kaisakaarina

Tässä mietiskellään perheen kanssa kumpaan rotuun päätyisimme ja nyt tuli mieleen näiden rotujen karvojen erot.
Kummastako rodusta lähtee enmmän karvaa tai kumman karvojen kanssa on helpompi tulla toimeen. Käsittääksen Labradorinnoutajalla on "piikikäs" karva joka tarttuu kaikkiin materiaaleihin tosi pätevästi vaikkakin on lyhyempää kuin Kultaisennoutaja.
Pitääkö kuulemani huhu paikkaansa, että Kultaisillanoutajilla karvaa ei irtoaisi niin paljon kuin Labbiksilla vaan ainoastaan karvanlähtöaikana ja silloinkin karva olis helpompi poistaa sisätilojen materiaaleista.
Mahtaakohan pitää paikkansa vai onko näiden rotujen karvojen lähdössä sen kummempaa eroa?

Labbis-fani

kaisakaarina hei! Jos sulla on koiranhankinnassa ainoa peruste huoli karvanlähdöstä niin kehoittaisin vielä harkitsemaan koiran hankintaa. Koirista lähtee aina karvaa ja kuolaa ym. Itse labukan ( entinen koirani nukutettiin kk sitten mutta uusi pentu syntyy parin viikon sisällä) omistajana voin kertoa et pari kertaa vuodessa karvanlähtö on perusteellista, imuroitava on joka päivä. Myös muuna aikana, paljon sisällä olevasta kaverista, lähtee karvoja. Itse olen siihen tottunut. Nyt on lähinnä outoa kun karvoja ei missään ole. Mutta rotuna labukka on ihan ehdoton; kiltti perhekoira. Tsemppiä valintaan ja yritä pitää karva-asia toissijaisena kriteerinä, jos koiran hankit :)

no just joo taas

Aika yksniittistä porukkaa täällä, jos ei voi karvanlähdöstä kysyä ilman että heti luullaan sen olevan se ainoa kriteeri koiranhankinnassa. Eiköhän aloittaja jo ole kartoittanut rotuja ja tehnyt valintoja muillakin kriteereillä, kun on kerran päätynyt juuri näihin kahteen samantyyppiseen rotuun.

Labbis-fani

En kyllä tarkoittanut loukata tai olla "yksniittinen" kun kirjoitin eilen. Ajattelin vain että mulla ei oo ikinä tullut mieleenkään, koiraa valitessa, kysellä karvanlähdöstä. En halunnut provosoida ja edelleenkin toivotan onnea mahdolliselle uudelle koiran omistajalle :) :) :)

terppu

Karvoja lähtee molemmista. Kultsun turkkia pitää hoitaa harjaamalla ja leikkamalla, ja se harjaus voi ehkä vaikuttaa siihen, kuinka paljon karvoja tarttuu sohvaan koiran kulkiessa ohi. Imuroida pitää joka tapauksessa. Itse en sitä harjaamista jaksa, ja siksikin olen päätynyt labukkaan.

kakdu

Kokemusta löytyy molemmista ja karvoja lähtee aikas lailla saman verran. Kultasilla pitkää ja labbiksilla
lyhyttä. Mukavia koiria molemmat joten hauskoja hetkiä tulee riittämään :D

Höh

Kyllä meidän kultsusta lähtee karvaa ihan ympäri vuoden, joskus tietysti enemmän. Eikä se turkki nyt mitään hirmuisen tarkkaa hoitoa tarvitse, tuosta terpun kirjoituksesta saa ehkä turhan hankalan kuvan asiasta. Karvaa ja kuolaa täytyy kultsunomistajan kyllä sietää, mutta kenenkäs koiranomistajan ei tarvitsisi.
Kultainennoutaja on ihana rotu, niin taitaa olla kyllä labbiskin vaikkei omaa kokemusta siitä olekaan. Hyviä vaihtoehtoja siis molemmat :)

goiruli

Molemmista on kokemusta. Labbiksen karva tosiaan uppoaa mattoihin ym ja sitä on aivan mahdoton saada sieltä imurilla irti. Kultsun karvat taas kertyy palloiksi nurkkiin. Kummankaan turkki ei vaadi juurikaan hoitoa. Kultsua voi toki vähän trimmata.
Luonteeltaa nämä kaksi noutaja rotua voivat olla hyvinkin erilaisia. Moni labbis on paljon 'vaativampi', tarmokkaampi ja energisempi kuin kultsut. Kultsu on nöyrempi. Ainakin itselle on sattunut aika kovapäisiä labbiksia, joista kyllä tulee loistavia työ- ja harrastukoiria.

Höh

Meillä taas on kovapäinen kultainennoutaja, tosiaan ollaan saatu koiran kanssa vääntää että arvojärjestys porukassa olisi kuten pitää. Monesti ollaan mietitty missä on se nöyrä, lempeä ja miellyttämishaluinen kultainnennoutaja kun meillä on tuo itsepäinen kaveri. Mutta on se silti ihana..

Ranttali

Itse en nykypäivän kultaistanoutajaa ottaisi. Niin paljon olen kuullut huonoja kokemuksia tästä ylijalostetusta rodusta, että luotan enemmän "tappajakoirarotuihin" kuin kultaiseennoutajaan. Jos ylipäätään suostuisin ottamaan rotukoiraa ja nämä kaksi rotua olisi vaihtoehtoina niin ehdottomasti labradorinnoutajan valitsisin. Nykyisessä koirassamme on 1/4 labradoria ja aika vahvasti ominaisuudet näkyy. Heitän kysymyksen ilmaan leijumaan: Miksi aina kelpaa vain rotukoira?

ulkoiluttaja

Luonnetesteissä labradori pärjää kultaista noutajaa huomattavasti paremmin (tasapainoisempi ja kiltimpi). Kultainennoutaja häviää monelle juuri näille ns "tappajaroduille" kuten american pittbullterriereille ja staffeille.

qiiwii

Minä haluan rotukoiran sen takia, että haluan harrastaa koirani kanssa ihan kilpatasolla, ja siksi koiralla on oltava paperit kunnossa. Lisäksi tiedän suunnilleen, millainen otus taloon on tulossa, kun tunnen tulevan pennun kasvattajan muita koiria, ja tulevan pentuni emän. Toki poikkeuksia on joka rodussa ja varmaan pentueessakin, eli suuntaa-antavana infonahan noita muita koiria on pidettävä eikä takuuna :) Lisäksi terveyskysymys on minulle tärkeä, kun entiseni (sekarotuinen) kuoli jo nelivuotiaana nimenomaan terveydellisistä syistä. Tulevan pentuni esi-isät ovat jo useamman sukupolven ajan olleet vapaat rodulla tavallisista perinnöllisistä taudeista, eli voin siltä osalta olla aikamoisen varma. Toki syöpä tms voi aina iskeä, sitähän ei tiedä. En valitse koiraani näyttelylinjasta, koska kaunista ulkomuotoa tärkeämpi on hyvä luonne sekä se käytettävyys, työnhaluisuus jne. "Vain" lenkkikaveria jos olisin etsimässä, varmasti ottaisin jonkun "vahinkorakin", koska minusta on naurettavaa maksaa itsensä kipeäksi papereista, jotka lojuvat vain laatikon pohjalla. Siksi entisenikin oli nimenomaan sekarotuinen. Harrastamisesta innostuin vasta sen kanssa, kun aloimme treenata, ja nyt haluan sitten seuraavan kanssa päästä pitkälle :)

Ranttali

qiiwii, ymmärrän syysi hankkia rotukoiran. Usein törmää ihmisiin, jotka hankkivat rotukoiran siksi, koska se on jotenkin hienoa. Meidän koira on sekoitus metsästysroduista ja se saa ensi syksynä aloittaa uransa. Myös hienoa tässä meidän koiran pentueessa oli se, että pentue oli haluttu ja "suunniteltu" :)

jeejee--------------

En usko että kukaan hankkii rotukoiraa siksi että se olisi "hienoa". Eiväthän tavalliset tallaajat edes tunnista harvinaisimpia rotuja. En ymmärrä miksi rotukoiraan aina liitetään sana "hieno".

no..

Joku parishiltonkin varmaan ymmärtää niiden hankkimiensa pikkuisten rotukoirien päälle, asusteiksihan ne on hankittukin.

koiruuskoiruli

Samaa minäkin ihmettelen. Omistan rotukoiran ja liikun paljon erilaisissa koiraharrastuksissa enkä muista että olisin koskaan törmännyt ihmiseen, joka on hankkinut rotukoiran vain siksi että se on "hienoa". Meille oma koira tuli puolivahingossa, mutta olen tyytyväinen että kyseessä sattui olemaan rotukoira, sillä se avaa enemmän mahdollisuuksia kuin sekarotuinen.

Kyllähän Ranttali tuo sinun hankkimasi koira tavallaan vastaa rotukoiraa, koska siihen on tarkoituksella jalostettu haluttuja (metsästyskoiran?) ominaisuuksia ja siitä tulee käyttökoira - mikä on sinun mielestäsi siis "hienoa". Silloin pitää tietenkin tuntea hyvin yhdistelmän vanhemmat, kuten rotukoirajalostuksessakin, eikä vain astuttaa naapurin Rekkua ja toisen naapurin Wilmaa katsoakseen että mitähän sieltä tulee.

Ranttali

Se, että koiraamme on valittu juuri ne vanhemmat ei mielestäni ole "hienoa", vaan se, että pentue oli toivottu, vaikkakin sekarotunen. Eikä tällä pentueella rahastettu, vaikka hyvin olisi tällä sekoituksella voinut niin tehdä, mutta maksettiin kuitenkin käypä hinta. Tässä tapauksessa vanhemmat ovat kyllä myös naapuruksia. Mutta toisaalta, jokainen valitsee koiransa omien mieltymystensä mukaan. Ja valitettavasti tunnen ihmisiä joille rotukoira on statuksen symboli, ei mitään muuta. Toki koirilla on hyvät kodit, niistä huolehditaan ja koulutetaan yhteiskuntakelpoisiksi sohvaperunoiksi ja osaa juoksutetaan näyttelyissä ja kaiken maailman kilpailuissa, että päästään kehumaan, kun "meidän koira pärjää". Itsellä kun ei ole koskaan ollut väliä sillä miltä koira näyttää tai miten se missäkin kokeessa pärjää ja saako se jotain merkkejä, että kelpaisi jalostukseen. Pääperiaatteena on ollut se, että koira on saanut tarvitsemansa huomion, hoidon ja saanut viettää koiranelämää ilman suuria suorituspaineita ja stressiä. Siitä saa itsekin iloa, kun näkee toisen elämäniloja.

satunnainen matkaaja

Molemmista lähtee karvaa kun on karvanlähtöaika, ja varmasti molemmat uusivat turkkinsa yhtä perusteellisesti. Molemmilla on päällyskarva ja alusvilla. Alusvilla on hyvin samankaltaista, ohutta ja tarttuvaa. Labradorin päällyskarva on karkeampaa eikä tartu teksiileihin yhtä tiukasti kun kultaisen ohuempi ja pidempi päällyskarva, ei tunkeudu teksiileihin samalla tavalla kun lyhyt karvaisten rotujen jäykkä karva (vrt: ajokoira). Karvan kiinnittymisen tiukkuus ei varmaan ole niinkään kiinni siitä karvasta kun materiaalista mihin se tarttuu kiinni. Mutta lämpimästi suosittelen tutustumaan rotuihin pajon karvoitusta syvemmin, sillä se on loppujen lopuksi melko pieni osa kokonaisuustta. Jos pelkkän turkin haluaa niin kannattaa ostaa lampaan talja, siitä ei lähde karvoja....

sorsastajan tytär

Omien kokemusteni perusteella labbiksesta lähtee karvaa vähän koko ajan ja se on tosiaan sellaista että piikin tavoin kiinnittyy joka paikkaan varsinkin tekstiileihin. Kultsustakin toki karvaa lähtee, mutta enimmin karvanlahtöaikaan pari kertaa vuodessa. Karvojen kanssa taistelua helpottaa huomattavasti se jos koiran opettaa pitämään itsensä imuroinnista! Kerran viikossa harjaus normaaliaikoina riittää kyllä pitämään kultsunkin karvat kurissa.

Muutoin koirista toteaisin sen, että labbis on vilkkaampi ja höseltävämpi kuin kultsu, joskus jopa ongelmaksi asti ellei koiraa aktivoida, lenkkeilytetä ja sen hanssa muutenkin harrasteta tarpeeksi. Toki kultusukin liikuntaa ja aktiviteettiä kaipaa siinä missä labbis, mutta harvemmin rauhallisemmasta kultsusta tulee samanlaista ylipirteää pallonnoutokonetta kuin valitettavasti monesta labbiksesta.

Olen omistanut kaksi labbista, kultusun ja flatin ja näistä kolmesta noutajasta helpoin on ehdottomasti on kultainen noutaja. Tosin kaikki noutajat tarvitsevat päivittäin puuhaa, liikuntaa ja hyvän peruskoulutuksen.

Kultsi fani

Poikkeu vahvistaa säänön XD meillä on fieldi joka suurin piirtein hypiii seinillä vaikka rotu määritelmän mukaan tulisi olla rauhallinen huomiosta pois vetäytyvä koira....

vahinkopennuttaja

meillä ei kyllä pentuja oltu suunniteltu ja ihan rotupennut piti teettää ehkä seuraavaan juoksuun.

No labbikseni sitten rakastui naapurin bokseriin (tai miten päin nyt menikään) ja 8kpl vallan hauskoja koiria sieltä tuli :) Silloin itketti, mutta kyllähän minkä rotuiset pennut vaan onnistuu sydämet sulattamaan :) ovat nyt noin 5kk vanhoja, kaikki saivat heti luovutusiässä hyvät kodit.

Voin kertoa, että ovat melko ulospäinsuuntautuneita koiria :D vauhtia riittää.

moro!

kiinnostaa: minkänäköisiä koiria tulee labbiksen bokserin risteytyksestä? Osaatko kuvailla tai olisiko vaikka kuvaa?

möö

Googlaa "boxador" :)

moro!

Kiitti vinkistä! Onpa kivan näköisiä.

koirahullu

minusta molemmat on kivoja.mutta ottaisi kultsin.