josey

Hei! Omistaako kukaan tällä palstalla bullmastiffia? Minkälainen kaveri tämä rotu on? Harkinnassa olisi muutama rotu ja tämä olisi yksi varteenotettava vaihtoehto.. Olen kova liikkumaan ja tarvitsisin koiran joka jaksaa vetää pitkiä lenkkejä :)Ja koiran täytyisi tarvittaessa puolustaa isäntäänsä. Olisiko hyviä suositteluja roduista joihin kannatta tutustua?

Hmphhh

Mihin tarvitset isäntäänsä puolustavaa koiraa? Siis oikeasti.

josey

No en nyt varsinaisesti, mutta ymmärräthän villakoiran ja esim.saksanpaimenkoiran eron.. Käyn pitkiä lenkkejä ja koira tuo turvallisen olon.. vaikkakin sitä varten en koiraa hanki vaan ystäväksi ja harrastus kaveriksi :) Ehkä kirjoitin kirjoitin väärin, mutta en sitä ihan niin tarkoittanut. :(

eläimetensin

Jos olet kova liikkumaan ja teet pitkiä lenkkejä, en ehkä ihan ensimmäiseksi suosittele sulle bullmastiffia. Nuo jättikoirat kun ovat nuorena alttiita kasvuhäiriöille, eivätkä sen takia kestä kovin hyvin etenkään hihnalenkitystä. Jos siis sporttisen koiran haluat, rotuja kyllä löytyy.

Mukavan lenkki- ja harrastuskaverin oikealla kasvatuksella saat esim. dobermannista, saksanpaimenkoirasta, beauceronista, rottweilerista... Kaikki nämä rotuja, jotka ovat kookkaita ja vaativat paljon liikuntaa ja aktiviteettia - mutta myös tiukan ja _asiantuntevan_ kasvatuksen. Roduista tuli vielä mieleen myös suursnautseri, mustaterrieri, briardi, belgianpaimenkoirat, akita, amerikanakita (=suurijapaninkoira)... Eli löytyyhän noita, tosiaan suosittelen himolenkkeilijälle jotain hiukkasen sporttisempaa rotua.

Kannattaa siis lukea koirakirjoja, ja voisit käydä tekemässä koirarodun valintaan liittyvän testin http://www.interrogatum.com/cgi-bin/fun/kintro.pl . Ehkei tuota testiä ihan tosisssaan kannata ottaa, mutta kyllä se epäilemättä viitteitä antaa siitä, minkälainen koira kenellekin sopisi. Onnea pennunhankintaan!

josey

Kiitoksia vastauksesta :) Olen myös haaveillut bokserista, mutta olen kuullut, että ovat kouluttaessa varsinaisia junttapäitä vaikkakin kirjoissa ja netissä on lukenut aivan toisinpäin. No en aio hätäillä vaan ottaa selville kaiken mahdollisen. On vaan niin erilaista lukea kirjasta, kuin kuulla omistajien kokemuksia eri roduista. Eiköhän se oikea rotu vielä minullekkin löydy :)

Boxermama

Bokserin ex-omistajana voin allekirjoittaa tuon, että bokserin päähän ei meinaa kolmen ekan elinvuoden aikana saada halollakaan mitään järkevää jäämään. Se on ihan omaa luokkaansa kohelluksissaan. Ja en puhu vain omasta tytöstäni vaan tutustuin tarkoituksella moniin bokseri-ihmisiin.

Toisaalta se on niin hauska, että jos huumorintajua riittää, siitä saa tosi hauskan seuralaisen. Tuhoja se teki ihan kamalasti, söi sohvan ja pöydänjalat ja saippuat vessasta ja kaikenhuipuksi se kerran oli syönyt oman paksun nahkaremminsä (jonka oksensi onneksi ulos). Ja sillä siis oli leluja ja kaikenlaista aivojumppaa ja ulkoilua ja koulutusta. Kävimme mm. bokseriyhdistyksen koulutuksissa ja siellä kentällä se meni lopulta ihan hyvin. Ongelma vain oli se, että se unohti aina ihan kaiken oppimansa heti.

Mutta bullmastiffi on kuulemma aikas paljon samanlainen, vähän hitaampi ja laiskempi vain, ainakin aikuisena.

josey

Kuulostaa hauskalta ja haastavalta :) Tutuillani oli bokseri, kun olin nuorempi ja jo silloin ihastuin tuohon rotuun. Muistan kyllä, kun se söi autosta penkinpäällysteet.. :D Olen myös ajatellut täysikasvuista bokseria, jos sattuisi tulemaan sellainen hjuva yksilö vastaan, mutta taitaa olla harvinaista se. Se vaan on niin, kun johonkin rotuun rakastuu ei siitä tahdo päästä millään irti. Oletko kokeillut boksusi kanssa hakua tai jälkeä?

Boxermama

Meillä kävi valitettavasti niin, että kun tyttömme täytti kolme vuotta (ja rauhoittui kohelluksistaan eli aikuistui) hän sairastui haiman vajaatoimintaan ja kaikesta hoidosta ja lääkityksestä huolimatta hänet oli pakko nukuttaa ikiuneen.

Nyt tulikin ihania muistoja mieleen ja se on sanottava, että lapsirakkaampaa koirarotua saa hakea kuin bokseri on. Kaiken kohelluksen keskellä se ei koskaan satuttanut pieniä lapsiamme vaan kesti rajutkin leikit ja oli uupumaton pihaleikeissä.

josey

Voi kun surullista :( Se on kyllä se huonoin puoli siinä koiran omistuksessa. Meilläkin on kotona saksanpaimenkoira ja cavalieri..molemmat jo aika iäkkäitä ja pelottaa koska niistä aika luopua. No kaippa tästä täytyy ruveta tarkasti seurailemaan myyntipalstoja josko se oikea ruttukuonoinen pyllerö tulisi vastaan :)

Koiranomi

Sporttisista roduista mieleeni tuli myös lyhytkarvainen collie ja setterit. Oletko näihin tutustunut? Huomattavasti sosiaalisempia ja ns. arkipäivään helpompia kouluttaa kuin esim. saksanpaimenkoirat, bokserit, dobberit tai rotikat. (Yksilöllisiä eroja tietenkin on, mutta rajusti yleistäen näin...)

Sakemanni-elli

Setterin koulutus... no joo, jos hermot kestää.

Ja saksanpaimenkoira nyt suorastaan kerjää, että kouluta mua. Paimenkoirat ylipäänsä on koulutusmyönteisiä koiria, kuten tietty toi collie, jos ei ole hermoissa vikaa, kuten joskus nykyään ainakin pitkäkarvaisilla collieilla. Toista on nuo dobberit, rotikat ja bokseri sitten ihan omaa luokkaansa.

Mutta sakemanni on yksi helpoimmin koulutettavista roduista. Tietty pään pitää olla terve.

josey

Jep meillä on kotona vanhemmilla sakemanni.. ja sen ihanempaa koiraa saa hakea :) Huoh...on niin
monta rotua, että vaikea päättää... :/

majavah

Mahtava kiltti paksupää! Kiintyy yhteen ihmiseen eikä juuri muista välitä. Ei vihainen, ikinä, vaan äärimmäisen pitkäpiimäinen ja lempeä otus. toki jos joku sitä puree niin varmasti puolustautuu muttei aloita rähinöintiä koska katsoo sen niin turhaksi ajan haaskaukseksi. Toki katsoo kauan ja vihaisesti jos esim. humalainen tulee örisemään lenkillä sen omistajalle.
Bullmastiffiystävänsä on aivan samanlainen. Tosin tähän päästiin 3-vuoden shown jälkeen..

josey

No minkäslainen on liikkumaan? Onko nivelvaivoja? En ole tullut ajatelleeksikaan tuota rotua. Nyt rupesi mielenkiinto heräämään :)

Bullukka

Joo, mulla kaks bullukkaa kotona ja lenkillä käydään lähes päivittäin tunnista puoleentoista kerralla ja hyvin saa oman paidan märäksi. Toki liikutaan metsässä ja "pehmeällä" alustalla ja pentu vaihe (vajaa vuosi tässä suhteessa) hyvin maltilla. Mutta vanhempi koira pian kahdeksan ja edelleen lenkit maistuu... Mutta rotuna kyllä peruslaiska, et jos mietityttää pitkälle lenkille lähtö, niin koiralle sopii oikeen hyvin kyl kotona makailu lenkin sijaan... ei siis aikuisena varsinaisesti vaadi lenkitystä, pissa reissutkin riittää. Toistaiseks ainakin nivelet ym. kunnossa.