muu auta. Meillä on niin erilaisia tarpeita ja toiveita itsekullakin, kuka etsii sydänystävää ja uskottua olkapäätä, kuka satunnaista juttu&juoruseuraa tai vain pikaista lomaromanssia. Joitakin suku tai jatkuva touhuaminen ja joulustressi vaivaavat ankarammin kuin mikään kuu, vaikka toisille isomman perhejoulun laittaminen varsinkin joukolla olisi hetkistä ihanimpia. Jotenkin se on vain mennä luriteltava se joulu lävitse, ja keinot keksittävä miten siitä selviää. Kannattaa ottaa kotona asia esiin ja järjestää sitä omaa aikaa, tai seurankaipuussaan hakeutua joihinkin aktiivisiin ryhmiin mukaan jouluvalmisteluihin.

Tämä

ja tämä koskettaa varmaan monta lukijaa.

Minullakin oli aikoinaan vanhempieni kuoleman jälkeen tällaisia fiiliksiä, mutta nykyään minulle riittää yhä enemmän oma seurani, vaikka tiedän olevani poikkeus joukosta.

Ihminen tarvitsee toista, ja nyky-yhteiskunta on pakottanut ihmiset pois toistensa yhteydestä elämään yksin omiassa asunnoissaan, erossa kollektiivisesta yhteisöstä. Helsingissäkin n. 60 prosenttia kotitalouksista asuu yksin, kuten kotitalossani, jossa suurin osa asukkaista on yksin asuvia vanhuksia, sinkkuja ja joukossa on muutama pari.

Yksinäisyys on yleinen ongelma, tai se on mahdollisuus, kuten se on minulle, joka nautin yksinolosta.

Mutta jos on yksin tahtomattaan, elämä voi olla painajainen. Sen voin myöntää.

osaksi yhteisöä

Enemmän pitäisi olla sitä yhteistä toimintaa, hyvät organisoijat ja ideoijat, puuhamiehiä/-naisia, jotka yrittävät sinnikkäästi saada jotain aikaan. Olen aina kadehtinut tavisamerikkalaisten tapaa olla aika kiinteä yhteisö seurakunnan kautta. Se että kaikki otetaan mukaan ja kynnys on todella matala on hieno juttu. En puhu mistään lahkoista, vaan ihmettelen kirkkomme näkymättömyyttä ulospäin, ja vielä jouluna. Kokoontumisia ja kerhoja ja iloista joulutoimintaa voisi olla. Mediassa saisi enemmän näkyä ja kuulua ja ilmoitella. Onneksi kauneimmat jolulaulut ainakin on sellainen tunnelmapala, että yksi sun toinen haluaa sen kokea, ja siitä tietoa tihkuu jo ihan puskaradiolla. Hyvin suosituksihan tuo on kohonnut, ja kaikenlaisia ihmisiä siellä käy.

Suoraan sanottuna hiukan kiusaa se, että meidän kirkkomme on niin neutraali ja vaisu silloinkin kun maahanmuuttajien vaatimukset ovat aivan törkeitä ja kohtuuttomia. Ilman muuta esim.koulujen kuusi-joulujuhlat tulisi säästää ja muutamissa paikoissa jopa elvyttää. Ei ole kenenkään korville pahaksi vaikka enkeli taivaan kajahtaa ilmoille, se on meidän kulttuuriamme ja sillä sipuli. Vieraidenkin on oltava ystävällisiä ja tultava vastaan.

Ankelika

"Syksyllä harkitsin lähteä jouluksi ulkomaille, mutta olisin varmaan itkenyt sielläkin. Halvemmalla sitä itkee kotona. Mahdollisesti vaihdevuosienkin tuomaa hormonioireilua, mutta ei ne fiilikset siitä miksikään muutu."

Hieno juttu, että itkettää. Kyyneleet puhdistavat sielua.

Minulla se joulu vain jatkuu. Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Avioero ei ole joulutunnelmaani latistanut.

Siivosin eilen kaappeja etsiessäni yhtä tavaraa ja käteeni osui ihana joulu-cd.

Radiossa puhuttiin maaliskuussa avattavasta hiljaisuuden kappelista Kampissa.
Siellä on monenlaista toimintaa mm. sosiaalialan toimintaa. Vaikutti erittäin fiksulta idealta.

En enää lähetä joulukortteja ja tekstiviestejä en senkään vertaa. Saan muutamia tekstiviestejä.
Mitä jouluusi kuuluu kysely vaikuttaa teennäiseltä. En lähettäisi tuollaista viestiä kenellekään.
Surkuttelu ei ole kivaa.

Nyt täällä pääkaupunkiseudulla on ihana valkoinen talvisää. Ei voisi olla jouluisampi kotimatka.

Joulutauko

Nykyään normaalissa arjessa riittää yksinäisille paljonkin tekemistä. On yhdistystoimintaa ja erilaiset hyvän tuulen tuvat, talkoorenkaat ym. toimintapisteet tarjoavat erilaista ohjelmaa ja yhdessäoloa. Vaan annas kun tulee pitkät pyhät, esim. joulu, niin toiminta näissä kaikissa loppuu jo vähintään viikkoa ennen aattoa ja käynnistyy taas loppiaisen jälkeen. Eli silloin kun niitä yhdessäoloa tarjoavia paikkoja kaipaisi, ne ovat kiinni. Toki on aaton ja joulupäivän jumalanpalvelus, mutta siinäpä se onkin.

Nämä kaikki yhdistykset ym. saisivat tehdä yhteistyötä ja pitää edes yhtä paikkaa auki, ainakin koeluontoisesti. Jos tulee sellainen tunne, että nyt olisi päästävä ihmisten joukkoon edes hetkeksi tai pää hajoaa, niin olisi paikka mihin mennä!

miete

Ei ihmistä ole luotu yksin olemaan. Vuorovaikuituksella on myönteinen voima. Jos kaikki ihmiste pyrkisivät kaikin voimin olemaan yksin, ihmissuku loppuisi aika pian.Erakoitakin on tietysti.

Kotiliesi

Joulu on nyt ohi, ja paineineen mennyttä!

Eläkäämme nyt kaikki joulunjälkeistä elämää täysin rinnoin! Meillä Helsingissä näyttää valoisa aika pidentyneen jo lähes neljään ellei viiteen.

Kohta on kevät ja kesä. Ihana odotuksen aika.

vaihtakaa viikoksi

Vaihtakaa päittäin! Se perheeseen kyllästynyt ja yksinoloa kaipaava voisi tulla sinun asuntoosi rauhoittumaan viikoksi, ja sinä muutat hänen luokseen, laitat ruokaa ja vietät joulun hullunmyllyssä hänen perheensä kanssa. Siinäpä saa molemmat vaihtelua arkeen, ja voi olla mukava palata taas oman elämänsä pariin sen jälkeen.

Ankelika

Tulin matkalta ja huomasin, että naapurit ovat vihdoin laittaneet ovikrnassit pois ovistaan.
Poltin aamupäivillä joulukynttilöitä. Mutta nyt tuntuu siltä, että kevät on tulossa.
Haaveilen jo kukkivista omenapuista. Pidän kovasti ellien uudistuksesta varsinkin tuosta kukkivan omenapuun oksalla olevasta linnusta.

ihana kevät

Siivosin eilen kaappeja ja laitoin vanhat joulukortit toiseen paikkaan. Vanha ja repeytynyt Unicef-
kansio meni roskiin. En sentään jäänyt katselemaan kortteja kuin ihan vähäsenD.

Mulle

jokin kaipuu johonkin parempaan aikaan.

"parempi aika"

Näin se aika kuluu. Vaihtelen aina nimimerkkejä, mutta tietenkin tunnistan tekstini.

Mietin tässä kävisinkö huomenna katsomassa Helsingin Paviljonkia.
Juhannuksena aina ajattelen joulua ja niin tänäkin kesänä.

Mulle

Miltä Helsingin Paviljonki näytti? Minulla Helsingin Hermannissa asuvalla ei tule enää nykyään käytyä Helsingin keskustassa niin tiuhaan. Näyttelyissä, design-tapahtumissa, oopperassa ei missään.

Mutta yllä olevasta huolimatta, minäkin ajattelen Joulua, etenkin sen visuaalista puolta nytkin.

Rakastan sateisia, pimeitä kesäpäiviä, kun voin kietoa jouluna ostamani valot pyöreän Shivapatsaan ympärille tai kun ripustan jouluksi ostamani valot roikuumaan ovenkarmiin..

Tunnen, että elän sadussa, joulussa, vaikka on keskikesä.

Joulun valot tuovat minulle lohtua keväällä, kesällä ja syksyllä. Minulle joulu on pyhää aikaa, ja tämä pyhyys levittäytyy elämässäni jokaiselle vuodenajalle.