Minon

Pitkän harkinnan ja miettimisen jälkeen olen nyt vihdoin päättänyt ottaa oman koiran. (: Hauva saadaan kotiin perjantaina,kuukauden päivät odottelua takana.
Erikoisempaa tässä koirassa on se että se tulee Espanjasta asti.Suomalaiset pitävät tarhoja Espanjassa jossa hylätään todella paljon koiria.Siellä koiran voi tilata jopa postimyynnistä!!Suosittelen siis kaikille jotka olisivat kiinnostuneita ottamaan hylätyn koiran pysyvästi omaan elämään mukaan,käymään seuraavissa osotteissa:
www.espanjankoirat.com
www.pelastetaan koirat.com (Tallinnassa sijaitseva koiratarha)
www.kodittomat.com

Kaikissa osotteissa on kuvia ja tietoja kotia tarvitsevista koirista.Ohjeet miten toimia on myös selkeät.

Kyllä minulla ainakin sydän suli noita hauvvoja katsellessa.Käykää ihmeessä katsomassa. (:

Lelle

Ei pysty katsomaan, tulee vaan surku...mun tekis kovasti mieli hakea kreikkalainen koira, mutta nyt on jo kaksi karvakuonoa eikä oikein voi kolmatta ottaa. Ehkäpä sitten muutaman vuoden kuluttua, meidän vanha neiti on nyt 10,5v. eli ei ihan määrättömästi ole enää vuosia.

Minon

Lellelle:Surku tosiaankin tulee ja koiria on vielä niin paljon..Ja osa kokenut melko julmiakin asioita.Mutta onneks saa yhden koiruuden pelastettua.Alkaa jo melko kovasti jännittää sessen tulo. (: Ehkäpä otat sitten kun on sen aika.Toivottavasti vanha neiti jaksaa vielä vuosia..

Kaurapuuro

Meiltä löytyy kotoa yksi kreikkalainen rantakoira, kolmikuukautisena otettu talteen kadulta ja nelikuukautisena kotiutui meille. Onhan siinä omat riskit ottaa koditon ja roduton koira jonka taustasta ei ole mitään muuta tietoa kuin valokuva internetissä söpöstä pennusta.. Mutta silti haluttiin pelastaa yksi. Ja onnellisia ollaan kakaran kanssa, ihastuttava, ystävällinen ja iloinen pentu! Kadun jäljet huomaa vielä muutamissa asioissa, koira mielellään tukeutuu omistajiin kun vähänkin on jännempi tilanne ja rakastaa kotiaan suunnattomasti. Olisikohan ainoa kaupunkikoira joka ei koskaan laita vastaan pihalta paluuta neljän seinän sisälle..

onerva

Minä en ymmärrä tätä ulkomaalaisten kodittomien koirien raahaamista Keski- ja Pohjois-Euroopan maihin, onhan näissä maissa (myös Suomessa) koiratarhat omiakin kodittomia koiria pullollaan. Voisin lahjoittaa rahaa jollekin järjestölle, joka huolehtii katukoirien ja -kissojen steriloinnista näissä maissa, joissa ongelma on todella suuri, mutta oman koiran tai kissan adoptoin kyllä mieluummin ihan kotimaasta. Tunnen perheen, jotka ovat saaneet todella hyvän vahti- ja perhekoiran Kreikasta adoptoimastaan koirasta, mutta silti...

Reija

Minulla on koira Espanjasta. Ihana pieni veitikka, oikea äidin kulta. Kiltti kun mikä ja kakkien kaveri. Terve on ollut. Ei ole koskaan ollut lääkärissä minkään sairauden takia, vain rokotukset. Hänellä on kuvallinen passi (sellainen joka tuli Suomeen vasta nyt) Mikrosiru laitettiin Espanjassa jo 7 vuotta sittn, se oli siellä pakollinen. Suomi tulee muuten koiran hoidossa aina vähän jälkijunassa.... kaikkien rokotusten, tunnistustapojen ym kanssa. Toivon sinulle ihania hetkiä uuden kaverisi kanssa. Meillä meni alusta asti oikein hyvin. Hän tottui kaikkeen kotihommaan ja tapoihin sekä on oppinut rakastamaan lunta. Koko kylä on ihan fanina siihen.

Kaurapuuro

Onerva, meillä päätöksen taustalla oli aivan yksinkertainen syy: koiran elämä suomalaisessa koiratarhassa verrattuna kreikkalaiseen koiratarhaan vastaa luksushotellin tasoa. Kreikassa koirat todellakin elävät vedellä ja leivällä kulttuurierojen takia. Suomessa koirista huolehditaan ja tarhakoirille riittää kohtuullinen määrä rahaa ruokaan ja terveydenhoitoon. Kreikkalaisten (ja monien muunmaalaisten) mielestä nämä rantakoirat ovat aivan paarialuokassa, täysin arvottomia elämään.

Kreikassa ihmiset haluavat itselleen kauniin pikkurotukoiran kotiin. Isot sekarotuiset eivät kelpaa kenellekään. Tai ehkä autiotaloja vahtimaan villeinä, kouluttamattomina ja pirun vihaisina. Joten tämän takia koiria sitten raahataan pois etelänmaista.

Suomestakin

Täältäkin löytyy kodittomia koiria ja ihan Suomesta:

http://www.lemmikkipalstat.net/apula/koirat.htm

Riina

Kiitos, Kaurapuuro, kiinnostavasta ja avartavasta näkökulmasta! Täytyy myöntää, että minäkin (vaikka olen sekä koira- että kissaihminen, hirmuisen eläinrakas ja eläinsuojeluliiton jäsen ja ties mitä...) olen hiljaa mielessäni ihmetellyt ihmisten intoa tuoda löytökoiria maahan esim. Virosta. Itsellänikin on muutamia hyviä tuttuja, jotka ovat hankkineet koiran sitä kautta. Olen itse työskennellyt löytöeläinhoitolassa ja mieleen on tullut muutamankin kerran, että miksei suomalaisilla tarhoilla olevista koirista olla kiinnostuneita, mutta esim. Espanjasta halutaan hankkia koira. Näkökulmasti vähän selvitti asiaa, mutta itse ehkä kuitenkin kääntyisin ensimmäisenä oman paikallisen löytöeläintarhan puoleen. Kodittomia eläimiä kun on Suomessakin vaikka kuinka paljon ja useimmissa hoitoloissa löytöeläimet (terveet ja hyväluonteisetkin) lopetetaan, jos niille ei säällisen ajan kuluessa löydy omistajaa.

podengo

löytyy myös täältä http://www.kulkukoirat.com

Kerttu

[quote="onerva"]Minä en ymmärrä tätä ulkomaalaisten kodittomien koirien raahaamista Keski- ja Pohjois-Euroopan maihin, onhan näissä maissa (myös Suomessa) koiratarhat omiakin kodittomia koiria pullollaan. "

Just noin ja kuinka monta niitä "pelastettuja" on sitten toimitettu suomalaisille koiratarhoille kun niiden kanssa onkin tullu jos minkälaista käytös ja terveysongelmaa!!!

Seuraava koira Espanjasta

[quote="Kerttu"]Tuskin yhtään. Esim. Espanjan löytökoirista suurin osa on kadulle potkaistuja kotikoiria, joten ovat aivan ihania ja sopeutuvia. Tunnen useammankin Espanjasta tuodun koiran ja niiden kanssa ei ole olllut mitään ongelmaa, ei terveys- eikä mielenterveys.

Suomessa ja Virossa löytökoirat on yleensä isoja, sekarotuisia ja vaikealuonteisia (huonosti kohdeltuja) ja niistä on todella vaikea saada hyviä kotikoiria. Valitettavasti tai onneksi, miten sen ottaa.

Edellinen

Espanjan löytökoiratkin on tietty useimmiten sekarotuisia, mutta monet on pieniä tai keskikokoisia ja ulkonäkövariaatiot aika hauskoja.

piupau

www.viipurinkoirat.fi, sieltä meidän pieni ihana vaavi otettiin. terve, hyväluonteinen pentu joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Suomessa tosiaan heitteille jätetyt koirat aika isoja ja vaikealuonteisia. Muutamat ystäväni ottaneet Suomesta löytöeläinkodista koiran ja ovat joutuneet ne lopettamaan luonnevikojen tähden. Myöskään pentuja ei Suomesta yleensä saa. Itse en siis näe mitään väärää ottaa haukku jostain muusta maasta. Tulee niin hyvä mieli, kun on pystynyt antamaan hyvän kodin koiralle jolla on ollut kuitenkin aika huonot lähtökohdat elämälle. Ja varmasti tulevaisuudessa tulen kääntymään näihin löytöeläinkoteihin uudestaan ja ottamaan haukullemme seuraa. ;)

koirallekoti :)

hei oiskos kellään (uros) koiraa joka tarvitsisi kodin? PLIIS VASTATKAA! meiltä löytyisi todella hyvä koti koiralle. edellinen koira kuoli viimekesänä ja kova ikävä! HYVÄ KOTI ARJOOLLA!

Lelia

Suomessa läheskään kaikki koirat, joita annetaan uusiin koteihin, eivät ole suurikokoisia ja / tai vihaisia. Älkää nyt viitsikö yleistää ilman parempaa tietoanne!

Katsokaapa vaikka melkein minkä hyvänsä rotuyhdistyksen sivuja, sieltä löytyy koiria, joita annetaan esim. allergian takia, annetaan myös pieniä koiria ja pentujakin. Joskus käy jopa niin, että pienikokoinen sisäsiisti rotukoira joudutaan viemään viimeiselle matkalleen, kun uutta kotia ei löydy.

prk

Voi hyvä Jumala,miten sadistisia ihmiset ovat ;( Katselin noita kauhukuvia Espanjan koira"tarhoista".Jos sanon suoraan mitä ajattelen,niin tehtäköön sama niille paskoille,jotka tekivät tuon noille koirille!

Niin moni koira kaipaa kotia...Älä kannata pentutehtailua

Näistä pienistä koirista tai rotukoirista ilmottelu on aika heikkoa vaikea sitä on lähteä soittelemaan joka kenneliin ja kasvattajalle kun niitäkin on niin paljon nykyää. Toiseksi kaikenlainen pentutehtailu tässäkään maassa ei ole vierasta ja itse en hyväksy ollenkaan sellaista edes säälistä en ota koiraa pentutehtailijalta vaikka saisin ilmaiseksi.Itselläni on kaksi koiratarhalta pelastettua koiraa joiden pelastminen ei ole hyödyttänyt yhtään rahan ahnetta ihmistä.Maailma on täynnä koiria jotka kaipaavat rakastavaa kotia...Jokaisen pitäisi ajatella sitä kuinka pienet teot on suuria ja kuinka jokainen ihminen on vastuussa koirastaan ja koiristaan,sterilisaatiot ja kastoroinnit on tätäpäivää ja on vaan omistajan tyhmyyttä väittää että on"vahinkopentuja" tai kasvattajia jotka teettävät pentuja ilman että on varma että koirille löytyy koteja Ainahan koti voi peruuntua syystä tai toisesta mutta valitettava asia on se että jollei kysyntää ole miksi pentuja pitää teettää???Ihminen joka haluaa koiran ja jonkun tietynlaisen koiran on valmis odottamaan ei koiraa oteta hetken mielijohteesta se on niin monnen vuoden sitoutuminen toiseen elävään olentoon joka on riippuvainen ihmisestä.

La perra

www.animalinneed.com Todella hyvät sivut ja ystävällisiä ihmisiä, toimittavat myös mielellään Suomeen,vaikkei tällä hetkellä olekaan suomalaista yhteyshenkilöä.

Kaurapuuro - edelleen

Kavin katsomassa noita linkkeja, tuntuu jarkyttavalle etta meidan rakas perheenjasen on elanyt elamansa alkupatkan vastaavissa oloissa ja voisi olla siella vielakin! Kyllahan mina osan tasta tiesinkin, mutta en ihan nain hurjia kuvia olettanut nakevani.. Eipa mikaan ihme etta koira tuntuu olevan erittain kiitollinen meille ja rakastaa kotona olemista.

Tarolino

[quote="Seuraava koira Espanjasta"]Täytyy nyt minunkin työntää lusikkani tähän soppaan. Toki olisi hyvä, että myös Suomen kodittomat saisivat omat rakastavat kodit ja toivon, että näin useimmille käykin. Ikävä lieveilmiö on sitten kaikenmaailman pentutehtailijat, joita meidänkin maassamme on monia. Sairata ja sisäsiittoisia pentuja huonoista oloista, vailla madotuksia tai vasta-aineita rokottamattomilta emoiltaan myydään toreilla ja palstoilla aivan liian nuorina. Sellaista pentua ei pitäisi ikinä ostaa edes säälistä sillä se vain tukee tuota koirien jatkuvaa hyväksikäyttöä.
Itselläni on ollut Virosta koira. Ihana pieni ja lempeä valkoinen pörröpää, joka oli jo iäkäs tullessaan. Taro ehti mm. toimia terapiakoirana vanhusten kodissa ennenkuin sairastui itse niin ettei jaksanut enää. Virossa kun ongelma ei suinkaan ole aina se että koira on sosiaalitapaus (lienee monen kohdalla se syy Suomessa) vaan että vanhemmat koiratkin muitta mutkitta hylätään kadulle ja otetaan uusi ja nuori koira tilalle. Ja esim. Tallinnan tarhalla ei kauaa pidetä koiraa joka ei saa kotia vaan se joutuu armotta piikille vaikka olisi kuinka ystävällinen yksilö. Virossakin on todella paljon aivan pikkuisia kodintarvitsijoita (ei todellakaan ole mikään vain suurien ja ongelmallisten koirien saantipaikka) ja todella paljon tarhalla on myös pentujakin. Toki parasta olisi saada aikaiseksi massasterilaatiot näissä maissa mutta ei se ole niin helppoa mennä toiseen maahan ja järjestää tällaiset asiat. Varsinkaan kun ihmisillä on tuskin varaa edes syöttää koirillensa kunnon ruokaa vaan tähteitä syövät monet sikäläiset koirat.
On myös ollut hoidossani toinen koira Virosta (isovillakoira) joka löydetty kadulta aivan kamalassa kunnossa eikä olisi pitkään elänyt ellei sitä olisi saatu Suomeen ja lääkäriin. Sekin oli suloinen ja kiltti koira pientä remmirähjää lukuunottamatta mutta kuinka moni ihan kotikoirakin Suomessa on niinikään remmirähjä. Nykyään tämä koira viettää onnenpäiviä Lohjalla.
Nykyään luonani asustaa Viipurista tullut tyttökoira, joka on aivan ihastuttava kultakimpale luonteeltaan. Parempaa koiraa en vaan olisi voinut toivoa vaikka olisin sen itse suunnitellut. On minulla Suomesta kasvattajalta otettu rotukoirakin, joka ollut kanssani ihan pennusta asti. Se on hieman erikoisempi tapaus luonteenomaisen arkuutensa takia mutta kovalla työllä olen saanut senkin rohkeammaksi vaikka tuskin siitä koskaan tulee sellaista joka ei ikinä stressaantuisi mistään asiasta, jota joudumme ulkoillessamme kohtaamaan.

Minusta on siis ihan hyvä, että apua tarvitsevia koiria autetaan siellä missä ovat mutta kun se ei vaan onnistu sillä lailla niin miksi ei niitä voisi sitten tuoda vaikka Suomeen, jossa meillä on resursseja ja motivaatiota auttamiseen. Todellakin toivon että Suomen kodittomatkin pääsevät ihmisten luokse jotka osaavat arvostaa lemmikkejään mutta kuten joku sanoi, ovat Suomen kodittomat jo alkuaan paremmassa asemassa kuin monet ulkomaan elävät.
Mitään yleistämistä en lähtisi tekemään eri maista tulevien koirien kesken, kuten Virosta ovat rescuekoirat isoja ja aggressiivisia useimmiten tms.

Karin

Perheeseemme otettiin ensimmäinen koira viime keväänä. Olemme aikuinen pariskunta Helsingistä ja asumme kerrostalossa, joten meille suositeltiin aikuista rauhallista koiraa. Etsimme sitä monesta paikkaa ja sitten meille löytyi sopiva koiran Espanjasta, Fuengirolasta. Chico tuli PADin säätiön tarhalta, jolle pelastetaan koiria kunnalliselta tarhalta, jossa koirat saavat olla vain 10 päivää ennen lopettamista. Säätiön tarhalla koiria ei lopeteta, mutta uusia ei voida ottaa ellei uusia koteja löydy. Yksi näistä koirista oli Chico, joka on meidän pieni, kiltti ja erittäin hyväkäytöksinen koiruliinimme.

Tarhan ja meidän välillä koiran luovutuksen ja tuonnin Suomeen hoiti Kodittomat Espanjan Koirat ry. Koira oli tutkittu eläinlääkärissä. Se oli steriloitu, rokotettu ja sirutettu lisäksi sillä oli mukanaan EUn espanjalainen lemmikkieläinpassi.

Perheessämme on ennestään kaksi marsua, joiden hyvinvointi on meille tärkeää. Chico on kiinnostunut marsuista ja kohtelee niitä hyvin eli nuolee ja ryömii niiden kanssa lattialla.

Olemme olleet mukana lähes kaikissa Espanjan koirien tapaamisissa ja voin sanoa, että Suomeen tulleet koirat ovat aivan ihani, yhdistyksen puolesta huolella valittuja ja asuvat hyvissä suomalaisissa kodeissa.

Espanjassa hylätään vuosittain n. 500 000 koiraa.

herätkää!!!!

Minulla on uroskoira Virosta. Kun koiran ottaminen tuli ajankohtaiseksi, aloin heti katsella suomalaisista löytökoirakodeista sopivaa koiraa... sellaista ei löytynyt. Ei vain löytynyt sitä omaa koiraa, vaikka kuinka etsin. Sitten eksyin virosta koiria tuovien sivuille ja sieltä se löytyi!!!! Ongelmaton tämä ei ole, mutta minulle se paras!

Miksi ei saisi ottaa sellaista koiraa, joka sopii juuri itselle? Oli se sitten Suomesta tai naapurimaasta... tai vaikka Espanjasta/Intiasta? Jos on valmis tarjoamaan koiralle kodin, onko sillä väliä, mistä tämä koira on? Onko virolainen koira vähempiarvoinen kuin suomalainen? Ei ole! (jos ylestäen, onko tummaihoinen ihminen vähempiarvoinen kuin vaalea? Onko italialainen vähempiarvoinen kuin suomalainen?)
Monet ovat huolissaan taudeista, joita "koirat tuovat ulkomailta". Nämä ihmiset eivät yleensä ole ollenkaan tietoisia asioista. Viimeisten tietojeni mukaan yhdistysten kautta tulleiden koirien mukana ei ole tullut yhtään esim. rabies tapausta vaikka yhdistykset ovat toimineet jo vuosia! Ulkomaalaisten koirien maineen pilaa nämä trokarit, jotka tuovat pimeästi pentuja pentutehtailta, joissa koirien kohtelu ja terveysvaatimukset ovat pienet... tai oikeastaan niitä ei ole. Näissä paikoissa koirilta riistetään terve ja onnellinen elämä. Pentuja tuodaan rajan yli vaikka teipattuina matkalaukuissa ilman rokotuksia, liian nuorena emästään erotettuina, joskus sairaina... näiltä ihmiset sitten ostavat säälistä ja pahentavat tilannetta toiminnallaan. Suurin eläinsuojeluteko olisi jättää pennut myyjälleen ja ilmoittaa viranomaisille! (meni vähän sivuraiteille jo tämä kirjoitus;) ).

Minua lähinnä huvittaa/raivostuttaa ihmiset, jotka haukkuvat ne, jotka auttavat ulkomaalaisia koiria ja samaan hengenvetoon sanovat "lähdemme muuten lomamatkalle Lanzarotelle!"... juuh.... lomailla kyllä sopii, mutta auttaa??? ehei... onko "hieman" tekopyhää???

Oma mielipiteeni siis on, että ei ole väliä, mistä sen oikean itselleen löytää (vai onko täällä joku, joka rakastuu esim. ruotsalaiseen ja jättää asian sikseen, koska ihminen on väärän maan kansalainen?). Pääasia on, että voi tarjota kodin sitä tarvitsevalle, itselle sopivalle koiralle, jolloin koira saa onnellisen loppuelämän. Oli koira mistä vain, sen arvo ei vähene lento/laivamatkasta.

gimuli

La perra: tiedätkö enemmänkin tuon "animal in need:n" toiminnasta? Kiinnostaisi!!!

vieras Tarolino

Heidän sivut ovat kyllä ihan informatiiviset ja ne löytyvät englannin kielellä.