Norelec

Tuli aika hyvästien, ikuisesti Sinua kaivaten

Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko,
joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä - kuollut en."

oulunpoeka

tänään 9.1.2012 vanha herra 16v pääsi vehreille laitumille. epileptisiä kohtauksia ollut n.3 vuotiaasta asti silloin tällöin,nisät alkoivat turvota n.2 vuotta sitten ja nyt joulu aattona alkoi "yskä". hengitys kävi raskaaksi,eilen aamulla kuono turposi sekä posket "valahti" alas tuoden mukanaan myös apaattisuuden,tänä aamuna oli etujalatkin turvonneet,joten tein raskaan päätöksen päästää herra lepoon. lääkäri vielä varmuudeksi katsoi herran läpi ja totesi päätökseni olleen oikea koska imusolmukkeissa vikaa ja keräsi nestettä kehoon,hengitys oli jo todella työlästä. herra haudattiin tyttären kanssa sanginsuun eläinten-hautausmaalle heti "nukutuksen" jälkeen.

en olisi uskonut tämän näin koville ottavan,täytyy myöntää että kyyneleet ovat valuneet,välillä kun tytärtä seurannut,tuntuu että se ottaa tän paljon paremmin kuin minä.

T&B

Haluaisin mielipiteitä, rehellisiä, kun en itse osaa päätöstä tehdä. Koirani (8kg, hieman liian laiha, seropi) on nyt reilu 15v. Kipulääkkeenä menee Metacam ja se on mennyt jo puolisen vuotta, sitä ennen kokeilu muitakin kipulääkkeita joista ei apua, lisäksi virtsankarkailuun Propalin siirappi (mennyt reilun vuoden). Propalin menee kun muuten pissii unissaan alleen. Koira on yhä hieman kipeä, särkyä on ilmeisesti selässä ja jaloissa. Nukkuu 22-23h/vrk. Kuorsaa välillä todella kovasti. Maate meno on kankeaa, välillä nukkuu ns. takapuoli seinällä, eilen jopa ns. niskansa päällä, muu vartalo seinää vasten (pystysuorassa!!! kaatui siitä sitten selälleen ja minä autoin takaisin maate, kun ei itse päässyt); eli tuntuu että vartalo vaan jää johonkin asentoon. Yleensä pääsee kyllä maate ihan hyvin. Nousu on hyvin kankeaa, ei pääse nopeasti ylös, kun pääsee pedistään pois niin takajalat luisuu koko ajan vartalosta kauemmas. Luistelee siis kävellessään. Kun on pitkään nukkunut samassa asennossa liikkeelle lähtiessä on selkä kyyryssä kuin kissoilla =kipua?
Hieman tuhrii kakalla, silloin tällöin pedissä näkyy ns. jarruviivoja...
Koiran maha ei kestä mitään muuta kuin Friskiesin purkkiruokaa tai kuivamuonaa. Mitään herkkuja ei voi antaa kun ne koira oksentaa hetkenpäästä ulos. Uloste on todella kuivaa ja aika kovaa. Eläinlääkärin neuvolla annamme nyt levolacia pieniä määriä ruuan seassa. Ja siis tällä hetkellä koira syö vain pehmeää purkkiruokaa. Syö aikas vähän. 1 isosta friskiesin purkista syö n. 4pv. Ja kun keskittyy syömiseen niin takapää ei pysy kasassa ollenkaan vaan takajalat on ruokakipon molemmin puolin, kun valuvat siihen.
Lenkille ei haluaisi lähteä varsinkaan iltaisin. Koira pitää kantaa kävelytien viereen (asutaan rivarissa), muuten pissaa ja kakkaa heti ovesta ulos päästyä vaikka käytäisiin kuinka usein ulkona. Ei siis jaksa pidättää yhtään kauempaa.
n. viikko sitten kakkasi muutamana päivänä sisälle, kun oli jokin pukama tai pieni osa peräsuolta ulkonevana ja punoittavana (sellainen pikkurillin pään kokoinen punainen pallura) oli peräaukon yläpuolella. Mutta se hävisi ja vaiva meni ohi.

nyt siis haluaisin tietää koska on oikea aika päästää koira paremmille metsästysmaille? Onko tuo enää koiran arvoista elämää. Mies sanoo että pitäisi viedä jo piikille, kun hänen mielestään lenkitys on koiralle jo kärsimystä. Koiralla on verikokeet ok, keuhkot ja sydän kuunneltuna ok. Hammaskiveä on tosi paljon, mutta ei voi enää rauhoittaa sen poistamiseksi, eikä voida antaa mitään puruluita kun maha ei kestä. Mitä tehdä? Onkohan täällä enää ketään joka viitsisi vastata.

järkyttävää!

Jos tämä lukemani on totta niin voi kauhistus. Kiireesti piikille!! Muuta en osaa sanoa, tuota pitkitettyä kärsimystä ei enää voi selitellä kiintymyksellä, rakkaudella, ei millään.

anna

Armahda jo hyvä ihminen koiravanhustasi! Tuo on rääkkämistä. /:(

Sinkka

Kyllä rakastit koiraasi ja se myös sinua. Emme haluaisi erota, mutta aika loppuu ja kipeä päätös on tehtävä koiran parhaaksi. Nyt se varmaan on jo päässyt autuammille niityille ja tuskat ja vaivat jäivät tänne. Minäk suren pientä koiraani Jasmia, joka lähti luotani 30.8.2011. Koeta kestää.