Snadi kysymys

Kerrohan nyt hyvä sohvis, miten koirat vievät leivän vanhusten suusta? Mitä tukea koirat saavat yhteiskunnalta? Saako ihminen käyttää omia nettotulojaan mihin haluaa?

Ja ennenkaikkea, mitä sinä itse teet vanhustenhoidon nykytilan eteen?

sohvis

Riippuu siitä , miltä kantilta asiaa katsoo. Kyllä ihmiset voisivat koirien sijasta panostaa vanhusten hoitoon, ja yleensäkin ihmisten auttamiseen. Koirista kun tuppaa olemaan ylimääräistä häiriötä kanssaihmisille. Ei sen puoleen, taitaa nykysuomessa vanhuksetkin olevan riesana.
Minä jeesaan naapurin yksinäistä vanhaa ihmistä tarvittaessa. On sekin tyhjää parempi.

kolmannesta haaveileva

Ei ole mitään yleisesti oikeaa tai väärää paikkaa koiran hankinnalle. Paitsi pentutehtailijat joiden käsissä koiria kohdellaan asiattomasti. Näitä löytyy myös Suomesta. Ensikoiraa hankkiva lankeaa helposti kliseisiin "halpa koira ei ole sen huonompi kuin kallis rotukoirakaan" "ei paperit tee koirasta parempaa", "ei kannata maksaa liikaa", "kennelliitto tyrkyttää vain kalliita näyttelykoiria", jne. Uskotaan vakuuttavaa tehtailijaa ja kehutaan ympäriinsä kuinka söpö ja kiltti koira saatiin ja halvalla, kun ei me näyttelyissä kuitenkaan käydä, ei papereillakaan mitään tee. Just. Em. koiria voi saada myös kunnon kasvattajilta, ja siinä auttaa Kennelliitto. Jokaisella kasvattajalla löytyy kotikoiraksi sopivia ja kannattaisi heidänkin hintaa katsella siinä mielessä, että vaihtoehtona on halpa tehtailtu pentu. Eli vastuuta myös sinne päin. Eikä kannata hankkia ulkomaisilta pelastustarhoilta koiraa vain tunnepohjaisesti, jos ei ole todella miettinyt ja hyväksynyt niitä nurjia puolia mitä se ehkä tuo tullessaan. Ei niitä automaattisesti tule, mutta turha sulkea silmiään. Ensikoiraksi en ehkä suosittelisi, mutta jo toiseksi koiraksi hyvinkin, kun on kokemusta koiranpidosta ja osaa hakea tarvittaessa apua oikeista paikoista. Itse olen harmikseni huomannut, että minua viehättävien koirien kohdalla on suositeltu ettei perheessä olisi muita koiria, tai lapsia, ja olisi omakotitalo, ja ihminen kotona about aina. Hmm.

Toinen ongelma on ettei kunnon kasvattajatkaan saa kaikkia pentuja myytyä kunnon koteihin. Eikä kaikkia edes kiinnosta. "Koiraongelmia" ilmenee yllättävän paljon. Koiran kasvatus, koulutus, hyvinvoinnista huolehtiminen, koirakielen ymmärtäminen (inhimillistetään ihmisen vertaiseksi), jne lähtee pieleen heti alussa ja vuoden kuluttua on ongelmia, eikä edes itse ymmärretä niitä ennenkuin räjähtää.

Joka tapauksessa hankki koiran sitten pelastetaankoirilta tms. taikka rekisteröidyltä kasvattajalta Suomessa, tärkeintä on, että rotu sopii itselle luonteensa, ominaisuuksiensa ja tulevien tarkoitusperien kannalta, ja on kaikki resurssit hoitaa koira hyvin. Sekä myös varaovi jos jotain menee pieleen, esim. lapselle puhkeaa allergia tms., ja ihmisten elämässä nyt on kaikenlaisia tragedioita joissa ei ensinnä pidäkään ajatella koiran parasta. Silti varasuunnitelma (esim. palautus kasvattajalle) olisi hyvä olla olemassa. Näiden varaovien puutteesta ilmoitetaan selkeästi pelastettujen koirien kohdalla, mikä on ymmärrettävää, koska ovat olleet jo riittävästi kierrossa. Siltikin voi tulla sairauksia ja onnettomuuksia ihmiselle, jolloin koralle on uusi koti hankittava. Toisaalta koiraa ei kannata jättää hankkimatta sen 1%onnettomuusriskin takia.

Onnistuessaan koira&omistaja-suhde on koiran eliniän mittainen, antoisa ja hyvä. Silloin on onnistuttu kummankin lähtökohdista riippumatta. Ulkopuoliset ei niitä lähtökohtia ole oikeita arvostelemaankaan. Jokainen voi suositella vain omien kokemustensa perusteella, mutta vastuuta siitä että toisille käy yhtä hyvin ei kannata ottaa.

Snadi kysymys

Pisteet tuosta sinulle. Mutta miksi oletat, että koiraihmiset eivät välittäisi vanhuksista? Sinulla näyttää olevan aika suppea kuva koirista ja niiden isännistä. Koirat ovat kuitenkin palvelleet yhteiskuntaa monissa tehtävissä jo ihan sodan ajoista lähtien. Turha tässä luetella kaikkia niitä tehtäviä, joita koirat tekevät puhumattakaan kaikista niistä, joita niiden isännät tekevät myös esim. vanhusten ja vammaisten hyväksi.

Tottakai koiranomistajista löytyy mätämuniakin, ihan niinkuin löytyy mistä tahansa ihmisryhmästä, mutta yleistäminen on ihan turhaa ja typerää.

hille2

Olen päinvastoin huomannut, että löytöeläinten tilasta ja yleisesti eläinsuojelusta huolestuneet ihmiset ovat niitä ensimmäisiä antamaan euron aids-tukikeräykseen, sotaveteraaneille, Thaimaan tai Japanin tsunamiuhreille tms. Minusta on outoa sellainen ajatus, että ensin pitäisi hoitaa tämä ja tuo ja se asia, ennenkuin "saa" hoitaa jotain eläinasiaa, tai pakolaisia, tai kehitysmaa-asioita.

You add your light to the sum of light. - Leo Tolstoi (tälle on varmaan suomennoskin, mutta englanninkielinen repliikki on elokuvassa Rakkaus veitsenterällä).

bisneksestä

Ei täällä tajuttu pointtiani bisneksestä.

Ne lähettävän maan lääkärit ym on ne joille se turhien koirien rahtaaminen on se bisnes.

Onhan siellä Espanjassakin ne koppien luutijat vapaaehtoisia, esmes eronneita brittirouvia puntatukkoineen. Ne ei tienaa, ennemmin syytävät rahaa. Mutta taustalla on tienaajien liuta. Vai onko maata, josta saa koiran Suomeen ihan vain lentolipun maksamalla? Siis ettei mene rahaa organisaation tukemiseen, lääkärille tms? Minusta heti haiskahtaa jos se joka on valmis hoitamaan koiraa x vuotta joutuu maksamaan ennen koiran ottamista.

Missä raha liikkuu, siellä on bisnes.

Missä bisnes pyörii, siellä "löytyy" koiria = nimenomaan ne lekurit sun muut tehtailevat sinne niitä koiria. Myös ottavat hakattuja ym. mutta sitten kauppaavat. Jos eivät saa eteenpäin niin kuula kalloon ja uutta suoneen. Mitä eläinrakkautta se on? Miksei hoideta niitä jotka on otettu ja sillä sipuli?

koiraihminen

Koirat ja muut eläimet on aivan ihania, ilman niitä olisi yksinäisen ihmisen elämä tyhjää. Ainakin minun, koska en käy ravintoloissa , ym vastaavissa paikoissa. Olen kotona viihtyvä, ilman noita minun lemmikkejäni olisi minun elämä tyhjää. Koirien kanssa aika kuluu, ja voin niille puhuakin, kun ei ole muita ihmisiä tässä perheessä. Minulle ne on tärkeitä. Kun ei ole muita seurustelukavereita.

sohvis

Surulla totean, elämäsi on todella huonossa jamassa, jos koirien varassa olet. Yksin minäkin olen ja elän, mutten tarvi mitään korviketta elämäni sulostuttajaksi.
Touhuan niitä näitä, harrasta yhtä sun toista, käyn tapaamassa ystäviä milloin mieli tekee, kotonani kokoonnumme silloin tällöin nauttimaan taidoistamme.
Koira olisi liikaa sähläämässä ja sotkemassa.

juu juu

Etpä paljon muuta näytä tekevän kuin netissä raakut ja kerjäät huomiota provoilullasi. Säälittävää, mutta valitettavan yleistä nykyaikana.

Lissu

Aivan käsittämätöntä täysin tietämättömän ihmisen kirjoittelua tämä. Järjestöt, jotka pelastavat koiria, pelastavat niiden hengen ja Suomeen tuotavat koirat on paremmin rokotettu, kuin monet täällä asuvat . Käy itse katsomassa jossain Itäblokin maassa, miten eläimiä kohdellaan täysin epäinhimillisesti. Häpeä !!

inkkari

Bisnestä ja laitonta tuontia on todella paljon !

Suomalaisiakin koiria on PALJON vailla kotia !

Helsingin eläinsuojeluyhdistys-Koirat vailla kotia ja www.löytöeläintalo.fi

jahas.

Kylläpä olikin paljon. Toisessa paikassa yksi ja toisessa viisi. Yhtään kyseisistä koirista ei luovuteta kuin omakotitaloon.

kodinantaja

Ymmärrän toisaalta tiukat vaatimukset kodittoman koiran ottajilta. Yksin jäädessään koira saattaa haukkua, ulvoa tms. ja aiheuttaa omistajalleen vaikeuksia, jolloin koirasta voidaan joutua luopumaan mikä ei ole kovinkaan suotuisa vaihtoehto. Ok-talossa haukkuva tuskin naapureita häiritsee. Varmaankin eri juttu jos kerrostalossa asuva omistaja ei käy töissä.

Sitten monet vironkoirat ei jostain syystä tule toimeen lasten, kissojen tai muiden koirien kanssa. Sekin rajoittaa, jos kotona on jo koira. Ensikertalaisellekaan ei mielellään anneta.

Meillä on kaksi koiraa ja kaksi lasta, ja asutaan kerrostalossa. Iso asunto kuitenkin. Jos jokin koditon koira onkin tuntunut sellaiselta oman näköiseltä kenelle voisi kodin antaa, niin aina on ollut esteenä lapset tai koirat tai asumismuoto. Nämäkin kaksi koiraamme on kodinvaihtajia eikä ollut puhettakaan olisiko elämäntapamme niille sopinut. Ne vaan otettiin meille, niillä oli omat alkuvaikeutensa, mutta kumpikin on sopeutunut sekä meihin että toisiinsa.

Alkuvaiheessa koiran kanssa vaan pitää olla määrätietoinen, johdonmukainen ja elää säännöllistä ja kurinalaista elämää. Että syntyy perusturvallisuus ja luottamus. Sen jälkeen aletaan sosiaalistamaan muuhun maailmaan. Toiselta koiraltamme se onnistui hyvin (alottelijan tuuria), toisen kohdalla meinasi usko loppua mutta ollaan onnistuttu. Tiedä sitten kuinka kouluoppien vastaisesti ollaan toimittu kun muita koiria ei koskaan ole ollut.... Onnellisia, tasapainoisia ja hyväkuntoisia ovat eläinlääkärien arvioiden mukaan.