Cockerit on ihania!

Meillä on kotona porukoilla kohta 14-vuotias musta uros cockeri. Pentuaikaa en muistele ilolla, meno oli sen verran riehakasta. Aikuisena aivan ihana koira, utelias,herkkusuu,omapäinen,menossa aina mukana, paras lenkkiseura (paitsi kun tulee toisia uroskoiria vastaan), kun olin kipeä koira tuli nukkumaan samaan huoneeseen, tulee toimeen meidän kanin kanssa, kissojen jahtaaminen kaiketi lempparijuttu, oppi nopeasti sisäsiistiksi (tosin asuttiin omakotitalossa ja oma piha), asunut neljässä eri huushollissa , myös kerrostaloissa ja ei koskaan pissinyt sisälle ja on tottunut nopeasti uuteen ympäristöön. En ottaisi lapsiperheeseen, ainakin meidän uros kyllästyi jatkuvaan naapurin lasten metelöintiin ja rapsutteluun. Lenkillä koira kyttää kaikki juopot ja oudosti kävelevät vanhukset :) Oma hauska luonne ja valikoiva kuulo, ei sovi pehmoilijoille koska luonne on kova.

milli

minulla on noin vuoden ikäinen kirjava cockeri narttu ja aivan ylitsevuotavan ystävällinen! se rakastaa lapsia, vanhuksia, noh ihmisiä ylipäätään tai sanotaanko nyt että se rakastaa kaikkia ja kaikkea, vastaavtulevien koirien kanssa pitäisi heti päästä leikkimään (tosin toi nyt onkii niin nuori). liikunnastahan toi tykkää, ei tunnu väsyvän mistään. turkkia pitää tosiaan hoitaa, takkuuntuu varsinkin kainaloista (kaikkien jalkojen noista liike alueista :D) aika paljon, ja neiti kun on niin pitäähän se tietenkin hirvee itkuparku alottaa kun harjan näkee, eli ei tykkää tästä, rimpuilis vaan karkuun. kannattaa siis olla cockerin kanssa tosi jämäkkä ja hoitaa asia kunnolla ja kerralla loppuun tai se kuvittelee saavuttavansa vastarinnalla toivotun lopputuloksen ja tekee sen aina!

ja ihan ehdottomasti on kokkeri otettava kennelliiton hyväksymältä kasvattajalta joka panostaa terveeseen luonteeseen! nimittäin näitä sekopäisiä paperittomia kokkereita tuntuu olevan (tai ainakin niistä puhutaan). paperittoman kokkerin suvusta ja mitä pipipäitä sieltä löytyy ei todellakaan voi tietää, itse en lähtisi riskeeraamaan rodun mainetta ja kenenkään turvallisuutta ottamalla paperitonta kokkeria joka on pentuna ollut kiltti mutta saakin "raivosyndrooman" myöhemmin. vastuuntuntoinen kasvattaja on kiinnostunut pennuista (luonteestakin) myös myöhemmin ja auttaa koiran kouluttamisessa ja järjestää pentutapaamisia. ja ja ja... en pysty ehkä lopettamaan tätä avautumista :D

ei ikinä

Systerin työtölle aikanaan hankittiin, ja se koira HAISI kaameelle, suorastaan löyhkäsi ihan säälitti, koira perhe ja oma nenu. Säälitti kunperhe sitä pesi ja...

Varjotar

Hoitokoiran verran on rodusta käsitystä, kummitädillä Springeri.
Hyvin yleisesti ystävällinen luonne, tottelevainen, hellyydenkipeä, mutta tarvitsee sitä virikettä, kuten cockeriliiton sivuillakin sanotaan, ei sovellu sohvaperunaksi. Vauhtia ja intoa on, aina ei malta kaikkea, mutta sitten vaan rauhoitutaan, kunnes menee asiat perille.
Turkki on tosiaan melkoisesti hoitoa vaativa ja luonnettakin näiltä löytyy, joten koiralle täytyy osata sanoa EI!

Muistakaa kuitenkin, että siitä alkaa väkivalta, missä loppuvat taidot.

heidi<3

Minulla on cockerspanielin pentu tai haemme sen lauantaina.En ole koskaan kuullut tollaisesta piirteestä.Tämä kasvattaja on kasvattanut koiria -80 luvulta eikä ole tavannut yhtään vihaista outo piirre tai sitten on ollut huono tuuri

Salli

HEI! 600e ei saa cockeria; ainakaan rekisteröityä pentua. KS. cockerspanielit.ry: "Älä tue pentutehtailua, osta rekisteröity cockeri!"

Salli

HEI! 600e ei saa cockeria; ainakaan rekisteröityä pentua. KS. cockerspanielit.ry: "Älä tue pentutehtailua, osta rekisteröity cockeri!"

outoa...

En ole koskaan tavannut vihaista cóckeria ja tuleekin mieleen että mitä ne sinun koirasi ovat tehneet kun cockeri on joutunut puolustautumaan? Spanielihan ei edes hauku ja on itse lempeys. Eli epäilen vikaa omissa koirissasi.

ehkäpäjoskus

Ei vika voi olla koirassa:) Kyllä se vika lähtee aina sieltä remmin toisesta päästä siitä kaksi jalkaisesta, on sitten mistä tahansa rodusta kyse.

Monet varmasti näistä ns agressiivisista koirista ovat päässeet kiipeämään hienosti korkeimmalle pallille ja pitävät itseään lauman johtajana. Jos esim saa istua omistajan kera sohvalla eikä päästä muita sohvalle istumaan. Koira pois sohvalta, se on ihmisten paikka ja koiran paikka lattialla/omalla pedillä. Sama mielestäni pätee sänkyyn.

Ei on ei, pätee niin lapsiin kun koiriin ja vanhemmalle koirallekkin voi opettaa uudet tavat.

Ja eiköhän tuo ette ne cockerit ovat olleet agressiivisen oloisia, ole johtunut ihan siitä että heidän remmin toisessa päässä ei ole tarpeeksi vahva lauman johtaja vaan koira/koirat luulevat johtavan sitä laumaa :)

Hyviä ongelmakoira kouluttajia löytyy joilta saa kullanarvoisia neuvoja ja keinoja jos omat hoksottimet ei toimi.

hmmm...

Ei vissiin oltu silmiä ja korvia puhdistettu koskaan.... ne hoitamattomana, varsinkin silmät, haisee.... :(

jesssdf

Kyllä cockeri haukkuu. Sillä on vahtiviettiä ja tosi moni cockeri vuotaa. Että kyllä se vaan haukkuu. Mulla on kotona tällä hetkellä 6 cockeria ja kyllä jokaikinen haukkuu jos jotain ihmeellistä kuuluu.

Mette

Myös me harkitsemme cockerspanielia ensimmäiseksi koiraksi. (käytölinjaista, metsästysharrastuksen takia).

Osaatteko cockerinomistajat sanoa, onko spanieleilla kuinka voimakas ominaistuoksu? En nyt tarkoita etteikö koira saisi tuoksua koiralle ja tiedän, että riippuu paljon myös siitä miten usein pesee turkin jne. Mutta kysyn tätä siksi, että olen aika "herkkänenäinen" (kärsin migreenistä aika usein) ja kovin voimakkaista hajuista, oli ne sitten mistä vaan saattaa tulla huono olo. Siksi en tietenkään kovin mielelläni ottais koiraa, jonka ominaishaju niin voimakas että koko koti, ahkerasta siivouksesta huolimatta, haisisi kovin voimakkaasti koiralle.

Nyt varmaan jotkut ajattelee, että parempi kun ei oteta koiraa ollenkaan :) Että kaikki koirat haisee. Mutta näin ei kuitenkaan ole, siitä on omakohtaista kokemusta kun käynyt kylässä kodeissa joissa on ollut koira...

Classifield

Koiran ominaistuoksu on yksilöllistä. Mulla on ollut cockereita parhaimmillaan 5 kotona ja ei ne mitenkään erikoiselle haisseet, tosin olivat näyttelylinjaisia (kisasin silti mejässä ja spanielikokeissa). Nykyiset saku ja rotikka eivät myöskään haise millekkään.

Kirjoitin aikanaan SUOMI24-keskustelupalstalle seuraavan määritelmän cockerista, joka pitää täydellisesti paikkaansa (tämä varoituksena cockerista haaveileville):

Cockeri on alati häntää heiluttava, iloinen, uskollinen, useimmiten pehmeä spanieli. Se ei todellakaan vaadi kovaa koulutusta eikä mitään kovia otteita. Usein jo se, että murahtaa koiralle, saa sen melkein matalaksi. Äärimmäisen hellyydenkipeä, pussailee aina. Miellyttämishaluinen, nöyrä, haluaa olla niin kauheasti mieliksi.

Cockeri on siis miellyttämishaluinen ihan loppuun saakka. Se haluaa tehdä töitä ohjaajalleen ja sen kanssa on mukava harrastaa. Koulutettavuus on siis hyvä, mutta sen kanssa voi olla hankala menestyä, sillä suurin osa cockereista on nykypäivänä liian pehmeitä. Haukkuu mielellään, yleensä epäilyttävälle. Lopettaa kyllä käskystä.

Huonoina puolina mainittakoon joskus jopa ärsyttävyyteen menevä into olla ihmisen lähellä. Jotkut eivät tykkää siitä että cockeri pyörii ja hyörii ympärillä ja hyppii päälle. Jotkut yksilöt saattavat olla herkkähaukkuisia tai olla mustasukkaisia leluistaan. Yleensä kaikki cockerit tulevat toimeen toistensa kanssa, mutta sosiaalistuminen pitää tehdä huolella, sillä cockerista tulee helposti roturasisti. Eli ne on vietävä tutustumaan pentuina muihinkin koiriin kun spanieleihin (esim. isot koirat, pienet koirat, lyhytturkkiset koirat, pitkäturkkiset koirat).

Turkissa on tietenkin töitä. Mustassa on ylivoimaisesti eniten töitä. Punaisen ja mustan on sanottu kantavan raivosyndroomaa, mutta onneksi kaikki punaiset ja mustat eivät vihaisia ole. Muitakin värejä löytyy paljon, esimerkiksi blue roan on aivan älyttömän hyvännäköinen! Turkki kannattaa pitää näyttelykunnossa, jos näyttelyihin meinaa mennä. Jos koira on pallipuoli, niin pitää edes jossakin kunnossa, turkkia ei saa jättää leikkaamatta ja nyppimättä (= tulee takkuja ja pyörteitä, jotka on erittäin kivuliaita koirille, koska kiristävät).

Terveys on tällä hetkellä ihan ok. Kasvattajaa valitessa kannattaa katsoa Koiranetin sivuilta, millaisia koiria on käytetty jalostukseen. Kantsii ottaa myös huomioon yksittäisten koirien lonkkatulokset, ei katsoa liian tiukalla silmällä. Esimerkiksi A/A & B/B -vanhemmista voi tulla C- tai D-lonkat, omistajan takia. Pentua ostaessa ehdottomasti tavattava vanhemmat livenä ainakin kerran ja katsottava, onko koirassa puutteita. Esimerkiksi liian pehmeä luonne (tai jopa arka, oli koira arka pentuna tai aikuisena) on hälyttävä merkki. Itse en ottaisi pentua vanhemmista, joiden lonkat on huonommat kuin B/B. Tai jos jompi kumpi vanhemmista on ollut erittäin epävarma pentuna. Se heijastuu usein pentuihin.