Lumimies

Asuimme talvella remontin ajan muutaman kuukauden kerrostalossa.

Monen muun asian ohessa minua ihmetytti kerrostaloihmisten avuttomuus. Lasten vanhemmat valittivat, kun taloyhtiön leikkipuisto oli lumen alla eikä siinä ollut talvikunnossapitoa. Lapset eivät kuulemma voineet leikkiä siellä kuin kesäisin. Roudasivat lapsiaan Hop Lopiin tai istuttivat sisällä.

Minun mielestä siinä ei ole mitään ihmeellistä, että talvella on lunta. Pidin pyöräkellarissa lastenvaunujen vieressä kunnon Fiskarssin lumilapiota. Sillä kelpasi tehdä polku leikkipuistoon ja kaivaa liukumäet yms. esiin lumen alta. Kyllä muuten riitti leikkijöitä tuon jälkeen.

Eihän tuohon kaivamiseen mene montaa minuuttia, kun on kevyttä pakkaslunta (=ilmaa).

Miksei kerrostaloihminen voi hankkia tuollaista lumilapiota, kun sen saa yhden Hop Lop -pääsymaksun hinnalla? Valittamiseen käytetyllä energialla ja ajalla tekisi ihmeitä.

PS. Muuten täytyy sanoa, että nykyaikainen kerrostaloalue on lapsiperheelle ihan vihoviimeinen asuinpaikka. Omakotitaloalueilla on ihan erilailla tilaa, luontoa ja kunnon leikkipaikkoja.

PS. 2. Harvoin näki muiden lapsia ulkona, vaikka oltiin 4 - 6 tuntia päivässä... :O

Rai

Ne asuu kerrostalossa juuri siksi, ettei tarvitse tehdä mitään. Kun lukee joitain keskusteluja, missä verrataan omakoti- ja kerrostaloasumista, kerrostaloasukit mainitsee varsinaiseksi plussakseen juuri sen, ettei tarvitse tehdä mitään. Joku muu aukaisee väylät lumista ja joku muu ajaa nurmikot jne. ei kerrostaloasukki halua tehdä tällaisia normaaleja asumiseen liittyviä ruumiillisia hommia. Niiden sijasta hän lähtee punttisalille ja maksaa siitä, että saa tehdä turhanpäiväisiä liikkeitä ja nostoja ja voimainkoitoksia vailla muuta tulosta kuin se, että "tulipas rehkityksi."

Joidenkin (aika useiden itse asiassa) kerrostaloihmisten sosiaaliset kontaktitkin muodostuvat toisten asukkaiden arvostelemisesta ja kyttäämisestä. Seurataan autopaikkojen ja roskisten käyttöä ja vieraiden käymisiä ja yleensä ihmisten liikkumisia. Kun sitä omaa ulkotilaa ei ole kuin parvekkeen ala, siitä pidetään helvetinmoinen huoli, ettei nyt vaan kukaan loukkaa tätä pyhää tilaa pudottamalla ylhäältä roskanrippusta tai leuhauttamalla sen ilmatilaan tupakan- tai ruuanlaiton käryä tai levittämällä äänisaastetta, on se millaista tahansa.

Lapset nyt kyllä on luovia ja etsivät sen leikkimahdollisuutensa vaikka paljaasta kerrostalon asfalttipihasta, mutta varmasti sellaisille lapsille, jotka on ensin kasvaneet ja leikkineet omakotitaloalueella ja omassa pihassa, muutto kerrostaloon voi olla shokeeraava. Kaikki ne kiellot ja rajoitukset ja se, että mikään ei ole omaa ja sitä myöten turvallista (= leikkikaluja ei voi jättää pihaan, kaikki on aina korjattava pois, polkupyörille ymv.voidaan tehdä ilkivaltaa tai ne voidaan varastaa, pihassa ei voi huoletta leikkiä mitä tahansa, esim. telttailua, majojen rakentamista jne.). Lemmikkieläinten pitäminen pihassa on mahdotonta. En ole ikinä nähnyt kerrostalon pihassa koirankoppia tai juoksulankaa, esimerkiksi. Saati että siinä saisi koira olla vapaana lasten kanssa leikkimässä.

osakas, asukas

Jos joku asukas alkaa taloyhtiössään tekemään huoltoyhtiölle kuuluvia töitä, hän saa tehdä niitä lopun elämänsä.

Me vai minä

Eiko sitä voi tehdä omalle lapselleen ja vähän muidenkin lapsille hieman yhteisöllistä hyvää ilman että tekee ns. huoltoyhtiöhommia. Mutta ei, minä, minä, minä, ei ikinä me......

osakas, asukas

Totta kai voi, kyse ei olekaan siitä. Vastavuoroisesti joku muukin voi joskus tehdä sitä mutta on kyllä niin ja näi, tekeekö.
Jos kaikki tajuaisi yhteisöllisyyden, mikäs siinä, sehän vasta olisikin ihanteellista, mutta aina on niitä vapaamatkustajia, jotka olettaa muiden tekevän työt.

Pääsisipä omakotitaloon!

Tässä pienkerrostalossa tehtiin lumenluonnit, porraskäytävän siivous ynnä muut työt vuoroviikkoperiaatteella ja haravoinnin kaltaiset työt talkoilla, mutta vain kolmannes osakkaista teki hommansa, muut eivät koskaan. Lopulta otettiin hommiin huoltoyhtiö ja nostettiin yhtiövastiketta, mutta huoltoyhtiö ei tehnyt hommiaan ja se aiempi kolmannes osakkaista teki taas työt, kun ei tekemättäkään voinut jättää. Lopulta löydettiin huoltoyhtiö, joka näyttäisi hoitavan hommansa.

Vaatii melkoista röyhkeyttä pystyä kävelemään kuin silmälaput silmillä valmista polkua pitkin, kun pari naapuria luo lunta ja työntää lumikolaa, jotta autot pääsevät portista ulos. Kun vetää hupun päänsä yli, ei tarvitse edes tervehtiä. Taloyhtiössä asuu vain kolmi-viisikymppisiä aikuisia, ei yhtään lasta eikä ihmistä, jonka yleiskunto ei kestäisi ruumiillista työtä.

Kun pääsin tarkastelemaan taloyhtiön raha-asioita, huomasin, että vain tuo yllä mainittu kolmannes myös maksoi yhtiövastikkeensa ajallaan. Muilla oli kuukausienkin säännöllisiä viiveitä. On vaikea sanoa, onko kyse silkasta tyhmyydestä ja tietämättömyydestä vai onko tosiaan niin, että edes omaa omaisuutta ei osata pitää kunnossa.

Kun pannaan kymmenen ihmistä yhteen ryhmään, joukkoon mahtuu lähes aina pari täysin selkärangatonta, jokunen opportunisti ja pari semmoista, jotka yrittävät pitää sovituista säännöistä kiinni. Minä muuttaisiin tällä sekunnilla omakotitaloon, mutta moninaisten työtehtävieni vuoksi en voi lähteä niin kauas, että minulla olisi yksin varaa talon ostoon. Rivitalo-osakekin näillä seuduilla on minulle tavoittamatonta ylellisyyttä.

kunnon lumikola

Olen maalaistalon tytär, joka on asunut elämästään suuren osan myös kerrostalossa, vähemmän siinä maalaistalossa, joitakin vuosia omakotitalossa ja suuren osan rivitalossa. Kaikissa näissä edellämainituissa on lapio pysynyt talvella kädessä, viimeisimmässä myös lumikola. Jäätä on hakattu kerrostalossa asuessa pois niin omalta autopaikalta kuin naapuriltakin. Rivitalossa on koko piha-alue siivottu isolla lumikolalla. Jos vallit on nouseet liian korkeiksi on saatu apua naapurin kautta (traktori käynyt nostelemassa lumet hiukan kauemmaksi). Ruohonleikkuu ja pensaiden sekä kukkapenkkien hoito on onnitunut ilman suurta purnaamista - mitä nyt jotkut jättää pesemättä ruohonleikkurin kun on niin kiire aurinkoa ottaan sen leikkuu-urakan jälkeen........

Muutamme seuraavaksi kerrostaloon kun oma kroppa ei kestä enää kyykkimistä rikkaruohometsästyksessä eikä kyykkimistä pihakalusteita huoltaessa (etupiha, takapiha ja parveke). Sokkelin korjaus (viime kesänä) meni hyvin kun ei tarvinnut kyykkiä. Jos vanhat naapurit - ei ihan jokaista - saisi mukaansa uuteen naapurustoon, niin elämä olis täydellistä.

*1948

Olen asunut kerrostalossa 45 vuotta siitä viimeiset 18v omassa asunto-osakkeessa.
Armon vuonna 2012 maksan Yhtiövastiketta 4. 12 € / neliö.
Talkoilla tehdään kevät siivous pihassa, se ei laske huoltoyhtiön laskutusta yhtään.
Vanhassa talossa kaikki menee tasajaolla eli yhtiön sähkö vesi siivous ja pihatyöt, sekä kaapelimaksut kiinteistön
korjaus ja remontti hommat..
Taloyhtiöllä on myös vakuutus, sekä kiinteistölle että pihalle, eli siinä jos joku liukastuu taloyhtiö on korvaus velvollinen.
Kiinteistön huoltoyhtiö tulee talvisin pihatöihin yli puolen päivän, eli vaikka työstä maksaa, voi tulla hoitamattoman työ vuoksi korvattavaa.

On se elämä hauskaa ja helppoa kun kaikki "vika" löytyy osoittamalla etusormella. katsopas sitä sojoitinta yksi sormi näyttää osoitettuun suuntaan, kolme käden omistajaa ja yksi eli peukalo siinä kämmenen reunalla osoittaa suoraan ylös..

Me vai minä

Niinpä, ymmärrän kyllä pointtisi, vastavuoroisuus kun olisi niin mukavaa. Mutta valitettavasti näin vaan on, että aina löytyy vapaamatkustajia, oli kyse sitten asumisesta, yhdistystoiminnasta yms. Mukava on olla mukana makkaraa paistamassa tai talkoojuomia kittaamassa, mutta kun ei ehdi/jaksa/viitsi/pysty osallistumaan muuten.....

No, olen päättänyt, että osallistun ja teen itse jonkin verran pakollisia kuvioita enemmän, jos ei muuta, niin saan hyvän mielen, kun esim. lapset nauttii ja voin sitten patsastella sädekehäni kanssa...=)

Ahkera liikkuja

Ei se välttämättä ole laiskuutta - vaan eri arvoja ja valintoja.
Jos junnu pelaa lätkää 5 x viikossa ja käy laskettelemassa ja kisoissa viikonloppuna. Silloin pihalla ei ole mitään roolia. Junnu ja kuskaava vanhempi ei varmasti ole laiska ja saamaton!

Minä en omakotitalon työleirille muuttaisi edes maksusta! Enkä kyllä lumilapioon tartu: mieluummin maksan hoitovastikkeessa lumilapioinnin. Ja minä soitan talvella heti huoltoon, jos valittamista on. Työleirille haluava tai tee-se-itse-hlö valitsee asunnon paikasta, missä elämäntyyli kohtaa. On paljon taloyhtiöitä, joissa raputkin pestään vuoroviikoin, aloittajan kannattaa muuttaa sellaiseen.

kerrostaloihminen

On tosiaan kyse ihan preferensseistä. Tekisi se sali hyvää monelle omakotiasujallekin, mitä nyt työpaikan kahvihuoneessa tarkkailee. Yllättävän moni omakotitaloasukas itse asiassa huijaa itseään luulemalla, että kepeät rullaavat pihatyöt vastaavat systemaattista, säännöllistä ja progressiivista kuntoliikuntaa.

Itse asun kerrostalossa just siksi etten välitä talon tai tiluksien hoitamisesta. Täällä päin omakotitalot ovat kalliita ja pihat niin pieniä ettei siinä ole sen enempää hoidettavaa kuin uuden kerrostalon isossa terassissa. Isompien tonttien alueille ei olisi varaa jos omakotitaloa haluaisi, tai sitten pitäisi muuttaa kauas taajamasta ja hankkia yksityisauto, hyi yök. Lapsia ei minulla ole mutta meidän pihassa tenavat ja vanhemmat kyllä näkyvät talvisin askaroivan mitä upeimpia lumilinnoja, tunneleita ja muita rakennelmia. Täällä on myös monta hienoa leikkipuistoa turvallisen kävelytien ulottuvilla ja paljon kavereita samalla sekä naapuripihoilla.

Mutta tällaistahan on turha selittää ahdasmielisille omakotiasukkaille. Kerrostalossa ymmärretään erilaisuutta, omakotitaloalueella on kokemukseni mukaan ja omakoti-ihmisten juttujen kuuntelun perusteella todella suvaitsematonta kyyläporukkaa. Ylipäänsä en ymmärrä omakotitaloALUEITA: muutetaan niin landelle, että tarvitaan auto tai mielellään kaksi ja joka paikkaan pitää erikseen "lähteä", mutta ei kuitenkaan sitten niin landelle, etteivät useat naapurit näkisi suoraan ikkunasta sisään. Naapurin ikkuna on useimmiten lähempänä kuin tavan kerrostalossa.

omakotitalo ja auto

Tuli vaan tuosta mieleen, kun siinä yököttelit yksityisautoa, että kai sitten muistat olla kyselemättä kyytiä autollisilta tutuiltas, kun pitäisi mennä jonnekin, mihin ei julkisilla pääse.

Meinaan vaan, kun tässä on saanut kuulla muutamaltakin ihmiseltä, kuinka heille ei auto ole tarpeellinen lainkaan, he ei missään nimessä aio ikinä hankkia omaa autoa riesakseen jne. mutta kas kummaa kuinka se kyyti kelpaa ja kuinka sitä ollaan oikein ruinaamassa, kun tuleekin tilanne, jolloin ei oikein kävelemällä pysty eikä julkiset kulje, mutta kaverilla on auto. Kuinka monet kerrat tässä on saanut kuulla, kun on vaikka matkalle lähdetty, että "voisiksä hei koukata meidän kautta, et mä pääsisin sun kyydissä sinne asemalle, please, kun ne laukut painaa eikä jaksais millään kävellä niin pitkää matkaa eikä siihen aikaan kulje bussit..."

Tietysti siihen pitäis vaan sanoa kylmästi, että tilaa se taksi. Mutta ihan ystävyyden nimissähän sitä on kuitenkin sitten "koukattava." Kun ei halua toiselle sanoa pahasti. Sitä vaan hiljaa mielessään toivoisi, että toinen ei edes pyytäisi sitä kyytiä. Tai lakkaisi sitten toivottamasta sitä "auton tarpeettomuuttaan."

Muutenkin, niiltä pääkaupungin keskustassa asuvilta, joilla ei ole autoa ja jotka väittää, ettei sitä tarvitsekaan, kysyisin, että ettekö te sitten liiku missään muualla kuin juuri siinä keskustassa, missä ne kaupunkibussit ja raitiovaunut ajaa? Ettekö te koskaan lähde minnekään kauemmas ja eikö teillä ikinä ole mitään kannettavaa eikä kuljetettavaa mukananne? Ymmärrän minä, että työpaikka voi olla ihan lähellä, samoin kaupat ja kirjastot ja sen sellaiset, mutta on kai ihmisellä muitakin menoja. No tää on kärjistetty esimerkki, mutta jos pitäisi yhtäkkiä lähteä viemään vaikka isoa koiraa eläinlääkäriin, niin millä sen sinne viet, jos se ei itse pysty kävelemään? Kannatko sen selässäsi vai miten? Taksi ei välttämättä ota kyytiin eikä sellaista voi bussiinkaan raahata. Tulee vaan tällaista mieleen, että voiko tosiaan olla niin, että ihminen ei ikinä "tarvitse" sitä yksityisautoa. Ja tällä tarvitsemisella tarkoitan siis sitä, että todella ei käytä edes ystäviensä eikä tuttaviensa autoja mihinkään tarpeeseensa.

kyllä näin on

Taksi kyllä ottaa sen sairaan piskin tai muun lemmikin kyytiin, kunhan kertoo asian jo taksia varatessaan. Silloin eivät lähetä paikalle taksirenkiä, joka ei halua eläimiä autoonsa. Esimerkkisi on kylläkin aika extreme - minulla ei ole eikä tule isoa koiraa, eikä monella muullakaan autottomalla.

Itse olen jo pitkälti yli kolmekymppinen ja hyvätuloinen, joten auton hankkiminen ei ole rahakysymys. Nuo mainitsemasi autonkäyttötarpeet ovat kohdallani niin vähäisiä, että tilaan suosiolla taksin, vuokraan auton tai käytän julkisia kulkuneuvoja. Julkisilla pääsee aivan mainiosti kaupungista toiseen ja melko kätevästi myös pienempiin kuntakeskuksiin lähimmästä isosta kaupungista. Hirveästi asiaa ei maakuntiin minulla ole, kukaan tuttu ei asu "jumalan selän takana" vaan kaupungeissa/taajamissa, eikä minulla ole mökkiä.

En ole vielä koskaan ollut tilanteessa, jossa olisin toivonut omistavani auton. Vuokrannut olen välillä, kun on ollut väliaikaisesti sen tyyppistä tarvetta että taksi tai julkinen olisi hankala vaihtoehto. Pääosa arkielämästäni sujuu kuitenkin loistavasti - helpoiten suorastaan - ilman autoa, joten sitä ei missään tapauksessa kannata riesakseen ostaa. Noin puolella omasta tuttavapiiristäni ei ole autoa. Tapanani ei ole ruinata kyytejä. Toki mieluusti otan tarjouksen vastaan mutta en ala kenenkään reittejä järjestelllä uusiksi itseni takia.

Asun pääkaupunkiseudulla mutten keskustassa vaan joukkoliikenteellisesti hyvin kytkeytyneessä lähiössä. Täällä kaikki paitsi yksityisautoilijat tietävät, että joukkoliikenne vie varsin kätevästi myös kaupungista toiseen. Yksityisauton käyttöä vastaan tarpeen mukaan harvakseltaan minulla ei ole mitään, mutta en halua itse tilanteeseen, jossa ainut järkevä tapa päästä liikkumaan on se oma yksityisauto. Se tuntuu kalliilta ja epäkätevältä.

Dara

Nykyisin meillä on auto lähinnä siksi, että mieheni tarvitsee sitä työmatkojenkin takia. Ja no, onhan se kätevää että on oma auto, ei sitä käy kieltäminen. Mutta suurimman osan elämästäni minä olen asunut pääkaupunkiseudulla ihan tavallisessa asumalähiössä ilman autoa ja edes ajokorttia. Ja toki, vaikka menoja silloin tällöin oli muuallekin kuin kohtuu näppärän julkisilla kulkemisen päähän, en kokenut autottomuutta koskaan ongelmaksi.

Oikeasti kun se työpaikka, kaupat, kirjastot, kaverit, ravintelit, leffateatterit yms. ovat niin lähellä, että kävellen, pyörällä, bussilla, junalla tai metrolla pääsee, niin aika harvinaisia ovat ne tilanteet, että oma auto olisi käytännössä pakollinen kulkuväline. Minä käytin taksia ehkä kolme kertaa vuodessa tilanteissa, joissa julkisia ei voinut käyttää. Jollei tuon enempää henkilöautoa oikeasti tarvitse, niin en minä vaan näe välttämätöntä syytä sellaista hankkiakaan.

Ja joskus kyllä pyysin autokyytiä joltain kaverilta tai isältäni jos oli hyvä syy. Eipä siinäkään yleensä mitään ongelmaa ollut; yleensä pyyntööni suostuttiin hyvillä mielin, jollei siitä kovasti vaivaa koitunut. Ja jos se ei sopinut toiselle, en koskaan pahastunut vaan tilasin sitten suosiolla sen taksin. Toki vastavuoroisesti itse autoin mielelläni vaikka ikkunoiden pesussa, lasten hoidossa, piffasin leffan tms...

Kissaani käytin taksilla eläinlääkärissä tänä keväänä, kun se piti saada äkkiä tohtorille ja mieheni oli matkoilla. Mitään ongelmaa ei ollut, kun taksia tilatessani kerroin, että mukanani on kissa. Taksi tuli lähes yhtä nopeasti kuin muutoinkin ja kuski ajoi niin lähelle eläinlääkäriasemaa kuin pääsi ja tuli vielä aukomaan mulle ja katille ovetkin jotta minun ei tarvinnut välillä laskea koppaa käsistäni. Kopasta oli kantokahva rikki, joten minun piti kantaa sitä sylissäni.

En usko, että koirankaan kuljettamisessa taksilla tuon suurempaa ongelmaa olisi. Luultavasti taksikuski saattaisi auttaa jopa koiran kantamisessa jos se olisi tarpeen, ainakin tämä taksikuski tarjoutui kantamaan kissankopan puolestani, mutta jaksoin kyllä itsekin, vaikka otus n. 10kg painaakin... Ja ainakin taksikuski ajaa niin lähelle ovea kuin autolla pääsee ja eläinlääkärin päässä taatusti saisi jonkun muunkin ison koiran kantamisessa auttamaan.

Ja juu, kyllä minä just sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen olen, että tosi kivaa on kun on auto ;) Mutta tiedän, että pärjäisin hyvin ilmankin. Täällä pääkaupunkiseudulla kun oikeasti pääsee niin hyvin julkisillakin kulkemaan, että aika harvinaisiksi ne tilanteet jää, että on pakko turvautua henkilöautoon. Sitä paitsi oma auto laiskistaa ihmistä, huomaan ma: ennenkuin meillä oli auto, mieheni pyöräili lähes aina alle 15km työmatkat, nykyisin kulkee taatusti autolla vaikka matkaa ei olisi kuin pari kilsaa. Ennen kävimme jalan ruokakaupassa kilsan päässä ja pari kertaa kuussa julkisilla Itiksessä ilman ongelmia. Nykyisin mieheni käy pääosin työmatkoillaan kaupassa, hänellä kun se auto on alla kuitenkin. Ja autolla käydään Itiksessäkin se pari kertaa kuussa. Ei tule julkisilla vaan lähdettyä enää.

Tonttu

Mut jos ei ole omaa autoa, niin millä sitten kuskataan kotiin ne isommat ostokset? Jos ostaa vaik ison maton tai parikin, ei niitä hemskatti soikoon jaksa kantaa kainalossaan kovinkaan pitkää matkaa enkä nyt jaksa uskoa, että jokaisella autottomalla on se mattokauppa naapurissa. Ja jos vaikka oliskin, niin sitten on sidottu siihen yhteen ja samaan putiikkiin. Tai telkkari, kannatteks te senkin mukananne ja istutte se sylissä ratikassa? No joo, varmaan joku firma voi tuoda kotiinkin, mut tuoks ne vaikka mikrouunin, jos sellaisen ostaa? Aika hankala kannettava se sekin on ja pyörälläkin vaikee kuljettaa.

Miten te hoidatte ruokaostokset, käytteks te joka päivä kaupassa? Kun me ei käydä kovinkaan usein, vaan tuodaan kerralla isompi määrä.

Tost koirajutusta tuli mieleen, että minä kyllä jouduin lähtemään viemään yhden kaverin koiraa eläinlääkäriin ja peräti 50 km:n päähän myöhään illalla, oli ns. akuutti tapaus. Taksi olis tullut hiukka sanotaanko kalliiksi kun olis joutunut odottelemaan sitten siellä, koira leikattiin kiireellisesti yksityisellä klinikalla. Ja samoin olen joutunut lähtemään kiireesti yöllä katsomaan sairasta äitiäni, joka soitti ja pyysi tulemaan, kun oli niin huono olo eikä uskaltanut olla yksin. Soittele siinä nyt sitten taksia kun nopeemmin pääsee omalla.

Mullakin kanssa työkaveri, jonka mielestä auto on turha kapistus, tarvitsee kyytiä kun lähdetään viettämään virkistyspäivää tms. tai kun huomas kesken päivän että oli jäänyt lääkkeet kotiin, niin munhan sitä piti lähtee kotona käyttämään enkä mä sitä sano, että en mielelläni autakin tollasessa tilanteessa, mutta pitää sitten vaan muistaa että on se oma auto vaan melkoisen tarpeellinen aina silloin tällöin. Eli logiikka horjuu jos väitetään että yksityisauto on turhake.

Helsingin keskustan autottomat ihmiset on sit niitä, jotka ostaa hillot ja mehut ja säilykkeet kaupasta, koska ei voi kuvitella että ne istuis bussissa marjasankojen kanssa tai ajais taksilla kaupungin ulkopuolelle marja- ja sienimetsään. Torikin täytyy olla aika lähellä jos aikoo ne sieltä raahata. Se hyöty ainakin on omasta autosta, että saan lisäaineettomat ja takuulla paremman makuiset luonnon antimet kun laitan kaikki itse.

Näin maalaisena ja autollisena mun on hirveen vaikea kuvitella elämää, missä kaikki on suurin piirtein käden ulottuvilla enkä oikein edes usko siihen. Käyn aika paljon huutokaupoissa ja raveissa ja jos asuisin em. tavalla, olisin aika kädetön tapaus lähtemään niihin ilman omaa autoa. No, mut sinä tapuksessa olisinkin pesunkestävä kaupunkilainen enkä harrastaisi moisia asioita.

Feikkiblondi

Mä asun Helsingin kantakaupungissa, jossa ratikat ja bussit kulkevat tiheään tahtiin. Kauppamatkoja ns. automarketiin teen fillarilla tai bussilla. Mä en tarvitse pihaa ja kukkapenkkiä, muttta mulle on tärkeää, että pääsen kulkemaan joustavasti haluamiini paikkoihin. Muutaman kerran olen käynyt pikavuorolla sekä junalla tapaamassa muualla Suomessa asuvia tuttujani.

Ihan turhaa haukkua kerrostaloasujia laiskoiksi, veteliksi ja avuttomiksi. Kaikki eivät vain halua asua omakotitalossa laitakaupungilla. Jos joskus harvoin välttämättä tarvitsen autoa, niin ota sitten vuokra-auton. Huonekaluliikkeistä saa nykyään tavarat tuoda laina-autolla tai sitten voi maksaa kotiin kuljetuksesta.

Harmaata

Asu sinäkin muutama vuosi kerrostalossa niin alkaa ajattelumaailma masentumaan ja linnottaudut betonikoppiisi loppuelämäksi. Harmaa betonikasarmi nujertaa jokaisen siellä pidempään asuvan.

velallinen-talollinen-yh

Minulla on omakotitalo, vaikka vähän välillä laiskottaa. Puuhastelen sen verran, kun huvittaa.

Minulla on myös auto. Kuljen kaikkien kauhistukseksi parin kilsan työmatkan autolla. Laitan hiukseni ja meikkaan joka ikinen aamu ennen töihin lähtöä. Olisi tosi kurjaa, jos hiukset olisivat heti lätyssä töihin saavuttua.
Myös kaikki kauppareissut teen ilman muuta autolla.
Pakolliset liikunnat hoidan sitten iltapäivällä, kun olen pesueeni ruokkinut, ettei heti tarvitse huomautella hyötyliikunnan tarpeellisuudesta.

Myös minun tuttavapiirissä on ekologisesti ajattelevia viherpiipertäjiä. He olisivat ensimmäisenä tulossa kyytiini tarpeen vaatiessa, mutta koitan heidän kohdalla vältellä kuskin osaa, kohteliaisuuden rajoissa kuitenkin.

Hyvin menee, mutta menköön.

oma auto paras auto

Serkkuni oli vuosia sitten juuri tämmöinen ruinaaja eikä ikinä ajatellut että se on rahaa (polttoaine) ja aikaa (minä ajan hänen luokseen, minne muuten en ajaisi) kun koukkaan hänen kauttaan. Suunnittelin usein reittini toisenlaisiksi ja nää ruinaamiset loppui kun hän hommasi itse auton. Vaikka ei aina lähtenytkään omalla autolla tapaamisiin ja juhliin niin huomasi että auton pito ei ole halpaa. Sen jälkeen on useimmin järjestänyt itse kyytinsä tai ollaan suosiolla jaettu kyytimaksu puoliksi, vaikka matka on hiukan pitempi kuin yksin ajaen (taksilla) niin puolikas siitä on vähemmän kuin jos kumpikin ottaisi oman taksi ja maksaisi yksin kyytinsä. Yritän myös järjestää niin että jos puolisoni hakee minut jostakin en ota kyytiin muita, näin päästään ajoissa kotiin.

autoton

Isommat ostokset, kuten matot kulkevat joko bussilla, kaverilta lainatulla autolla tai taksilla. Autottomana tällaisia ei toki tule hetken mielijohteesta osteltuakaan vaan etukäteen suunnitellaan kuljetustavat. Niin isoille hankinnoille, joita ei voi autolla tai julkisilla viedä, on olemassa kotiinkuljetus. Telkkari tuli minulle kotiinkuljetuksella ja mikron hankin samaan aikaan astianpesukoneen kanssa, joten niille tuli samalla yhteinen kotiinkuljetuskin. Vanhan mikron vein seuraavana kesänä mökille jonne kuljin ystäväni kyydillä henkilöautolla. Eipä tullut ystävälleni mieleenkään kitistä siitä, että kehtasin tällaista kyytiä ruikuttaa, kun tietenkin maksoin puolet bensakuluista ja tarjosin neljä kaunista kesäpäivää mökillä luonnon helmassa saunomisineen, uimisineen ja souteluineen. Kalastustarvikkeitakaan hänen ei tarvinnut mukanaan raahata, koska minulla on mökillä pari virveliä ja pakillinen täynnä uistimia ja muita tarvikkeita.

Kaupassa käyn pari kertaa viikossa kävellen. Reppu selkään vaan ja menoksi, sinne mahtuu hyvin lähes kaikki tarvittava ja kädessä voi kassissa kantaa loput. Omistan myös pyörillä kulkevan vetolaukun, jota käytän silloin, jos on isompia ostoksia. Torilta ostan marjoja ja kuljetan ne aina bussilla kotiin. Olen myös tullut mökiltä kotiin marjasankon kanssa junalla. Sienestämässä käyn myös julkisilla kulkuvälineillä.

Minulla on kissa, lähimpään eläinlääkäriin kävelymatka ja eläinkauppaan pääsee bussilla. Säästötilillä on aina reilu satanen rahaa yllättäviä pakollisia kuluja varten, kuten vaikkapa kissan kuljetus keskellä yötä taksilla pidemmälle eläinlääkäriin. Äiti on terve ja jos sairastuisi yllättäen, lähtisin hänen luokseen vaikka taksilla.

Anni62

Mekin asutaan omakotilalossa ja lähimpään kauppaan on 6 km ja kaupungiin 20 km. Kyllä me ainakin autoo tarvitaan vaikkei ookkaan työmatkoja. Meillä on sellaisia reissuja, ettei ilman omaa autoo pärjäisi lainkaan. Linja-auto on kallista, tästä kaupungille saa pulittaa reilu 5 € suunta.
Linja-autoja kyllä kulkee suhkot tiheesti ja käynkin yksin kaupungilla silloin tällöin.
Miehen kans asuttiin puolivuotta kerrostalossa ja se riitti. Siellä oli tosi tylsää. Nyt ollaan asuttu melkein 30-vuotta tässä omakotitalossa joka remontoitiin viime sykynä. On iso piha jonka laittaminen on pahasti kesken. Paljon on vielä tekmistä. Tässä on hyvä lastenlapsienkin leikkiä, leikkimökki on tulossa jossain vaiheessa.

parkkipaikka

Kaupungissa ei ole autolle välttämättä parkkipaikkaa, ei edes kaikissa lähiöissä riitä kaikille kerrostaloasukkaille minkäänlaista paikkaa autolla saatikka lämpöpistokkeella varustettua. Sitä ei moni omakotiasuja ajattele. Tottakait auto on kätevä, mutta jos sen joutuu jättämään kahdensadan metrin päähän kadunvarteen talvella, niin miettii muutaman kerran kannattaako se auton pito.

Kyllä, minulla on auto ja juuri nuo mainitsemani epäkohdat. Auton haluan kuitenkin pitää, kun kaikki ystäväni asuvat hajallaan pääkaupunkiseudulla. Matka julkisilla päiväkahville vie pari tuntia sen puolen tunnin sijaan, mikä menee omalla autolla.

Näissä asioissa pitää miettiä tarkoituksenmukaisuutta, eikä huudella vain omasta näkökulmastaan.

Dara

Pääkaupunkiseudulla isot huonekaluliikkeet ovat usein sijoitettuna samaan paikkaan, jonne on hyvät kulkuyhteydet julkisilla. Esim. Varistossa on mm. Kodin 1, Isku, Asko, Stemma, Masku, Sotka, sekä vielä monia muitakin liikkeitä, joita en nyt tähän hätään muista. Porttipuistossa, joka sijaitsee lähempänä minun kotiani, on ainakin Ikea, Sotka, Asko, Masku, Kodin1 ja Jysk. Toisaalta aika paljon sisustustavaroita yms. saa isoista tavarataloista, joita on useita ryppäässä paitsi Helsingin keskustassa, myös pääkaupunkiseudun lukuisissa isoissa ostoskeskuksissa. Mattoa tms. ei siis tarvitse yhden kaupan valikoimasta valita, vaan valinnanvaraa riittää kyllä lukuisista myymälöistä. Idea näissä kaikissa on nimenomaan se, että myymälät sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan. Ja julkisilla pääsee alueelle hyvin.

Aikanaan kun muutin lapsuudenkodistani omaan kotiin, hankin sohvan Variston myymälöiden valikoimasta ja sille tuli luonnollisestikin kotiinkuljetus. Löysin sillä reissulla kivan pienen yöpöydänkin, jonka toin bussilla kotiin. Viimeksi tänä kesänä kävin ostamassa Porttipuistosta Kodin1:stä maton ja Ikeasta muutaman taloustavaran keittöön, ja bussilla kuljin, koska en jaksanut odotella sellaista hetkeä, että miehelläni olisi ollut aikaa lähteä sinne ostoksille autolla.

Kodinkoneliikkeiden suhteen on muuten vähän sama juttu. Myös ne on usein sijoitettu ryppäisiin. Meillä esim. suurin osa kaikista kodinkoneostoksista on tehty jostain Tammiston monista kodinkoneliikkeistä. Sinkkuaikoina kun kodinkoneita hankin, telkkari tuli kotiinkuljetuksella, mikro-ostoksilla minua käytti isä ja uuden videonauhurin rikkoutuneen tilalle kävin itse hakemassa bussilla Tammiston Gigantista yhtenä iltana töiden jälkeen. Korkeimman omakätisesti (kirousten saattelemana) virittelin sen myös kotona toimintakuntoonkin, kun isäni olisi päässyt vasta parin päivän päästä auttamaan mua enkä jaksanut millään kahta päivää odottaa ;)

Silloin kun meillä ei autoa ollut, niin ihan hyvin riitti pari kertaa viikossa kaupassa käyminen, ja koska ruokakauppoja on kävelymatkan päässä useita, jaksoi kyllä kantaa enemmänkin sapuskaa kerralla. Kuten nimimerkki "autoton" sanoi, reppu kannattaa ottaa mukaan, sillä selässä jaksaa paremmin kantaa painavammat ostokset kuin käsissä kassissa roikottamalla. Minun äitini on eläkkeellä eikä omista autoa. Hän käy kerran viikossa polkupyörällä kotikaupunkinsa keskustassa ruokaostoksilla ja ihmeen paljon tavaraa mahtuu reppuun ja pyörälaukkuihin. Lisäksi sitten tarakalle voi laittaa jotain ja pyörän ohjaustangon korissakin voi kuljettaa jotain pientä ja kevyempää.

Ja en minä sitä sano, etteikö oma auto ole useinkin hyödyllinen kapistus ja toki sellaisia tilanteita autottomanakin tuli, että ajatteli kuinka hyödyllinen oma auto olisi just nyt. Mutta jos sellaisia tilanteita, joista ei kertakaikkiaan ilman henkilöautokyytiä selviä, tulee vastaan pari kertaa vuodessa tai vielä harvemmin, niin kyllä sitä miettii onko sille autolle todellista tarvettakaan sitten. Oman auton pitäminenkään kun ei halpaa huvia varsinaisesti ole, ja tosiaan, monesti voi olla kiven alla jo pelkästään parkkitilan sille löytäminen. Ja toki, jos ihminen harrastaa asioita, joita varten autoa tarvitaan, niin silloin on luonnollista että hänelle auto on tärkeä. Mutta ei kaikilla ole sellaisia harrastuksia, joita varten autoa tarvitsisi.

akat.vela

Tilataan kotiinkuljetus tai ostetaan nettikaupasta, sieltä saa usein edullisemminkin samat tuotteet. Suosittelen autollisillekin.

Ruokaostokset hoidetaan joka toinen päivä ja ihan hyvin sujuu.

ällööönnni

Kaupungissa on vähän pakko asua kerrostaloissa, kun ei niiden keskustoiden lähistöllä juuri muunlaisia taloja ole. Ja onhan kerrostaloasuminen paljon ekologisempaa, kuin se että kaikilla olisi omat talot. Itse ainakin koen turvallisuuden tunnetta kun tiedän, että ympärilläni on ihmisiä, ei sillä että naapureiden seurasta muuten välittäisin. Lumia voin luoda sitten mökillä ympäri vuoden kun siellä käyn ja hoitaa muita talonhuoltotöitä!

Ei ole tullut mieleenkään, että joku muuttaisi kerrostaloon vain sen takia, ettei haluaisi tehdä yhtikäs mitään. Jos niin laiska on niin varmaan asuisi jossain laitoksessa. Eiköhän tässäkin valinnassa muut intressit aja jonkun lumen lapioimisen edelle...